Oletko jättänyt kiinnostavan tilaisuuden väliin oman elämäsi takia?
Eli avaanpa kysymystä: Oletko jättänyt väliin kiinnostavan miehen tai naisen tapailun (seurustelun), koska omassa elämässäsi on tapahtunut jotain "suurta" negatiivista tai positiivista? (tarkoitan negatiivisella esim. läheisen kuolema ja positiivisella esim. saat töitä toisesta kaupungista.)
Ja jos olet, niin johtuiko kenties siitä ettet ollutkaan niin kovin kiinnostunut ihmisestä vai oletko harmitellut jälkeenpäin kun hyvä tilaisuus meni sivu suun?
Kommentit (5)
Joo, kun isäni oli kuollut hiljattain, niin kaksi ihan kiinnostavaa deittiä jäi, vaikka muuten ois varmaan ollut kivaa. Olin itse vaan vähän liian alakuloista seuraa tutustumaan johonkuhun uuteen.
Tarvitsin vain kuuntelijaa, koska olin niin alamaissa (mm. yksinäisyyttä). En halunnut avautua miehelle heti ja vuodattaa elämääni enkä muutenkaan halunnut, että mies joutuisi "terapeutiksi".
Aivan. Itselläni kun on tälläinen juttu meneillään ja tällä mun deitillä on elämässä eräs todella iso asia joka häntä vaivaa. Olen vain itse vähän ihmissäni, kun hän toisaalta on antanut voimakkaita merkkejä kiinnostuksesta, mutta toisaalta hänestä huomaa että asiat painavat ja ei varmastikaan ole oma itsensä ja tämä taas on vaikuttanut siten että en toisaalta ota hänestä selvää onko minusta kiinnostunut vai johtuuko hänen käytöksensä vain noista hänen henk.koht. ongelmistaan.
En vaan oikein tiedä miten häneen suhtautuisin, kun tämä yksi hänen iso ongelmansa on sellinen johon en voi/halua ottaa kantaa. Syitä en tässä halua enempää avata. Kun haluaisin tustua tähän ihmiseen, mutta jotenkin tuntuu tällä hetkellä kovin vaikealta, niin ajattelin antaisinko hänen vaan olla rauhassa ja ns. jatkan eteenpäin... Kun en haluaisi tälle kiinnostuksen kohteelleni alkaa "terapeutiksi", varsinkin kun tämä hänen ongelmansa on sellainen etten voi/halua siihen puuttua..
Osaisko joku kertoa miten itse toivoisitte vastaavassa tilanteessa deittikumppaninne suhtautuvan teihin kun teillä on kriisi elämässä meneillään? Pitäisikö vain koittaa lähestyä vai antaa tilaa? Tai antaa kokonaan olla? Voisiko jotenkin kertoa että olen hänestä kiinnosunut ja hän voi halutessaan ottaa minuun yhtyttä sitten kun tai jos siltä tuntuu kun hänen oma elämänsä on paremmassa kuosissa?
Oli parasta kävellä pois tilanteesta, sydän karrella, mutta pää pystyssä. En kykene kaukosuhteisiin. Näin jälkeenpäin olen edelleen samaa mieltä. Oikea ratkaisu.
Ja tarkennan vielä, että tarkoitan tilannetta jossa olet melko vastikään tustunut/alkanut tustumaan uuten mahdolliseen kumppaniehdokkaseen...