Miksi jäätte parisuhteeseen "lasten takia"?

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:35"]

Tässä on mun mielestä tullut hyvin esille se että noita eronharkitsemistilanteita on erilaisia.

Jos on kyseessä päihteitä, väkivaltaa, isoja riitoja, pettämisiä ja suurinpiirtein sitä että vihataan puolisoa niin totta ihmeessä ero on se ainoa oikea ratkaisu. Ei sellaiseen suhteeseen kannata jäädä lasten takia, lapsetkin tuosta kärsii.

Sitten on tosissaan sitä kun se suhteen alkuhuuma haihtuu ja elämä arkipäiväistyy. On työtä, lapset ja velvollisuuksia, tulee ehkä muita vastoinkäymisiä elämässä. Silloin voi ruoho alkaa näyttää vihreämmältä siellä aidan toisella puolella ja ajatus tästä arkisesta suhteesta vs se uusi ihastus ja erilailla vapaa elämä voi tuoda houkutuksia.

Tuossa jälkimmäisessä tapauksessa ei mun mielestä kannata juosta heti sen oman ihastumisen ja suurien tunteiden perään vaan miettiä ensin mikä siinä omassa suhteessa mättää, onko vielä olemassa tunteita kumppania kohtaan ja voisiko suhteen saada oikeasti toimimaan. Se kannattaa mun mielestä tehdä niiden lasten takia. Mä en suinkaan ole avioeroja vastaan, mutta silti ne ei ole oikea vastaus kaikkeen. Kuitenkin lapsille olisi kaikkein parasta jos äiti ja isä olisivat onnellisia yhdessä.

"onnellinen äiti - onnellinen lapsi". Mun kaverin äiti on ties kuinka monennessa liitossaan. Lapsia hänellä on neljän eri miehen kanssa, kaverini on esikoinen eli sisaruspuolia on tullut ja ollut. Varsinkin kun mukaan laskee kaikki miesten edellisten liittojen lapset. Lisäksi kaverin isällä on lapsia yhteensä kolmen eri naisen kanssa ja nyt parisuhteessa naisen kanssa jonka kanssa ei ole yhteisiä lapsia. Kaverin lapsilla on nämä isoisä- ja isoäitipuolet vaihtuneet jo monta kertaa.

Varmaan noi kaverin vanhemmat ovat olleet onnellisia aina kun ovat olleet rakastuneita uudessa suhteessaan. Silti kokonaisuuta, mä luulen että heillekin olisi ollut ihan hyvä pysähtyä miettimään mitä parisuhteelta haluavat ja kannattaisiko sen eteen tehdä vähän töitä. Lapsensa eivät kuitenkaan ole olleet onnellisia näistä jatkuvasti vaihtuneista parisuhteista ja ympäri suome muuttamisista, eroista jotka eivät aina ole olleet niin helppoja jne.

[/quote]  Hyvin kirjotettu. Myös mulla on takana tälläinen lapsuus ja en löydä siitä mitään hyvää kun vanhempani juoksivat huuman ja hekuman perässä koko elämänsä. En jaksa lmuistaa/laskea montako kumppania kumpaisellakin oli. EN IKINÄ halua lapsille sellaista tasapainottomuutta ja turvattomuutta mitä minä ja sisarukseni koettiin. Välini ovat vanhempiini aika viileät. Aikuisena olen kyllä kertonut mitä mieltä olin heidän ristiretkistään. Se on täytynyt vaan hyväksyä että jotkut eivät ilmeisesti koskaan kasva aikuiseksi,se ikuinen teini-ikä tai mikä lie on ja pysyy. Henkinen kypsymättömyys ja kykenemättömyys ajatella muitakin kuin vaan omaa halua ja omaa persustaa se vaan on toisilla vahva. Mun vanhemmat olisivat tarvinneet pyskologia tai jotain kallonkutistajaa tunne-elämänsä käsittelyyn ja pettymysten sietoon. Sitä onnea ja tyydytystä haettiin aina ulkopuolisista asioista. Itse kävin terapiassa kuten myös siskoni teininä ja nuorina aikuisina. Ilman terapiaa toistaisimme varmaan samaa mallia.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:53"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:48"]

Lasten takia muka, oikeasti naiset pysyy yhdessä miehen kanssa rahan takia, ei ole varaa erota.

[/quote]

Meillä ainakin mä olen se varakas osapuoli. 
[/quote]

Samoin. Tienaan paremmin ja minulla on omaisuutta enemmän. Yhdessä ollaan oltu 10 vuotta ja ensihuuma kadonnut jo. Mieheni on silti paras koskaan tuntemani mies, meillä on hyvä elämä ja ihanat lapset. Olemme parhaita ystäviä vaikka rakkaus ei varsinaisesti roihuakaan. Se riittää minulle.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:46"]

Mutta miksi jäädä jos on toistuvaa pettämistä ja riitoja? Henkistä tai fyysistä väkivaltaa? Te luulette ettei lapset kärsi tai että "ehjä perhe" on teidän tai samalla lastenne paras. Olen kiitollinen että vanhempani lopulta erosivat, valitettavan moni ei. Heille kai kulissit ja ehkä myös raha on tärkeämpää.

[/quote]Tässä juuri se ero. Toisilla normi liitto, ehkä suurin intohimo puuttuu, ei riitoja, ei ehkä suurta rakkauttakaan,mutta kaikki suht hyvin ja toisilla narsismia, väkivaltaa, viinaa ja huumeita. Tietenkin jos pahoja ongelmia lapset kärsii ja parempi erota. Toisilla ei oikein ongelmia,ei vaan kauheasti sitä rakkauttakaan, niin silloin lapsilla ei varmaan ole kamalat oltavat ja liitto voi jatkua, lasten takia.

[/quote]

Nyt menee vähän sivuraiteille, mutta mitä sitten käy, kun lapset muuttavat kotoa? Jäävätkö nämä huonoon liitton tyytyneet vielä pitämään kulisseja pystyssä lasten takia? Vai tuleeko ero.

Minusta tuntuisi aika hullulta, että vanhemmat eroavat kun lapset ovat aikuisia. Kyllä ne lapset sitten sen tajuavat, että heidän takiaan vanhemmat kituuttivat yhdessä. Se on aikamoinen taakka (aikuisenkin) lapsen harteille sysättäväksi. Mihin he voivat sen jälkeen uskoa, kun omat vanhemmat ovat olleet niin kaksinaamaisia, että ovat 24/7 esittäneet happy familya.

[/quote]

Minun vanhempani ovat löytäneet toisensa uudelleen vanhemmalla iällä, kun me lapset olemme jo aikuisia. Kun olimme lapsia ja nuoria, ei se heidän avioliittonsa täydellinen ollut. Kyllä meillä riideltiin ja huomasihan sen (nyt jälkikäteen ajateltuna) että rankkaahan se oli kasvattaa lapsia ilman tukiverkkoja ja käydä töissä. En ole kuitenkaan mistään traumatisoitunut vaikka ajoittain aika rankkaa olikin. Meitä rakastettiin valtavasti ja rakastetaan yhä, oli perusturvallisuus, vanhemmat jotka kuskasivat harrastuksiin ja auttoivat läksyissä. Muistan kuinka joskus löysin äitini itkemästä riidan päätteeksi ja kuinka hän lohdutti itseään ja minua. Pelästyttihän se, mutta he olivat rakentaneet meille valtavan hyvän kasvupohjan jossa oli hyvä olla ja oloni oli aina turvallinen. Nyt eläke-ikäsinä he ovat toraisia, hauskoja ja suloisia yhdessä. He viettävät paljon aikaa yhdessä ja ovat hankkineet yhteisiä harrastuksiakin. Minusta se on tosi ihanaa. Äitini joskus sanoikin että ihanahan se elämä oman ukon kanssa on kaikesta huolimatta ollut "vaikka se välillä vähän nyppiikin" :D

Ihanan kypsiä ja aikuismaisia kommentteja, oodeja arkipäivän rakkaudelle.

Ei meilläkään enää ole suurta intohimoa tai paloa, mutta arki sujuu. Olemme hyvä tiimi, kotityöt jaetaan, talous jaetaan, olemme molemmat läsnä lastemme kanssa ja olemme samoilla viivoilla kasvatuksen suhteen. Molemmilla on mielenkiintoiset urat, joihin ei yksinhuoltajana ilman totaaliuupumusta venyisi. Elämä on sellaista perushyvää, tosin jos siitä irrottaisi erilleen pelkästään parisuhteemme ja tarkastelisi sitä irrallisena asiana kaikesta muusta, niin varmasti löytyisi petrattavaa ja ehkä erollekin syytä. Mutta elämä on kokonaisuus, perhe on kokonaisuus, ja varsinkaan ruuhkavuosien keskellä se kannattaa ymmärtää.

Eikä ero ole mikään autuaaksi tekevä asia. Meidän molempien vanhemmat ovat eronneet noin 20 vuotta sitten ja edelleen katkeruus on mukana heidän elämässään. Myös taloudelliset seuraukset, jotka erosta väistämättä useissa perheissä seuraa, näkyvät taas eläkeiässä uudemman kerran. Mummuloita on neljin kappalein, mutta kaikista löytyy se vähemmän innokas mummu- tai pappapuoli. Omat kertaantuvat ongelmat on niissä eroissakin.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:31"]

Koska haluan tarjota lapsillemme ehjän perheen. Meillä ei ole mitään vakavia ongelmia kuten väkivaltaa, päihderiippuvuutta tai jatkuvia riitoja. Elellään tätä elämää ihan sovussa, vaikka rakkautta ei enää ole. En keksi mitään hyvää, mitä voisi seurata jos nyt eroaisimme. 

[/quote]

Haluat antaa lapsille mallin, parisuhde ja perhe muttei rakkautta? Miksi?

Eikö olisi tärkeää antaa lapsille esimerkki kauniista kunnioittavasta ja rakastavasta suhteesta, jotta lapsi myöhemmin ei tyytyisi vähempään?

[/quote]

No minun mielestäni ainakin juuri näin. Siksi kannattaa valita puolisonsa tarkoin ja tehdä kaikkensa, että suhde säilyy rakastavana. En usko että uusperhekuviot ovat yhtään helpompia kuin ydinperhekuviot.

Näinpä. Meillä mies teki sen itsekkään ratkaisun. Oltiin ihan perusperhe, suhde tylsähkö. Ei riitaisuutta väkivallasta puhumattakaan. Mutta sitten harrastuspiireistä kuvioihin tuli mukava sinkkunainen, jolle ei lapset ja avioliitto ollut este ja sitten mies teki valintansa. Ei meidän elämä siitä todellakaan paremmaksi muuttunut. Mä olen katkera ja väsynyt, mies kiukuttelee myös yksiössään, koska uusi suhde ei ilmeisesti ollutkaan sitä auvoa mitä odotti. Taloudellisesti on paljon tiukempaa kuin ennen. Mä skarppaan niin paljon, että kyllä lapset ovat ihan onnellisia. Vedän arkea, olen työntänyt oman elämän taka-alalle ja panostan vain lasten hyvinvointiin. Kyllä toivon, että mies olisi jäänyt "huonoon suhteeseen". 



[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:15"]

Lapset kärsimään sen takia että MINÄ haluan jotain muuta ja uuden miehen??? Koska en voi elää ok elämää vaan haluan jotain elokuva-rakkautta. Olen päättänyt että jos joskus eroan en koskaan ota uutta äijää sekoittamaan lasten elämää. Sitten elän yksin!

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 07:19"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 07:11"]Monet eivät selvästikään ole eläneet suhteessa jossa kaikki tunteet ovat kuolleet. Aika pitkään pystyy elää toisen kanssa niin, että asiat ok, alkuhuuma vaan haihtunut. Mutta kun kyse on siitä, että tunteita ei toista kihraan ole ollenkaan, asiat eivät valitettavasti pysy ok-mallissa vaan lopulta tulee tunne että on pakko päästä pois. Ja siinä tilanteessa ero on sitten ainoa vaihtoehto. Eli jos tunnet että suhde ok, älä eroa, tunteet eivät ole kuolleet. Kyllä sen huomaa kun tunteet ovat ihan nollassa. [/quote] no meillä tunteet on lähes nollassa. Seksikin on ollut pelkkä tyhjennys ainakin vuoden päivät. Aina tulee morkkis että pitikin taas panna. Tai ei ainakaan tyydytys. Silti ero ei tunnu vaihtoehdolta.

[/quote]

Meillä ei ole ollut kertaakaan seksiä puoleentoista vuoteen. Tunteet ovat todellakin kuolleet ja miehen läsnäolo lähinnä ärsyttää kun olemme täysin erilaisia ihmisiä. Silti sinnittelen liitossa "lasten takia".

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:21"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:31"]

Koska haluan tarjota lapsillemme ehjän perheen. Meillä ei ole mitään vakavia ongelmia kuten väkivaltaa, päihderiippuvuutta tai jatkuvia riitoja. Elellään tätä elämää ihan sovussa, vaikka rakkautta ei enää ole. En keksi mitään hyvää, mitä voisi seurata jos nyt eroaisimme. 

[/quote]

Haluat antaa lapsille mallin, parisuhde ja perhe muttei rakkautta? Miksi?

Eikö olisi tärkeää antaa lapsille esimerkki kauniista kunnioittavasta ja rakastavasta suhteesta, jotta lapsi myöhemmin ei tyytyisi vähempään?

[/quote]Eihän sitä voi tietää saisko ne lapset minkäänlaista mallia, jos ei uutta rakastavaa parisuhdetta koskaan tulisi. Saisivat vain yksinhuoltaja mallin.

[/quote] olen yhteishuoltolainen eli lapsi pääasiassa mulla, ei oo saanut huonoa mallia, käyn työssä, en tupakoi, ei oo viinaa kotona, ei ramppaa miehiä, maksan laskut ajallaan jne ja isänsä luona on omat kuvionsa. Olen kertonut miksi päädyimme eroon, en tiedä onko mies kertonut, tuskinpa. 

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:46"]

Mutta miksi jäädä jos on toistuvaa pettämistä ja riitoja? Henkistä tai fyysistä väkivaltaa? Te luulette ettei lapset kärsi tai että "ehjä perhe" on teidän tai samalla lastenne paras. Olen kiitollinen että vanhempani lopulta erosivat, valitettavan moni ei. Heille kai kulissit ja ehkä myös raha on tärkeämpää.

[/quote]Tässä juuri se ero. Toisilla normi liitto, ehkä suurin intohimo puuttuu, ei riitoja, ei ehkä suurta rakkauttakaan,mutta kaikki suht hyvin ja toisilla narsismia, väkivaltaa, viinaa ja huumeita. Tietenkin jos pahoja ongelmia lapset kärsii ja parempi erota. Toisilla ei oikein ongelmia,ei vaan kauheasti sitä rakkauttakaan, niin silloin lapsilla ei varmaan ole kamalat oltavat ja liitto voi jatkua, lasten takia.

[/quote]

Nyt menee vähän sivuraiteille, mutta mitä sitten käy, kun lapset muuttavat kotoa? Jäävätkö nämä huonoon liitton tyytyneet vielä pitämään kulisseja pystyssä lasten takia? Vai tuleeko ero.

Minusta tuntuisi aika hullulta, että vanhemmat eroavat kun lapset ovat aikuisia. Kyllä ne lapset sitten sen tajuavat, että heidän takiaan vanhemmat kituuttivat yhdessä. Se on aikamoinen taakka (aikuisenkin) lapsen harteille sysättäväksi. Mihin he voivat sen jälkeen uskoa, kun omat vanhemmat ovat olleet niin kaksinaamaisia, että ovat 24/7 esittäneet happy familya.

[/quote]

Minun vanhempani ovat löytäneet toisensa uudelleen vanhemmalla iällä, kun me lapset olemme jo aikuisia. Kun olimme lapsia ja nuoria, ei se heidän avioliittonsa täydellinen ollut. Kyllä meillä riideltiin ja huomasihan sen (nyt jälkikäteen ajateltuna) että rankkaahan se oli kasvattaa lapsia ilman tukiverkkoja ja käydä töissä. En ole kuitenkaan mistään traumatisoitunut vaikka ajoittain aika rankkaa olikin. Meitä rakastettiin valtavasti ja rakastetaan yhä, oli perusturvallisuus, vanhemmat jotka kuskasivat harrastuksiin ja auttoivat läksyissä. Muistan kuinka joskus löysin äitini itkemästä riidan päätteeksi ja kuinka hän lohdutti itseään ja minua. Pelästyttihän se, mutta he olivat rakentaneet meille valtavan hyvän kasvupohjan jossa oli hyvä olla ja oloni oli aina turvallinen. Nyt eläke-ikäsinä he ovat toraisia, hauskoja ja suloisia yhdessä. He viettävät paljon aikaa yhdessä ja ovat hankkineet yhteisiä harrastuksiakin. Minusta se on tosi ihanaa. Äitini joskus sanoikin että ihanahan se elämä oman ukon kanssa on kaikesta huolimatta ollut "vaikka se välillä vähän nyppiikin" :D

[/quote]  Mun vanhemmat ovat myös löytäneet toisensa uudelleen eläkkeellä. Äiti joskus sanoi että parempi näin ja hyvä kun ei hosuttu sen eron kanssa aikoinaan. Nyt käyvät senioritanssissa,teatterissa,matkailevat,erilaisissa konserteissa, nauttivat vapaa-ajastaan ja lastenlapsistaan sekä toisistaan. Elämäntilanteet ja ihmiset muuttuu, ei kannata heti luovuttaa kun on hankala paikka tai kyllästyttää. TAHDON ASIA!

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:38"]Ehkä jotkut jäävät siksi että eivät halua vkloppuisäksi tai äidiksi, vaan olla lasten arjessa läsnä kokoajan.
[/quote]

Tämäkin on totta. Minua surettaisi valtavasti sekä lasteni ja mieheni puolesta, jos hänen isyytensä yhtäkkiä typistyisi viikonloppuisyyteen. Olisin äärimmäisen pettynyt, jos hän tyytyisi moiseen. Se olisi myös liian suuri menetys lastemme elämässä. Koska hän on fantastinen isä! (Ja ehkä juuri siksi häntä ihmisenä arvostan, vaikkei hän enää olekaan mikään fantastinen rakastaja).

Toisaalta ajatus siitä, että jakaisimme huollon joka toinen viikko-periaatteella tuntuu aivan karmaisevalta ITSENI puolesta. Joka toinen viikko erossa lapsistani? Ei kiitos, ei ilman todella painavaa syytä. Arkipäiväistynyt seksielämä ja arkinen parisuhde ei riitä syyksi, ei vaan millään.
T. 40
T.

Omat vanhempani olivat yhdessä vain meidän lasten takia ja se oli iso virhe, kumpikin alkoholisoitui ja oli pettämistäkin.

Mitä olen myös ystävieni kanssa jutellut aiheesta, huonoja skenaarioita on hirveästi erilaisia.

Eräs kaverini joutui seuraamaan vanhempiensa suhdetta jossa ei ollut jäljellä minkäänlaista läheisyyttä. Hän ei ollut nähnyt vanhempiensa koskaan halaavan tai pussaavan edes poskelle. Tyttö on nyt reilu parikymppinen ja ahdistuu läheisyydestä.

Toinen kaverini kasvoi perheessä jossa teeskenneltiin kaiken olevan ok. Vanhempien tiedettiin harrastavan seksiäkin ja lapsille tarjottiin kaikki mitä tarvitsivat, kuitenkin kaverini ja veljensä tiedostivat etteivät vanhempansa olleet rakkaudesta yhdessä ja se painoi kumpaakin. Myös tämä pariskunta erosi lasten muutettua pois kotoa.

Ei kotona tarvitse asioiden olla edes huonosti, lapset vain ovat yllättävänkin tarkkanäköisiä.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:46"]

Mutta miksi jäädä jos on toistuvaa pettämistä ja riitoja? Henkistä tai fyysistä väkivaltaa? Te luulette ettei lapset kärsi tai että "ehjä perhe" on teidän tai samalla lastenne paras. Olen kiitollinen että vanhempani lopulta erosivat, valitettavan moni ei. Heille kai kulissit ja ehkä myös raha on tärkeämpää.

[/quote]Tässä juuri se ero. Toisilla normi liitto, ehkä suurin intohimo puuttuu, ei riitoja, ei ehkä suurta rakkauttakaan,mutta kaikki suht hyvin ja toisilla narsismia, väkivaltaa, viinaa ja huumeita. Tietenkin jos pahoja ongelmia lapset kärsii ja parempi erota. Toisilla ei oikein ongelmia,ei vaan kauheasti sitä rakkauttakaan, niin silloin lapsilla ei varmaan ole kamalat oltavat ja liitto voi jatkua, lasten takia.

[/quote]

Nyt menee vähän sivuraiteille, mutta mitä sitten käy, kun lapset muuttavat kotoa? Jäävätkö nämä huonoon liitton tyytyneet vielä pitämään kulisseja pystyssä lasten takia? Vai tuleeko ero.

Minusta tuntuisi aika hullulta, että vanhemmat eroavat kun lapset ovat aikuisia. Kyllä ne lapset sitten sen tajuavat, että heidän takiaan vanhemmat kituuttivat yhdessä. Se on aikamoinen taakka (aikuisenkin) lapsen harteille sysättäväksi. Mihin he voivat sen jälkeen uskoa, kun omat vanhemmat ovat olleet niin kaksinaamaisia, että ovat 24/7 esittäneet happy familya.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 23:19"]

Eräs kaverini joutui seuraamaan vanhempiensa suhdetta jossa ei ollut jäljellä minkäänlaista läheisyyttä. Hän ei ollut nähnyt vanhempiensa koskaan halaavan tai pussaavan edes poskelle. Tyttö on nyt reilu parikymppinen ja ahdistuu läheisyydestä.

[/quote] tuskin on ihan noin. Meillä ei halailla eikä pussata. Lapsia sitten senkin edestä. Varsinkin minä, isä halailen paljon.

Suurin osa suomalaisista tuskin on kasvanut kovin romanttisen parisuhteen keskellä, oli vanhemmat sitten eronneet tai ei. Tunteiden näyttäminen ja suuret rakkauden osoitukset eivät vaan ole kuuluneet kulttuuriimme. Kyllä tässä itse kukin saa opetella sitä rakastamista ja rakkauden näyttämistä, tuli eroperheestä tai ei. Tunteet voivat "kuolla" kovien ristipaineiden alla, mutta ei se tarkoita etteikö niitä tunteita pystyisi ajan kanssa muuttamaan. Se vaatinee aikaa sekä tahtoa molemmilta. Ruuhkavuosien keskellä nimenomaan se aika on kortilla, ja uupumuksen kautta tahtokin.

Minun vanhempani suunnittelivat eroa, kun olin teini-ikäinen tai ehkä paremminkin nuori aikuinen. Olin varsinkin isäni uskottu ja kannustin heitä eroamaan. Näin silloin vain heidän suhteensa ulkonaiset ongelmat kuten kommunikaatiokyvyttömyyden, en heidän pitkää historiaansa. Olin pettynyt, kun he päättivät vielä yrittää. Nuorena sitä ajatteli, että rakkauden on oltava yhtä ilotulitusta ja samppanjaa.

Jossakin vaiheessa muutettuani toiselle paikkakunnalle huomasin, että jotain muuttui heidän välillään. He löysivät toisensa. Välillä he kihersivät kuin teinit rakastuneina. Kuolema lopulta erotti.

Vaikka olin tosiaan parikymppisenä kovasti toivomassa heille uutta onnea tahoillaan, olen nykyään älyttömän iloinen heidän valinnastaan. Uskon, että se on vaikuttanut paljon myös omaan parisuhdekäsitykseeni.

Minäkin ahdistuin kaksikymppisenä läheisyydestä. Vanhempani ovat eronneet, en kuitenkaan vedä mutkia suoraksi olettamalla että juuri heidän eronsa oli syynä siihen.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 23:35"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:46"]

Mutta miksi jäädä jos on toistuvaa pettämistä ja riitoja? Henkistä tai fyysistä väkivaltaa? Te luulette ettei lapset kärsi tai että "ehjä perhe" on teidän tai samalla lastenne paras. Olen kiitollinen että vanhempani lopulta erosivat, valitettavan moni ei. Heille kai kulissit ja ehkä myös raha on tärkeämpää.

[/quote]Tässä juuri se ero. Toisilla normi liitto, ehkä suurin intohimo puuttuu, ei riitoja, ei ehkä suurta rakkauttakaan,mutta kaikki suht hyvin ja toisilla narsismia, väkivaltaa, viinaa ja huumeita. Tietenkin jos pahoja ongelmia lapset kärsii ja parempi erota. Toisilla ei oikein ongelmia,ei vaan kauheasti sitä rakkauttakaan, niin silloin lapsilla ei varmaan ole kamalat oltavat ja liitto voi jatkua, lasten takia.

[/quote]

Nyt menee vähän sivuraiteille, mutta mitä sitten käy, kun lapset muuttavat kotoa? Jäävätkö nämä huonoon liitton tyytyneet vielä pitämään kulisseja pystyssä lasten takia? Vai tuleeko ero.

Minusta tuntuisi aika hullulta, että vanhemmat eroavat kun lapset ovat aikuisia. Kyllä ne lapset sitten sen tajuavat, että heidän takiaan vanhemmat kituuttivat yhdessä. Se on aikamoinen taakka (aikuisenkin) lapsen harteille sysättäväksi. Mihin he voivat sen jälkeen uskoa, kun omat vanhemmat ovat olleet niin kaksinaamaisia, että ovat 24/7 esittäneet happy familya.
[/quote] Tai sitten he löytävät toisensa uudelleen, kun velvollisuudet vähenee, talous usein helpottaa. Näitäkin tunnen lähipiirissä.
Minusta lapsilleen kannattaa näyttää, että parisuhteessa on eri vaiheita ja välillä vaikeaakin ja siitä selvitään. Onhan ihan tutkittukin, että eroperheiden lapset eroavat itsekin useammin. Malli opitaan kotoa.

Mä taas kestän lapsia ainoastaan parisuhteen takia. Olisin jättänyt kultani jo aikaa sitten yksinhuoltajaksi jos en rakastaisi sitä niin paljon.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 23:54"]

[/quote] Nyt menee vähän sivuraiteille, mutta mitä sitten käy, kun lapset muuttavat kotoa? Jäävätkö nämä huonoon liitton tyytyneet vielä pitämään kulisseja pystyssä lasten takia? Vai tuleeko ero. Minusta tuntuisi aika hullulta, että vanhemmat eroavat kun lapset ovat aikuisia. Kyllä ne lapset sitten sen tajuavat, että heidän takiaan vanhemmat kituuttivat yhdessä. Se on aikamoinen taakka (aikuisenkin) lapsen harteille sysättäväksi. Mihin he voivat sen jälkeen uskoa, kun omat vanhemmat ovat olleet niin kaksinaamaisia, että ovat 24/7 esittäneet happy familya. [/quote] Tai sitten he löytävät toisensa uudelleen, kun velvollisuudet vähenee, talous usein helpottaa. Näitäkin tunnen lähipiirissä. Minusta lapsilleen kannattaa näyttää, että parisuhteessa on eri vaiheita ja välillä vaikeaakin ja siitä selvitään. Onhan ihan tutkittukin, että eroperheiden lapset eroavat itsekin useammin. Malli opitaan kotoa.

[/quote]

Ne, jotka lähentyvät uudelleen eivät varmasti koskaan ole lakanneet rakastamastakaan. Se on täysin eri asia kuin joku näivettynyt ja pystyynkuollut liitto, jossa ollaan vain ja ainoastaan sen takia ettei oltaisi eroperhe. Minä puhuin näistä jälkimmäisistä.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 23:19"]

Eräs kaverini joutui seuraamaan vanhempiensa suhdetta jossa ei ollut jäljellä minkäänlaista läheisyyttä. Hän ei ollut nähnyt vanhempiensa koskaan halaavan tai pussaavan edes poskelle. Tyttö on nyt reilu parikymppinen ja ahdistuu läheisyydestä.

[/quote] tuskin on ihan noin. Meillä ei halailla eikä pussata. Lapsia sitten senkin edestä. Varsinkin minä, isä halailen paljon.
[/quote]

Niin ehkä se ei johdu siitä, että vanhemmat eivät toisilleen osoita hellyyttä vaan siitä, että ei itsekään ole siihen tottunut.