Onko sulle olemassa biisejä, joiden kuuleminen sattuu
suuren tunnelatauksen takia? Eli tuntuu kidutukselta kuunnella sellaista alusta loppuun. Tiedostatko omasi kohdalla, mistä se tuska siinä oikeasti kumpuaa? Mulla on ainakin yksi tietty kappale, joka on ihan aina, jo nuorena, aiheuttanut voimakkaan tunneryöpyn jostain jännästä syystä johtuen, ja sitten sattuman kaupalla se aiheutti myöhemmin oikeasti tunnebookmarkin ihan omakohtaisesti ja hyvin vahvasti, ja se jäi. Ja se jäi ja jäi. En osaa poistaa sitä. Rakastan kappaletta, välillä siis haluaisin kuunnella sen tarkoin, mutta se vie aina liian synkkiin vesiin, vaikka jollekin toiselle se voi olla merkitykseltään tietenkin ihan toisenlainen.
Kommentit (32)
Arttu Wiskarin Ikuisesti kahdestaan. Se biisi soi kun olin lääkärin vastaanotolla, ja kuulin että en voi saada omia lapsia. Tuntu sillon, ja tuntuu edelleen pahalta ja oudolta, että just sillon soi biisi lapsettomuudesta. :'(
Sonata Artcican Tallulah. Siinä korostuu nuoruuden tuska ja jätetyksi tuleminen
Katri helenan kuudenikäinen.. alkaa itkettää ja surettaa.
Moni kappale tuo muistoja ihmisistä, jotka eivät enää kuulu elämääni, puoliso, ystäviä, isovanhemmat, ikävä on.
No eipä ole. Vaikka olisi miten menetykseen tai surulliseen hetkeen elämässä liittyvä, en osaa saada musiikista negatiivisia tunteita.
Laura närhi mä annan sut pois, sanni me ei olla enää me ja vanhemmista tarja ylitalo mua kuule äiti.
Tuomari Nurmio Mustat kyyneleet, Harri Marstio Älä kiiruhda. Molemmat liittyy eroon
Kyllä on. Eräs kappale nuoruusvuosilta. En ole uskaltanut pitkiin aikoihin kuunnella sitä ollenkaan.
Ja sitten on yksi uudempi. Samuli Edelmannin Mahdollisuus. Ihan hirvittävän tuskallista kuunnella sitä, kun omat lapset kasvaa silmissä ja ei mene enää montaa vuotta, että ensimmäinen muuttaa pois. Siitä kappaleesta johtuva tuska/kipu on kuitenkin vähän onnen ja ylpeyden sekaista. Se nuoruusajan kappale on silkkaa tuskaa ja kaipuuta.
Ei nyt satu mutta myötähäpeän tunne on niin suunnaton että irvistyttää kun kuulee Cheekin englanninkielisiä biisejä. En vain tajua mitä se yrittää sanoa vaikka yrittäisi kuunnella kuinka tarkkaan:
Stormaen Papa outai. Sen video youtubessa tekee pahaa. Ei mikään väkivaltavideo vaan kertoo miten pojasta tulee samanlainen kuin isästään.
Anna Puun Säännöt rakkaudelle. Turhankin omakohtaisia kokemuksia :(
Poets of the fallin Skin. Kun ilmestyi oli oma ero juuri tapahtunut ja sanat osui omaan tilanteeseen liiankin hyvin. Nyt pystyy jo kuuntelemaan itkemättä.
Pappani hautajaisissa oisin halunnu et soitetaan,mutta eipä papille käyny...
Johanna Kurkela-Prinsessalle
Tämän biisin kuuntelu laittaa aina ajattelemaan (sanoitukset), mutta eipä se silti ole riittänyt muutokseen.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 23:00"]
Ei nyt satu mutta myötähäpeän tunne on niin suunnaton että irvistyttää kun kuulee Cheekin englanninkielisiä biisejä. En vain tajua mitä se yrittää sanoa vaikka yrittäisi kuunnella kuinka tarkkaan:
[/quote]
Käsitit nyt väärin. Ei tässä tarkoiteta sinun huonona pitämiä biisejä vaan niin hyviä kappaleita että niissä oleva tunnelataus aiheuttaa tuskan ja vaikeuden kuunnella biisiä vaikka biisistä pidätkin kovasti. Mulle iskee tällä tavalla Jenni Vartiaisen biiseistä jo alussa mainittu "Minä ja hän", sekä toinen hänen biisi "Halvalla". Molempiin liittyy vaikea ihmissuhde, kyseessä eri miehet mutta Jennin musa yhdistävä tekijä.
Mumford & sonsin Little lion man tuo edelleen vuosien jälkeen niin paljon muistoja mieleen etten voi kuunnella. Aivan ihana kappale, mutta sattuu kuunnella.
Kaikki rakkauslaulut, kun itse en koskaan saa rakkautta keneltäkään. :(
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 23:08"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 23:00"]
Ei nyt satu mutta myötähäpeän tunne on niin suunnaton että irvistyttää kun kuulee Cheekin englanninkielisiä biisejä. En vain tajua mitä se yrittää sanoa vaikka yrittäisi kuunnella kuinka tarkkaan:
[/quote]
Käsitit nyt väärin. Ei tässä tarkoiteta sinun huonona pitämiä biisejä vaan niin hyviä kappaleita että niissä oleva tunnelataus aiheuttaa tuskan ja vaikeuden kuunnella biisiä vaikka biisistä pidätkin kovasti. Mulle iskee tällä tavalla Jenni Vartiaisen biiseistä jo alussa mainittu "Minä ja hän", sekä toinen hänen biisi "Halvalla". Molempiin liittyy vaikea ihmissuhde, kyseessä eri miehet mutta Jennin musa yhdistävä tekijä.
[/quote]
Kyllä syvä myötähäpeä voi sattua aivan samalla kuin muisto jostain menneestä parisuhteesta tms. jos on voimakkaasti eläytyvää ihmistyyppiä!
Kari Vepsän Isän tyttö.. ei varmaan vaadi selittelyjä.
Juuri tuollainen biisi on tämä Jenni Vartiaisen kappale. Muistot kirvelee silmiä...