Pelottaa kun tulee liian usein mieleen tappaa itseni.
Saan aina muutaman päivän edettyä ja taas se on mielessäni. Se TUNNE, että en jaksa enää. Yksityiselle ei ole varaa. Pari ystävää on mutta en halua heitä kauhistuttaa ajatuksillani. Tietävät kyllä elämäntilanteeni ja sen kuormittavuuden mutta eivät ymmärrä kuinka loppu oikeasti olen.
Kommentit (13)
Sam täällä. Olen töissä, jossa käsitellään veitsiä, sahoja tms. Välillä miettii, jos viiltäisi ranteet auki "vahingossa"
Elämä on aina erilaisia päiviä täynnä.
Minullakin on sama tilanne. Se ajatus on niin jumittunut mun päähän, että kun jokin pienikin asia menee pieleen, alan hokea pääni sisällä että haluan kuolla haluan kuolla. Tiedän kuitenkin että äitini sydän särkyisi, jos tekisin jotain itselleni. Se on saanut tähän asti selviämään.
Kaikilla on hulluja ajatuksia joka päivä ja varmaan joka tunti. Niillä ajatuksilla ei ole mitään voimaa tai valtaa ellet päätä alkaa niitä toteuttamaan. Jos olet nyt hyvin uupunut tms niin sulla on niitä ajatuksia varmaan enemmän ja kiinnität niihin paljon huomiota. Mitä jos lainaisit kirjastosta vaik jotain selfhelp-henkistä kirjallisuutta tai googlaa netistä, youtubessa on paljon oikasti hyvääkin matskua ahdistuksen apuun. Siis jos et halua puhua kellekään?
Voimia sulle selvästi rankkaan tilanteeseen, <3
Tiedän, ettei täältäkään apua löydy. Mutta kerroin silti.
Kelle kertoisin? ap
Et varmasti tee väärin jos varaat ajan lääkärille.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 20:08"]
Tiedän, ettei täältäkään apua löydy. Mutta kerroin silti.
Kelle kertoisin? ap
Onko sulla lähesiä ystäviä, vanhempia, sisaruksia, jotka kuuntelisivat sua livenä? Toki sun kannattaa avautua tännekin, jos se edes vähän helpottaa, mutta muista poimia vastauksista ainoastaan ne kannustavat, mitkä auttaa sua eteenpäin ja jätä piruilevat omaan arvoonsa.
[/quote]
Kannatta muistaa, että siinä saattaa satuttaa itsensä.
Muutama ystävä tietää elämäntilanteeni mutta kukaan heistä ei tiedä oikeasti kuinka loppu olen. En kenelläkään uskalla sanoa, että mielessäni pyörii ajatus
Tsemppiä! Mulla on kans ollut päivittäin itsemurha ja kuoleminen mielessä. Pääsin psykoterapiaan vuosi sitten, mutta eipä siitäkään niin hirveästi ole apua ollut; tehdään vaan miellekarttoja ja lätistään paskaa. Tuntuu, että tavallaan olen jo päättänytkin tappaa itseni. Mulla ei ole mitään motivaatiota tehdä mitään, koska ajattelen, että "tapan itteni kuitenkin kohta, joten miksi vaivautua".
Voimia paljon sulle! Et oo yksin.
Sama täällä, tai oikeastaan ei, sillä salaa toivon vain pääseväni pois tästä elämästä. Järjellä ajatellen minulla ei mene ollenkaan huonosti mutta pienikin vastoinkäyminen laukaisee nuo ajatukset, ja oikeastaan päässäni pyörii muutamia masentavia ajatuksia koko ajan, ja vaikka tiedän, että jotakin muutakin mietittävää varmasti olisi niin silti. Olen hajamielinen, koko ajan väsynyt ja hermostun tai lähes raivostun pienestäkin asiasta kun sille päälle satun. Huomenna minulla on aika psyk hoitajalle joka arvioi tarpeeni päästä psykiatrin puheille, masennuslääke minulla on mutta ei taida olla ihan sopiva. Kävin jo muistihoitajalla eikä muistissani testien mukaan ole vikaa, päin vastoin on kuulemma tavallista parempi, samoin älykkyystestissä tempaisin lukemat joita hämmästyin itsekin, pidin nimittäin itseäni hyvin tyhmänä mutta testitulos väitti päinvastaista.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 20:30"]Tsemppiä! Mulla on kans ollut päivittäin itsemurha ja kuoleminen mielessä. Pääsin psykoterapiaan vuosi sitten, mutta eipä siitäkään niin hirveästi ole apua ollut; tehdään vaan miellekarttoja ja lätistään paskaa. Tuntuu, että tavallaan olen jo päättänytkin tappaa itseni. Mulla ei ole mitään motivaatiota tehdä mitään, koska ajattelen, että "tapan itteni kuitenkin kohta, joten miksi vaivautua".
Voimia paljon sulle! Et oo yksin.
[/quote]
Minä sitävastoin luulen, että minulle tekisi hyvää juuri se, että saisin ammatti-ihmisen kanssa lätistä paskaa. Muutama vuosi sitten pyrkiessäni eroon viinasta kävin melko tiuhaan päihdetyöntekijän puheilla, se teki kyllä hyvää mutta sekin hiipui paikkakunnan vaihdoksen myötä. Alkoholista pääsin kyllä eroon noiden käyntien ja AA:n avulla, viimemainitussa käyn satunnaisesti vieläkin, mutta minusta kaikki puhuttava on jo puhuttu. Motivaatio minkään tekemiseen on kateissa minultakin, mitäs turhia, vituiksi menee kuitenkin.
Tämä palsta on jonkinlainen henkireikä, en tiedä onko tästä hyötyä vai haittaa, yritän välttää keskusteluja joissa saattaa tulla kinaa, toisaalta sille päälle sattuessani oikein etsin niitä.
Sama tilanne. Ei mene päivääkään etten ajattelisi sitä. Päivästä toiseen.