Yh-isä ihmettelee

Itse olen yh-äiti, enkä pelästyisi lapsia. Mutta saattaisin pelätä että onko sinulla vielä tunteita lasten äitiä kohtaan. Muuten kyllä mielummin jopa ottaisin miehen jolla lapsia ja tietää normaalit päivärutiinit,harrastukset jne...

No tervetuloa yh-elämään. Niinhän yh-äitikin aina hakee elättäjää ja isää lapsilleen....

No ne on just niitä itsekkäitä naisia mistä puhuit. Ei ole turhaan satuja ilkeistä äitipuolista!!

Itse yh-äitinä haluaisin miehen, jolla on lapsia.

Olen itse yh eli tiedän kyllä mistä puhut. Silti sanon, että onhan se täysin järkeenkäypää, että et ole se kiinnostavin vaihtoehto. Yh (on sitten mies tai nainen) on useimmiten tekemisissä exänsä kanssa ja kuka sellaiseen soppaan haluaa sekaantua. Ja mitä romanttista on siinä että mukulat pyörii jaloissa.

Minusta olisi ihanaa jos miehellä olisi lapsia ja ei haluaisi muuttaa yhteen. Kaipaan seuraa ja seksiä. Mutta mutta. Minä ole yh ja seurani ei kelpaa kenellekään. Sitä paitsi se on kyllä oikeassa elämässä vaan niin että se viikkoviikko isä heti dumppaa ne lapset uuden naisystävän hoidettavaksi.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 22:51"]

Olen kahden lapsen eronnut isä. Lapset ovat lähes puolet ajastaan äidillään. Erosta on jo pari vuotta aikaa ja arki rullaa mainiosti. Lyhytaikaista seuraa löytyisi helposti, jos olisin sellaisesta kiinnostunut. Mutta kun kerron että minulla on lapsia, niin innostus lakkaa. Onko oikeasti nykyään naiselle kuin naiselle jotenkin outoa, että mies ei halua lapsiaan erossa hylätä? Olen saanut kuulla etsiväni lastenhoitajaa, kodinhoitajaa tai kokkia mikä on ollut minusta lähinnä huvittavaa, sillä ei minulla ole mitään aikomusta edes mahdollisessa parisuhteessa muuttaa saman katon alle, ennenkuin lapseni ovat paljon isompia. Näkeekö naiset yleisesti ottaen että lapsellinen mies on jotenkin "avuton" hoitamaan asioitaan, kun asiahan on juuri päinvastoin. Tietysti ymmärrän, että minulla ei ole yhtä paljon mahdollista jakaa yhteistä aikaa, kuin mitä lapsettomalla, sillä joka toinen viikko lapsien ollessa minulla aika kuluu töissä, lasten kanssa ja lasten sekä yhteisissä harrastuksissa. Toisilla viikoilla töiden lisäksi iltaisin menee tunnista pariin kuntosalilla. En polta enkä juo joten en hae seuraa kuppiloista, vaan tähän asti lähinnä netistä. En erityisesti etsimällä etsi, mutta treffeillä on käyn muutaman kerran kuussa. Useimpien treffien jälkeen minua ei kiinnosta, sillä yllättävän moni on nykyään todella itsekäs ja se taas on iso turn-off. Ne taas joista kiinnostun ja vaikuttavat mukavilta, pelästyvät ja alkavat hannaamaan kun kerron lapsistani. Terveistä, aktiivisista ja omatoimisista muksuista jotka ovat minulla paljon aikaa... Kaipaisin vinkkejä naisilta, että onko joitain tiettyjä asioita joita isät tekevät tai sanovat, jotka karkottavat teidät?

[/quote]

Ainakin se, että väität olevasi yksinhuoltaja, vaikka olet vuoroviikkovanhempi. Ihan outoa että väität olevasi yksinhuoltaja.

Tutustutko aina vain lapsettomiin naisiin? Lapseton nainen ei oletettavasti ole sen innokkaampi tutustumaan yh-isään, kuin lapseton mies yh-äitiin. 

Hyvä puoli sun yhteishuoltajuudessasi on se, että koska olet mies, niin sua ei haukuta ja huoritella, vaikka käyt noin usein treffeillä. Mun oma äitini oli yh (ja leski), ei seurustellut ikinä ja silti sai kuulla vaikka mitä sairasta, vain koska oli yh.

Onko yh:n merkitys kateissa?

Toi on muuten asia mikä on pareilla treffeillä noussut esiin. En lähde lasteni äitiä kenellekkään haukkumaan, sillä lapseni ovat puoleksi hänestä. Mutta kun olen todennut että ero oli hänen päätöksensä, kun meni sivusuhteellaan luottamukseni rikkomaan, vaikka viallisesti minä eroa hainkin, niin suhteesta lasteni äitiin tuntuu moni olevan erittäin kiinnostunut. En ole ajatellut etä kyse olisi siitä että naiset ajattelisivat vanhan suolan janottavan minua, mutta kiitos vinkistä pitää tarkentaa jatkossa vastausta kysymykseen.

Treffailetko vai lapsettomia? Etsi seuraa muista yh:sta niin voisi homma toimia!

Yh isä jatkaa vielä että koska lasten äidin kanssa ei ole yhteishuoltajuutta, niin olen virallisesti yksinhuoltaja. Mutta jos tämä termi nyt jotakuta häiritsee niin voin olla "vain" isä sillä se on mielestäni keskeisin asia tilanteessani. Olen eronnut isä. Lapset eivät pyörisi ainakaan alussa jaloissa, sillä minulla ei ole mitään intressiä tuoda lapsieni elämään yhtään ihmistä joiden pysyvyydestä heidän elämässään minulla ei voi olla varmuuutta esim. Ensimmäisen vuoden seurustelun aikana...

Eivät lapset ole este. Minkään ikäiset, jos se elämän mies kävelee vastaan. Tykkään lapsista tosi paljon. Mutta pakko sanoa, että kun on saanut omat lapset isommiksi, niin en ole kovinkaan kiinnostunut enää jakamaan mitään taapero-arkea kenenkään kanssa. Enkä ryhtymään vanhemmaksi  toisten taaperoille. Eikä johdu lapsista vaan siitä, että tässä elämäntilanteessa haluaisi vihdoinkin alkaa nauttia myös aikuisen naisen elämästä. Olen ihan tarpeekseni valvonut öitä, työntänyt rattaita ja keitellyt aamupuuroa. Nyt olis kiva ihan aikuisten kesken matkustaa ja juoda ne aamukahvit.

Yh-äitiys kertoo elämän hallinnan puutteesta.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:18"]

Yh isä jatkaa vielä että koska lasten äidin kanssa ei ole yhteishuoltajuutta, niin olen virallisesti yksinhuoltaja. Mutta jos tämä termi nyt jotakuta häiritsee niin voin olla "vain" isä sillä se on mielestäni keskeisin asia tilanteessani. Olen eronnut isä. Lapset eivät pyörisi ainakaan alussa jaloissa, sillä minulla ei ole mitään intressiä tuoda lapsieni elämään yhtään ihmistä joiden pysyvyydestä heidän elämässään minulla ei voi olla varmuuutta esim. Ensimmäisen vuoden seurustelun aikana...

[/quote]

Lapset ovat siis puolet ajasta äidillä, mutta olet kuitenkin OIKEUDEN PÄÄTÖKSELLÄ yksinhuoltaja? Muista, että tuo nimitys tulee siis todellakin vain sillä oikeuden päätöksellä. Mun mielestä vähättelet lasten äidin roolia vanhemmuudessa aika mielettömästi, jos tittelöit itsesi yksinhuoltajaksi, vaikka jaatte vanhemmuuden ajallisesti tasapuolisesti ja sulla on siksi mahdollisuus seurustellakin ilman, että mahd. kumppani "joutuu näkemään" (sori ilmaus) lapsia ainakaan vuoteen. Tuo ei olisi yksinhuoltajalle edes mahdollista.

Taapero asia on varmasti yksi juttu mikä voi vaikuttaa. Vaikka muksuni eivät nyt ihan taaperoita olekkaan, mutta eskarilainen ja toinen ekaluokkalainen joten silloin kun lapset ovat minulla arki pyörii vahvasti heidän ympärillään. Etsin suunnilleen ikäistäni naista jokusen vuoden voi tietysti ikä heittää omastani (34v) ja jos hänellä on lapsi, tai lapsia niin odotan heidän olevan suunnilleen saman ikäisiä omieni kanssa. Mielestäni tämän ei pitäisi rajata lähtökohtaisesti liikaa. 

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:23"]

Yh-äitiys kertoo elämän hallinnan puutteesta.

[/quote]

Oma mieheni menetti elämänsä otsalohkodementialle vain viisikymppisenä ja jäin sen vuoksi yksinhuoltajaksi. Antaa vain tulla taas niitä haukkuja, että valitsin mieheni väärin ja huonot geenit lapsillekin jne. jne. Kaikki on tällä palstalla nähty.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:23"]

Yh-äitiys kertoo elämän hallinnan puutteesta.

[/quote]

Oma mieheni menetti elämänsä otsalohkodementialle vain viisikymppisenä ja jäin sen vuoksi yksinhuoltajaksi. Antaa vain tulla taas niitä haukkuja, että valitsin mieheni väärin ja huonot geenit lapsillekin jne. jne. Kaikki on tällä palstalla nähty.

 
[/quote]
no olisit tosiaan miehes voinut paremmin valita. Esim. Nuoren ja terveen.

Ap sekoittaa kyllä käsitteet ikävällä tavalla. Yksinhuoltaja hän ei varmasti ole, koska ex-vaimo huoltaa lapsia puolet ajasta ja sen vuoksi ap tuskin on saanut itselleen oikeudenkaan päätöstä huoltaa lapsia yksin. Eikä tossa tilanteessa nyt kukaan muutenkaan lähtisi väittämään olevansa yh, jos käytännössä toinen osallistuu yhtä paljon lasten huoltamiseen.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:23"]

Yh-äitiys kertoo elämän hallinnan puutteesta.

[/quote]

Tämän typerämpää asennevammaa ei olekaan.  Yh-äitiys on kuule elämänhallinnan korkeakoulu. Ja pätevöittää niin moneen. En tajua mistä tuollaista paskaa kehittelet. Yritätkö kertoa, että jos ei halua tyytyä huonoon suhteeseen, kyseessä on elämänhallinnan puute- ja nimenomaan naisen?  Se, että uskaltaa ottaa vastuun elämästään ja käydä läpi eron- joka on pelottava ja raskas- ja rakentaa sitten ihan omin pikku kätösin sen uuden elämän lapsilleen, vaatii moninverroin enemmän elämänhallintaa ja paljon muutakin kuin tuollainen asenne-idiotismi.  Minä esimerkiksi olen yksinhuoltaja ja yksityisyrittäjä, huolehdin itsestäni hyvin (ja samalla pidän kurissa kurjan pitkäaikaissairauden), maksan isoa asuntolainaa, kasvatan lapsiani, jotka pärjäävät hienosti niin koulussaan kuin elämässä muutenkin, teen mahdollisimman puhdasta kotiruokaa, hoidan lemmikkieläimemme, olen aktiivinen yhdistystoiminnassa. Ja kaikki tämä niin, että elämä ei ole mitään paikasta toiseen juoksemista, vaan ehdimme viettää vielä leppoisaa yhdessäoloaikaakin lasten kanssa.  Elämänhallinnan puutetta en ole havainnut. Ei sitä näy myöskään yh-uystävissäni. Tosin ei myöskään naimisissa olevissa ystävissäkään. Mulla taitaa olla aika ihana ystäväpiirikin kaiken päälle. Tuollaisia ilkeitä lyttääjiä siihen ei ainakaan kuulu, päinvastoin, meillä on hyvä tukiverkosto ja autamme ja tsemppaamme toisiamme. Sekä yh:t että muut.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:32"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 23:23"] Yh-äitiys kertoo elämän hallinnan puutteesta. [/quote] Oma mieheni menetti elämänsä otsalohkodementialle vain viisikymppisenä ja jäin sen vuoksi yksinhuoltajaksi. Antaa vain tulla taas niitä haukkuja, että valitsin mieheni väärin ja huonot geenit lapsillekin jne. jne. Kaikki on tällä palstalla nähty.   [/quote] no olisit tosiaan miehes voinut paremmin valita. Esim. Nuoren ja terveen.

[/quote]

Mieheni oli nuori ja terve kun menimme naimisiin. Pohdi ihmeessä kuinka se voi olla käytännössä mahdollista, että terve ihminen sairastuu :O saati se, että kaikki lapsemme eivät ole syntyneet samana vuonna.