Miksi jäätte parisuhteeseen "lasten takia"?

Koska suurin osa eroja ei johdu narsismista, viinasta, huumeista, väkivallasta tai uskottomuudesta vaan siitä, että "en voi tyytyä semikivaan". Eli halutaan jotain lisää ja uutta ja elää rakkauden huumaa. Iso osa jää suhteeseen, jossa seksi on OK, kaveruus on OK, raha-asiat on OK, mutta hehku ja huuma puuttuu. Silti ne on lapsille parempia liittoja kuin ne joissa, vanhemmat vaihtaa 5 vuoden välein uuteen vuosikertaan. Ja on ne niille aikuisillekin ihan mukava tapa elää sovussa sellaisen ihmisen kanssa, johon voi luottaa ja jota voi kunnioittaa. Sanotaan vaikka niin, että ollaan yhdessä lasten vuoksi.

Mutta miksi jäädä jos on toistuvaa pettämistä ja riitoja? Henkistä tai fyysistä väkivaltaa? Te luulette ettei lapset kärsi tai että "ehjä perhe" on teidän tai samalla lastenne paras. Olen kiitollinen että vanhempani lopulta erosivat, valitettavan moni ei. Heille kai kulissit ja ehkä myös raha on tärkeämpää.

Parisuhde on "ihan ok". Ei juuri riitoja tai muuta. Tasaista elämää ja tasaisia tunteita. Vähän tylsää, mikä tuntuu lapsista turvalliselta. Kaipaisin parisuhteelta enemmän, mutta uuteen vaihtaminen tarkoittaisi sitä, että lapsemme joutuisivat reissaamaan kahden kodin välillä ja ikävöimään toista vanhempaa.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:46"]

Parisuhde on "ihan ok". Ei juuri riitoja tai muuta. Tasaista elämää ja tasaisia tunteita. Vähän tylsää, mikä tuntuu lapsista turvalliselta. Kaipaisin parisuhteelta enemmän, mutta uuteen vaihtaminen tarkoittaisi sitä, että lapsemme joutuisivat reissaamaan kahden kodin välillä ja ikävöimään toista vanhempaa.

[/quote]

En tajua, miksi eroamisesta tehdään aina tällainen draama, että lapset joutuvat reissaamaan kahden kodin väliä ja ikävöimään toista vanhempaa. Mikä estää muuttamasta vaikka saman rivitalon eri asuntoihin tai omakotitaloihin toisia vastapäätä? Ero on järjestelykysymys.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:31"]

Koska haluan tarjota lapsillemme ehjän perheen. Meillä ei ole mitään vakavia ongelmia kuten väkivaltaa, päihderiippuvuutta tai jatkuvia riitoja. Elellään tätä elämää ihan sovussa, vaikka rakkautta ei enää ole. En keksi mitään hyvää, mitä voisi seurata jos nyt eroaisimme. 

[/quote]

Haluat antaa lapsille mallin, parisuhde ja perhe muttei rakkautta? Miksi?

Eikö olisi tärkeää antaa lapsille esimerkki kauniista kunnioittavasta ja rakastavasta suhteesta, jotta lapsi myöhemmin ei tyytyisi vähempään?

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:46"]

Parisuhde on "ihan ok". Ei juuri riitoja tai muuta. Tasaista elämää ja tasaisia tunteita. Vähän tylsää, mikä tuntuu lapsista turvalliselta. Kaipaisin parisuhteelta enemmän, mutta uuteen vaihtaminen tarkoittaisi sitä, että lapsemme joutuisivat reissaamaan kahden kodin välillä ja ikävöimään toista vanhempaa.

[/quote]

En tajua, miksi eroamisesta tehdään aina tällainen draama, että lapset joutuvat reissaamaan kahden kodin väliä ja ikävöimään toista vanhempaa. Mikä estää muuttamasta vaikka saman rivitalon eri asuntoihin tai omakotitaloihin toisia vastapäätä? Ero on järjestelykysymys.

[/quote]

Miksi tätä alapeukutetaan? Perusteluita?

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:37"]Koska suurin osa eroja ei johdu narsismista, viinasta, huumeista, väkivallasta tai uskottomuudesta vaan siitä, että "en voi tyytyä semikivaan". Eli halutaan jotain lisää ja uutta ja elää rakkauden huumaa. Iso osa jää suhteeseen, jossa seksi on OK, kaveruus on OK, raha-asiat on OK, mutta hehku ja huuma puuttuu. Silti ne on lapsille parempia liittoja kuin ne joissa, vanhemmat vaihtaa 5 vuoden välein uuteen vuosikertaan. Ja on ne niille aikuisillekin ihan mukava tapa elää sovussa sellaisen ihmisen kanssa, johon voi luottaa ja jota voi kunnioittaa. Sanotaan vaikka niin, että ollaan yhdessä lasten vuoksi.
[/quote] AAMEN! Äitini juoksi koko elämänsä suurien tunteiden perässä ja "hänelläkin oli oikeus olla onnellinen" oli mielilause. En enää muista kuinka monta suurta rakkautta äidillä oli mutta monta. Hän haki aina onnellisuutta,seesteisyyttä ja hyvää oloa toisesta ihmisestä. Hän ei koskaan oivaltanut että onnellisuus lähtee ensisijaisesti itsestä. Minä en todellakaan halua lapsille kahta kotia vaihtuvia ihmissuhteita vain sen takia että,arki on tylsää. Meillä on perus tyytyväinen avioliitto,finassiasiat ok,kiva koti yms. Lapsilla on perusturvallisuus.

Suurin osa perheistä ei elä mitään perhehelvettiä. Ja ne, jotka siinä elävät, saavat sen helvetin aikaiseksi myös uudessa suhteessa eron jälkeen, jos eivät aidosti ymmärrä muuttua. Äärimmäisen pieni määrä on näitä, joissa toinen osapuoli parisuhteesta on selevästi paha ja toinen hyvä, uhri, ja löytää eron jälkeen seesteisen ja tasapainoisen parisuhteen. Väkivaltaiset, epätasapainoiset parisuhteet ovat kahden kauppa ehkä useammin kuin halutaan nähdä ja myöntää. Varsinkin naisten väkivaltaisuus on vieläkin tabu.

Ne ongelmat joita tavallisissa parisuhteissa on, ovat ensinnäkin sellaisia että niille voi jotain tehdä jos halutaan, ja toisekseen sellaisia että ne helposti pakkaa reppuunsa eron tullessa, ottaa mukaansa ja tarjoilee ne uudelle omalle kumppanilleen heti ensimmäisessä kriisissä, jos ei todella ymmärrä omaa käytöstään. Ei se ero itsessään ole mikään ratkaisu. 

Aikuinen ihminen voi saada suurta tyydytystä siitä, että pystyy tarjoamaan lapsilleen hyvän, tasapainoisen lapsuuden rakastavassa ja turvallisessa perheessä. Siitä voi saada enemmän onnistumisen ja mielihyvän kokemuksia kuin siitä, että eroaa. Sen eron täytyy tarjota jotain todella hyvää elämään, että siitä haluaa pistää omat lapsensa maksamaan sen eron hinnan. Pelkästään se ajatus, että elämä ei ollutkaan sellaista kuin kuvitteli, ei ole mikään eroamisen syy. 

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:46"]

Parisuhde on "ihan ok". Ei juuri riitoja tai muuta. Tasaista elämää ja tasaisia tunteita. Vähän tylsää, mikä tuntuu lapsista turvalliselta. Kaipaisin parisuhteelta enemmän, mutta uuteen vaihtaminen tarkoittaisi sitä, että lapsemme joutuisivat reissaamaan kahden kodin välillä ja ikävöimään toista vanhempaa.

[/quote]

En tajua, miksi eroamisesta tehdään aina tällainen draama, että lapset joutuvat reissaamaan kahden kodin väliä ja ikävöimään toista vanhempaa. Mikä estää muuttamasta vaikka saman rivitalon eri asuntoihin tai omakotitaloihin toisia vastapäätä? Ero on järjestelykysymys.

[/quote]

Äärimmäisen harvoin se ero oikeesti muuttaa elämän harmonisemmaksi ja vakaaksi lasten kannalta.

(Yleensä myös se väkivaltaisuus ja uhkailut yms pahenee. Mutta tottakai sellaisesta suhteesta pitää päästä oikeesti pois, en missään nimessä mitään muuta suosittelisi. Kuitenkin ikävä tosiasia on että väkivalta pahenee suhteen loputtua)

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:31"]

Koska haluan tarjota lapsillemme ehjän perheen. Meillä ei ole mitään vakavia ongelmia kuten väkivaltaa, päihderiippuvuutta tai jatkuvia riitoja. Elellään tätä elämää ihan sovussa, vaikka rakkautta ei enää ole. En keksi mitään hyvää, mitä voisi seurata jos nyt eroaisimme. 

[/quote]

Haluat antaa lapsille mallin, parisuhde ja perhe muttei rakkautta? Miksi?

Eikö olisi tärkeää antaa lapsille esimerkki kauniista kunnioittavasta ja rakastavasta suhteesta, jotta lapsi myöhemmin ei tyytyisi vähempään?

[/quote]

Täydellistä parisuhdetta ei olekaan. Jos sellaista mallia haluat metsästää, saat etsiä koko loppuelämäsi. Ei se onnen huuma kun äitillä on taas uus ihana poikaystävä todellakaan anna lapselle mitään arvokasta opetusta. Tuo on vain itsekkäiden ihmisten tapa kääntää omien etujen ajaminen lapsen parhaaksi. Lapsille tekee oikeasti hyvää, ettei aina luovuteta kun tulee vähän haasteellisempia aikoja elämään. Tollanen "mäoon ansainnut onnen" ei ole niin kaunis ajatus miltä näyttää.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 19:06"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:37"]Koska suurin osa eroja ei johdu narsismista, viinasta, huumeista, väkivallasta tai uskottomuudesta vaan siitä, että "en voi tyytyä semikivaan". Eli halutaan jotain lisää ja uutta ja elää rakkauden huumaa. Iso osa jää suhteeseen, jossa seksi on OK, kaveruus on OK, raha-asiat on OK, mutta hehku ja huuma puuttuu. Silti ne on lapsille parempia liittoja kuin ne joissa, vanhemmat vaihtaa 5 vuoden välein uuteen vuosikertaan. Ja on ne niille aikuisillekin ihan mukava tapa elää sovussa sellaisen ihmisen kanssa, johon voi luottaa ja jota voi kunnioittaa. Sanotaan vaikka niin, että ollaan yhdessä lasten vuoksi. [/quote] AAMEN! Äitini juoksi koko elämänsä suurien tunteiden perässä ja "hänelläkin oli oikeus olla onnellinen" oli mielilause. En enää muista kuinka monta suurta rakkautta äidillä oli mutta monta. Hän haki aina onnellisuutta,seesteisyyttä ja hyvää oloa toisesta ihmisestä. Hän ei koskaan oivaltanut että onnellisuus lähtee ensisijaisesti itsestä. Minä en todellakaan halua lapsille kahta kotia vaihtuvia ihmissuhteita vain sen takia että,arki on tylsää. Meillä on perus tyytyväinen avioliitto,finassiasiat ok,kiva koti yms. Lapsilla on perusturvallisuus.

[/quote]

Kyllä! Tuo perusturvallisuus on tutkitusti kaikkein parasta ja antaa hyvät lähtökohdat elämään. :)

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:46"]

Parisuhde on "ihan ok". Ei juuri riitoja tai muuta. Tasaista elämää ja tasaisia tunteita. Vähän tylsää, mikä tuntuu lapsista turvalliselta. Kaipaisin parisuhteelta enemmän, mutta uuteen vaihtaminen tarkoittaisi sitä, että lapsemme joutuisivat reissaamaan kahden kodin välillä ja ikävöimään toista vanhempaa.

[/quote]

En tajua, miksi eroamisesta tehdään aina tällainen draama, että lapset joutuvat reissaamaan kahden kodin väliä ja ikävöimään toista vanhempaa. Mikä estää muuttamasta vaikka saman rivitalon eri asuntoihin tai omakotitaloihin toisia vastapäätä? Ero on järjestelykysymys.

[/quote]

Totannoinniin, jos vanhemmilla on näin paljon ymmärrystä lapsia kohtaan ja hyvät välit tehdä yhdessä päätöksiä, he todennäköisesti eivät olisi koskaan eronneetkaan. 

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:46"]

Mutta miksi jäädä jos on toistuvaa pettämistä ja riitoja? Henkistä tai fyysistä väkivaltaa? Te luulette ettei lapset kärsi tai että "ehjä perhe" on teidän tai samalla lastenne paras. Olen kiitollinen että vanhempani lopulta erosivat, valitettavan moni ei. Heille kai kulissit ja ehkä myös raha on tärkeämpää.

[/quote]

Mutta kun meillä ei ole tuollaista. Ei vaan enää ole kauheasti rakkautta ja tunteen paloakaan. Näin se useinmiten on parisuhteissa, joissa pysytään yhdessä "lasten takia", eli perhe ei ole mikään helvetti, isän ja äidin suhde vaan on muuttunut sellaiselsi kaverisuhteeksi.

luulen, että jos suhde on psyykkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, useimmat kyllä ottavat jo eron. Sun lapsuudessasi on asiat ehkä olleet vähän toisin. Tai ehkä sun äidilläsi ei ollut taloudellisesti kauheasti mahdollisuuksia ottaa ja lähteä teidän lasten kanssa? Mahdoton spekuloida, eikä sun lapsuutesi nyt ihan hirveästi minua kiinnostakaan. Mun elämä on kuitenkin mun, sun elämäsi sun, ja kannattaisi olla yleistämättä omia subjektiivisia kokemuksia kaikkiin muihin!

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 19:59"]

Täydellistä parisuhdetta ei olekaan. Jos sellaista mallia haluat metsästää, saat etsiä koko loppuelämäsi. Ei se onnen huuma kun äitillä on taas uus ihana poikaystävä todellakaan anna lapselle mitään arvokasta opetusta. Tuo on vain itsekkäiden ihmisten tapa kääntää omien etujen ajaminen lapsen parhaaksi. Lapsille tekee oikeasti hyvää, ettei aina luovuteta kun tulee vähän haasteellisempia aikoja elämään. Tollanen "mäoon ansainnut onnen" ei ole niin kaunis ajatus miltä näyttää.

[/quote]

Toisaalta, jos vanhemmat pystyvät ratkomaan ristiriitoja ja jaktamaan suhdettaan, lapsi näkee aikuisutuessaan myös sen, kuinka paljon parisuhde elää elämäntilanteiden mukaan, eikä se ole mikään staattinen tila. Omassa nuoruudessa kiireiset, stressaantuneet ja kireät vanhemmat, joilla oli myös kireä parisuhde voivat olla myöhimmissä elämäntilanteissa rentoutuneita, hyväntuulisia ja huolettomampia, mikä heijastuu myös siihe parisuhteeseen lämpönä, toveruutena ja rakkautena. Joskus tällaisia pareja seuratessa tulee mieleen, että oli onni että he eivät luovuttaneet niiden hankalien vuosien aikana, vaan katsoivat sen kriisin yli.  Silloin uskoo, että omakin parisuhde kestää, kun jaksaa vain odottaa, että ne kriisit saadaan selvitettyä.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:46"]

Parisuhde on "ihan ok". Ei juuri riitoja tai muuta. Tasaista elämää ja tasaisia tunteita. Vähän tylsää, mikä tuntuu lapsista turvalliselta. Kaipaisin parisuhteelta enemmän, mutta uuteen vaihtaminen tarkoittaisi sitä, että lapsemme joutuisivat reissaamaan kahden kodin välillä ja ikävöimään toista vanhempaa.

[/quote]

En tajua, miksi eroamisesta tehdään aina tällainen draama, että lapset joutuvat reissaamaan kahden kodin väliä ja ikävöimään toista vanhempaa. Mikä estää muuttamasta vaikka saman rivitalon eri asuntoihin tai omakotitaloihin toisia vastapäätä? Ero on järjestelykysymys.

[/quote]

Miksi tätä alapeukutetaan? Perusteluita?

[/quote]

Siksi, että aviero ON hitonmoinen trauma lapsille, eikä siinä ole kyse pelkästään asuinjärjestelyistä. Sulla on ollut kamala lapsuus, ja sen takia ero oli sulle helpotus, mutta enemmistö lapsista kärsii vanhempiensa erosta ja kaipaa, että perhe olisi yhä koossa. 

Koska elämä on ihan ok. Ei riitoja muttei rakkauden osoituksiakaan. Arki sujuu.

Lapset kärsimään sen takia että MINÄ haluan jotain muuta ja uuden miehen??? Koska en voi elää ok elämää vaan haluan jotain elokuva-rakkautta. Olen päättänyt että jos joskus eroan en koskaan ota uutta äijää sekoittamaan lasten elämää. Sitten elän yksin!

Sano se. Itse nyt siinä tilanteessa. Haaveilen iham toisenlaisesta elämästä. Mutta. Lapsi vasta 4. Ja kaikki ihan ok. Ei riitoja, väkivaltaa tai muuta "syytä" erota. mies on aivan valtavan hyvä isä. En halua tätä rikkoa. Kärsin itse mielummin.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:46"]

Mutta miksi jäädä jos on toistuvaa pettämistä ja riitoja? Henkistä tai fyysistä väkivaltaa? Te luulette ettei lapset kärsi tai että "ehjä perhe" on teidän tai samalla lastenne paras. Olen kiitollinen että vanhempani lopulta erosivat, valitettavan moni ei. Heille kai kulissit ja ehkä myös raha on tärkeämpää.

[/quote]Tässä juuri se ero. Toisilla normi liitto, ehkä suurin intohimo puuttuu, ei riitoja, ei ehkä suurta rakkauttakaan,mutta kaikki suht hyvin ja toisilla narsismia, väkivaltaa, viinaa ja huumeita. Tietenkin jos pahoja ongelmia lapset kärsii ja parempi erota. Toisilla ei oikein ongelmia,ei vaan kauheasti sitä rakkauttakaan, niin silloin lapsilla ei varmaan ole kamalat oltavat ja liitto voi jatkua, lasten takia.