Tuntuu että alkoholisti isäni pilasi minut henkisesti

Se on nyt aika olla itse oman elämänsä aikuinen, ei vanhempi voi koko elämää pilata ellei anna. 

Kyynel.

Vierailija kirjoitti:

Se on nyt aika olla itse oman elämänsä aikuinen, ei vanhempi voi koko elämää pilata ellei anna. 

Ongelma mitä koitan kuvata on paljon syväjuurisempi mitä sitä luulisi. Mun elämä meni väärille raiteille jo lapsuudessa. Asian korjaaminen vaatisi että palaisin ajassa takaisin ja kääntyisin eri reitille jossa saisin sen elämän mikä minulta vietiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nyt aika olla itse oman elämänsä aikuinen, ei vanhempi voi koko elämää pilata ellei anna. 

Ongelma mitä koitan kuvata on paljon syväjuurisempi mitä sitä luulisi. Mun elämä meni väärille raiteille jo lapsuudessa. Asian korjaaminen vaatisi että palaisin ajassa takaisin ja kääntyisin eri reitille jossa saisin sen elämän mikä minulta vietiin.

Ei vaadi. Sinä vain haluat uskoa niin, koska se on paljon helpompaa, kuin korjata itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nyt aika olla itse oman elämänsä aikuinen, ei vanhempi voi koko elämää pilata ellei anna. 

Ongelma mitä koitan kuvata on paljon syväjuurisempi mitä sitä luulisi. Mun elämä meni väärille raiteille jo lapsuudessa. Asian korjaaminen vaatisi että palaisin ajassa takaisin ja kääntyisin eri reitille jossa saisin sen elämän mikä minulta vietiin.

Ei vaadi. Sinä vain haluat uskoa niin, koska se on paljon helpompaa, kuin korjata itsensä.

Meillä on vähän eri käsitys siitä mikä on korjattu ja mikä ei.

Sanon tämän nyt kaikella rakkaudella, sillä minulla on itsellänikin alkoholisti isä, ja olen joutunut tekemään äärettömän paljon sisäistä työtä, jotta olen päässyt yli vanhoista traumoistani. 

Monet ihmiset ajattelee, että mä nyt vaan oon tällainen, ja sitten heillä on joku tarina siitä, mitä heille on tapahtunut menneisyydessä. Ja sitten ollaan niin kiinni siinä tarinassa, siinä mitä mulle tapahtui. Mä nyt vaan oon tällainen, koska mun isä ei koskaan rakatanut mua / mun aviomies petti mua / mua kiusattiin koulussa. Ja kyllä, tämä on ihan hirveää, eikä näin olisi koskaan saanut tapahtua. 

Mutta sulla on kontrolli omaan elämääsi nyt aikuisena. Haluatko sä olla tuo versio itsestäsi aina? Annatko kontrollin menneisyydellesi? Meillä kaikilla on menneisyys. Menneisyys ei ole mikään tekosyy. Meillä aikuisilla on kaikilla vastuu parantaa itsemme. Mutta suurin osa meistä ei ota tätä vastuuta, koska se tarkoittaa, että sun pitää pistää itsesi epämukavuus alueellesi ja tehtävä työtä itsesi eteen. Se ei ole helppoa. On paljon helpmpaa, kun ei tarvi ottaa vastuuta mistään ja voi vaan syyttää muita. Voi syyttää menneisyyttä, yhteiskuntaa, eksää, isää, äitiä, koulukavereita - kaikkia muita voi osoittaa sormella. Mutta tällöin et ole se oman elämäsi kapteeni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nyt aika olla itse oman elämänsä aikuinen, ei vanhempi voi koko elämää pilata ellei anna. 

Ongelma mitä koitan kuvata on paljon syväjuurisempi mitä sitä luulisi. Mun elämä meni väärille raiteille jo lapsuudessa. Asian korjaaminen vaatisi että palaisin ajassa takaisin ja kääntyisin eri reitille jossa saisin sen elämän mikä minulta vietiin.

Ei vaadi. Sinä vain haluat uskoa niin, koska se on paljon helpompaa, kuin korjata itsensä.

Meillä on vähän eri käsitys siitä mikä on korjattu ja mikä ei.

Näin on. Ihminen ei korjaannu sillä että taivaasta tipahtaa aikakone, vaan tekemällä työtä sen eteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nyt aika olla itse oman elämänsä aikuinen, ei vanhempi voi koko elämää pilata ellei anna. 

Ongelma mitä koitan kuvata on paljon syväjuurisempi mitä sitä luulisi. Mun elämä meni väärille raiteille jo lapsuudessa. Asian korjaaminen vaatisi että palaisin ajassa takaisin ja kääntyisin eri reitille jossa saisin sen elämän mikä minulta vietiin.

Höpö höpö. Tällä hetkellä sä itse viet itseltäsi haluamasi elämän.

Oletko seurustellut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nyt aika olla itse oman elämänsä aikuinen, ei vanhempi voi koko elämää pilata ellei anna. 

Ongelma mitä koitan kuvata on paljon syväjuurisempi mitä sitä luulisi. Mun elämä meni väärille raiteille jo lapsuudessa. Asian korjaaminen vaatisi että palaisin ajassa takaisin ja kääntyisin eri reitille jossa saisin sen elämän mikä minulta vietiin.

Mä ymmärrän tämän. Esim. voidaan viedä perusluottamus ihmisiin.

Voin itse antaa sympatiaa omalle menneisyyden itselleni. Kun se tulee kummittelemaan, en etsi sille syyllisiä metsästettäväksi vaan sympatiaa.

Usein alkoholisti-isän pojat haluavat olla isänsä vastakohtia. Mikä Sinun kohdallasi sai valitsemaan muun kuin kunnon miehen tien?

Vierailija kirjoitti:

Sanon tämän nyt kaikella rakkaudella, sillä minulla on itsellänikin alkoholisti isä, ja olen joutunut tekemään äärettömän paljon sisäistä työtä, jotta olen päässyt yli vanhoista traumoistani. 

 

Monet ihmiset ajattelee, että mä nyt vaan oon tällainen, ja sitten heillä on joku tarina siitä, mitä heille on tapahtunut menneisyydessä. Ja sitten ollaan niin kiinni siinä tarinassa, siinä mitä mulle tapahtui. Mä nyt vaan oon tällainen, koska mun isä ei koskaan rakatanut mua / mun aviomies petti mua / mua kiusattiin koulussa. Ja kyllä, tämä on ihan hirveää, eikä näin olisi koskaan saanut tapahtua. 

 

Mutta sulla on kontrolli omaan elämääsi nyt aikuisena. Haluatko sä olla tuo versio itsestäsi aina? Annatko kontrollin menneisyydellesi? Meillä kaikilla on menneisyys. Menneisyys ei ole mikään tekosyy. Meillä aikuisilla on kaikilla vastuu parantaa itsemme. Mutta suurin osa meistä ei ota tätä vastuuta, koska se tarkoittaa, että sun pitää pistää itsesi epämukavuus alueellesi ja tehtävä työtä itsesi eteen. Se ei ole helppoa. On paljon helpmpaa, kun ei tarvi ottaa vastuuta mistään ja voi vaan syyttää muita. Voi syyttää menneisyyttä, yhteiskuntaa, eksää, isää, äitiä, koulukavereita - kaikkia muita voi osoittaa sormella. Mutta tällöin et ole se oman elämäsi kapteeni. 

Juuri näin. Katse eteenpäin, ei taaksepäin. Suurella osalla on erilaisia traumoja elämässään. Isompia ja pienempiä. Se miten asennoidut elämään, määrittää millaiseksi elämä muodostuu. Jokainen terve aikuinen on ihan itse vastuussa itsestään. Paska isä oli paska isä, huono tsägä. Eteenpäin sanoin mummo lumessa.

Ei kai pelkkä isän alkoholismi sinällään mitään syviä traumoja jätä, mutta jos siihen on yhdistynyt narsistinen persoonallisuushäiriö ja sitä myötä jatkuva mitätöinti niin se jättää syvät jäljet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon tämän nyt kaikella rakkaudella, sillä minulla on itsellänikin alkoholisti isä, ja olen joutunut tekemään äärettömän paljon sisäistä työtä, jotta olen päässyt yli vanhoista traumoistani. 

 

Monet ihmiset ajattelee, että mä nyt vaan oon tällainen, ja sitten heillä on joku tarina siitä, mitä heille on tapahtunut menneisyydessä. Ja sitten ollaan niin kiinni siinä tarinassa, siinä mitä mulle tapahtui. Mä nyt vaan oon tällainen, koska mun isä ei koskaan rakatanut mua / mun aviomies petti mua / mua kiusattiin koulussa. Ja kyllä, tämä on ihan hirveää, eikä näin olisi koskaan saanut tapahtua. 

 

Mutta sulla on kontrolli omaan elämääsi nyt aikuisena. Haluatko sä olla tuo versio itsestäsi aina? Annatko kontrollin menneisyydellesi? Meillä kaikilla on menneisyys. Menneisyys ei ole mikään tekosyy. Meillä aikuisilla on kaikilla vastuu parantaa itsemme. Mutta suurin osa meistä ei ota tätä vastuuta, koska se tarkoittaa, että sun pitää pistää itsesi epämukavuus alueellesi ja tehtävä työtä itsesi eteen. Se ei ole helppoa. On paljon helpmpaa, kun ei tarvi ottaa vastuuta mistään ja voi vaan syyttää muita. Voi syyttää menneisyyttä, yhteiskuntaa, eksää, isää, äitiä, koulukavereita - kaikkia muita voi osoittaa sormella. Mutta tällöin et ole se oman elämäsi kapteeni. 

Juuri näin. Katse eteenpäin, ei taaksepäin. Suurella osalla on erilaisia traumoja elämässään. Isompia ja pienempiä. Se miten asennoidut elämään, määrittää millaiseksi elämä muodostuu. Jokainen terve aikuinen on ihan itse vastuussa itsestään. Paska isä oli paska isä, huono tsägä. Eteenpäin sanoin mummo lumessa.

Mitä vielä unohtui sanoa? Menkää töihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nyt aika olla itse oman elämänsä aikuinen, ei vanhempi voi koko elämää pilata ellei anna. 

Ongelma mitä koitan kuvata on paljon syväjuurisempi mitä sitä luulisi. Mun elämä meni väärille raiteille jo lapsuudessa. Asian korjaaminen vaatisi että palaisin ajassa takaisin ja kääntyisin eri reitille jossa saisin sen elämän mikä minulta vietiin.

Ei vaadi. Sinä vain haluat uskoa niin, koska se on paljon helpompaa, kuin korjata itsensä.

Joskus pitäisi korjata muut voidakseen parantua. 

Vierailija kirjoitti:

Se on nyt aika olla itse oman elämänsä aikuinen, ei vanhempi voi koko elämää pilata ellei anna. 

Älä pilaa ap:n hyvää uhriutumista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon tämän nyt kaikella rakkaudella, sillä minulla on itsellänikin alkoholisti isä, ja olen joutunut tekemään äärettömän paljon sisäistä työtä, jotta olen päässyt yli vanhoista traumoistani. 

 

Monet ihmiset ajattelee, että mä nyt vaan oon tällainen, ja sitten heillä on joku tarina siitä, mitä heille on tapahtunut menneisyydessä. Ja sitten ollaan niin kiinni siinä tarinassa, siinä mitä mulle tapahtui. Mä nyt vaan oon tällainen, koska mun isä ei koskaan rakatanut mua / mun aviomies petti mua / mua kiusattiin koulussa. Ja kyllä, tämä on ihan hirveää, eikä näin olisi koskaan saanut tapahtua. 

 

Mutta sulla on kontrolli omaan elämääsi nyt aikuisena. Haluatko sä olla tuo versio itsestäsi aina? Annatko kontrollin menneisyydellesi? Meillä kaikilla on menneisyys. Menneisyys ei ole mikään tekosyy. Meillä aikuisilla on kaikilla vastuu parantaa itsemme. Mutta suurin osa meistä ei ota tätä vastuuta, koska se tarkoittaa, että sun pitää pistää itsesi epämukavuus alueellesi ja tehtävä työtä itsesi eteen. Se ei ole helppoa. On paljon helpmpaa, kun ei tarvi ottaa vastuuta mistään ja voi vaan syyttää muita. Voi syyttää menneisyyttä, yhteiskuntaa, eksää, isää, äitiä, koulukavereita - kaikkia muita voi osoittaa sormella. Mutta tällöin et ole se oman elämäsi kapteeni. 

Juuri näin. Katse eteenpäin, ei taaksepäin. Suurella osalla on erilaisia traumoja elämässään. Isompia ja pienempiä. Se miten asennoidut elämään, määrittää millaiseksi elämä muodostuu. Jokainen terve aikuinen on ihan itse vastuussa itsestään. Paska isä oli paska isä, huono tsägä. Eteenpäin sanoin mummo lumessa.

Tämä moderni psykoterapia syyttää ihmistä itseään kaikesta. Voi vaan pahentaa traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nyt aika olla itse oman elämänsä aikuinen, ei vanhempi voi koko elämää pilata ellei anna. 

Ongelma mitä koitan kuvata on paljon syväjuurisempi mitä sitä luulisi. Mun elämä meni väärille raiteille jo lapsuudessa. Asian korjaaminen vaatisi että palaisin ajassa takaisin ja kääntyisin eri reitille jossa saisin sen elämän mikä minulta vietiin.

Nyyh 😢

Sama laulu ja lisäksi olisi kiusattu koulussa. Sitten kun se sama paska seuraa sua työelämään niin kyllä siinä on hyvin vaikea olla kuin ei muka mitään traumoja olisikaan. Eli kun joudut vielä aikuisten toimesta työpaikalla kiusatuksi, niin ei sitä vaan kuulkaa enää jaksa.