Mitä teet kun muistat jonkun nolon jutun?

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 13:45"] Minkälaisia ihmisiä te huutelijat olette? Minä olen itsekseen ja perheen kanssa viihtyvä, ujo isossa porukassa, aika huono itsetunto. Ap

[/quote]Sama, mutta en huutele vaan irvistelen tuskaisena, vääntelehdin ja soimaan hiljaa itseäni. "Ei, senkin tein väärin, mä oon tehnyt niin paljon väärin, mä en selviä näistä ikinä ja ne seuraa mua". Näin siis virheiden kohdalla, esim töissä tapahtuneiden. 

Riippuu aikapaljon onko se sellainen hassunnolo vai sitten sellanen oikee hävettävän nolo muisto. :--D

Hassunnolo muisto: alan hymyillä todella leveästin ja silmistä alkaa vuotamaan vettä. Venytän mun poskia alaspäin käsillä niin että mun silmät näyttää valtavilta. Oon siinä hetken hiljaa kunnes meen "piiloon" mun käsien sisään ja alan puhua itelleni jotain tyyliin "ei vittu sä olet nolo ihminen"

Hävettävän nolo muisto: mun silmät pyöristyy ja alan heiluttaa päätä ja hokemaan "eieieieiei, täytyy keksiä uusi ajatus". Yleensä päädyn jostain syystä ajatukseen että "olen prinsessa" XD sitten nään mielessä itteni pinkissä prinsessamekossa. Kuulostaapa normaalilta. :)

Hautaan kasvot tyynyyn ja mietin sitä noloa tilannetta päässäni ja häpeän. Päästelen myös ihan ihme ääniä ja varmaan naapurit miettii että mikähän tolla on hätänä :D

Leikkii psykologia: Voisko olla niin, että siinä nolon muiston tullessa on niin häpeissään, että pelkää alitajuisesti "kuolevansa häpeään"? :D Ja sitten siinä ennen tätä "kuolemaansa" nopeasti huutelee kaikki perheenjäsenet läpi ja sanoo rakastavansa. Paitsi että mä vaan huudan edelleen siellä pöntöllä ollessani että haistakaa ja lopettakaa... -.-

Puren hampaita yhteen ja kuvittelen että nostan pyssyn ohimolle ja ammun itseäni koska tilanteet ollut nii noloja etten tajua miten en kuollut häpestä jo silloin. ..

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 02:10"]

Puren hampaita yhteen ja kuvittelen että nostan pyssyn ohimolle ja ammun itseäni koska tilanteet ollut nii noloja etten tajua miten en kuollut häpestä jo silloin. ..

[/quote]

Minäkin nostan mielessäni pyssyn pikaisesti ohimolleni ja ammun, kun ajatukset alkavat pyöriä jossain nolossa ja häpeällisessä tapahtumassa. Samalla ajattelen:"Kuole". Sitten alan kiireesti ajatella jotain muuta. Toimii aina.

Hahahhahaaa! :D Luulin oikeasti että oon ainoa. Mä yleensä tiuskaisen tosi ärsyyntyneenä ääneen (yksin ollessani) että LOPETTAKAA tai HAISTAKAA PASKA! Ikäänkuin ne nolot asiat olis jotain henkilöitä joille kiroan? Monesti mietin noita noloja juttuja just vessassa ja vois olla aika saakelin outoa jos joku kuulisi mitä hölisen ja kiroan itekseni pöntöllä... Perus nolousmantra on omituisesti "Äiti mä meen pois!" Eli vaikken ääneen kutsu niin täälläkin näköjään kaivataan läheisiä nolona hetkenä :D

Oisko näissä kyseessä jonkin sortin defenssit/coping keinot?

Sanokaapas psykologit tai muut alan ammattilaiset, onko tällä ilmiöllä nimeä tai selitystä? Olen vuosikausia luullut, että olen jollain tapaa psyykkisesti sairas, koska luulin olevani suunnilleen ainoa omituisesti käyttäytyvä. Olen sairastanut masennuksen ja ajattelin, että tämä liittyisi siihen, mutta tämä onkin tosi yleinen ilmiö. Helpottavaa keskustelu.

Mä epäilen, että yritetään karkoittaa äkkiä pois se epämiellyttävä tunne ja ajatus keskittymällä voimakkaasti johonkin muuhun ja positiiviseen, kuten perheeseen. 

Sama juttu mulla! Yleensä kyllä huudahdan jonkin sattumanvaraisen sanan päästäkseni ajattelemasta jotain noloa muistoa (niitä ei juuri nyt tule - onneksi - yhtään mieleen, olisi kyllä ollut hauska kertoa). Sana voi usein olla esim. "Kana". Viimeksi harhautui ajatukset töissä johonkin nolouteen ja kiljaisin avokonttorissa ääneen "kana". Siitäpä sitten sain näppärästi uuden nolon muiston, kun vieressä istuvat alkoivat nauramaan..

Hahahahaaaa! :D Mä oon pelännyt olevani ainoa, joka sekoilee kun muistaa mokiaan. :D Mä kans pidän sellasta yleistä mölinää "blaablablaablabläää" tai sanon "v*tun tyhmä lehmä" ja läpsin päätäni tai sitten alan kanssa huudella miestä/lapsia ja koitan äkkiä keksiä mitä "asiaa" mulla heille on.

Mut en näe mitään järkeä touhussani koska saatan aloittaa tuon hokemisen ihan just siinä tilanteessa missä oon sen mokani muistanut. Niin kuin ilmeisesti moni muukin tekee! :D

Kiva ketju, tunnen itseni vähän normaalimmaksi. :)

Oi miten terapeuttinen ketju. Mäkin luulin olevani ainoa ja hullu.

Mä tokaisen usein myös mieheni nimen ja sanon ääneen "rakastan sua!". Ihan yllättäen se vaan tulee suusta kun muistan jotain noloa. Mikäköhän juttu tässä turvafraasissa on?? 

Todella outoa, mutta helpottavaa kuulla. Olen tosiaankin kuvitellut, että mä olen ainoa, joka näissä tilanteissa oman miehen nimeä.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla psykologin kommentti tähän sekä se, onko tämä yleisempää miehillä vai naisilla.

Saatan töissä tietokoneella tuhahtaa HMPH, saatanan saatana tai paskan paska, rypistelen otsaani ja jännitän kaulalihaksiani, työkaveri tietysti että noh, mikäs ny? En kehtaa kertoo sitä noloa asiaa vaan jupisen että kun kone jumittaa, tein jotain väärin tms.

Joskus saatan myös alkaa hyräilemään noita dippadiidajuttuja tai on pakko lähtee kävelemään, hakemaan kahvia tai vessaan. Myös tuskanhiki ja punastelu kuuluu joihinkin hävetyksiin. Mietin mielessäni "vittusäoottyhmä" -mantraa. Onhan noita.

Ai kauheeta ku oon nauranut! Ootte ihania! :D
Mulla on myös tuota haistakaa paska kaikki! Huutelua.
Muistan että lapsena isäni myös saattoi yhtäkkiä huudella meidän lasten nimiä, oiskohan tätä samaa sitten? :D
Monesti oli kavereita kylässä ja ne tuli sanomaan että teidän isällä on asiaa, siinä sitten selitettiin että eiku se aina vaan sanoo nuin :)
Minkälaisia ihmisiä te huutelijat olette? Minä olen itsekseen ja perheen kanssa viihtyvä, ujo isossa porukassa, aika huono itsetunto.
Ap

Ja mä kans rakkauden tunnustuksia sanoessa hivelen ja sivelen lapsia pakonomaisesti!!! :DD
ap

up, lisää :D

Nostan :D

Alan hyräilemään jotain epämääräistä HMMM HMMM HMMMMMM. Pahinta on jos muistelen jossain bussissa tms. menneisyyteni noloja tapahtumia ja alan kovaan ääneen hymisemään :D Reaktio jolle ei oikeastaan voi mitään.