Lue keskustelun säännöt.
Miten ainoat lapset oppivat riitelemään oikein (varsinkin jos yh:n lapsi)?
14.05.2015 |
Hesarin artikkelissa kerrotan, että sisarukset voivat harjoitella kotona oikeanlaista riitelyä ja vanhempien riitelymalli on yksi osa tätä.
Mitä kun äiti ja lapsi asuvat kahdestaan? Tuleeko lapsesta isompana automaattisesti huono riidoissa (kiusaaja?)? Luulisi, että tasapainoinen kotielämä oman äidin kanssa riittää, mukaanlukien suvun ja ystävien kanssa vietetty aika? Mutta aina välillä jää näitä tutkimustuloksia ja psykologien lausuntoja miettimään....
Kommentit (22)
Niin. Ainoat lapsethan elävät aina auttamattomasti kuplassa, johon ei kuulu yhtäkään ulkopuolista ihmistä ja tilanteita, joissa voisi harjoitella riitelemistä (esim. perheen ulkopuoliset samanikäiset leikkikaverit, päiväkotiryhmän jäsenet...).
Olen ainoa lapsi ja mulla kuten muillakin ihmisillä on omanlaiseni tapa olla ja ratkoa konflikteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kysymästä. On oppinut oikein hyvin.
Ei tarvitse oppia. Suuauki ihmeissään sitten vain mökötetään ja möllötetään että HÄ? Enkö olekkaan maailman napa?!
No eikö äiti ja lapsi voi joskus riidellä keskenään jos se riitely on niin tärkeää? En lukemut tota juttua, mutta kuulostaa vähän hassulta tuo. Itse en ole koskaan kuullut mun vanhempien riitelevän, eivät ole ikinä riidelleet mun kuullen, ovat olleet naimisissa yli 20 vuotta. Ja lapseni isän jätin ettei lapsenme tarvitse kuunnella meidän riitelyä. Oliko tää yksinhuoltajuus nyt virheaskel? :D
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:40"]Ei tarvitse oppia. Suuauki ihmeissään sitten vain mökötetään ja möllötetään että HÄ? Enkö olekkaan maailman napa?!
[/quote]
Suu auki ei ole yhdyssana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:33"]
Ei kenenkään tarvitse osata riidellä. En minäkään osaa, enkä tajua, miksi pitäisi riidellä. Asiat voi sopia myös rauhallisesti keskustelemalla.
[/quote]
Eikö tuo osata riidellä termi tarkoitakin juuri rauhallista keskutelua, jossa puidaan erimielisyydet?
Olen ainoa lapsi ja minun subjektiivisen kokemukseni mukaan juuri suurperheelliset ja monia sisaruksia omaavat ihmiset ovat usein äärimmäisen itsekkäitä ja omahyväisiä omaan perheeseen ja perseeseen keskittyjiä, jotka elävät omassa perhekuplassaan itseriittoisina. He nauttivat täysillä ja leuhkivat omasta tukiverkostaa, mutta eivät useinkaan jaa mitään henkistä tukea ja käytännön apua vähempiosaisille ja yksinäisille samassa suvussa oleville. Saman suvun tai hiekkalaatikoiden vieraille yh-äitien vahinkoäpärille tehdään jo pienenä selväksi, ettet kuulu mihinkään. Suurperheelliset keskittyvät sisarusten välisiin suhteisiin kun nysäperheelliset yrittävät selvitä omin vähin resurssein kun eipä monetkaan arvosta ystävyyttä. Ei ole aikaa eikä kiinnostusta. Oma perse on tärkein ja jokaisen pitää kaivaa se oma suku ja lähipiiri sieltä omasta jalkovälistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sisarukset oppivat yhdessä valtavasti vuorovaikutustaitoja keskenään. En kylläkään keskittyisi riitelyyn, vaan sopimiseen, jakamiseen, tunteiden osoittamiseen, toisen huomioimiseen jne.
Mä olen ainoa lapsi ja ratkon työkseni konflikteja. Itse riitelen hyvin harvoin. Mieheni kanssa en riitele, koska olemme harvoin eri mieltä mistään. Jos olemme, tällöin se, kummalle asia on lopulta tärkeämpi, saa päättää. Tällä periaatteella on menty jo 15 vuotta. Myös lapsemme, ainokainen, o samanlainen.
En tiedä, olisinko erilainen sisarusten kasvattamana. Osaan minä todistettavasti riidellä, mutta nyt nelikymppisenä asioista ei jaksa ottaa enää niin lämpöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä nuo ydinperheen lapsetkaan aina opi riitelemään oikein vaan riitapukari saattaa maata pian kuolleena...
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:49"]Olen ainoa lapsi ja minun subjektiivisen kokemukseni mukaan juuri suurperheelliset ja monia sisaruksia omaavat ihmiset ovat usein äärimmäisen itsekkäitä ja omahyväisiä omaan perheeseen ja perseeseen keskittyjiä, jotka elävät omassa perhekuplassaan itseriittoisina. He nauttivat täysillä ja leuhkivat omasta tukiverkostaa, mutta eivät useinkaan jaa mitään henkistä tukea ja käytännön apua vähempiosaisille ja yksinäisille samassa suvussa oleville. Saman suvun tai hiekkalaatikoiden vieraille yh-äitien vahinkoäpärille tehdään jo pienenä selväksi, ettet kuulu mihinkään. Suurperheelliset keskittyvät sisarusten välisiin suhteisiin kun nysäperheelliset yrittävät selvitä omin vähin resurssein kun eipä monetkaan arvosta ystävyyttä. Ei ole aikaa eikä kiinnostusta. Oma perse on tärkein ja jokaisen pitää kaivaa se oma suku ja lähipiiri sieltä omasta jalkovälistä.
[/quote]
Mä olen ihan samaa mieltä. Mieheni on täynnä arpia, kiitos veljiensä, eikä pidä heihin yhteyttä kuin minimit. Isälläni on 10 sisarusta ja niin itsekästä sakkia harvoin näkee. Ja esimerkkejä on valtavasti. Kun katselee tuota touhua, pitää oikein miettiä, että mikä se olikaan, mistä me ainokaiset jäimmekään paitsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se hyvä että suurperheen lapset oppivat riitelemään ihan pienestä pitäen! Heti kun kynnelle kyetään, alkaa isompien lapsien toimesta koulutus jossa ei väkivaltaa kaihdeta. Tapellaan leluista verissäpäin, hakataan, potkitaan, heitellään tavaroilla, viedään lelut toisen kädestä, voi sitä itkun ja raivoamisen määrää! Ja tätä saa kokea siis ihan pienet!
Kouluelämään kun siirtyvät niin on jo hommat hallussa.
Mistä kaikesta ainoa lapsemme jääkään paitsi. Not.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:51"]Kyllä sisarukset oppivat yhdessä valtavasti vuorovaikutustaitoja keskenään. En kylläkään keskittyisi riitelyyn, vaan sopimiseen, jakamiseen, tunteiden osoittamiseen, toisen huomioimiseen jne.
[/quote]tottakai. Mutta sosiaalisia taitoja onneksi hankitaan myös muuten kuin perhepiirissä. Aika moni on silti melko jäykkä sosiaalisissa tilanteissa ( Suomessa) vaikka onkin sisaruksia.
Olen ilpinen, että oma ainut lapseni on rohkea menemään uusiin harrastuksiin, huomipimaan kanssaihmisiä, sovittelemaan riitoja ja huomioimaan toisten tunteita. Ehkä pitkäaikainen harrastus joukkuelajissa on auttanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:37"]
Niin. Ainoat lapsethan elävät aina auttamattomasti kuplassa, johon ei kuulu yhtäkään ulkopuolista ihmistä ja tilanteita, joissa voisi harjoitella riitelemistä (esim. perheen ulkopuoliset samanikäiset leikkikaverit, päiväkotiryhmän jäsenet...).
Olen ainoa lapsi ja mulla kuten muillakin ihmisillä on omanlaiseni tapa olla ja ratkoa konflikteja.
[/quote]
ap kysyikin miksei riitä tasapainoinen elämä äidin kanssa (riitelykin ehkä) ja elämä sukulaisten ja ystävien kanssa, myöhemmin päiväkodissa ja koulussa. artikkelin mukaan oikreanlainen riitely opitaan juuri kotona ja tutun sisaruksen kanssa. sitähän siinä aloituksessa ihmetellään.
aloitus oli siis ihmettely koko artikkelista ja psykologien lausunnoista ("totuuksista" valtakunnan päälehdessä).
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:49"]Olen ainoa lapsi ja minun subjektiivisen kokemukseni mukaan juuri suurperheelliset ja monia sisaruksia omaavat ihmiset ovat usein äärimmäisen itsekkäitä ja omahyväisiä omaan perheeseen ja perseeseen keskittyjiä, jotka elävät omassa perhekuplassaan itseriittoisina. He nauttivat täysillä ja leuhkivat omasta tukiverkostaa, mutta eivät useinkaan jaa mitään henkistä tukea ja käytännön apua vähempiosaisille ja yksinäisille samassa suvussa oleville. Saman suvun tai hiekkalaatikoiden vieraille yh-äitien vahinkoäpärille tehdään jo pienenä selväksi, ettet kuulu mihinkään. Suurperheelliset keskittyvät sisarusten välisiin suhteisiin kun nysäperheelliset yrittävät selvitä omin vähin resurssein kun eipä monetkaan arvosta ystävyyttä. Ei ole aikaa eikä kiinnostusta. Oma perse on tärkein ja jokaisen pitää kaivaa se oma suku ja lähipiiri sieltä omasta jalkovälistä. [/quote] Mä olen ihan samaa mieltä. Mieheni on täynnä arpia, kiitos veljiensä, eikä pidä heihin yhteyttä kuin minimit. Isälläni on 10 sisarusta ja niin itsekästä sakkia harvoin näkee. Ja esimerkkejä on valtavasti. Kun katselee tuota touhua, pitää oikein miettiä, että mikä se olikaan, mistä me ainokaiset jäimmekään paitsi...
[/quote]
Sattuuko miehesi olemaan nimenomaan lestaperheestä? Siellä kun ne lapset ei merkitse mitään, kunhan vaan sattuvat syntymään ja haahuilemaan tähän maailmaan. Ja viidakon lait perheessä, kun ei vanhempia kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:33"]
Ei kenenkään tarvitse osata riidellä. En minäkään osaa, enkä tajua, miksi pitäisi riidellä. Asiat voi sopia myös rauhallisesti keskustelemalla.
[/quote]
Eikö tuo osata riidellä termi tarkoitakin juuri rauhallista keskutelua, jossa puidaan erimielisyydet?
[/quote]
Saisiko perusteluja miinuksille?
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:49"]Olen ainoa lapsi ja minun subjektiivisen kokemukseni mukaan juuri suurperheelliset ja monia sisaruksia omaavat ihmiset ovat usein äärimmäisen itsekkäitä ja omahyväisiä omaan perheeseen ja perseeseen keskittyjiä, jotka elävät omassa perhekuplassaan itseriittoisina. He nauttivat täysillä ja leuhkivat omasta tukiverkostaa, mutta eivät useinkaan jaa mitään henkistä tukea ja käytännön apua vähempiosaisille ja yksinäisille samassa suvussa oleville. Saman suvun tai hiekkalaatikoiden vieraille yh-äitien vahinkoäpärille tehdään jo pienenä selväksi, ettet kuulu mihinkään. Suurperheelliset keskittyvät sisarusten välisiin suhteisiin kun nysäperheelliset yrittävät selvitä omin vähin resurssein kun eipä monetkaan arvosta ystävyyttä. Ei ole aikaa eikä kiinnostusta. Oma perse on tärkein ja jokaisen pitää kaivaa se oma suku ja lähipiiri sieltä omasta jalkovälistä. [/quote] Mä olen ihan samaa mieltä. Mieheni on täynnä arpia, kiitos veljiensä, eikä pidä heihin yhteyttä kuin minimit. Isälläni on 10 sisarusta ja niin itsekästä sakkia harvoin näkee. Ja esimerkkejä on valtavasti. Kun katselee tuota touhua, pitää oikein miettiä, että mikä se olikaan, mistä me ainokaiset jäimmekään paitsi...
[/quote]
Sattuuko miehesi olemaan nimenomaan lestaperheestä? Siellä kun ne lapset ei merkitse mitään, kunhan vaan sattuvat syntymään ja haahuilemaan tähän maailmaan. Ja viidakon lait perheessä, kun ei vanhempia kiinnosta.
[/quote]
Ei ole lestaperhe, mutta samoilta seuduilta.
Mä oon ainoa lapsi ja osaan riidellä. Mieheni on isosta perheestä ja sisarukset ei osaa. Konfliktin sattuessa lähtevät pois tilanteesta ja lähettävät hyvästi-viestejä tilanteen jälkeen :D iso kasa aikuisia naisia joiden ystäväpiiri muodostuu sisaruksista ja äidistä. Vähän on pieni elämänpiiri.
Kokevatko suurperheelliset pienperheelliset ja ainoat lapset tosiaan niin rasittavina, että pitää syyllistää yksinäisiä omasta tilanteestaan? Helpointahan suurperheellisille olisi se, että muillakin olisi ne omat suurperheet, joihin keskittyä. Ei tarvitsisi suurperheellisten ärsyyntyä ja ahdistua siitä, kun väsynyt yhden lapsen äiti, ainokainen itsekin, yrittää ottaa kontaktia muihin ja kaveerata... kun ei ole omia sisaruksia joilta saisi tukea esim. lapsen kasvatukseen... ei suurperheellisten tarvitsisi ahdistua kun ainokainen äpärä yrittää kaveerata muiden lasten kanssa mutta eihän sisarusten leikkeihin saa ulkopuolinen tunkea... käännetään selkä, vetäännytään oman porukan kanssa pois... se katse millä katsotte yh-äitien äpäriä ja suljette sukunne ulkopuolelle ja ystävyydenkin... anteeksi että olen olemassa ja että kaipaisin elämääni ystäviä kun ei ole niitä sisaruksia ja anteeksi että lapsenikin on sisaruksia ja kavereita vailla. Häiritään teitä kuitenkin harvakseltaan että voitte keskittyä niihin omiin ukkoihinne ja nussia rytkyttää lisää lapsia entisten seuraksi...
Ei kenenkään tarvitse osata riidellä. En minäkään osaa, enkä tajua, miksi pitäisi riidellä. Asiat voi sopia myös rauhallisesti keskustelemalla.