Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa pitää yhteyttä kavereihin
22.11.2014 |
Enkä jaksa edes ilmoittaa heille, etten tee sitä ilkeyttäni. Olen masentunut ja elämäniloni on poissa. Tiedän mitä kommenttia tästä tulee, mutta tarvitsen turvallisen ja pysyvän parisuhteen, jotta voin olla onnellinen ja jaksan tehdä muutakin kuin murehtia. Tämä johtuu siitä, etten ole ikinä saanut kokea olevani ARVOKAS, upea tyttö ja sittemmin nainen yhdellekään miehelle. pahimmat arvet on jättänyt olematon suhde omaan isään. tuntuu pahalta, että aina tuomitaan ja käsketään olemaan onnellinen sinkkuna. Kuka tietää millainen ihminen olisin, jos olisin saanut turvallisuuden tunteen ja rutkasti rakkautta isältäni aikoinaan. Nyy muistoni häneen liittyen ovat vain pelkoa, riitaa, kännisen sammallusta ja kyyneliä (koska olin aina peloissani ja surullinen isän takia.)
Kun nyt sitten aikuisemmalla iällä kaipaisin
turvallista miestä joka ei jätä minua, niin en
edelleenkään saa sitä. Se sattuu uskomattoman paljon. Minä en vain jaksa. Älkää tuomitko minua. Tätä on kestänyt monta, monta vuotta ja nyt olen aivan rikki jo.
Kommentit (5)
Muuten aika sama stoori, mutta en halua kumppania vaan rauhaa. Koko maailmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvallisuus ym. jota haluat tai luulet saavasi kumppanilta ei ole sitä, mitä tarvitset. Hae apua mielenterveysalan ammattilaisilta! Tarvitset oman itsesi eheytymistä eikä siinä auta jonkun muun tekemiset. Jos rakennat elämäsi miehen varaan olet edelleen kainalosauvan varassa.
Tämä ei ole sellainen vastaus mitä haluat, koska 1) kukaan ei tuo onnea sinulle oman itsesi ulkopuolelta ja 2) sinun pitää itse ponnistella tulevaisuutesi eteen. Onnea tulevaisuuteesi, ota elämä omiin käsiisi! Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Apua, ihan kuin minun ajatukset...
Joku päivä asiat muuttuu, sinä muutut, luuota siihen
Aika auttaa... Kun ikää tulee mittariin niin masentuneenakaan ei TARVITSE parisuhdetta. Parisuhde ei minun kokemuksen mukaan toimi jos toinen ei pysty olemaan vain ilman toista ihmistä...silløin kelpaa vähän sellanen kakkosvaihtoehtokin mutta sellanen ei sitten oo mitenkään ikuista, vaan suhde rikkoutuu kun masentunut lakkaa olemasta masentunut... Eikä edes se masentunut tee sellasella väliaikaissuhteella oikeasti mitään. ystävät ei ole koskaan sama asia kuin oma perhe, se on totta. Itsekin kyllä ihan oikeaa yksityistä psykoterapeuttia suosittelen...hae kelan tukema terapia.
Tiedän. Masennukseen parasta on parisuhde, jossa rakastetaan ehdoitta, vaikka toinen olisi kuin virttynyt vanha sukka henkisesti ja ulkoisesti. Itsekään en enää väsyttyäni jaksanut pitää naisystäviini yhteyttä. Kumppanin läheisyys on parasta.