Mies kääntää kaikki keskustelut itseensä

Jssap.

Eihän se sitten ole ollenkaan mies, vaan nainen.

Kuulostaa pakkomielteiseltä uhriutumiselta.

Mies on kehittänyt jonkun uhri-identiteetin. Hän näkee itsensä aina uhrina, ja muiden kärsimys tuntuu pienemmältä. Tarvitsisi terapiaa.

Tuo on raivostuttavaa, jotkut näkevät oman taustansa oikeutuksena tuollaisen itsekeskeiseen elämänkatsomukseen. Minä minä ja minun kärsimykset.

Mies ei ole päässyt traumoistaan yli ja tarttis varmaan terapiaa.

Mun miehellä sama homma. Minä olen toipumassa sairaalahoidosta ja jos sanon vaikka että olen todella kipeä niin hän kommentoi että oli niin raskas työpäivä. Sama toistuu kaikissa asioissa. Sama puhunko itsestäni vai mistä niin aina kääntää puheen itseensä. Jos ei keksi mitään itseensä liittyvää niin poistuu kuuntelemasta. En käsitä miten joku voi olla noin itserakas..

Mun exä oli tuollainen. Sillä oli diagnosoitu persoonallisuushäiriö, ja vakavan masennuksenkin takia kaikki sen jutut pyöri vain sen itsensä ympärillä. Ei sen kanssa voinut elää.

Ap, minä tein tuota samaa miehelleni monta vuotta. Jauhoin traumojani, perheväkivaltaa ja kaikkea, mitä siitä seurasi. Mieheni tuki ja tukee vieläkin. Mutta, löysin täältä asiaan liittyvää ketjuja, joita olen intensiivisesti lukenut. Ja se on auttanut aivan suunnattomasti ymmärtämään itseäni. Tästä olen tietysti kertonut miehelleni ja hänestä huokuu helpotus, kun hän näkee että olen löytänyt apua.

Haepa täältä miehesi menneisyyteen ja traumoihin liityviä ketjuja. Tuuppaa ne miehesi eteen ja pyydä lukemaan. Toinen vaihtoehto on tietysti terapia. Itse en terapioista välitä, kun täältä löytyy vertaistukea. Toivottavasti miehesi havahtuu tilanteeseen. Kerro hänelle, miltä sinusta tuntuu ja että tilanne on nyt tämä, että hän tarvitsee ulkopuolelta apua.

Mies on selvästi traumatisoitunut ja homoseksuaali. Tarvitsee jättää hänet yksin, koska vain niin hän voi oppia tulemaan muiden kanssa toimeen. Terveisin K.E. Ittiö-Psykologi

Mies on käynyt terapiassa vuosia eikä itsensä tai terapeutin mielestä tarvitse sessioita enää. Ap

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 20:27"]Mies on käynyt terapiassa vuosia eikä itsensä tai terapeutin mielestä tarvitse sessioita enää. Ap
[/quote]

Kyllä tarvitsee. Ehkä se ei tee tätä / terapeutti ei tiedä tästä itsensä säälistä. Voi toki olla että pääkoppa on ihan terve, mutta on tottunut ja haluaa saada sääliä.

Mun mies tekee tuota ihan ilman mitään traumojakin. Ei tarvitse myöskään mitään aasinsiltaa kääntääkseen puheen itseensä: sen kun vain tekee sen.

 . "Kamalaa, yksi poika kuoli, kun hänen kiusaajansa rikkoivat pyörän jarrut ja poika jäi auton alle."

- "Mun pomo valitti että x vaikka minulla oli näyttää menestystä y."

Toimii hänellä myös positiivisissa asioissa:

-  "Onpas kamalaa *paijausta* tuon pojan murhaajat ei ikinä tunnustaneet."

- "Vähänkö mä pesin koko porukan suorituksellani z, kukaan ei ollut mitään siihen verrattuna".

Kiva kun pohdit viestiäni. Olen ottanut asian useasti puheeksi. Alusta asti. Jopa hoitanut numeron muutaman kerran ilmaisterapiaan. Ei soittanut. Juttu on se,että hän menee lukkoon heti kun pitäisi puhua muustakin kun mitä tulee telkusta ja että työmiehet oli raksalla taas perseestä. Lukkoon ja ottaa kaiken syytöksenä,ei ongelman ratkaisuna ja eteenpäin menemisenä,oppimisena. Alkaa puolustautua, ja puolustautuva ihminen ei kuule mitä toinen sanoo ja kertoo. En raivoa. Mutta en myöskään voi pyhittää elämääni aikuisen pojan paapomiseen,joka haluaa pysyä poikana. Mulla on 2 teini-ikäistä lasta,niissäkin on paapottavaa,mutta ne sentään kysyvät miten minä voin ja ovat aidosti suruissaan ja lohduttavat jos minulla pahamieli. Tää 'poika' menee sekaisin jos ' äiti' on huonolla tuulella. Turhauttaa kun ihminen ei ymmärrä miten voisi parantaa haavojaan ja sitä kautta saada elämänlaatua lisää. Mutta totuushan on,että toista ei voi väkisin auttaa. Jos hänelle on turvallisempaa pysytellä sisäisen häpeänsä pihdeissä olemalla ajattelematta mitään tunteisiin viittaavaa,minkäs minä voin,vai voinko?

Onpas mielenkiintoinen aloitus! Olen 3 vuotta seurustellut miehen kanssa joka käyttäytyy juuri kuin aloittaja kuvaa. Lisäksi minun pitää tukea ja olla emotionaalisesti häntä varten. Itse en pääse hänen 'sisälleen'. Hän vähättelee lapsuuden traumoja ja väkivaltaa. Ei tarvitse terapiaa mielestään. Juo liikaa ja rankka menneisyys,vaikka älykäs onkin.Mies on aikalailla nuorempi minua,joten ajattelin että kasvaa kun saa tukea. Ei kasva. Kun sain töistä potkut ja olin hetken matalalla,ei ymmärtänyt lohduttaa. Kun yritin keskustella,mitä toisen tukeminen tarkoittaa. Että hetkellisesti olisin tarvinnut tukea,käänsi asian niin että olen kolme vuotta syyllistänyt häntä varsinkin juomisesta mutta muutenkin. Kurillani sanoin että itse sinä syyllistät minua syyllistämisestä. Sillä ei terve ihminen,joka ei ole tehnyt syyllisty. Tiedetään-joku vetää tähän narsistikortin,mutta pohdittu on sitäkin ja luulen että kolkuttelee narsisti rajoja,mutta ei sitä ole. Ei vaan tunnista tunteitaan eikä muiden . Liittyykö teidän miehillä ylivertaisuus ajattelua? Pitää itseään parempana kuin muut? Ylimielisyyttä ja halveksuntaa 'parempia' kohtaan. Mun mies ei osaa antaa ja huolehtia,mutta ottaa kaiken itse vastaan ,äänettömästi henkisesti vaatii sitä,koska jotenkin kokee maailman olevan sen hänelle velkaa.

Huomaa tuon tyhmäkin että miehellesi on jäänyt traumat eikä hän ole päässyt yli menneestä. Hän ei ilmeisesti lapsena ole saanut huomiota ja rakkautta ja hakee sitä nyt tuolla uhrautumisella.
Hän tarvitsee apua. Älä nyt ainakaan ala raivoamaan vaikka kuinka ärsyttää. Olet kovilla mutta yritä olla tukena ja nyt otat asian puheeksi ja sanot hänen tarvitsevan apua. Ei kukaan voi ikuisesti elää noin. Ei varmasti ole miehelläsikään helppoa.