Lue keskustelun säännöt.
haaveilitko lapsena kuuluisuudesta
04.02.2015 |
haaveilitko lapsena kuuluisuudesta. minkä ikäisenä ja miksi?
Kommentit (20)
En ole koskaan haaveillut, se on aina kuulostanut kamalalta. En ikinä ole halunnut olla missään valokeilassa, koulussakin kaikki esiintyminen ja huomion kohteena oleminen oli aivan järkyttävää. Ja on vieläkin, vaikka aikuisena työelämässä on tietysti pakko jossain määrin osata esiintyä. En lapsenakaan haaveillut koskaan esiintymisestä tai telkkarissa näkymisestä tai glamourista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus haaveilin, että olisin laulaja, mutta en haaveillut siitä julkisuuden vuoksi vaan hienojen vaatteiden, komeiden kampausten ja meikkien vuoksi.
Haaveilin jonkun kuuluisan laulajan tanssiryhmään kuulumisesta =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja sisko katsottiin pieninä missikisoja, ja päätettiin, että meistä tulee isona missejä. Ei meistä tullut.
Kyllä. Ajattelin, että isäni huomaisi olemassaoloni, kun minusta puhuttaisiin radiossa. Näin ajattelin alakouluikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän siitä kaikki joskus haaveile. Ainakin jonkin sortin prinsessa halusin olla. Sellainen satujen prinsessa enemmänkin...
--
En ymmärtäny miksi joku aikuinen ei halua julkkikseksi. Sehän on niin hienoo. Nykyään sitä tajuaa että hyvä elämä on sitä että on omissa piireissään pidetty.
--
Harrastan mususointia ja jonkinlainen genrejulkisuus vois olla jees. Pienempien piirien. Underground. Koko suomen tietoisuus jotenkin kauhistuttaa.
Sama täällä. Olin ujo ja mua kiusattiin ja haukuttiin rumaks ja jotkut pojat piloillaan huuteli "yök", olin myös pullea ja ajattelin että haluisin olla joku suosittu ja kaunis julkkis että musta pidettäis enemmän :( Sillon yks mäyttelijä myös oli mun idoli ja siitä innostuin ja haaveilin itse kuuluisan näyttelijän urasta jota musta ei onneks tullu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena sitä ei ymmärtäny et julkisuus on oikeesti rankkaa. Näki vaan se glamourin
En.
Mä haaveilin olevani englantilainen eläinlääkäri englannin maaseudulla.
Haaveilin omista hevosista, koirista ja omasta autosta.
En ole koskaan halunnut olla kuuluisa, enkä kyllä halua vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 02:14"]
Lapsena sitä ei ymmärtäny et julkisuus on oikeesti rankkaa. Näki vaan se glamourin
[/quote]
Haavelilin, mutta onneksi ei toteutunut nimenomaisesta syystä. Yksityisyys on sen verran tärkeä asia.
Minä halusin lapsena yritysjohtajaksi. En varsinaisesti haaveillut kuuluisuudesta mutta pidin sitä ikään kuin sivutuotteena että esiintyisi TV:ssä ja lehdissä. Minulla on vielä jopa lapsena tehty piirros firmani logosta tallessa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilin vaikka mistä, noita ammatteja oli varmaan kymmeniä, myös kuuluisuudesta, mutta myös sellasista ammateista mihin ei kuulu julkisuutta esim. eläinlääkäri oli pitkään ykkönen. Eläintenhoitajaks sit opiskelinkin
En varsinaisesti haaveillut kuuluisuudesta, mutta siitä että olisin ollut menestyvä laulaja. Julkisuus tulee siinä sivussa pakollisena, mutta olisin halunnut olla joku Shakira kakkonen:) Mikä olisi parempi duuni kuin olla lahjakas musiikillisesti ja päästä lavalle... Ikää en muista, joskus varmaan 9-15 ikäisenä:)
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 02:43"]
En varsinaisesti haaveillut kuuluisuudesta, mutta siitä että olisin ollut menestyvä laulaja. Julkisuus tulee siinä sivussa pakollisena, mutta olisin halunnut olla joku Shakira kakkonen:) Mikä olisi parempi duuni kuin olla lahjakas musiikillisesti ja päästä lavalle... Ikää en muista, joskus varmaan 9-15 ikäisenä:)
[/quote] Sama joskus 10-12 vuotiaana
Pahin painajainen ollut aina, jo lapsesta. En voi ymmärtää miten joku haluaa väkisin julkisuuteen ja samalla menettää yksityisyytensä ja vapautensa.Jotenkuten ymmärrän, että esim. taiteilijat joutuvat väkisinkin julkisuuteen, mutta en voi ymmärtää jotain lahjattomia yksilöitä, ilman mitään meriittiä jotka haluavat väkisin julkisuuteen.Olen mm. laittanut orastavan suhteen poikki sen vuoksi, että tajusin joutuvani väkisinkin julkisuuteen tämän miehen rinnalla, jos suhde olisi edennyt.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 03:39"]
Pahin painajainen ollut aina, jo lapsesta. En voi ymmärtää miten joku haluaa väkisin julkisuuteen ja samalla menettää yksityisyytensä ja vapautensa.Jotenkuten ymmärrän, että esim. taiteilijat joutuvat väkisinkin julkisuuteen, mutta en voi ymmärtää jotain lahjattomia yksilöitä, ilman mitään meriittiä jotka haluavat väkisin julkisuuteen.Olen mm. laittanut orastavan suhteen poikki sen vuoksi, että tajusin joutuvani väkisinkin julkisuuteen tämän miehen rinnalla, jos suhde olisi edennyt.
[/quote] en mäkään enää haluais mistään hinnasta mut lapsena ei oikeen ymmärtäny mitä julkisuus on
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 16:36"]
Kyllä. Ajattelin, että isäni huomaisi olemassaoloni, kun minusta puhuttaisiin radiossa. Näin ajattelin alakouluikäisenä.
[/quote] Etkö tuntenu isääsi?
einiin