Apua oksennusfobiaan?

On, siedätys on päivän sana, eli purskautat kunnon yrjön pari kertaa oikein kriittisessä paikassa, ja hups, mitään ongelmaa ei enää ole, so simple!

Mulla helpotti kanssa ihan oksentaminen

Pahinta onkin pelätä öisin milloin lapsella alkaa tauti. Eikö täällä ole ketään tästä vaivasta kärsivää?

Ei niitä tauteja auta pelätä - tulee jos on tullakseen ja menee aikanaan ohi :) Ei perusterve ihminen noroon kuole, vaikka ikävä tauti onki.

Mulla oli nuorempana kauhea oksennuspelko. Kummasti se katosi oman oksentamisen ja lasten saamisten (ja niiden vatsatautien) myötä. Eihän se oksentaminen edelleenkään mitenkään mukavaa ole, mutta enää en kammoksu sitä.

Itse entisenä emetofoobikkona sanon, että valitettavasti siedätys on ainoa joka toimii. Sittenkun tauti iskee, huomaat ettei siihen kuole :) Tsemppiä! :)

Kiitos, 7. Miten kauan kärsit vaivasta ja paranisi se kokonaan?

Entinen emetofoobikko täälläkin. Itselläni helpotti parit liian kovat kännit, jotka johtivat oksentamiseen. Seuraavana aamuna muisti oksentaneensa, muttei yksityiskohtia oksentamisen kamaluudesta, joten takaraivoon jäi oksentamisesta vähän lempeämpi muistikuva. :D

Jotenkin se vaan meni ohi, eikä tunnu enää missään, mutta vielä parikymppisenä ihan oikeasti kammoksuin oksentamista. Siis ihan todella.

Mun siskolla on tämä fobia. On nyt 21vuotias ja ei oo koskaan juonut alkoholia kun pelkää oksentavansa krapulassa :D Itseäni vöhän naurattaa mutta on se kamalaa. Nähdään yleensä joka päivä, mutta nyt ei nähty kolmeen viikkoon kun mulla ja lapsella oli tauti (oksennettiin yhteensä vuorokausi). Lähetti sukulaiset ja ystävät testaamaan tarttuuko se vielä :D

Siihen tottuu kun sitä joutuu tekemään tarpeeksi usein. Mä pelkäsin vielä pari vuotta sitten oksentamista eikä se tunnu miellyttävältä tänäkään päivänä. Mutta parina viime vuotena on tullu koettua 3-4 kertaa vuodessa niin kamalia krapuloita, että jos ei oksennus oo tullu niin se on täytynyt pakottaa tulemaan, jotta olo helpottais. Viime krapulassa oksensin tahtomatta kahdesti ja kahdeksan kertaa työntämällä sormet kurkkuun, koska olo helpottu joka kerta oksentamisen jälkeen. Lopulta tajus, että ei se ookkaan niin kamalaa vaikka en siitä todellakaan nauti.

Mutta en tiedä auttaako siihen mikään muu. Ja mä tosiaan kammoksuin sitä yli kaiken. Itkin ja tärisin ja olin varma noroviruksen saatuani, että kuolema tulee ja kuittaa univelat. Niin kamalaa se oli. Mutta tällä hetkellä kuvottaa lähinnä muistella sitä yleistä pahoinvointia ja oksettavaa oloa, ei niinkään sitä itse oksentamista. Sitä kun on oppinut, että oksentamalla olo paranee.

Minulla on myös oksennuskammo. Allekirjoitan tuon, että öisin pelkään alkaako tauti lapsella, kuuntelen siihen liittyviä ääniä, esim yskähdyksiä. Oksentamisesta puhuessa jo tulee kuvottava olo. Kamalaa on myös se, jos lapsi kertoo koulussa jonkun oksentaneen tai meillä käyneiden vieraiden kuulee sairastuneen heti kohta kyläilyn jälkeen.

Vedä hirveät kännit niin, että varmasti oksennat. Parasta jos saat oksennettua kun olet vielä humalassa niin on helpompaa.
Tai syöt ihan hirveesti niin että tulee paha olo, sit sormet kurkkuun. Kun kerran oksennat niin se ei pelota enää niin paljon.

Kunnon känni niin että on krapulassa pakko oksentaa. Minulla oli oksennuskammo teininä ja meni tuolla ohi kun huomasin että sehän oikeesti ei ollut niin kamalaa vaan päin vastoin helpotti oloa krapulassa ;)

Minullakin emetofobia. Haluaisin muuttaa perheeni kanssa erakoiksi johonkin korpeen, turvaan tartunnoilta. Siedätyshoito kuulostaa painajaismaiselta. Tämä rajoittaa elämää todella paljon. Välttelen ihmispaljouksia ja kuuraan käsiä. Ja pelkään....

Kunnon fobia kun on niin ei siihen auta se että oksentaa itse. Oon lapsesta kärsiny tästä ne ne kerrat kun oon oksentanu niin on pahentanu mun fobiaa. Nyt tiedän mikä olo on ennenkun oksu tulee niin jos vähänkään tulee joskus semmonen olo niin oon ihan hysteerinen. Ja mulla on usein näitä oloja,varmaan saan ne psyykkisesti aikaan. Vihaan tätä noroaikaa. En ole koskaan juonu viinaa eikä mulla ole lapsia.

17 jatkaa. Kävin NLP-terapiassa,mikä olikin hyvä. Siitä vaan on nyt aikaa niin opit on unohtunu ja kauhu päällä taas.

Toinen hoitomuoto on turhan kertakaikkinen, joten siedätys lienee kohtuullisempi.