Lue keskustelun säännöt.
Pitkissä suhteissa olevat 30-50-vuotiaat
21.06.2015 |
Näin ikisinkkuna olen miettinyt, millaista olisi oikeasti olla haaveilemassani pitkässä ja kestävässä parisuhteessa. Tästä ketjusta: http://www.vauva.fi/keskustelu/4504273/ketju/15_vuotta_yhdessa_kerran_kayty_yhdessa tuli mieleen, että läheisimmät parisuhteissa olevat ystäväni ovat sellaisia, etteivät he tee paljon mitään yhdessä.
Tuntemani pariskunnat käyvät yleensä yhdessä kuntosalilla, mutta muuten eivät tunnu tekevän mitään yhdessä. Käyvät eri aikoina jopa ulkomailla, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Elävät samassa huushollissa enemmäkin kämppiksinä, näin sivusta katsottuna.
Yksinäisyys parisuhteesta huolimatta taitaa monella myös olla arkipäivää.
Tapahtuuko näin kaikissa suhteissa? Onko teillä useimmilla tällainen suhde, jossa periaatteessa ollaan parisuhteessa ja eletään saman katon alla, mutta elämät ovat suurin piirtein aika itsenäisiä molemmilla?
Kommentit (23)
Mikä on minimikesto pitkälle suhteelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on vain osa siitä mitä me ei tehdä - voin jatkaa listaa.t. tuon ketjun ap
No itse kahdenkymmenen vuoden suhteen eläneenä voin sanoa, että kyllä siinä alkaa kaivata muita kontakteja. Toisen naamaa saa tuijottaa ihan jatkuvasti. Yhdessä tehdään kaikki arkiasiat ja tiedät toisen ajatukset puhumattakin. Noin periaatteessa, puhutaan kyllä paljon.
Lomalla on joskus kiva olla itsekseen, nähdä omia kavereita, pitää yllä omia, suhteesta irrallisia juttuja. Sit on kiva palata taas kotiin oman kullan kainaloon.
en osaa nähdä tätä huonona juttuna.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 19:27"]
Mikä on minimikesto pitkälle suhteelle?
[/quote]
15 v. Mutta se riippuu vähän myös siitä, minkäikäisenä suhde alkoi. Jos on oltu yhdessä teinivuosista asti, vuosilla on enemmän merkitystä kuin keski-iässä solmitulla suhteella. Mahtuuhan siihen myös mahd lasten syntymät. Minusta 10 v ei ole vielä pitkä suhde. Olen itse ollut aviossa 12 v. Pisimmillään.
Me olemme ehkä sitten sellainen poikkeus:)
Teemme kaiken yhdessä, työmatkoilla ollessakin lähettelemme kuvia ja vinkkejä kohteesta toisillemme ja jaamme senkin "etänä". Matkustamme paljon sekä työn puolesta että kaikki yhteiset vapaat, se on tärkein harrastuksemme. Meillä käy myös kaveriperheitä ja pariskuntia syömässä usein, rakastamme hyvää ruokaa ja meistä on ihana kestitä perhettä ja ystäviä. Kotona ollessa katsomme leffoja tai luemme - pidämme erilaisista elokuvista ja kirjoista mutta vuorotellen pidetään toiselle seuraa ja kommentoidaan mitä nähdään ja luetaan.
2 taloa on rakennettu yhdessä, ehkä sekin on yksi harrastus. Parhaillaan tehdään pientä remppaa ja sitäkin rinnakkain - jos vaikka laatoitamme niin toinen latoo laatat ja toinen saumaa:) Molemmat teemme töitä kotitoimistolla joten olemme yhdessä 24/7 noita työmatkoja lukuunottamatta.
Kummallakin on omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia mutta ne on vain pieni osa meidän elämää.
Eikä kyse ole siitä etteikö saisi tai voisi mennä muiden kanssa mutta miksi pitäisi kun paras kaveri on oma siippa? Mustasukkaisuutta ei podeta puolin eikä toisin vaan parisuhteemme perustuu vapaaehtoisuuteen ja keskinäiseen arvostukseen.
Haaveilemme siitä ajasta kun kaikki lapset on poissa kotoa ja saamme tehdä mitä haluamme:D Rakastella keskellä päivää tai lähteä päivän varoitusajalla reissuun. Ehkä rakennamme vielä yhden talon tai muutamme kokonaan ulkomaille?
20v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 19:34"]
Me olemme ehkä sitten sellainen poikkeus:)
Teemme kaiken yhdessä, työmatkoilla ollessakin lähettelemme kuvia ja vinkkejä kohteesta toisillemme ja jaamme senkin "etänä". Matkustamme paljon sekä työn puolesta että kaikki yhteiset vapaat, se on tärkein harrastuksemme. Meillä käy myös kaveriperheitä ja pariskuntia syömässä usein, rakastamme hyvää ruokaa ja meistä on ihana kestitä perhettä ja ystäviä. Kotona ollessa katsomme leffoja tai luemme - pidämme erilaisista elokuvista ja kirjoista mutta vuorotellen pidetään toiselle seuraa ja kommentoidaan mitä nähdään ja luetaan.
2 taloa on rakennettu yhdessä, ehkä sekin on yksi harrastus. Parhaillaan tehdään pientä remppaa ja sitäkin rinnakkain - jos vaikka laatoitamme niin toinen latoo laatat ja toinen saumaa:) Molemmat teemme töitä kotitoimistolla joten olemme yhdessä 24/7 noita työmatkoja lukuunottamatta.
Kummallakin on omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia mutta ne on vain pieni osa meidän elämää.
Eikä kyse ole siitä etteikö saisi tai voisi mennä muiden kanssa mutta miksi pitäisi kun paras kaveri on oma siippa? Mustasukkaisuutta ei podeta puolin eikä toisin vaan parisuhteemme perustuu vapaaehtoisuuteen ja keskinäiseen arvostukseen.
Haaveilemme siitä ajasta kun kaikki lapset on poissa kotoa ja saamme tehdä mitä haluamme:D Rakastella keskellä päivää tai lähteä päivän varoitusajalla reissuun. Ehkä rakennamme vielä yhden talon tai muutamme kokonaan ulkomaille?
20v yhdessä
[/quote]
Samat sanat ja vuodet!
Meillä eletään eri katon alla, kun molemmilla on paljon työmatkoja, käytännössä ollaan viikot koko ajan erillään työn vuoksi. Mutta muuten käydään yhdessä lenkillä, syömässä, katsotaan telkkua, käydään luonnossa marjassa ja kalastelemassa tai ollaan vaan. Reissussa soitellaan ahkerasti. Seurustella aloimme 80-luvun puolivälissä ja naimisissa oltu 90-luvun alkupuolelta. Yöllä nukutaan lähekkäin aina kun yö yhdessä ollaan. Jos lapset tulee kotiin, pelataan porukalla lautapelejä. Lapsia ei ole enää kotona siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 19:38"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 19:34"]
Me olemme ehkä sitten sellainen poikkeus:)
Teemme kaiken yhdessä, työmatkoilla ollessakin lähettelemme kuvia ja vinkkejä kohteesta toisillemme ja jaamme senkin "etänä". Matkustamme paljon sekä työn puolesta että kaikki yhteiset vapaat, se on tärkein harrastuksemme. Meillä käy myös kaveriperheitä ja pariskuntia syömässä usein, rakastamme hyvää ruokaa ja meistä on ihana kestitä perhettä ja ystäviä. Kotona ollessa katsomme leffoja tai luemme - pidämme erilaisista elokuvista ja kirjoista mutta vuorotellen pidetään toiselle seuraa ja kommentoidaan mitä nähdään ja luetaan.
2 taloa on rakennettu yhdessä, ehkä sekin on yksi harrastus. Parhaillaan tehdään pientä remppaa ja sitäkin rinnakkain - jos vaikka laatoitamme niin toinen latoo laatat ja toinen saumaa:) Molemmat teemme töitä kotitoimistolla joten olemme yhdessä 24/7 noita työmatkoja lukuunottamatta.
Kummallakin on omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia mutta ne on vain pieni osa meidän elämää.
Eikä kyse ole siitä etteikö saisi tai voisi mennä muiden kanssa mutta miksi pitäisi kun paras kaveri on oma siippa? Mustasukkaisuutta ei podeta puolin eikä toisin vaan parisuhteemme perustuu vapaaehtoisuuteen ja keskinäiseen arvostukseen.
Haaveilemme siitä ajasta kun kaikki lapset on poissa kotoa ja saamme tehdä mitä haluamme:D Rakastella keskellä päivää tai lähteä päivän varoitusajalla reissuun. Ehkä rakennamme vielä yhden talon tai muutamme kokonaan ulkomaille?
20v yhdessä
[/quote]
Samat sanat ja vuodet!
[/quote]
Voi tämmösen suhteen määkin haluaisin. T. 15v ja kerran kaupassa
Meillä on tehty paljon asioita yhdessä, mutta vain siitä syystä, että minä olen järjestänyt asiat niin. Nyt on mennyt 30 vuotta ja huomaan, että mies ei anna minulle minkäänlaista arvoa.
En vain enää jaksa järjestää lomamatkoja, leffakäyntejä, rakasteluhetkiä, lahjoja kaikille sukulaisille ja tuttaville meidän perheeltä (myös itselleni joululahjat, koska muuten en olisi saanut mitään). Minä olen ollut koko ajan se, joka saa arjen rullaamaan ja järjestelee kaiken, oli kyse lapsen hammaslääkäristä tai anopin syntymäpäivälahjasta.
Mies käy töissä ja tekee kaiken, mitä olen suunnitellut. Mutta nyt olen väsynyt, en jaksa. Viimeisen puolen vuoden aikana en ole järjestänyt mitään. Ja miten on mennyt? Emme ole käyneet missään, ei leffassa kahdestaan, ei sukulaiskäyntejä, anoppi ei saanut äitienpäiväkorttia eikä olla rakasteltu. Mitäpä tässä sitten enää yrittämään kun toiselle ei ole mikään tärkeää. Annan olla ja alan järjestellä omaa elämääni toisaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22 vuotta yhdessä. Tehdään tosi paljon perheenä asioita, just nyt ei tehdä kauheasti kaksin, kun on vauva mutta jotain pientä aina. :)
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 19:39"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 19:38"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 19:34"] Me olemme ehkä sitten sellainen poikkeus:) Teemme kaiken yhdessä, työmatkoilla ollessakin lähettelemme kuvia ja vinkkejä kohteesta toisillemme ja jaamme senkin "etänä". Matkustamme paljon sekä työn puolesta että kaikki yhteiset vapaat, se on tärkein harrastuksemme. Meillä käy myös kaveriperheitä ja pariskuntia syömässä usein, rakastamme hyvää ruokaa ja meistä on ihana kestitä perhettä ja ystäviä. Kotona ollessa katsomme leffoja tai luemme - pidämme erilaisista elokuvista ja kirjoista mutta vuorotellen pidetään toiselle seuraa ja kommentoidaan mitä nähdään ja luetaan. 2 taloa on rakennettu yhdessä, ehkä sekin on yksi harrastus. Parhaillaan tehdään pientä remppaa ja sitäkin rinnakkain - jos vaikka laatoitamme niin toinen latoo laatat ja toinen saumaa:) Molemmat teemme töitä kotitoimistolla joten olemme yhdessä 24/7 noita työmatkoja lukuunottamatta. Kummallakin on omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia mutta ne on vain pieni osa meidän elämää. Eikä kyse ole siitä etteikö saisi tai voisi mennä muiden kanssa mutta miksi pitäisi kun paras kaveri on oma siippa? Mustasukkaisuutta ei podeta puolin eikä toisin vaan parisuhteemme perustuu vapaaehtoisuuteen ja keskinäiseen arvostukseen. Haaveilemme siitä ajasta kun kaikki lapset on poissa kotoa ja saamme tehdä mitä haluamme:D Rakastella keskellä päivää tai lähteä päivän varoitusajalla reissuun. Ehkä rakennamme vielä yhden talon tai muutamme kokonaan ulkomaille? 20v yhdessä [/quote] Samat sanat ja vuodet! [/quote] Voi tämmösen suhteen määkin haluaisin. T. 15v ja kerran kaupassa
[/quote]
15 vuoden jälkeen on aika vaikea enää lähteä aloittamaan alusta (saman puolison kanssa) jos ei siihen mennessä ole kumppanuutta löytynyt. Sitä joko on tai ei ole. Mulla eka liitto kesti 14v enkä koskaan kokenut todellista yhteenkuuluvuutta exän kanssa. Olin vaimo ja äiti, en muuta. Mutta silloinkin toki tehtiin paljon yhdessä (lasten kautta, ei keskenämme).
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä takana yhteisiä vuosia 23. Tehdään paljon asioita yhdessä. Meillä on sama ammatti, joskaan ei olla samassa työpaikassa. Työjuttuja puhutaan kuitenkin paljon. Harrastetaan jonkin verran samoja harrastuksia - liikuntaharrastukset ovat osittain yhteisiä. Meillä on asuntovaunu ja mökki, joita käytetään lomailuun. Teemme yhdessä joka vuosi jonkin kaupunkilomareissun. Meillä on paljon puhuttavaa yhdessä. Vietämme aikaa kuitenkin erikseenkin. Minulla on pajon luottamustoimia, jotka ovat osittain oma harrastukseni. Mies tekee silloin muuta.
Meillä on viisi lasta, joista kolme asuu vielä kotona. Ollaan vielä alle 50-vuotiaita.
Meillä takana 16 vuotta yhteistä eloa, kolme lasta. Olemme paljon yhdessä, perheenä ja kahdestaan. Ja lisäksi myös ystävien kanssa. Molemmilla omia ystäviäkin ja harrastuksia, mutta kyllä me haluamme olla aika paljon myös toistemme kanssa. Mielestäni tosi tärkeää on se, että seksielämä voi hyvin ja kommunikaatio pelaa. Loppu on kosmetiikkaa, jota voi säätää ja paikkailla, mutta jos seksi tai puhuminen ei toimi, on suhde tuhoon tuomittu. Meidän kohdalla siis. Mieheni onelämäni tärkein aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 vuotta yhdessä ja olemme kaksin melkein kaiken sen ajan mitä ei olla töissä. Kumpikin aika kotihiiriä, eli ollaan kahdestaan kotosalla.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 19:45"]Meillä takana 16 vuotta yhteistä eloa, kolme lasta. Olemme paljon yhdessä, perheenä ja kahdestaan. Ja lisäksi myös ystävien kanssa. Molemmilla omia ystäviäkin ja harrastuksia, mutta kyllä me haluamme olla aika paljon myös toistemme kanssa. Mielestäni tosi tärkeää on se, että seksielämä voi hyvin ja kommunikaatio pelaa. Loppu on kosmetiikkaa, jota voi säätää ja paikkailla, mutta jos seksi tai puhuminen ei toimi, on suhde tuhoon tuomittu. Meidän kohdalla siis. Mieheni onelämäni tärkein aikuinen.
[/quote]
Vpikun mä saisin nyt voimia tän asian suhteen ja uskaltaisin erota.
25 vuotta yhdessä ja mietin, mikä ihme hyvän suhteen perusta on se, että tehdään kaikki yhdessä. Meidän yhdessäolomme kun perustuu siihen, että olemme kaksi eri ihmistä, jotka osaavat jakaa arjen, mutta eivät ripustaudu toisiinsa. Mies oli juhannuksen poikien kanssa mökillä, minä yksin kotona (ihana asia!) ja minä lähden puolestani tytön kanssa keskiviikkona risteilylle. Seuraava viikonloppu ollaan miehen kanssa kahdestaan kotona.
Minusta olisi kamalaa päätyä pariskunnaksi, joka samanlaisissa ulkoilupuvuissa käy yhdessä Prismassa, mies lykkii kärryjä ja nainen roikkuu niiden reunassa kiinni ja sitten mietitään ketsuppien luona vartin verran, että mitä otettaisiin. Tai käy yhdessä ulkoiluttamassa koiraa vain siksi, että "nyt me ollaan yhdessä".
Halusin ja sain liiton, jossa kummallakin on mahdollisuus olla itsenäinen. Edelleen 25 vuoden jälkeen yllätämme toisemme emmekä todellakaan arvaa, mitä toinen aikoo sanoa tai tehdä seuraavaksi. Ja hyvä niin, kun toiseen ei ripustaudu, voi kasvattaa juuret yhteen sen sijaan että kahlitsisi toisen vedoten siihen, että hyvässä suhteessa ollaan aina yhdessä.
Minusta se, mitä puhutaan yhdessä aamuisin keittiönpöydän ääressä on paljon tärkeämpää suhteelle kuin se, millaisena ulkopuoliset tämän näkevät.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 19:54"]
25 vuotta yhdessä ja mietin, mikä ihme hyvän suhteen perusta on se, että tehdään kaikki yhdessä. Meidän yhdessäolomme kun perustuu siihen, että olemme kaksi eri ihmistä, jotka osaavat jakaa arjen, mutta eivät ripustaudu toisiinsa. Mies oli juhannuksen poikien kanssa mökillä, minä yksin kotona (ihana asia!) ja minä lähden puolestani tytön kanssa keskiviikkona risteilylle. Seuraava viikonloppu ollaan miehen kanssa kahdestaan kotona.
Minusta olisi kamalaa päätyä pariskunnaksi, joka samanlaisissa ulkoilupuvuissa käy yhdessä Prismassa, mies lykkii kärryjä ja nainen roikkuu niiden reunassa kiinni ja sitten mietitään ketsuppien luona vartin verran, että mitä otettaisiin. Tai käy yhdessä ulkoiluttamassa koiraa vain siksi, että "nyt me ollaan yhdessä".
Halusin ja sain liiton, jossa kummallakin on mahdollisuus olla itsenäinen. Edelleen 25 vuoden jälkeen yllätämme toisemme emmekä todellakaan arvaa, mitä toinen aikoo sanoa tai tehdä seuraavaksi. Ja hyvä niin, kun toiseen ei ripustaudu, voi kasvattaa juuret yhteen sen sijaan että kahlitsisi toisen vedoten siihen, että hyvässä suhteessa ollaan aina yhdessä.
Minusta se, mitä puhutaan yhdessä aamuisin keittiönpöydän ääressä on paljon tärkeämpää suhteelle kuin se, millaisena ulkopuoliset tämän näkevät.
[/quote]
Aamen. Yhdessä vuodesta 1986 ja näin meillä myös. Ei tehdä kaikkea yhdessä, mutta kun ollaan yhdessä, on mukavaa. T. se jolla paljon työmatkoja. Yhteinen juuri on paljon tärkeämpi kuin kiinni kasvaminen, sillä kiinni kasvaminen ahdistaisi liikaa.
Meillä 10 yhteistä vuotta takana, minä olen nyt 31 v. Arki on ollut aika kiireistä viimeiset reilun viisi vuotta, kun olemme eläneet pikkulapsiaikaa ja käyneet samalla töissä (minä olin ensin kotona muutamat vuodet ja menin sitten töihin ja opiskelinkin työn ohessa). Nyt tuntuu, että alkaa hieman helpottaa ja toivonkin että voisimme tehdä enemmän asioita yhdessä. Tämä juhannuksen seutu on ollut kivaa, kun ollaan oltu yhdessä mökillä ja eräässä tapahtumassa ja ehditty kyläillä naapureissa ja ihan olla kotonakin kuitenkin tarpeeksi. Seksiäkin meillä oli pitkästä aikaa. Ensi viikolla lähdemme puolentoista viikon lomamatkalle perheenä ja suurimmat toiveet kaikille liittyykin juuri yhteiseen aikaan, ei loman suorittamiseen hiki hatussa.
Välillä arjen pyörteissä on tuntunut, etten tunne miestäni enää ollenkaan, kun illalla lasten nukahdettua kumpikaan ei enää jaksa muuta kuin maata passiivisena sohvalla jonkun ruudun ääressä. Mutta kun alamme yhdessä jotakin tehdä, niin aina on kuitenkin mukavaa. Luotan, että tästä vielä tulee hyvä. Joskus minulle on tullut luovuttamisfiilikset, mutta mies on aina halunnut jatkaa.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 20:03"]
Meillä 10 yhteistä vuotta takana, minä olen nyt 31 v. Arki on ollut aika kiireistä viimeiset reilun viisi vuotta, kun olemme eläneet pikkulapsiaikaa ja käyneet samalla töissä (minä olin ensin kotona muutamat vuodet ja menin sitten töihin ja opiskelinkin työn ohessa). Nyt tuntuu, että alkaa hieman helpottaa ja toivonkin että voisimme tehdä enemmän asioita yhdessä. Tämä juhannuksen seutu on ollut kivaa, kun ollaan oltu yhdessä mökillä ja eräässä tapahtumassa ja ehditty kyläillä naapureissa ja ihan olla kotonakin kuitenkin tarpeeksi. Seksiäkin meillä oli pitkästä aikaa. Ensi viikolla lähdemme puolentoista viikon lomamatkalle perheenä ja suurimmat toiveet kaikille liittyykin juuri yhteiseen aikaan, ei loman suorittamiseen hiki hatussa.
Välillä arjen pyörteissä on tuntunut, etten tunne miestäni enää ollenkaan, kun illalla lasten nukahdettua kumpikaan ei enää jaksa muuta kuin maata passiivisena sohvalla jonkun ruudun ääressä. Mutta kun alamme yhdessä jotakin tehdä, niin aina on kuitenkin mukavaa. Luotan, että tästä vielä tulee hyvä. Joskus minulle on tullut luovuttamisfiilikset, mutta mies on aina halunnut jatkaa.
[/quote]
Ja nyt vasta luin ketjun, että eihän meillä aloittelujoilla ole vielä virallisen määritelmän mukaan "pitkä suhde". Pahoittelut, poistun takavasemmalle..... :P
Tuo on ihannesuhteeni. Valitettavasti puolisoni kaipaa romantiikkaa, seksiä ja kulisseja kuten yhdessä esiintymisiä teatterissa, juhlissa yms.