Belgiassa myönnetty armokuolema 24-vuotiaalle masennuksesta kärsivälle:

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:29"]

Miksi ihmiselämä on niin yliarvostettukkin asia. Ja meinaan nyt siltä kantilta, että miksi ihminen ei saisi kuolla, omaasta vapaasta tahdostaan?. Me olemme ylikansoittaneet tämän maapallon ja on järjenvastaista pitää pakolla hengissä ihmisiä, jotka eivät sitä halua. On totta, että kyseisen ihmisen elämä olisi voinut parantua, mutta onko sillä sinäänsä mitään merkitystä, jos hän haluaa kuolla ja kuolee. Sitä ei kukaan tiedä, ja kyseessä on vain yksi onneton ihminen miljardien joukossa. Kevyin perustein ei tietenkään pelkän masennuksen takia eutanasiaa pitäisi myöntää, mutta esim.kolmen vuoden laitoshoito on jo riittävä peruste. Meidän pitäisi enemmän arvostaa kaikkien vapaata tahtoa omaa elämäänsä kohtaan. Jos joku haluaa kuolla, niin se on henkilökohtainen valinta, on itsekästä mennä siihen kapulaksi rattaisiin. Jos joku ei yksinkertaisesti halua elää, niin miksi olisi pakko?. Kaikilla se elämä ei ole mielekästä, ei vaikka miten päin asiaa vääntäisi. Masennus voi siis olla täysin perusteltu syy eutanasialle.

[/quote]

Sellaiset ihmiset ovat kautta aikojen voineet ottaa itseltään hengen. Vastustusta syntyy kun edellytetään toisen osapuolen tekevän sen hänen puolestaan. Mikä siinä on että tänä päivänä odotetaan yhteiskunnan tekevän kaiken yksilön puolesta? Edes omaa henkeään ei näköjään voi enää riistää ilman yhteiskunnan apua!

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:48"]

Mä tiedän kyllä itsekin minkälaista helvettiä masennus on, enkä halua Lauran kärsimyksiä väheksyä. Mutta: Siltikään mun mielestä eutanasia ei ole tätä varten. Terminaalivaiheen sairaat potilaat ja vanhukset ovat mielestäni niitä kohteita, joissa eutanasia potilaan tahtomana on ihan perusteltua.

[/quote]

Olen täysin samaa mieltä. Edellytyksenä pitäisi olla että käytännössä mitään lääketieteellistä toivoa paranemisesta ei ole. 

Masennuksessa ongelmana on myös se, että suhteeton toivottomuus ja kuolemanajatukset ovat itse sairauden OIRE, toisin kuin fyysisissä sairauksissa, joissa ihminen kuitenkin säilyttää normaalin harkintakyvyn.

[/quote]

Näin. Se on miun mielestä ihan selkeää, että vaikkapa syöpäsairaalle voidaan sanoa, että emme pysty enää pelastamaan sinua millään hoidoilla. Jossain ne lääketieteen rajat tosiaan ovat. Mutta tämä sairaus koskettaa mielenterveyttä, ja aika hurjallehan se tuntuu että on todettu, ettei tätä nuorta naista voida auttaa hoitamalla, mutta voidaan hänet tappaa sitten pois kitumasta, jos niin haluaa... Masennuksen hoito taitaa olla kaikkialla sitä ssri-lääkkeiden tuputtamista ja lääkäriltä toiselle heittelyä. Eli jos tämä ei toimi, niin voidaan sitten tarjota eutanasiaa? Ei hitto...

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:03"]

Miten voi yrittää itsemurhaa useasti onnistumatta siinä? Onko itsensä tappamisen halua ollut oikeasti edes olemassa?

Ja ei, en todellakaan sallisi piikkiä Lauralle.

[/quote]

Niin, ei piikkiä.

Itsemurha omin voimin, esim. jättäytymällä junan alle tai hirttäytymällä jossain metsikössä on sitten ihan O.K. -- kunhan ei ole kukaan auttamassa ja/tai saattelemassa.

Kaikkihan täältä joskus lähdetään. Miksi ei saisi lopettaa omaa elämäänsä piikillä siinä vaiheessa kun tuntuu että elämällä ei ole mitään annettavaa ? Tai itsellä elämälle. Vain sen takia että jonkun arvomaailmaan juuri se itsemurhatapa ei sovi ?

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta.

[/quote]

Läpätilää. Mutkun mä olen uhri. Sähän tiedät mitä mulle on tapahtunut. Mun ei tarvitse sietää. Jos mä voin parantua, niin yhtä hyvin jokainen ALSia tai kivuliasta syöpää voi parantua halusta kuolla. Sehän on vaan suhteellista, yhtä paljon masennusta kun mulla. Sä et tiedä mitä ongelmia mulla on tai miten niihin voidaan vaikuttaa, etkä kenen vika ne on. Voin sanoa että ei ole oma vika. Ei, ei, ei ja ei. En välitä kenestäkään ihmisestä, ei ole ihmissuhteita, ei kavereita (enkä edes halua), ei mahdollisuuksia parisuhteeseen tai seksiin ja jos olisikin, niin se ei olisi ikinä sitä mitä olisin halunnut tai tarvinnut, tuhoaisin vain toisen ihmisen psyykeen, tuhoaisin psykologien ja terapeuttien psyykeet. Yritä sä siinä valaa muhun toivoa jollain vaihtoehtohoidoilla, nauran kusisesti. En tule ikinä edes saamaan sellaista katumusta ja vilpitöntä anteeksipyyntöä minua vastaan rikkoneilta, kaikki vain hyssyttelevät. Mun on ihan oikeasti parempikin olla hiljaa koska se on kaikkien parhaaksi. Et voi ymmärtää. Enkä mä ole edes tappamassa itseäni, ilmaisen vain vähän eri näkökulmaa, sitä "vakavasti masentuneen/aivokemiallisen häiriön" näkökulmaa.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:53"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:48"]

Mä tiedän kyllä itsekin minkälaista helvettiä masennus on, enkä halua Lauran kärsimyksiä väheksyä. Mutta: Siltikään mun mielestä eutanasia ei ole tätä varten. Terminaalivaiheen sairaat potilaat ja vanhukset ovat mielestäni niitä kohteita, joissa eutanasia potilaan tahtomana on ihan perusteltua.

[/quote]

Olen täysin samaa mieltä. Edellytyksenä pitäisi olla että käytännössä mitään lääketieteellistä toivoa paranemisesta ei ole. 

Masennuksessa ongelmana on myös se, että suhteeton toivottomuus ja kuolemanajatukset ovat itse sairauden OIRE, toisin kuin fyysisissä sairauksissa, joissa ihminen kuitenkin säilyttää normaalin harkintakyvyn.

[/quote]

Näin. Se on miun mielestä ihan selkeää, että vaikkapa syöpäsairaalle voidaan sanoa, että emme pysty enää pelastamaan sinua millään hoidoilla. Jossain ne lääketieteen rajat tosiaan ovat. Mutta tämä sairaus koskettaa mielenterveyttä, ja aika hurjallehan se tuntuu että on todettu, ettei tätä nuorta naista voida auttaa hoitamalla, mutta voidaan hänet tappaa sitten pois kitumasta, jos niin haluaa... Masennuksen hoito taitaa olla kaikkialla sitä ssri-lääkkeiden tuputtamista ja lääkäriltä toiselle heittelyä. Eli jos tämä ei toimi, niin voidaan sitten tarjota eutanasiaa? Ei hitto...
[/quote]
Masennuksen hoito on paljon muutakin kuin ssri-lääkkeitä. Oma kokemukseni on, että kun romahtaa totaalisesti ja päätyy pitkäksi ajaksi sairaalaan, apua alkaa avohoidossakin löytyä. Toiset valittavat, etteivät saa mitään apua, nämä ovat usein vielä ihan pärjääviä ihmisiä.

Vastakaa nyt kuitenkin siihen, että MIKSI kyseisen ihmisen pitäisi elää?.
Mikä suurempi hyöty siitä koituu, jos ihminen jää henkiin jatkamaan kurjaa elämäänsä, joka ehkä voi muuttua mielekkääksi.
Mitä haittaa siitä taas on, jos kyseinen ihminen kuolee tahtonsa mukaan?.
Miksi kaikkien on kokeiltava, jos nyt kuitenkin onni potkaisisi joskus elämää. Mikä elämässä on niin tärkeää, että sitä on keinoja kaihtamatta jatkettava aina vain?.
Vaikka olisi toisinaan onnellinen, niin mikä on se the juttu, miksi on kitkuteltava viimeiseen hengenvetoon asti?.
Olisi kaikelta kantilta katsoen paras, jos kuolemaa haluavat sen saisivat syystä riippumatta, kukaanhan ei kuoleman jälkeen edes jossittele, että en ois sittenkään halunnutkaan kuolla. Ja ainahan sitä tuollaisessa hallitussa tilanteessa voi perua aikeensa, toisinkuin kotona suoritettuna.
Turvallinen tapa kokeilla itsemurhaa toisinsanoen..

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:53"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:41"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:48"] Mä tiedän kyllä itsekin minkälaista helvettiä masennus on, enkä halua Lauran kärsimyksiä väheksyä. Mutta: Siltikään mun mielestä eutanasia ei ole tätä varten. Terminaalivaiheen sairaat potilaat ja vanhukset ovat mielestäni niitä kohteita, joissa eutanasia potilaan tahtomana on ihan perusteltua. [/quote] Olen täysin samaa mieltä. Edellytyksenä pitäisi olla että käytännössä mitään lääketieteellistä toivoa paranemisesta ei ole.  Masennuksessa ongelmana on myös se, että suhteeton toivottomuus ja kuolemanajatukset ovat itse sairauden OIRE, toisin kuin fyysisissä sairauksissa, joissa ihminen kuitenkin säilyttää normaalin harkintakyvyn. [/quote] Näin. Se on miun mielestä ihan selkeää, että vaikkapa syöpäsairaalle voidaan sanoa, että emme pysty enää pelastamaan sinua millään hoidoilla. Jossain ne lääketieteen rajat tosiaan ovat. Mutta tämä sairaus koskettaa mielenterveyttä, ja aika hurjallehan se tuntuu että on todettu, ettei tätä nuorta naista voida auttaa hoitamalla, mutta voidaan hänet tappaa sitten pois kitumasta, jos niin haluaa... Masennuksen hoito taitaa olla kaikkialla sitä ssri-lääkkeiden tuputtamista ja lääkäriltä toiselle heittelyä. Eli jos tämä ei toimi, niin voidaan sitten tarjota eutanasiaa? Ei hitto... [/quote] Masennuksen hoito on paljon muutakin kuin ssri-lääkkeitä. Oma kokemukseni on, että kun romahtaa totaalisesti ja päätyy pitkäksi ajaksi sairaalaan, apua alkaa avohoidossakin löytyä. Toiset valittavat, etteivät saa mitään apua, nämä ovat usein vielä ihan pärjääviä ihmisiä.

[/quote]

Niin eli tavoite on pärjääminen? Sehän on juuri sitä kitumista. Niin kauan kun voit käydä itse kakalla ja pissalla ja tehdä töitä, niin kukaan ei auta. Pitää uhata tappaa itsensä että saa apua. Aika monesti miehet konkreettisesti tekevät sen ennemmin kun menevät itkemään lääkärille että tulevat pumpatuksi täyteen neuroleptejä ja ssri:tä, kotiutuakseen heti kun akuutti hätä on ohi. Ja sama rumba jatkuu.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:37"]No minä varmaan sitten kuvittelen että meitä masentuneita halveksitaan. Joo ja olen tosi aggressiivinen ja vika on minussa itsessäni. Te vaan yritätte auttaa. Sovitaan vaikka sitten näin. [/quote] Sekö on sinusta masentuneiden halveksuntaa, että ei haluaisi yhteiskunnan kannustavan heitä kuolemaan?

[/quote]

Yhteiskunta kannustaa ajamaan rekkaapäin. Ja syömään lääkkeitä jotka aiheuttavat enemmän haittaa kun auttavat itse ongelmaan.

Kyllä minusta masentuneellakin on oikeus kuolla kauniisti. Jokainen päivä on yhtä tuskaa, niin odota siinä sitten 80 vuotiaaksi kun hoidot muka on kehittyneet tarpeeksi.

Itse asiassa mikään hoito ei auta, kun vika on tässä maailmass ihmisineen ja systeemeineen.

Kaikki eivät vain sopeudu tähän sairaaseen kilpailemiseen ja siihen että pitäisi koko ajan olla nuolemassa rikkaiden persettä ja ehkä kerätä käpyjä metsästä, jos meinaa kokea itsensä hyväksytyksi.

[/quote]

Olipa kumma kirjoitus. Kuulostaa kyllä itseaiheutetulta kateudelta rikkaita kohtaan.

[/quote]

Kokoomuslainen kateuskortti käytetty.

Toisaalta kyllähän maailmaan tarvitaan näitä köyhiä, huono-osaisia luusereita. Miltä se rikkaus ja vauraus tuntuisi jos ei olisi mitään ikävää mihin verrata ? Ei niin miltään. Köyhillä ja masentuneilla on oma tehtävänsä joka pitää suorittaa mukisematta loppuun asti.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta.

[/quote]

Läpätilää. Mutkun mä olen uhri. Sähän tiedät mitä mulle on tapahtunut. Mun ei tarvitse sietää. Jos mä voin parantua, niin yhtä hyvin jokainen ALSia tai kivuliasta syöpää voi parantua halusta kuolla. Sehän on vaan suhteellista, yhtä paljon masennusta kun mulla. Sä et tiedä mitä ongelmia mulla on tai miten niihin voidaan vaikuttaa, etkä kenen vika ne on. Voin sanoa että ei ole oma vika. Ei, ei, ei ja ei. En välitä kenestäkään ihmisestä, ei ole ihmissuhteita, ei kavereita (enkä edes halua), ei mahdollisuuksia parisuhteeseen tai seksiin ja jos olisikin, niin se ei olisi ikinä sitä mitä olisin halunnut tai tarvinnut, tuhoaisin vain toisen ihmisen psyykeen, tuhoaisin psykologien ja terapeuttien psyykeet. Yritä sä siinä valaa muhun toivoa jollain vaihtoehtohoidoilla, nauran kusisesti. En tule ikinä edes saamaan sellaista katumusta ja vilpitöntä anteeksipyyntöä minua vastaan rikkoneilta, kaikki vain hyssyttelevät. Mun on ihan oikeasti parempikin olla hiljaa koska se on kaikkien parhaaksi. Et voi ymmärtää. Enkä mä ole edes tappamassa itseäni, ilmaisen vain vähän eri näkökulmaa, sitä "vakavasti masentuneen/aivokemiallisen häiriön" näkökulmaa.
[/quote]
En onneksi tiedä, mitä päässäsi liikkuu. Mutta olet kovin katkera. Katkeruus syö vain omaa päätäsi, se ei auta mitään eikä ketään. Olet tyypillinen masennuspotilas ainakin asenteeltasi "sä et voi tietää". Tai se, että luulet sairastuttavasi ympäristösi. Uniikki lumihiutale.. Sinulla on vain yksi elämä. Olet itse valinnut, miten sen elät. Voit vielä valita toisin. Oma valinta.

Olen toipumassa vakavasta masennuksesta, takanani on myös pitkiä sairaalahoitoja. Tiedän, mistä puhun.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:53"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:41"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:48"] Mä tiedän kyllä itsekin minkälaista helvettiä masennus on, enkä halua Lauran kärsimyksiä väheksyä. Mutta: Siltikään mun mielestä eutanasia ei ole tätä varten. Terminaalivaiheen sairaat potilaat ja vanhukset ovat mielestäni niitä kohteita, joissa eutanasia potilaan tahtomana on ihan perusteltua. [/quote] Olen täysin samaa mieltä. Edellytyksenä pitäisi olla että käytännössä mitään lääketieteellistä toivoa paranemisesta ei ole.  Masennuksessa ongelmana on myös se, että suhteeton toivottomuus ja kuolemanajatukset ovat itse sairauden OIRE, toisin kuin fyysisissä sairauksissa, joissa ihminen kuitenkin säilyttää normaalin harkintakyvyn. [/quote] Näin. Se on miun mielestä ihan selkeää, että vaikkapa syöpäsairaalle voidaan sanoa, että emme pysty enää pelastamaan sinua millään hoidoilla. Jossain ne lääketieteen rajat tosiaan ovat. Mutta tämä sairaus koskettaa mielenterveyttä, ja aika hurjallehan se tuntuu että on todettu, ettei tätä nuorta naista voida auttaa hoitamalla, mutta voidaan hänet tappaa sitten pois kitumasta, jos niin haluaa... Masennuksen hoito taitaa olla kaikkialla sitä ssri-lääkkeiden tuputtamista ja lääkäriltä toiselle heittelyä. Eli jos tämä ei toimi, niin voidaan sitten tarjota eutanasiaa? Ei hitto... [/quote] Masennuksen hoito on paljon muutakin kuin ssri-lääkkeitä. Oma kokemukseni on, että kun romahtaa totaalisesti ja päätyy pitkäksi ajaksi sairaalaan, apua alkaa avohoidossakin löytyä. Toiset valittavat, etteivät saa mitään apua, nämä ovat usein vielä ihan pärjääviä ihmisiä.

[/quote]

Niin eli tavoite on pärjääminen? Sehän on juuri sitä kitumista. Niin kauan kun voit käydä itse kakalla ja pissalla ja tehdä töitä, niin kukaan ei auta. Pitää uhata tappaa itsensä että saa apua. Aika monesti miehet konkreettisesti tekevät sen ennemmin kun menevät itkemään lääkärille että tulevat pumpatuksi täyteen neuroleptejä ja ssri:tä, kotiutuakseen heti kun akuutti hätä on ohi. Ja sama rumba jatkuu.
[/quote]
En sanonut, että tavoite on pärjääminen. Tai itse määrittelet toki oman tavoitetasosi. Ei se minulle riitä. Totesin vain, että "pärjäävät" usein jäävät hoitoa vaille. Ei se oikein ole. Mutta nykyään priorisoidaan kaikesta.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:02"]

Vastakaa nyt kuitenkin siihen, että MIKSI kyseisen ihmisen pitäisi elää?. Mikä suurempi hyöty siitä koituu, jos ihminen jää henkiin jatkamaan kurjaa elämäänsä, joka ehkä voi muuttua mielekkääksi. Mitä haittaa siitä taas on, jos kyseinen ihminen kuolee tahtonsa mukaan?. Miksi kaikkien on kokeiltava, jos nyt kuitenkin onni potkaisisi joskus elämää. Mikä elämässä on niin tärkeää, että sitä on keinoja kaihtamatta jatkettava aina vain?. Vaikka olisi toisinaan onnellinen, niin mikä on se the juttu, miksi on kitkuteltava viimeiseen hengenvetoon asti?. Olisi kaikelta kantilta katsoen paras, jos kuolemaa haluavat sen saisivat syystä riippumatta, kukaanhan ei kuoleman jälkeen edes jossittele, että en ois sittenkään halunnutkaan kuolla. Ja ainahan sitä tuollaisessa hallitussa tilanteessa voi perua aikeensa, toisinkuin kotona suoritettuna. Turvallinen tapa kokeilla itsemurhaa toisinsanoen..

[/quote]

Koska kaikella on tarkoituksensa. Häntä ei ole tarkoitettu kuolemaan juuri nyt ja näin, muuten hän kuolisi ilman avustusta. What's meant to be will be.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta. [/quote]

Läpätilää. Mutkun mä olen uhri. Sähän tiedät mitä mulle on tapahtunut. Mun ei tarvitse sietää. Jos mä voin parantua, niin yhtä hyvin jokainen ALSia tai kivuliasta syöpää voi parantua halusta kuolla. Sehän on vaan suhteellista, yhtä paljon masennusta kun mulla. Sä et tiedä mitä ongelmia mulla on tai miten niihin voidaan vaikuttaa, etkä kenen vika ne on. Voin sanoa että ei ole oma vika. Ei, ei, ei ja ei. En välitä kenestäkään ihmisestä, ei ole ihmissuhteita, ei kavereita (enkä edes halua), ei mahdollisuuksia parisuhteeseen tai seksiin ja jos olisikin, niin se ei olisi ikinä sitä mitä olisin halunnut tai tarvinnut, tuhoaisin vain toisen ihmisen psyykeen, tuhoaisin psykologien ja terapeuttien psyykeet. Yritä sä siinä valaa muhun toivoa jollain vaihtoehtohoidoilla, nauran kusisesti. En tule ikinä edes saamaan sellaista katumusta ja vilpitöntä anteeksipyyntöä minua vastaan rikkoneilta, kaikki vain hyssyttelevät. Mun on ihan oikeasti parempikin olla hiljaa koska se on kaikkien parhaaksi. Et voi ymmärtää. Enkä mä ole edes tappamassa itseäni, ilmaisen vain vähän eri näkökulmaa, sitä "vakavasti masentuneen/aivokemiallisen häiriön" näkökulmaa. [/quote] En onneksi tiedä, mitä päässäsi liikkuu. Mutta olet kovin katkera. Katkeruus syö vain omaa päätäsi, se ei auta mitään eikä ketään. Olet tyypillinen masennuspotilas ainakin asenteeltasi "sä et voi tietää". Tai se, että luulet sairastuttavasi ympäristösi. Uniikki lumihiutale.. Sinulla on vain yksi elämä. Olet itse valinnut, miten sen elät. Voit vielä valita toisin. Oma valinta. Olen toipumassa vakavasta masennuksesta, takanani on myös pitkiä sairaalahoitoja. Tiedän, mistä puhun.

[/quote]

Niin mutta minun tilanteeni ei ole sinun tilanne. Minä en ole luonnostaan masennukseen taipuvainen, siihen vaadittiin hyvin, hyvin paljon. Fyysinen vamma, hoittamatta jättämisiä, kaverien hylkääminen ja omien lämpimien tunteiden raiskaus. Ennastaan taustalla perheväkivaltaa ja koulukiusaamista, mikä ei aiheuttanut masennusta, olin ihan fine, kunnes kaikki kaatui niskaan. Mutkun aivokemiallinen häiriö ja asennevamma ja vika on vaan mussa. Entä miten muut ihmiset suhtautuu muhun? Yhtä pikkusieluisen piittaamattomasti ja "hoida omat ongelmas, löydät kyllä jonkun joka ymmärtää" paskalla niin kuin aina ennenkin, samalla kun sextailee ja ryyppää ja äänestää puoluetta joka parantaa niiden omia etuuksia. Viimeisen 6 kk aikana kukaan ei ole edes kysynyt mitä mulle kuuluu vaikka olen ollut aivan paskana ja se on näkynyt noin kolmen kilometrin päähän.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:02"]

Vastakaa nyt kuitenkin siihen, että MIKSI kyseisen ihmisen pitäisi elää?. Mikä suurempi hyöty siitä koituu, jos ihminen jää henkiin jatkamaan kurjaa elämäänsä, joka ehkä voi muuttua mielekkääksi. Mitä haittaa siitä taas on, jos kyseinen ihminen kuolee tahtonsa mukaan?. Miksi kaikkien on kokeiltava, jos nyt kuitenkin onni potkaisisi joskus elämää. Mikä elämässä on niin tärkeää, että sitä on keinoja kaihtamatta jatkettava aina vain?. Vaikka olisi toisinaan onnellinen, niin mikä on se the juttu, miksi on kitkuteltava viimeiseen hengenvetoon asti?. Olisi kaikelta kantilta katsoen paras, jos kuolemaa haluavat sen saisivat syystä riippumatta, kukaanhan ei kuoleman jälkeen edes jossittele, että en ois sittenkään halunnutkaan kuolla. Ja ainahan sitä tuollaisessa hallitussa tilanteessa voi perua aikeensa, toisinkuin kotona suoritettuna. Turvallinen tapa kokeilla itsemurhaa toisinsanoen..

[/quote]

Turvallinen tapa KOKEILLA ITSEMURHAA? Whaaaaaaat

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:13"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta. [/quote]

Läpätilää. Mutkun mä olen uhri. Sähän tiedät mitä mulle on tapahtunut. Mun ei tarvitse sietää. Jos mä voin parantua, niin yhtä hyvin jokainen ALSia tai kivuliasta syöpää voi parantua halusta kuolla. Sehän on vaan suhteellista, yhtä paljon masennusta kun mulla. Sä et tiedä mitä ongelmia mulla on tai miten niihin voidaan vaikuttaa, etkä kenen vika ne on. Voin sanoa että ei ole oma vika. Ei, ei, ei ja ei. En välitä kenestäkään ihmisestä, ei ole ihmissuhteita, ei kavereita (enkä edes halua), ei mahdollisuuksia parisuhteeseen tai seksiin ja jos olisikin, niin se ei olisi ikinä sitä mitä olisin halunnut tai tarvinnut, tuhoaisin vain toisen ihmisen psyykeen, tuhoaisin psykologien ja terapeuttien psyykeet. Yritä sä siinä valaa muhun toivoa jollain vaihtoehtohoidoilla, nauran kusisesti. En tule ikinä edes saamaan sellaista katumusta ja vilpitöntä anteeksipyyntöä minua vastaan rikkoneilta, kaikki vain hyssyttelevät. Mun on ihan oikeasti parempikin olla hiljaa koska se on kaikkien parhaaksi. Et voi ymmärtää. Enkä mä ole edes tappamassa itseäni, ilmaisen vain vähän eri näkökulmaa, sitä "vakavasti masentuneen/aivokemiallisen häiriön" näkökulmaa. [/quote] En onneksi tiedä, mitä päässäsi liikkuu. Mutta olet kovin katkera. Katkeruus syö vain omaa päätäsi, se ei auta mitään eikä ketään. Olet tyypillinen masennuspotilas ainakin asenteeltasi "sä et voi tietää". Tai se, että luulet sairastuttavasi ympäristösi. Uniikki lumihiutale.. Sinulla on vain yksi elämä. Olet itse valinnut, miten sen elät. Voit vielä valita toisin. Oma valinta. Olen toipumassa vakavasta masennuksesta, takanani on myös pitkiä sairaalahoitoja. Tiedän, mistä puhun.

[/quote]

Niin mutta minun tilanteeni ei ole sinun tilanne. Minä en ole luonnostaan masennukseen taipuvainen, siihen vaadittiin hyvin, hyvin paljon. Fyysinen vamma, hoittamatta jättämisiä, kaverien hylkääminen ja omien lämpimien tunteiden raiskaus. Ennastaan taustalla perheväkivaltaa ja koulukiusaamista, mikä ei aiheuttanut masennusta, olin ihan fine, kunnes kaikki kaatui niskaan. Mutkun aivokemiallinen häiriö ja asennevamma ja vika on vaan mussa. Entä miten muut ihmiset suhtautuu muhun? Yhtä pikkusieluisen piittaamattomasti ja "hoida omat ongelmas, löydät kyllä jonkun joka ymmärtää" paskalla niin kuin aina ennenkin, samalla kun sextailee ja ryyppää ja äänestää puoluetta joka parantaa niiden omia etuuksia. Viimeisen 6 kk aikana kukaan ei ole edes kysynyt mitä mulle kuuluu vaikka olen ollut aivan paskana ja se on näkynyt noin kolmen kilometrin päähän.
[/quote]
Ei kai kukaan luonnostaan ole taipuvainen masennukseen. Siihen vaaditaan kyllä ikäviä tapahtumia elämän varrella, useimmille. Tuokin on ihan tyypillistä, että selviää vaikean lapsuuden näennäisesti ihan terveenä, mutta aikuisiällä vastoinkäymisten osuessa kohdalle romahtaa.

En sano, että tilanteesi olisi oma vikasi. Mutta ratkaisu, tässä ja nyt, se on sinun vastuullasi 100%.

Onkohan kaikki masennuslääkkeet kokeiltu? Jos on, voisi lääkäri määrätä Dexedrineä (dekstroamfetamiini) niin luulis masennuksen kaikkoavan. Nuori ihminen kuitenkin vielä ku 21 v. Xanoria (rauhoittava bentsodiatsepiineihin kuuluva lääke, jolla on euforisoiva vaikutus) kehiin, se lievittää ahdistuksen lisäksi masennusta.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta.

[/quote]


Ei asennemuutos auta sairauteen. Esim sanotko pakko-oireiselle, skitsofreenikolle yms, että asennemuutos? Tajuatko, että nämä sairaudet näkyvät muutoksina aivoissa? Ei asennemuutos muuta sairaita aivoja terveiksi.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:18"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:13"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:08"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta. [/quote]

Läpätilää. Mutkun mä olen uhri. Sähän tiedät mitä mulle on tapahtunut. Mun ei tarvitse sietää. Jos mä voin parantua, niin yhtä hyvin jokainen ALSia tai kivuliasta syöpää voi parantua halusta kuolla. Sehän on vaan suhteellista, yhtä paljon masennusta kun mulla. Sä et tiedä mitä ongelmia mulla on tai miten niihin voidaan vaikuttaa, etkä kenen vika ne on. Voin sanoa että ei ole oma vika. Ei, ei, ei ja ei. En välitä kenestäkään ihmisestä, ei ole ihmissuhteita, ei kavereita (enkä edes halua), ei mahdollisuuksia parisuhteeseen tai seksiin ja jos olisikin, niin se ei olisi ikinä sitä mitä olisin halunnut tai tarvinnut, tuhoaisin vain toisen ihmisen psyykeen, tuhoaisin psykologien ja terapeuttien psyykeet. Yritä sä siinä valaa muhun toivoa jollain vaihtoehtohoidoilla, nauran kusisesti. En tule ikinä edes saamaan sellaista katumusta ja vilpitöntä anteeksipyyntöä minua vastaan rikkoneilta, kaikki vain hyssyttelevät. Mun on ihan oikeasti parempikin olla hiljaa koska se on kaikkien parhaaksi. Et voi ymmärtää. Enkä mä ole edes tappamassa itseäni, ilmaisen vain vähän eri näkökulmaa, sitä "vakavasti masentuneen/aivokemiallisen häiriön" näkökulmaa. [/quote] En onneksi tiedä, mitä päässäsi liikkuu. Mutta olet kovin katkera. Katkeruus syö vain omaa päätäsi, se ei auta mitään eikä ketään. Olet tyypillinen masennuspotilas ainakin asenteeltasi "sä et voi tietää". Tai se, että luulet sairastuttavasi ympäristösi. Uniikki lumihiutale.. Sinulla on vain yksi elämä. Olet itse valinnut, miten sen elät. Voit vielä valita toisin. Oma valinta. Olen toipumassa vakavasta masennuksesta, takanani on myös pitkiä sairaalahoitoja. Tiedän, mistä puhun. [/quote]

Niin mutta minun tilanteeni ei ole sinun tilanne. Minä en ole luonnostaan masennukseen taipuvainen, siihen vaadittiin hyvin, hyvin paljon. Fyysinen vamma, hoittamatta jättämisiä, kaverien hylkääminen ja omien lämpimien tunteiden raiskaus. Ennastaan taustalla perheväkivaltaa ja koulukiusaamista, mikä ei aiheuttanut masennusta, olin ihan fine, kunnes kaikki kaatui niskaan. Mutkun aivokemiallinen häiriö ja asennevamma ja vika on vaan mussa. Entä miten muut ihmiset suhtautuu muhun? Yhtä pikkusieluisen piittaamattomasti ja "hoida omat ongelmas, löydät kyllä jonkun joka ymmärtää" paskalla niin kuin aina ennenkin, samalla kun sextailee ja ryyppää ja äänestää puoluetta joka parantaa niiden omia etuuksia. Viimeisen 6 kk aikana kukaan ei ole edes kysynyt mitä mulle kuuluu vaikka olen ollut aivan paskana ja se on näkynyt noin kolmen kilometrin päähän. [/quote] Ei kai kukaan luonnostaan ole taipuvainen masennukseen. Siihen vaaditaan kyllä ikäviä tapahtumia elämän varrella, useimmille. Tuokin on ihan tyypillistä, että selviää vaikean lapsuuden näennäisesti ihan terveenä, mutta aikuisiällä vastoinkäymisten osuessa kohdalle romahtaa. En sano, että tilanteesi olisi oma vikasi. Mutta ratkaisu, tässä ja nyt, se on sinun vastuullasi 100%.

[/quote]

Mikä on ratkaisu? Harrastuksen hommaaminen? ;DD Se että teeskentelen onnellista (mikä onnistuu kyllä erittäin helposti), leikin hyvää ja auttavaista ja ymmärtäväistä ihmistä (onnistuu myös), ei tee musta onnellista. Meen kyllä kirurgille, nauttimaan ilmaisesta terveydenhuollosta kun tulokatot on täynnä (jippikaijee) nyt parin hoitovirheen ja piittaamattoman jälkeen (liian myöhään) mutta sanalla sanoen ennuste, ei enää, ole kovin hyvä. Mutkun se on mun vika et vaikutan niin epävakaalta että mua ei tartte hoitaa kun ajatellaan että kaikki on psykosomaattista vaikka vamma on silminnähtävä. Niin eli miten mä parannan itse itseni?

En monesti tajua tätä mustavalkoista ajattelua, kummaltakaan kantilta.

Masennus ei todellakaan ole pelkkä asennekysymys eikä oma valinta. Kumma ajatuskin. Kukapa tieten tahtoen valitsisi toivottomuuden?

Mutta se ei myöskään ole mikään lopullinen kohtalo, elinkautinen tuomio. Liian usein masentuneilta kuulee tätä kohtalonomaista ajattelua. Totta kai se kuuluu sairauteen, mutta silti. Ihmiset nähdään mustavalkoisesti joko onnekkaina, joilla ei ole koskaan mitään hätää eivätkä voi mitään ymmärtää, ja sitten niinä onnettomina, masennukseen sairastuneilla, joilla ei ole muuta suuntaa kuin alaspäin, aamen.

Tällä tavalla se on verrannollinen alkoholismiin: yksin on vaikea, usein mahdoton, nousta siitä suosta ylös, mutta avun hyväksyminen muilta vaatii jollain tasolla halua parantua.

Se on vaikeaa, mutta ei toivotonta, ei lopullista. Kuten ei päihdehelvettikään. Itse asiassa kroonisessa masennuksessa on aivojen toiminnan kannalta paljon yhtymäkohtia päihderiippuvuuteen (ja tietysti ne voivat kulkea käsi kädessä ja monesti kulkevatkin, mutta en nyt tarkoita varsinaisesti sitä). Päihteistä on täysin mahdollista päästä lopullisesti eroon, ja niin on masennuksestakin. Pitäisi vain löytää se juuri sille ihmiselle paras mahdollinen toipumiskeino, ja useinhan tällaiseen erikoistumiseen ei normaalilla terveydenhuollolla ole resursseja eikä edes kykyjä. Siksi olen sitä mieltä, että uusia mullistavia keinoja pitää kokeilla ja aktiivisesti kehittää.

Mainittakoon vielä lopuksi, että myös lyhytaikainen tai tiettyyn elämäntilanteeseen sidottu masennus voi olla niin syvää, että ihmisestä tulee itsetuhoinen ja jopa psykoottinen. Joten eivät pitkäaikaisesta vaikeasta masennuksesta kärsivät ole suinkaan ainoita, jotka ymmärtävät, miltä totaalinen toivottomuuden tila tuntuu.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:03"]Ihmisellä on oikeus päättää elämänsä, jos niin haluaa. Jos elämä on ollut pelkkää kitumista vuosikaudet, oli syy sitten fyysinen tai psyykkinen, niin sallitakoon vapaaehtoinen poistuminen. Kuka me olemme kertomaan jollekulle, että "hei sun elämä on oikeaasti elämisen arvoista." Entä jos ei ole?
[/quote]

Siitä sitten vaan mutta miksi kyselee yhteiskunnalta lupaa ja miksi lupa tulisi yhteiskunnan taholta myöntää? Oikeasti jos haluisi kuolla ois kuollut jo, nyt hakee huomiota ja teatteria tällä.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:49"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:38"]Kaikki on aina vaan oireita. Masennus nähdään jonain ihme sairautena. Masennuksen (silloin kun se on jollain tapaa rationaalista) aiheuttaa se, että elämä on toivotonta ja näköalatonta, se ei ole mikään oire. Masennuksen oireita on se, miten tämä toivottomuus ilmenee käytöksessä. Minun elämäni on omasta mielestäni pilalla ja syytän siitä terveydenhuoltoa (yksityiskohtia en aio tässä paljastaa). Minua ei huvita mennä hymyilemään ja tsemppaamaan paskaihmisten joukkoon. Minun elämäni on kitumista tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Voin ihan hyvin ymmärtää miksi joku haluaa kuolla. Itsemurhien ehkäisy perustuu Suomessa keinojen estämiseen ja hankaloittamiseen, mikä tekee tavoitteista vaikeita, jos sanotaan että haluaa kuolla vaikka kivuttomasti tai vailla riskiä pysyvistä vammoista jos sattuu jäämään henkiin. Jos ja kun yhteiskuntaamme ohjaa ihmisten itsekkyys, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea raha, niin miksei tehtäisi masennuksen hoidosta helppoa ja halpaa jakamalla myrkkyruiskeita. Kelaa mitkä säästöt!! [/quote] Sinullakin on mahdollisuus parantua. Aloita asennemuutoksesta, luovu uhrin asemasta. [/quote]

Läpätilää. Mutkun mä olen uhri. Sähän tiedät mitä mulle on tapahtunut. Mun ei tarvitse sietää. Jos mä voin parantua, niin yhtä hyvin jokainen ALSia tai kivuliasta syöpää voi parantua halusta kuolla. Sehän on vaan suhteellista, yhtä paljon masennusta kun mulla. Sä et tiedä mitä ongelmia mulla on tai miten niihin voidaan vaikuttaa, etkä kenen vika ne on. Voin sanoa että ei ole oma vika. Ei, ei, ei ja ei. En välitä kenestäkään ihmisestä, ei ole ihmissuhteita, ei kavereita (enkä edes halua), ei mahdollisuuksia parisuhteeseen tai seksiin ja jos olisikin, niin se ei olisi ikinä sitä mitä olisin halunnut tai tarvinnut, tuhoaisin vain toisen ihmisen psyykeen, tuhoaisin psykologien ja terapeuttien psyykeet. Yritä sä siinä valaa muhun toivoa jollain vaihtoehtohoidoilla, nauran kusisesti. En tule ikinä edes saamaan sellaista katumusta ja vilpitöntä anteeksipyyntöä minua vastaan rikkoneilta, kaikki vain hyssyttelevät. Mun on ihan oikeasti parempikin olla hiljaa koska se on kaikkien parhaaksi. Et voi ymmärtää. Enkä mä ole edes tappamassa itseäni, ilmaisen vain vähän eri näkökulmaa, sitä "vakavasti masentuneen/aivokemiallisen häiriön" näkökulmaa. [/quote] En onneksi tiedä, mitä päässäsi liikkuu. Mutta olet kovin katkera. Katkeruus syö vain omaa päätäsi, se ei auta mitään eikä ketään. Olet tyypillinen masennuspotilas ainakin asenteeltasi "sä et voi tietää". Tai se, että luulet sairastuttavasi ympäristösi. Uniikki lumihiutale.. Sinulla on vain yksi elämä. Olet itse valinnut, miten sen elät. Voit vielä valita toisin. Oma valinta. Olen toipumassa vakavasta masennuksesta, takanani on myös pitkiä sairaalahoitoja. Tiedän, mistä puhun.

[/quote]


ei sairautta voi valita. Itsellä paha pakko-oireinen häiriö. En ole sitä valinnut. Jos en tee pakko-oireita, ahdistun ja sekoa niin, että pitää lähteä päivystykseen. En siis voi olla tekemättä. Älä tule lässyttämään kun et tiedä sairaana olosta paskan vertaa.