Paheniko tilanne ekan pariterapiakäynnin jälkeen? Koska alkoivat solmut avautua?
Olemme eläneet mieheni kanssa vaikeiden kommunikaatiovaikeuksiemme keskellä vuosikaudet. Meillä on kaksi lasta. En erittele ongelmiamme sen enempää tässä.
Olemme nyt päättäneet aloittaa pariterapian. Olemme käyneet vasta ensimmäisen kerran ja nyt tuntuu että mies on vielä kylmempi ja tylympi kui ennen. Onko tämä prosessiin kuuluvaa vai pitäisitkö tästä(kin) huolestua? Kävikö teillä muilla näin? Helpottiko jossain vaiheessa?
Haluisin vastauksia teiltä, jotka saitte pariterapiasta apua ja selvititte suhteenne ongelmat.
Kommentit (8)
Lisään vielä, että meillä oli myös yksilökäynti jossain vaiheessa. En tiiä onko joka pariterapiassa näin.
Meillä jo kaksi kertaa auttoi ja taisimme käydä kaikkiaan vain kolme kertaa. Asioita ei oikeastaan puitu ollenkaan, vaan terapeutti sai omalla käytöksellään miehen oivaltamaan jotakin tärkeää perheestämme. Terapeutti käytännössä provosoi miehen puolustamaan minua - meillä oli ongelmana juuri se, että mies ei täysin pitänyt minua perheenjäsenenä. Terapia siis voi toimia, vaikkei ongelmia sanoiteta perin pohjin. Riittää, että terapeutti tajuaa, mistä kiikastaa, ja osaa puuttua juuri siihen. Tämä olikin kyllä vaativan erityistason perheterapeutti ja terapeuttien kouluttaja, että varmaan osasi asiansa.
Onko teillä mies vai naisterapeutti? Meillä oli nainen ja hän itse huomasi, että mun mies tumsi että hän oli ikäänkuin mun puolrlla. Siihen otettiin toinen terapeutti mukaan, miespuolinen. Sen jälkeen asiat alko sujua, puhuminen ja miehen olemus siellä ja kotona.
Viitonen pahoittelee kirjoitusvirheitä. Lapsi vähän häiriköi vieressä :)
Joskushan se terapiaan meno saattaa kirkastuttaa toisella osapuolella sitä, että haluaakin erota, mutta ei vaan saa sanottua.
Terapiassa tulee eri vaiheita, usein vaikeitakin. Ei heti helpota ja voi mennä pahemmaksi kun sorkitaan vaikeita asioita.
Joskus terapeutti ei myöskään sovi, riippuu paljon henkilökemiasta. Jos terapeutti ei herätä teissä luottamusta tai ette vaan pidä tyypistä, kannattaa etsiä uusi mahdollisimman pian.
Ja jos toinen ei oikeasti halua korjata suhteen asioita niin eihän se terapia auta.
Meillä eka käynti oli sellainen et kerrottiin lähinnä itsestämme. Siis kuka on ja mitä tekee. Ja miten on tavattu. Kuinka kayan yhessä. Kumpikin sai kertoa mitkä kokee ongelmaksi. Ei lähetty eka kerralla juurikaan asioita puimaan. Vaan lähinnä missä mennään ja mitä halutaan et terapia tuo meille. Toka ja kolmas oli raskaimmat. Mentiin asian ytimiin. Sit tuntu et helpotti kun pahimmat ongelmat oli avattu. Molempien pitää haluta terapiaa. Olla avoimia. Mutta myös yrittää nähdä toisen näkökantaa ja tulla vastaan asioissa. Yhteispeliä. Tsemppiä teille!