Miksi jäätte parisuhteeseen "lasten takia"?

Meillä oli viikonloppuna lapseni syntymäpäivät. Äitini jätti tulematta, koska kutsutttujen joukossa oli isäni nykyisen avovaimonsa kanssa. Isoäitini jätti tulematta, koska pelkäsi törmäävänsä vaariini, jota en edes kutsunut saadakseni paikalle isoäitini. Tällaista se on aina ollut, lapsesta lähtien. Väitän että moni tuttavani, joiden vanhemmat ovat aikoinaan sinnitelleet yhdessä "lasten takia", ovat kuitenkin nähneet normaalimpaa parisuhdemallia kuin minä: vain sitä ongelmien pakoilua. Ensin niissä suhteissa, sitten eron jälkeisessä elämässä. Mutta jokainenhan meistä "traumatisoituu" perheessään lapsena jostain.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 23:35"]

Nyt menee vähän sivuraiteille, mutta mitä sitten käy, kun lapset muuttavat kotoa? Jäävätkö nämä huonoon liitton tyytyneet vielä pitämään kulisseja pystyssä lasten takia? Vai tuleeko ero.

Minusta tuntuisi aika hullulta, että vanhemmat eroavat kun lapset ovat aikuisia. Kyllä ne lapset sitten sen tajuavat, että heidän takiaan vanhemmat kituuttivat yhdessä. Se on aikamoinen taakka (aikuisenkin) lapsen harteille sysättäväksi. Mihin he voivat sen jälkeen uskoa, kun omat vanhemmat ovat olleet niin kaksinaamaisia, että ovat 24/7 esittäneet happy familya.

[/quote]

Aikuinen ihminen on kuitenkin jo aikuinen, ja toivottavasti kykenee näkemään maailman realistisena, eikä omien toiveidensa läpi. Hän pystyy näkemään vanhempansakin aikuisina ihmisinä,( ei vain äitinä ja iskänä) jotka ovat tehneet elämässä päätöksiä oman harkintansa mukaan. Aikuinen ihminen ei näe maailmaa, perhettäänkään,  universumina jonka keskus hän on, ja kaikki mitä tapahtuu on aina hänestä lähtöisin. Hän pystyy erottamaan vanhempiensa parisuhteen ja elämän erillisenä siitä perhe-elämästä jota hän on heidän kanssaan elänyt, ja pystyy myöntämään ettei tiedä kaikkea vanhempiensa parisuhteesta, eikä tarvitsekaan ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:07"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 19:59"]

Täydellistä parisuhdetta ei olekaan. Jos sellaista mallia haluat metsästää, saat etsiä koko loppuelämäsi. Ei se onnen huuma kun äitillä on taas uus ihana poikaystävä todellakaan anna lapselle mitään arvokasta opetusta. Tuo on vain itsekkäiden ihmisten tapa kääntää omien etujen ajaminen lapsen parhaaksi. Lapsille tekee oikeasti hyvää, ettei aina luovuteta kun tulee vähän haasteellisempia aikoja elämään. Tollanen "mäoon ansainnut onnen" ei ole niin kaunis ajatus miltä näyttää.

[/quote]

Toisaalta, jos vanhemmat pystyvät ratkomaan ristiriitoja ja jaktamaan suhdettaan, lapsi näkee aikuisutuessaan myös sen, kuinka paljon parisuhde elää elämäntilanteiden mukaan, eikä se ole mikään staattinen tila. Omassa nuoruudessa kiireiset, stressaantuneet ja kireät vanhemmat, joilla oli myös kireä parisuhde voivat olla myöhimmissä elämäntilanteissa rentoutuneita, hyväntuulisia ja huolettomampia, mikä heijastuu myös siihe parisuhteeseen lämpönä, toveruutena ja rakkautena. Joskus tällaisia pareja seuratessa tulee mieleen, että oli onni että he eivät luovuttaneet niiden hankalien vuosien aikana, vaan katsoivat sen kriisin yli.  Silloin uskoo, että omakin parisuhde kestää, kun jaksaa vain odottaa, että ne kriisit saadaan selvitettyä.
[/quote]

No, tämä kuulostaa vähän meiltä. Aaltoliikettä.

Kun mun mielestä oli ollut vaikea kausi, eräässä riidassa mies karjaisi lasten kuullen, että ehkä on sitten parempi lähteä eri teille. Fiksua, not. Mutta inhimillistä siinä tilanteessa, joka oli vaikea. Eskarilainen sai paniikkikohtauksen. Sanoimme, että näihin asioihin ei lapset voi vaikuttaa. Kukaan ei jättäisi lapsia, lapsilla olisi kaksi rakastavaa kotia, jossa ei riidellä jne. Ajatus oli selvästi lapselle aivan maailmanlopun meininkiä. Lapsi ei saisi vaikuttaa, mutta tuo herätti meidät: onko meillä vielä niin paljon hyvää, että lapset eivät koekaan kotia ahdistavana paikkana? Molemmat pyysväti anteeksi lapsen kuullen ja sanoivat rakastavansa jne. Herättävä kokemus.

Jos minulla ja miehelläni ei olisi sen suurempia ongelmia kuin ettemme vaan enää olisi niin rakastuneita tms. olisin yhdessä lasten takia. On helpompi hoitaa neljää lasta kahdestaan kuin yksin enkä haluaisi erottaa sisaruksia. Jos olisi väkivaltaa, alkoholiongelmaa yms. eli kotona ei olisi lapsilla turvallista niin sitten ero!

Monet eivät selvästikään ole eläneet suhteessa jossa kaikki tunteet ovat kuolleet. Aika pitkään pystyy elää toisen kanssa niin, että asiat ok, alkuhuuma vaan haihtunut. Mutta kun kyse on siitä, että tunteita ei toista kihraan ole ollenkaan, asiat eivät valitettavasti pysy ok-mallissa vaan lopulta tulee tunne että on pakko päästä pois. Ja siinä tilanteessa ero on sitten ainoa vaihtoehto. Eli jos tunnet että suhde ok, älä eroa, tunteet eivät ole kuolleet. Kyllä sen huomaa kun tunteet ovat ihan nollassa.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 07:11"]Monet eivät selvästikään ole eläneet suhteessa jossa kaikki tunteet ovat kuolleet. Aika pitkään pystyy elää toisen kanssa niin, että asiat ok, alkuhuuma vaan haihtunut. Mutta kun kyse on siitä, että tunteita ei toista kihraan ole ollenkaan, asiat eivät valitettavasti pysy ok-mallissa vaan lopulta tulee tunne että on pakko päästä pois. Ja siinä tilanteessa ero on sitten ainoa vaihtoehto. Eli jos tunnet että suhde ok, älä eroa, tunteet eivät ole kuolleet. Kyllä sen huomaa kun tunteet ovat ihan nollassa.
[/quote] no meillä tunteet on lähes nollassa. Seksikin on ollut pelkkä tyhjennys ainakin vuoden päivät. Aina tulee morkkis että pitikin taas panna. Tai ei ainakaan tyydytys. Silti ero ei tunnu vaihtoehdolta.

en vain jaksa nyt tapella lasten huollosta.
ei riittää voimia.
ehkä hiukan myöhemmin kun mitta tulee yli ja olen vahvempi.
lapsi 1v.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:31"]

Koska haluan tarjota lapsillemme ehjän perheen. Meillä ei ole mitään vakavia ongelmia kuten väkivaltaa, päihderiippuvuutta tai jatkuvia riitoja. Elellään tätä elämää ihan sovussa, vaikka rakkautta ei enää ole. En keksi mitään hyvää, mitä voisi seurata jos nyt eroaisimme. 

[/quote]

Haluat antaa lapsille mallin, parisuhde ja perhe muttei rakkautta? Miksi?

Eikö olisi tärkeää antaa lapsille esimerkki kauniista kunnioittavasta ja rakastavasta suhteesta, jotta lapsi myöhemmin ei tyytyisi vähempään?

[/quote]

se on silloin selviytymiskamppailua elämässä. Ei kauheasti pysty miettimään hienoja periaatteita, kun on elämä ihan sekAisin. Jos on perheväkivaltaa ja pettämistä ja alkoholia.

joo vois olla ollut mun vanhempienkin parempi erota. Ei ollut turvallista tunnetta kotona. Sai kyllä pelätä elämästä sen 15vuotta ja vielä kotoota muuton jälkeen sitä, että siellä kotona ei mitään sattuis. Ja sattuihansiellä.

on se oikeesti hirveetä, kun jäädään vaan sinne paskaan suhteeseen..eka lasten takia ja sitten sen vanhenevan ihmisen takia. Sitä on usein jo niin sekaisin ja alistettu, ettei osaa lähteä. On kaikilla kaikki kortitit sekaisin.

ei musta muihin ihmisiin luottavaista tullut. Pelokas kyllä ja ahdistunut. Kyllähän mä tässä elämössä pärjään...mul on ammatti ja koulutus ja perhe ja hyvä mies. Mut mun sisällä on jotain, mikä ei oikein aukee.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:55"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:21"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:57"] [quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:31"] Koska haluan tarjota lapsillemme ehjän perheen. Meillä ei ole mitään vakavia ongelmia kuten väkivaltaa, päihderiippuvuutta tai jatkuvia riitoja. Elellään tätä elämää ihan sovussa, vaikka rakkautta ei enää ole. En keksi mitään hyvää, mitä voisi seurata jos nyt eroaisimme.  [/quote]   Haluat antaa lapsille mallin, parisuhde ja perhe muttei rakkautta? Miksi? Eikö olisi tärkeää antaa lapsille esimerkki kauniista kunnioittavasta ja rakastavasta suhteesta, jotta lapsi myöhemmin ei tyytyisi vähempään? [/quote] Mä tein näin. Sinnittelin 14 vuotta ihan ok suhteessa missä mies oli tunnekylmä mutta kunnollinen. Sitten totesin että ansaitsemme parempaa ja erosin. Ja olen suunnattoman onnellinen että löysin myöhemmin miehen joka näyttää joka päivä kaikin tavoin paljonko arvostaa ja rakastaa minua ja lapsia. He saivat upean rakastavan ja hyvän isän ja miehen mallin omaan elämäänsä. Paras palaute lapsilta vuosia sitten kun olin tavannut nykyisen mieheni oli tokaisu: Äiti, mä en ole koskaan ennen nähnyt sun nauravan! No, nyt meidän elämässä on ollut naurua ja lämpöä jo kohta 20 vuotta.... Eli ei kaikki "juokse parin vuoden välein" uuden miehen perässä... [/quote] En uskaltaisi ottaa tuota riskiä ja lähteä siitä joillekin riittämättömästä ok liitosta. Saattaisin hymyillä vuoden päästä leveämmin tai saattaisin voida todella huonosti. Eli ok riittää minulle vallan mainiosti.

[/quote]

Myönnän että mulla kävi tuuri uuden siipan suhteen mutta olisin ollut onnellinen myös yksin lasten kanssa vaikka loppuelämäni.

Itse ainakin pystyn katsomaan itseäni peiliin elämällä kaverillisessa ok liitossa kuin että lähtisin etsimään Suuria Tunteita muualta eroamalla. Kukin tekee kuten parhaaseen näkee. Itselleni tärkeämpää lasten hyvinvointi kuin oma. Piste.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:18"]

[/quote]Tässä juuri se ero. Toisilla normi liitto, ehkä suurin intohimo puuttuu, ei riitoja, ei ehkä suurta rakkauttakaan,mutta kaikki suht hyvin ja toisilla narsismia, väkivaltaa, viinaa ja huumeita. Tietenkin jos pahoja ongelmia lapset kärsii ja parempi erota. Toisilla ei oikein ongelmia,ei vaan kauheasti sitä rakkauttakaan, niin silloin lapsilla ei varmaan ole kamalat oltavat ja liitto voi jatkua, lasten takia.

[/quote]

Ja näihin kumpaankin simppeliin ääripäähän meidän kaikkien onkin helppo ottaa kantaa. Siitä väliltä, tai jos on useampi tekijä, tai jos ne tekijät ovat keskenään ristiriidassa, onkin vaikeampaa ottaa kantaa.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 07:44"]

Ja näihin kumpaankin simppeliin ääripäähän meidän kaikkien onkin helppo ottaa kantaa. Siitä väliltä, tai jos on useampi tekijä, tai jos ne tekijät ovat keskenään ristiriidassa, onkin vaikeampaa ottaa kantaa.

[/quote]

Ulkopuoliselle voikin olla helpompaa nostaa tekijöistä yksi, johon pystyy ottamaan kantaa.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 07:11"]Monet eivät selvästikään ole eläneet suhteessa jossa kaikki tunteet ovat kuolleet. Aika pitkään pystyy elää toisen kanssa niin, että asiat ok, alkuhuuma vaan haihtunut. Mutta kun kyse on siitä, että tunteita ei toista kihraan ole ollenkaan, asiat eivät valitettavasti pysy ok-mallissa vaan lopulta tulee tunne että on pakko päästä pois. Ja siinä tilanteessa ero on sitten ainoa vaihtoehto. Eli jos tunnet että suhde ok, älä eroa, tunteet eivät ole kuolleet. Kyllä sen huomaa kun tunteet ovat ihan nollassa.
[/quote] Tämä!!!

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:31"]

Koska haluan tarjota lapsillemme ehjän perheen. Meillä ei ole mitään vakavia ongelmia kuten väkivaltaa, päihderiippuvuutta tai jatkuvia riitoja. Elellään tätä elämää ihan sovussa, vaikka rakkautta ei enää ole. En keksi mitään hyvää, mitä voisi seurata jos nyt eroaisimme. 

[/quote]

Haluat antaa lapsille mallin, parisuhde ja perhe muttei rakkautta? Miksi?

Eikö olisi tärkeää antaa lapsille esimerkki kauniista kunnioittavasta ja rakastavasta suhteesta, jotta lapsi myöhemmin ei tyytyisi vähempään?

[/quote]

Juuri näin. Mieheni vanhemmat olivat yhdessä vaikkei rakkautta ollut. Aikuisena mies on kärsinyt siitä paljon ja se on vaikuttanut meidän suhteeseemme. Mies ei osannut rakastaa ennen meidän suhdettamme vaikka on seurustellut aiemmin. Perhe-elämästä on negatiivisia mielikuvia. Ei ole ikinä nähnyt että vanhempansa osoittaisivat mitään tunteita toisiaan kohtaan joten rakkaudenosoitukset olivat hänelle alkuun vaikeita. Vanhempansa erosivat kun mieheni oli 15 ja toivoi että olisivat eronneet paljon aiemmin. Olivat yhdessä juuri lasten vuoksi ja mies on aikuisena sitä mieltä että se oli väärä päätös. Isä meni uudelleen naimisiin, äidillä ei ollut miestä eron jälkeen. Mies toivoo että olisi ollut ja olisi nähnyt äitinsä joskus olevan onnellinen ja onnellisessa parisuhteessa. 

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:07"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:46"]

Mutta miksi jäädä jos on toistuvaa pettämistä ja riitoja? Henkistä tai fyysistä väkivaltaa? Te luulette ettei lapset kärsi tai että "ehjä perhe" on teidän tai samalla lastenne paras. Olen kiitollinen että vanhempani lopulta erosivat, valitettavan moni ei. Heille kai kulissit ja ehkä myös raha on tärkeämpää.

[/quote]

Mutta kun meillä ei ole tuollaista. Ei vaan enää ole kauheasti rakkautta ja tunteen paloakaan. Näin se useinmiten on parisuhteissa, joissa pysytään yhdessä "lasten takia", eli perhe ei ole mikään helvetti, isän ja äidin suhde vaan on muuttunut sellaiselsi kaverisuhteeksi.

luulen, että jos suhde on psyykkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, useimmat kyllä ottavat jo eron. Sun lapsuudessasi on asiat ehkä olleet vähän toisin. Tai ehkä sun äidilläsi ei ollut taloudellisesti kauheasti mahdollisuuksia ottaa ja lähteä teidän lasten kanssa? Mahdoton spekuloida, eikä sun lapsuutesi nyt ihan hirveästi minua kiinnostakaan. Mun elämä on kuitenkin mun, sun elämäsi sun, ja kannattaisi olla yleistämättä omia subjektiivisia kokemuksia kaikkiin muihin!
[/quote]
Enpä ajatellut sinua vastatessani vaan sellaisia perheitä joissa perhehelvetti on todellisuutta. Kuvitellaan, että lapset eivät vaistoa, näe, kuule tai koe kodin ilmapiiriä jossa ei ole rakkautta ja toisen kunnioitusta, vaan jotain paljon pahempaa ja mustempaa. Minkälaisen parisuhteen mallin antaa tyttärelleen äiti joka antaa kävellä ylitseen ja kokea jatkuvaa nöyryytystä kerta toisensa jälkeen? Millaisen miehenmallin saa poika? Kyllä ero on toisinaan helpottava ja ainoa oikea ratkaisu.

Voisin kuvitella jääväni parisuhteeseen lasten takia, jos tapaisin miehen, joka olisi paljon ihanampi kuin aviomieheni, mutta aviomies olisi silti ihan okei ja voisin elää hänen kanssaan sopuisasti. Silloin saattaisin valita aviomiehen lasten takia, vaikka lapsettomassa tilanteessa olisin vaihtanut uuteen mieheen.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 18:20"]Voisin kuvitella jääväni parisuhteeseen lasten takia, jos tapaisin miehen, joka olisi paljon ihanampi kuin aviomieheni, mutta aviomies olisi silti ihan okei ja voisin elää hänen kanssaan sopuisasti. Silloin saattaisin valita aviomiehen lasten takia, vaikka lapsettomassa tilanteessa olisin vaihtanut uuteen mieheen.
[/quote]
Anteeksi! Jäi jotenkin sellainen olo, ettet nyt täysin ymmärtänyt kysymystä.
Ap. Samaa olen ihmetellyt itse. Isäni oli narsisti ja alkoholisti, äitini halusi lasten vuoksi jatkaa suhdetta. Nyt aikuisena me lapset tunnemme katkeruutta äitiemme kohtaan, miksi ihmeessä pakotti meidät lapset elämään sitä perhehelvettiä.

Koska haluan tarjota lapsillemme ehjän perheen. Meillä ei ole mitään vakavia ongelmia kuten väkivaltaa, päihderiippuvuutta tai jatkuvia riitoja. Elellään tätä elämää ihan sovussa, vaikka rakkautta ei enää ole. En keksi mitään hyvää, mitä voisi seurata jos nyt eroaisimme. 

Luulen ymmärtäneeni kysymyksen, mutta halusin tuoda esiin sen, että kaikki lasten takia parisuhteeseen jäämiset eivät ole mitään ääripään perhehelvettejä.

2

Miksi ei jäätäisi, jos kaikki on OK? Lapset ovat tärkeimpiä.