Voisitko harkita käyttäväsi psyykenlääkkeitä? Jos et, niin miksi et?

reagoin herkästi lääkkeisiin joista ei pitäisi tulla mitään pahoja sivuvaikutuksia.

arvauskeskuksissa? Ei kiitos todellakaan!

kyllä uudelleenkin jos tarve tulisi.

no jospa ensi yönä nukun kuin tukki. pitää juoda lasi maitoa ja alkaa lampaita vaan laskemaan.

Jos sairastuisin vaikka skitsofreniaan, niin mielummin ottaisin lääkkeet ja suht normaalin elämän kuin vaikka ääniä päässä.



Vähän sama kun kysyttäisiin että voisitko harkita sädehoitoa jos sitä sinulle tarjottaisiin.

i, mutta lyhyeen loppui se syöminen. Eivät sovi minulle, kun kyse oli tunne-elämän ongelmista, niin niistä pääsi eroon käsittelemällä masennusta aiheuttavat asiat, eikä popsimalla itsensä pillereillä turtaan olotilaan.

Mitään lääkkeitä en käytä helpolla, en edes muista milloin viimeksi olisin ottanut jotain. (eli siitä on useampia vuosia) Kaikki hoituu yleensä luontaishoidoilla, koko perheellä.

jo vuosia. Ilman niitä en olisi tässä.

Psyykenlääkkeet parantavat niin valtavasti elämänlaatua, että vain hullu jättää määrätyt lääkkeet ottamatta tai lopettaa niiden käytön omasta aloitteestaan. Moni lääkevastainen on lopettanut ne ja sairastunut uudestaan vielä pahemmin - itsemurhiakin tehdään paljon siinä tilanteessa. Mutta jotkut haluaa mieluummin olla kroonisesti sairaita ja toimintakyvyttömiä kuin ottaa lääkkeitä ja elää kuten muutkin.



Tunnen itse modernit masennuslääkkeet ja tuttavapiirissä on skitsofreenikko, joka pysyy lääkkeiden avulla suht. kunnossa, mutta joutuu aina psykoosiin kun tuntee itsensä terveeksi ja lopettaa ne. Yhtäkkiä alkaakin alakerrassa kokoontua rikollisryhmä joka uhkaa hänen henkeään yms yms.



Joillakin meistä on heikko psyyke, toisilla prakaa selkä tai tulee migreenikohtaus säännöllisesti. Kaikki nämä ovat sairauksia jotka ansaitsevat oireenmukaisen hoidon ja syynmukaisen hoidon, mikäli se on olemassa.

Ymmärrän psyykelääkkeiden käytön vaikkapa skitsofrenikolla, mutta en esim. surun turruttajana. 2

Masennuksesta voi ja olisi tärkeää päästä ylös myös muuta kautta kuin lääkkeiden avulla, skitsofrenian kanssa se ei ole mahdollista.



Olen siis itsekin ollut vaikeasti masentunut, ja koen, että oli ensiarvoisen tärkeää, että kohtasin ja kävin läpi kaiken sen mikä masennuksen oli aiheuttanut, jouduin korjaamaan täysin huonon lapsuuden vääristämän maailmankuvani ja muuttamaan aseneteeni koko elämää kohtaan. Nykyään olen onnellinen, enkä usko, että koskaan voisin enää masentua. ONneksi sain aikanaan terapiaa, enkä vain lääkkeitä. Lääkkeitä söin hetken, mutta koin ne vastenmielisiksi ja sain niistä sivuoireita, ja ennen kaikkea en tuntenut itseäni omaksi itsekseni niiden kanssa.

Serotoniini ei pysy siellä missä pitäisi?

Näihin kaikkiin tarjottiin avuksi lääkkeitä. En halunnut niitä, koska tiedän niin monia, jotka eivät ole päässeet niistä ollenkaan eroon. Tiedän myös kolme ihmistä, jotka tekivät itsemurhan psyykenlääkkeillään.



Itkin, puhuin ja itkin. Kärsin, pohdin, ajattelin, luin, etsin vastauksia kysymyksiini. Näin selvisin ja sain kokemuksistani valtavasti voimaa ja itsetuntemusta ja -luottamusta. Olen paljon ymmärtäväisempi, empaattisempi ja viisaampikin, kun kävin läpi oman kiirastuleni. Olen valintaani tyytyväinen ja elän onnellista elämää.

uusiutuu ja elämä menee nollille. Raskasta aina nollasta lähteä ylöspäin.



Mutta jos diagnoosina olisi lievä masennus aikuisiällä niin en käyttäisi. Masennus kasvattaa ihmistä ja oppii näkemään asiat moniulotteisemmin. Voi kuulostaa erikoiselta, mutta totta se on.

masennuksesta on käytännössä mahdotonta toipua ilman lääkitystä.



Sinänsä kirjoitit täyttä asiaa, lääkitys ei hoida masennuksen syytä vaan masennuksen taustalla oleva asia täytyy kästiellä jotta sairaudesta voi toipua. Lääkityksen tarkoitus on nostaa toimintakykyä jotta käytännön elämä mahdollistuu ja toisaalta sairaalta vapautuu voimia käsitellä niitä asioita jotka aiheuttavat masennuksen.



ja nyt syömään lääkkeet jotta jatkossakin nuppi toimii ;)