Miksi jäätte parisuhteeseen "lasten takia"?

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:31"]

Koska haluan tarjota lapsillemme ehjän perheen. Meillä ei ole mitään vakavia ongelmia kuten väkivaltaa, päihderiippuvuutta tai jatkuvia riitoja. Elellään tätä elämää ihan sovussa, vaikka rakkautta ei enää ole. En keksi mitään hyvää, mitä voisi seurata jos nyt eroaisimme. 

[/quote]

Haluat antaa lapsille mallin, parisuhde ja perhe muttei rakkautta? Miksi?

Eikö olisi tärkeää antaa lapsille esimerkki kauniista kunnioittavasta ja rakastavasta suhteesta, jotta lapsi myöhemmin ei tyytyisi vähempään?

[/quote]

Mä tein näin. Sinnittelin 14 vuotta ihan ok suhteessa missä mies oli tunnekylmä mutta kunnollinen. Sitten totesin että ansaitsemme parempaa ja erosin.

Ja olen suunnattoman onnellinen että löysin myöhemmin miehen joka näyttää joka päivä kaikin tavoin paljonko arvostaa ja rakastaa minua ja lapsia. He saivat upean rakastavan ja hyvän isän ja miehen mallin omaan elämäänsä.

Paras palaute lapsilta vuosia sitten kun olin tavannut nykyisen mieheni oli tokaisu: Äiti, mä en ole koskaan ennen nähnyt sun nauravan! No, nyt meidän elämässä on ollut naurua ja lämpöä jo kohta 20 vuotta....

Eli ei kaikki "juokse parin vuoden välein" uuden miehen perässä...

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:31"]

Koska haluan tarjota lapsillemme ehjän perheen. Meillä ei ole mitään vakavia ongelmia kuten väkivaltaa, päihderiippuvuutta tai jatkuvia riitoja. Elellään tätä elämää ihan sovussa, vaikka rakkautta ei enää ole. En keksi mitään hyvää, mitä voisi seurata jos nyt eroaisimme. 

[/quote]

Haluat antaa lapsille mallin, parisuhde ja perhe muttei rakkautta? Miksi?

Eikö olisi tärkeää antaa lapsille esimerkki kauniista kunnioittavasta ja rakastavasta suhteesta, jotta lapsi myöhemmin ei tyytyisi vähempään?

[/quote]Eihän sitä voi tietää saisko ne lapset minkäänlaista mallia, jos ei uutta rakastavaa parisuhdetta koskaan tulisi. Saisivat vain yksinhuoltaja mallin.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 19:06"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:37"]Koska suurin osa eroja ei johdu narsismista, viinasta, huumeista, väkivallasta tai uskottomuudesta vaan siitä, että "en voi tyytyä semikivaan". Eli halutaan jotain lisää ja uutta ja elää rakkauden huumaa. Iso osa jää suhteeseen, jossa seksi on OK, kaveruus on OK, raha-asiat on OK, mutta hehku ja huuma puuttuu. Silti ne on lapsille parempia liittoja kuin ne joissa, vanhemmat vaihtaa 5 vuoden välein uuteen vuosikertaan. Ja on ne niille aikuisillekin ihan mukava tapa elää sovussa sellaisen ihmisen kanssa, johon voi luottaa ja jota voi kunnioittaa. Sanotaan vaikka niin, että ollaan yhdessä lasten vuoksi.
[/quote] AAMEN! Äitini juoksi koko elämänsä suurien tunteiden perässä ja "hänelläkin oli oikeus olla onnellinen" oli mielilause. En enää muista kuinka monta suurta rakkautta äidillä oli mutta monta. Hän haki aina onnellisuutta,seesteisyyttä ja hyvää oloa toisesta ihmisestä. Hän ei koskaan oivaltanut että onnellisuus lähtee ensisijaisesti itsestä. Minä en todellakaan halua lapsille kahta kotia vaihtuvia ihmissuhteita vain sen takia että,arki on tylsää. Meillä on perus tyytyväinen avioliitto,finassiasiat ok,kiva koti yms. Lapsilla on perusturvallisuus.
[/quote]
Näiden kirjottajien kanssa täysin samaa mieltä!
En ymmärrä mitä hyvää seuraa lapsille, jos vanhemmat eroavat "koska eivät rakasta toisiaan".
Omalla kohdallani painaa lisäksi se, että puoliso on elämäni pisin ihmissuhde. Vaikka eroaisimmekin, on hän silti se ainoa joka tuntee minut täysin.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:31"]

Koska haluan tarjota lapsillemme ehjän perheen. Meillä ei ole mitään vakavia ongelmia kuten väkivaltaa, päihderiippuvuutta tai jatkuvia riitoja. Elellään tätä elämää ihan sovussa, vaikka rakkautta ei enää ole. En keksi mitään hyvää, mitä voisi seurata jos nyt eroaisimme. 

[/quote]

Haluat antaa lapsille mallin, parisuhde ja perhe muttei rakkautta? Miksi?

Eikö olisi tärkeää antaa lapsille esimerkki kauniista kunnioittavasta ja rakastavasta suhteesta, jotta lapsi myöhemmin ei tyytyisi vähempään?

[/quote]

Ei se intohimon huuma ole kovin realistinen tavoite elinikäiselle parisuhteelle. Eikä kaikki löydä sen parempaakaan suhdetta, vaikka eroaisivat tai suhdetta ollenkaan. Lisäksi lapsille ei todellakaan tee hyvää asua eroperheessä jos kotona vain on ystävälliset ja ihan ok-välit. Tai vaikka olisi riitaisaakin, kunhan ei jatkuvasti tai isoista kysymyksistä. 

Olen itse 70-luvun eroperheestä enkä nyt näe siinä mitään glooriaa. Jos vanhempani olisovat pysyneet yhdessä olisi takuulla ollut turhan paljon riitoja, koska kertaluontoiseen muksimiseen asti oli mennyt, mutta miksi mä olisin ollut onnellinen eroperheessäkään? Ei se, että vanhempani olivat keskeneräisiä ja rikkinäisiä ihmisiä siitä minnekään kadonnut. Hyvä vain jos vanhemmat kykenevät yhteiselämään, jos se on kuten aluksi kuvailin. 

Meillä on tällainen tilanne, että ei isoa intohimoa enää mieheni kanssa ja varmaan etsisin toisen, jos olisin lapseton. Ja mies samoin. Mutta lasten takia ollaan yhdessä ja olen iloinen voidessani tarjota lapsilleni paremman lapsuuden kuin omani. Voisin ehkä paremmin jossain toisessa suhteessa varsinkin ALUKSI, mutta sitten sekin tasaantuisi ja olisi kaikki erosählyt siihen päälle. 

Lisäksi en halua eroamalla miehelleni mahdollisuutta vapaana sitten löytää jonkun naisen jonka kanssa mun olisi tästä eteenpäin sovittava osaksi lasten asioista. No way!

Tässä on mun mielestä tullut hyvin esille se että noita eronharkitsemistilanteita on erilaisia.

Jos on kyseessä päihteitä, väkivaltaa, isoja riitoja, pettämisiä ja suurinpiirtein sitä että vihataan puolisoa niin totta ihmeessä ero on se ainoa oikea ratkaisu. Ei sellaiseen suhteeseen kannata jäädä lasten takia, lapsetkin tuosta kärsii.

Sitten on tosissaan sitä kun se suhteen alkuhuuma haihtuu ja elämä arkipäiväistyy. On työtä, lapset ja velvollisuuksia, tulee ehkä muita vastoinkäymisiä elämässä. Silloin voi ruoho alkaa näyttää vihreämmältä siellä aidan toisella puolella ja ajatus tästä arkisesta suhteesta vs se uusi ihastus ja erilailla vapaa elämä voi tuoda houkutuksia.

Tuossa jälkimmäisessä tapauksessa ei mun mielestä kannata juosta heti sen oman ihastumisen ja suurien tunteiden perään vaan miettiä ensin mikä siinä omassa suhteessa mättää, onko vielä olemassa tunteita kumppania kohtaan ja voisiko suhteen saada oikeasti toimimaan. Se kannattaa mun mielestä tehdä niiden lasten takia. Mä en suinkaan ole avioeroja vastaan, mutta silti ne ei ole oikea vastaus kaikkeen. Kuitenkin lapsille olisi kaikkein parasta jos äiti ja isä olisivat onnellisia yhdessä.

"onnellinen äiti - onnellinen lapsi". Mun kaverin äiti on ties kuinka monennessa liitossaan. Lapsia hänellä on neljän eri miehen kanssa, kaverini on esikoinen eli sisaruspuolia on tullut ja ollut. Varsinkin kun mukaan laskee kaikki miesten edellisten liittojen lapset. Lisäksi kaverin isällä on lapsia yhteensä kolmen eri naisen kanssa ja nyt parisuhteessa naisen kanssa jonka kanssa ei ole yhteisiä lapsia. Kaverin lapsilla on nämä isoisä- ja isoäitipuolet vaihtuneet jo monta kertaa.

Varmaan noi kaverin vanhemmat ovat olleet onnellisia aina kun ovat olleet rakastuneita uudessa suhteessaan. Silti kokonaisuuta, mä luulen että heillekin olisi ollut ihan hyvä pysähtyä miettimään mitä parisuhteelta haluavat ja kannattaisiko sen eteen tehdä vähän töitä. Lapsensa eivät kuitenkaan ole olleet onnellisia näistä jatkuvasti vaihtuneista parisuhteista ja ympäri suome muuttamisista, eroista jotka eivät aina ole olleet niin helppoja jne.

Ehkä jotkut jäävät siksi että eivät halua vkloppuisäksi tai äidiksi, vaan olla lasten arjessa läsnä kokoajan.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:31"]

Koska haluan tarjota lapsillemme ehjän perheen. Meillä ei ole mitään vakavia ongelmia kuten väkivaltaa, päihderiippuvuutta tai jatkuvia riitoja. Elellään tätä elämää ihan sovussa, vaikka rakkautta ei enää ole. En keksi mitään hyvää, mitä voisi seurata jos nyt eroaisimme. 

[/quote]

Haluat antaa lapsille mallin, parisuhde ja perhe muttei rakkautta? Miksi?

Eikö olisi tärkeää antaa lapsille esimerkki kauniista kunnioittavasta ja rakastavasta suhteesta, jotta lapsi myöhemmin ei tyytyisi vähempään?

[/quote]

Parisuhde voi olla kaunis, kunnioittava ja tyydyttävä, vaikkei vanhempien välillä olisikaan intohimoista rakkautta. Jos kerran tulee hyvin toimeen puolisonsa kanssa ja kummallekin on lasten etu ja hyvinvointi kaikkein tärkein, hyvin voi olla perhe kasassa kunnes lapset lentävät pesästä. Siinäpä lapsetkin oppivat, että toista voi kohdella kauniisti, vaikka suhteen ensihuuma onkin laimennut.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:46"]

Parisuhde on "ihan ok". Ei juuri riitoja tai muuta. Tasaista elämää ja tasaisia tunteita. Vähän tylsää, mikä tuntuu lapsista turvalliselta. Kaipaisin parisuhteelta enemmän, mutta uuteen vaihtaminen tarkoittaisi sitä, että lapsemme joutuisivat reissaamaan kahden kodin välillä ja ikävöimään toista vanhempaa.

[/quote]

En tajua, miksi eroamisesta tehdään aina tällainen draama, että lapset joutuvat reissaamaan kahden kodin väliä ja ikävöimään toista vanhempaa. Mikä estää muuttamasta vaikka saman rivitalon eri asuntoihin tai omakotitaloihin toisia vastapäätä? Ero on järjestelykysymys.

[/quote]

Miksi tätä alapeukutetaan? Perusteluita?

[/quote]

Siksi, että aviero ON hitonmoinen trauma lapsille, eikä siinä ole kyse pelkästään asuinjärjestelyistä. Sulla on ollut kamala lapsuus, ja sen takia ero oli sulle helpotus, mutta enemmistö lapsista kärsii vanhempiensa erosta ja kaipaa, että perhe olisi yhä koossa. 

[/quote]

Mulla ei ole ollut kamala lapsuus ja vanhempani on edelleen onnellisesti naimisissa. Siitä huolimatta en pidä avioliittoa lasten edun kannalta välttämättömänä. Jos parisuhde ei toimi, on parempia erota ja hoitaa ero lasten edun mukaisesti. Erotilanteissa useimmiten ongelma on se että aikuiset ei osaa hoitaa sitä riittävän kypsästi ja siksi lapset kärsii.

Lasten takia muka, oikeasti naiset pysyy yhdessä miehen kanssa rahan takia, ei ole varaa erota.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:43"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:52"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:46"]

Parisuhde on "ihan ok". Ei juuri riitoja tai muuta. Tasaista elämää ja tasaisia tunteita. Vähän tylsää, mikä tuntuu lapsista turvalliselta. Kaipaisin parisuhteelta enemmän, mutta uuteen vaihtaminen tarkoittaisi sitä, että lapsemme joutuisivat reissaamaan kahden kodin välillä ja ikävöimään toista vanhempaa.

[/quote]

En tajua, miksi eroamisesta tehdään aina tällainen draama, että lapset joutuvat reissaamaan kahden kodin väliä ja ikävöimään toista vanhempaa. Mikä estää muuttamasta vaikka saman rivitalon eri asuntoihin tai omakotitaloihin toisia vastapäätä? Ero on järjestelykysymys.

[/quote]

Miksi tätä alapeukutetaan? Perusteluita?

[/quote]

Siksi, että aviero ON hitonmoinen trauma lapsille, eikä siinä ole kyse pelkästään asuinjärjestelyistä. Sulla on ollut kamala lapsuus, ja sen takia ero oli sulle helpotus, mutta enemmistö lapsista kärsii vanhempiensa erosta ja kaipaa, että perhe olisi yhä koossa. 

[/quote]

Mulla ei ole ollut kamala lapsuus ja vanhempani on edelleen onnellisesti naimisissa. Siitä huolimatta en pidä avioliittoa lasten edun kannalta välttämättömänä. Jos parisuhde ei toimi, on parempia erota ja hoitaa ero lasten edun mukaisesti. Erotilanteissa useimmiten ongelma on se että aikuiset ei osaa hoitaa sitä riittävän kypsästi ja siksi lapset kärsii.

[/quote]

Minun vanhempani hoitivat aikoinaan eron kauniisti asuen lähekkäin ja sopien keskenään elatuksesta jne. Mutta ei kukaan voi ennustaa millaisen puolison jompikumpi esimerkiksi myöhemmin löytää ja miten paljon se aiheuttaa vaikeuksia entisen ydinperheen elämään. Ainakin meillä kävi näin eli isäni uusi on tuonut todella paljon harmia äitini elämään. Äitini oli siihen asti ollut asiallisissa ja hyvissä väleissä isäni kanssa. Kun uusi tuli kuvioihin niin ensin näytteli että ei hänellä ole mitään asiaa vastaan mutta kun sai jalansijaa isän elämästä niin vähitellen on työnnetty pois pesästä kuin käenpoika kaikki muut läheiset paitsi omat tyttärensä ja isäni. 

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:48"]

Lasten takia muka, oikeasti naiset pysyy yhdessä miehen kanssa rahan takia, ei ole varaa erota.

[/quote]

Meillä ainakin mä olen se varakas osapuoli. 

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:21"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:31"]

Koska haluan tarjota lapsillemme ehjän perheen. Meillä ei ole mitään vakavia ongelmia kuten väkivaltaa, päihderiippuvuutta tai jatkuvia riitoja. Elellään tätä elämää ihan sovussa, vaikka rakkautta ei enää ole. En keksi mitään hyvää, mitä voisi seurata jos nyt eroaisimme. 

[/quote]

Haluat antaa lapsille mallin, parisuhde ja perhe muttei rakkautta? Miksi?

Eikö olisi tärkeää antaa lapsille esimerkki kauniista kunnioittavasta ja rakastavasta suhteesta, jotta lapsi myöhemmin ei tyytyisi vähempään?

[/quote]

Mä tein näin. Sinnittelin 14 vuotta ihan ok suhteessa missä mies oli tunnekylmä mutta kunnollinen. Sitten totesin että ansaitsemme parempaa ja erosin.

Ja olen suunnattoman onnellinen että löysin myöhemmin miehen joka näyttää joka päivä kaikin tavoin paljonko arvostaa ja rakastaa minua ja lapsia. He saivat upean rakastavan ja hyvän isän ja miehen mallin omaan elämäänsä.

Paras palaute lapsilta vuosia sitten kun olin tavannut nykyisen mieheni oli tokaisu: Äiti, mä en ole koskaan ennen nähnyt sun nauravan! No, nyt meidän elämässä on ollut naurua ja lämpöä jo kohta 20 vuotta....

Eli ei kaikki "juokse parin vuoden välein" uuden miehen perässä...
[/quote]

En uskaltaisi ottaa tuota riskiä ja lähteä siitä joillekin riittämättömästä ok liitosta. Saattaisin hymyillä vuoden päästä leveämmin tai saattaisin voida todella huonosti. Eli ok riittää minulle vallan mainiosti.