Korkeasti koulutettu: Olitko jo ekalla taitava?

keskivero koululainen olen ollut. opin lukeman vasta ekalla. parhammillan keskiarvo oli kai 9.1 yläasteella. olen sitten opiskellut opistoasten tutkinnon sekä AMK:ssa että yliopistossa. Sitkeällä työllä meneystyy. 

Minä opin lukemaan nelivuotiaana ja minusta siis tuli keskinkertaisuus, matikassa olen tosin ollut aina siellä yläpäässä. Luokallani oli muuten 7/29, jotka jo vuonna 1971 osasivat koulun alkaessa lukea. Poikani luokalla sitten osasi jo puolet opettajan mukaan. Poikani luokka ei enää 2000 ollut harvinainen, mutta tuolloin 70-luvulla minun luokkani kuulemma oli. 

Tiesin itse jo ainakin ekalla olevani poikkeuksellisen lahjakas, mutta opettajat eivät olleet aina samaa mieltä, kun ei paljon kiinnostanut kuunnella aivan imbesillitason juttuja. Kirjoitin ällän ylioppilaaksi ja valmistuin maisteriksi ja teen asiantuntijatyötä.

Olin ekalla aika vilkas, en oikeastaan ottanut koulunkäyntiä vakavasti vielä lukiossakaan. Ihan keskiverto arvosanoilla siis mentiin. Veljeni oli toisinaan koulussa ihan flegmaattinen, alkoi seurata tunneilla vähän vasta lukiossa. Väitteli kuitenkin tohtoriksi jo aika aikaisin. Minä tein kaksi maisteria keskenään aika erilaisilta aloilta. Vasta yliopistossa olen ollut todella hyvin suoriutuva.

Olin sellainen hiljainen tyttö. Opin lukemaan 4-vuotiaana enkä tehnyt koulussa oikeastaan mitään kun luin aapisenkin jo ekana päivänä loppuun. Siitä kaikki alkoi mennä tasaista alamäkeä yläasteen loppuun. Tuli ongelmia (toisia oppilaita) jotka häiritsivät koulunkäyntiäni Aloin panostaa koulunkäyntiin hiukan enemmän vasta lukiossa. Minulla on aina ollut ongelmana se, etten ole ollut erityisen hyvä missään. Kiinnostuksen kohteita ollut lähinnä äidinkieli ja vieraat kielet. Olen kuitenkin kouluttautunut teknillistaiteelliselle alalle.

Opin 70-luvulla 3-vuotiaana lukemaan ja kyllähän sitä kaikki jaksoi silloin hämmästellä. Koulussa olin aina luokan paras, lukuaineiden lisäksi lahjakas taitoaineissakin. Lukion päästötodistus taisi olla 9,9. Mutta kuten tuolla jossain aiemmassa viestissä joku totesi; opiskelurutiineja en koskaan oppinut ja oli aluksi raskasta tahkota yliopistossa. Valmistuin kyllä, " lukemaan" opeteltuani, hyvin arvosanoin ja olen hyvässä duunissa, edelleen nousujohteisella uralla. 

Olin jo ennen ekaa. Luin ja kirjoitin nelivuotiaana, 6v. menin suoraan tokalle luokalle. Kakskymppisenä mulla oli aika tasapainoton ja epävakaa kausi. Sitten aloin opiskelemaan ja jatkoin niin pitkälle kuin voi. Nyt kiva duuni ja hyvä mieli.

Mä olen ollut aina melko keskinkertainen/huono. Lukuaineet sujuivat, kielet ja matikka ei. Nyt opiskelen luokanopettajaksi.

Koulu oli helppoa. Olin hyvä koulussa, mutta käytös ja huolellisuus olivat heikoimmat, kaseja molemmat. Läksyjä en juuri tehnyt. Pääsin ekalla lääkikseen ja aloittelen nyt väitöksen jälkeistä tutkijan "uraa".

Olen aina ollut keskiverto oppilas. Harrastukset ja koulun ulkopuolinen elämä ovat vieneet paljon aikaa, eikä koulu ole koskaan ollut varsinainen intohimoni. Pääsin siis keskitasolle juurikaan painostamatta koulunkäyntiin. En oikeastaan lukenut lukiossakaan. Yliopistoon pääsin sisälle sillä, kun hiukan taktikoin ja hain lukemaan sellaista alaa, mikä ei varsinaisesti kiinnostanut, mutta sisään pääsi helposti. Otin sitten sivuaineeksi sitä, mikä kiinnosti.

Olin lapsena ylivilkas pälpättäjä ja opettaja suuttuikin useamman kerran. Ka kuitenkin aina hieman vajaa kymppi ja olen aina rakastanut lukemista ja älyllisiä haasteita. Nykyään opiskelen yliopistossa hyvin vaikeapääsyistä alaa.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 17:27"]Jos menestyit lukioikäisenä tai aikuisena hyvin opinnoissa, niin menikö koulu hyvin jo alaluokilla? Eli näkeekö lapsesta jo ekalla tai tokalla tuleeko opiskelu olemaan helppoa vai vaikeaa aikuisena? 
[/quote]

Ei välttämättä ole hyvä alaluokilla. Tunnen monta akateemisesti menestynyttä, jotka on saaneet opinnoista otteen vasta lukiossa tai yliopistossa.

Olin kansakoulun ekalla ja tokalla keskitason oppilas ellen jopa keskitasoa heikompi. 3. ja 4. luokalla olin jo luokkani paras ja siitä lähtien lukion loppuun asti lähes kympin oppilas. Kävin yliopiston ja valmistuin FK:ksi hyvin arvosanoin, mutta työelämässä mulla ei ole ollut kunnianhimoa tipan tippaa. 

Kyllä olin hyvä. Eka- ja tokaluokalla koulu ei tarjonnut mitään haastetta ja luulin ettei minun koskaan tarvitse tehdä mitään sen eteen. Kolmannesta eteenpäin olin alisuoriutuja ja laiska. Lukiossa menestyin keskinkertaisesti, ei napannut. No opettajaksi kuitenkin päädyin ja nautin työstäni valtavasti. Ymmärrän myös motivaatio-ongelmaisia oppilaita hyvin.

Osasin lukea ja laskea kun koulu alkoi. Olen kuitenkin perusluonteeltani laiska ja huomasin nopeasti että sain sen 8, vaikka en tehnyt mitään sen eteen. Eli opin menemään sieltä mistä aita on matalin. Ei hyvä. Opiskelun otin tosissaan vasta yliopistossa, ja sielläkin sain ihan kyllä potkia itseäni tekemään kunnolla ne pakolliset, ei niin kiinnostavat jutut. Jos silloin ammoin 70-luvulla peruskoulussa opettaja olisi vaatinut minulta enemmän, esim antamalla lisätehtäviä tms, niin ehkä olisin hieman kunnianhimoisempi ollut kouluaikoinani. Mutta pointtini siis oli, että vaatikaa lapsianne tekemään aina parhaansa, ettei niistä tule samanlaisia lusmuja.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 19:52"]

Koulupsykologi olisi halunnut siirtää mut ykköseltä kolmoselle, koska oli sitä mieltä että opinnot ennen sitä olisivat täyttä ajanhukkaa. Äitini ei tosin suostunut, ja kaikki luokat kävin...

[/quote]

onneks sulla on viisas äiti.

vaikka osais akateemiset jutut, niin onneksi lapsi saa rauhassa kehittyä sosiaalisesti ja psyykkisesti ...kun ei me olla vaan kouluaineiden suorituskoneita.

mä oon ollut sellanen tasaisen hyvä koulussa. En huippu. Sellasta 8.5 k.a. Lukiossa 8.0 jotenkin stressinen suorittaja. Oli paljon muita juttuja , jotka vei energiaa.

meillä kuopus välkky eskarilainen. Lukee ja laskee ja päättelee hienosti.

sosiaalisesti ja psyykkisesti ajattelen hänelle ala-koulun haasteeksi, koska akateemiset aineet jo oikeestaan sujuu.

Älykäs penis olis toiveena.

Olen aina oppinut nopeasti ja lukenut vähän. Koulu ei ole juuri kiinnostanut ja jo pelkkien poissaolojen takia 9 lk päättötodistus olis surkea. Menin kuitenkin lukioon ja lintsasin sielläkin. Kirjoitukset läpäisin vähällä lukemisella. Kun sitten aikuisena kiinnostuin akateemisesta ammatista, hain yliopistoon ja pääsin heti vaikka pääsyprosentti oli pieni. En tiedä olenko ollut koskaan taitava mutta koulu ei ole minua kiinnostanut. Nyt asiantuntijatyöstäni kyllä nautin ja teen sen hyvin mutta koulu on aina mennyt laiskotellen. Toki yliopisto motivoi sitten jo eri tavalla.

Mä oon ollut aina paska kaikessa.... Mut so not elämä on

Opin lukemaan kolmevuotiaana, aloitin koulun vuotta nuorempana ja opettajan luvalla sain skipata tunteja alakoulussa, kun osasin jo asiat. Olin usein ns. apuopettajana ja matikasta täytin aina lisätehtävävihkoset muiden tehtävien ohella. Menin yläkoulun 9,9 keskiarvolla (lukuaineet 10) ja lukioon myös 9,9. Lukion päättötodistus oli 9,7 tai 9,8, mutta kirjoitukset menivät huonommin, E:n tasoa, kun perheessä oli kuolemantapaus juuri ennen kirjoituksia.

Lukion jälkeen pääsin heti samana keväänä neljään eri yliopistoon (teknillisiin) Suomessa ja ulkomailla. Suoritan opintojani kielellä, jota en ole päivääkään koulussa opiskellut, vaan jonka opettelin itse. Tein virallisen "x toisena kielenä" -kokeen nykyisessä kotimaassani ennen opintojen alkua. Vaikka olen ulkomaalainen, olen silti vuosikurssini parhaita. Nykyisin toiminkin taas, no, sivutoimisena apuopena :) ympyrä on siis sulkeutunut. Yliopiston keskiarvo suomen asteikolla siirrettynä noin 4, mutta arvostelukin on paljon tiukempaa. Olen ihan rehellisesti nörtti, jo pienestä pitäen!