Lue keskustelun säännöt.
Huolissaan tyttären seurustelukumppanista
13.11.2014 |
Tiedän kuulostavani todella NIMBYlta, tai mitä näitä termejä lieneekään, mutta silläkin uhalla...
Tyttäri on 16-vuotta ja lukion ensimmäisellä luokalla. Arvosanat ovat erinomaiset ja muutenkin tulevaisuuden suunnitelmat kohtuullisen selvät; yliopistoon joko kauppatieteitä tai oikeustieteitä lukemaan. Ymmärrettävästi mieli voi vielä muuttua lukion aikana, mutta akateeminen korkeakoulutus kuitenkin on selviö - muuta ei itseasiassa edes rehellisesti mietitä vaihtoehtona. Vapaa-ajallaan tytär harrastaa paljon urheilua ystäviensä kanssa. Mieheni kanssa olemme molemmat hyvin uralähtöisesti suuntautuneita ja akateemisia. Asumme pääkaupunkiseudulla.
Mutta nyt tytär on kesälomasta alkaen tapaillut/seurustellut uuden pojan kanssa. Poika opiskelee ammattikoulussa, mutta sielläkin "vain pakosta". Eli koulunkäynti ei ilmeisesti kiinnosta pätkääkään ja yleinen habitus on kaikinpuolin veltto ja aikaansaamaton. Pojan vanhemmista tiedän, että ovat ns. duunaritaustalla. Vanhemmissa ei ole mielestäni siis mitään ongelmaa, paitsi etteivät ilmeisesti paljon poikansa tulevaisuudesta kiinnostu.
Ongelmaksi koen sen, että viettävät paljon aikaa kaksistaan meillä(kin) ja koska olen realisti, ymmärrän että kyllä siinä seksikin alkaa olla kuvioissa. Jos ei nyt, niin hyvin pian. Pahin pelkoni on, että tämä nahjus ottaa ja pamauttaa tyttären raskaaksi. Tällöin on koko nuori elämä kerralla pilattu, vaikka abortin tekisikin. Lisäksi seurustelun jatkuessa aina on mahdollista, että poika vetää tyttären kanssaan samalle tasolle. Eli heikompiin porukoihin. 16-vuotias on kuitenkin vielä vähän kapinaiässä. Nyt on jo alkanut puhe esimerkiksi urheiluharrastuksen jättämisestä, että jäisi enemmän aikaa vietettäväksi tämän pojan kanssa.
Mitenhän saisin tyttären järkiinsä ja näkemään tilanteen sellaisena kuin se oikeasti on? Eli ettei siitä voi seurata mitään lisäarvoa hänen tulevaisuuteensa. Kyllähän lukiokin on täynnä poikia ja varmasti sieltä löytyisi joku vähän potentiaalisempi teinirakkaus. Ymmärrän teinirakkauksien olevan lähes aina vain vaiheita - ja osittain sen takia en haluaisikaan tehdä asiasta liian suurta numeroa tyttären kanssa - mutta ei tämä mielestäni ole mitenkään hyvä juttu.
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 17:30"]
Copy pastasit sit tän? Ei oo pitkä, ku oli täsmälleen sama alotus.
[/quote]
En ole huomannut vastaavaa aloitusta. Mutta kiva tietää, että muillakin on samoja ongelmia :) Tosin vaikuttaa kyllä aika yleiseltä asialta.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ihan sama tilanne, samalla kuviolla, muutama vuosi sitten. Olin tosi huolissani, poika oli vielä sangen levoton tyyppi, amiskin jäi kesken. Mutta minkäs teet, luulen että jos tuohon puutuu, se vaan vahvistaa suhdetta.
Mutta: olethan puhunut ehkäisystä, onhan se kunnossa? Ja tarjoudu ehkäisy maksamaan, ettei jää siitä kiinni.
Meillä tämä poika jäi aikanaan, ja tytär opiskelee nyt siellä minne halusikin ja seurustelee kurssikaverinsa kanssa:)
ööö minun tilanteeni on tismalleen samanlainen. Tai siis oli kun olin 16 vuotias. Ja duunarimiehen kanssa edelleen seurustelen (nyt olen 21 vuotias). Ja kyllä olen yliopistossa.
Ihan turha huoli. Jos tyttäresi haluaa korkeakouluun, miksi se duunaripojan kanssa seurustelu asiaa pilaisi?
Eikä ne duunaripojat ketään paksuksi pamauttele jos tyttäresi tajuaa jotain ehkäisyn päälle. Vaikutat aika rasistiselta mammalta, jos kerran sosiaaliluokka määrittelee jollain tapaa ihmisen hyvyyttä. Onneksi oma äitini ei ollut kaltaisesi
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 17:45"]ööö minun tilanteeni on tismalleen samanlainen. Tai siis oli kun olin 16 vuotias. Ja duunarimiehen kanssa edelleen seurustelen (nyt olen 21 vuotias). Ja kyllä olen yliopistossa.
Ihan turha huoli. Jos tyttäresi haluaa korkeakouluun, miksi se duunaripojan kanssa seurustelu asiaa pilaisi?
Eikä ne duunaripojat ketään paksuksi pamauttele jos tyttäresi tajuaa jotain ehkäisyn päälle. Vaikutat aika rasistiselta mammalta, jos kerran sosiaaliluokka määrittelee jollain tapaa ihmisen hyvyyttä. Onneksi oma äitini ei ollut kaltaisesi
[/quote]
Anteeksi! Vahinko alapeukku! Piti yläpeukkua painaa!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kuin tuo tyttö 16v neljä vuotta sitten. Äitini ei ikinä sanonut ääneen mitään, mutta tiesin kyllä ettei varmaan hyvääkään ajatellut. Noh, menin kyllä sitä reittiä mitä itse suunnittelinkin vaikka poika oli ja on edelleen kuvioissa :) Ja tämä mun poikaystävä, nykyinen avomies, joka siis myös inhosi koulua ja oli jättänyt sen kesken on nykyään johtavassa asemassa isossa firmassa ja siis ilman mitään koulutusta. Äiti juttelee nykyään jopa enemmän avokin kanssa kun mun :D Uskon kyllä että oma tyttösi tekee silti mitä haluaa tai ainakin aina pitäisi tehdä mitä itse haluaa tulevaisuutensa suhteen. Puhu varovasti pojasta, itse olisin loukkaantunut äitilleni niin etten ehkä enää luottaisi jos olisi sanonut jotain ilkeää tai yrittänyt puhua minua pois pojasta. Yritä kuitenkin, ettei jätä ainakaan täysin urheiluharrastusta. Toivottavasti on vain alkuhuumaa kokoajan kyhnääminen :D
Vaikka olisit ns. "parempaa väkeä" (ru. bättre folk), niin ethän mene pilaamaan tyttäresi elämää puoskaroimalla heidän romanttista suhdettaan asiantuntemattomilla ja ennakkoluuloisilla kikoillasi. Jokainen järkevä ihminen tietää ITSE parhaiten OMAT asiansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#5
Ehkäisystä on puhuttu ja tosiaan sanottu, että voidaan mennä yhdessä lääkärillekin. Ja että se tosiaan maksetaan. Tietysti myös puhutta siitä, että asian kanssa voi, ja olisi hyväkin, odottaa vielä vähän aikaa. Teini tietenkin vähän häpeilee keskustelua, mutta pari kertaa kun asiasta on puhuttu on homma jo muuttunut luontevammaksi.
#6
Olet itse vieläkin hyvin nuori, vaikket ihan teini enää. Siinä vaiheessa, kun olet jo työelämässä ja pitää miettiä asioita, kuten perheen talous ja tulevaisuus, ei homma ole enää ihan niin yhdentekevää. Sosioekonominen luokka ikävä kyllä todella usein määrittelee yhteiset kiinnostuksen aiheet ja elämänarvot. Pitkässä suhteessa nämä ovat ne tärkeimmät kantavat seikat, jotka lujittavat rakkautta. Jos olet seurustellut saman kumppanin kanssa nyt 16-vuotiaasta lähtien, oma veikkaukseni on, että tulet vielä miettimään asiaa uudelleen työllistyessäsi oman alasi töihin. Tietysti duunarimiehissäkin on samoja arvoja omaavia ja loistavia tyyppejä, mutta todennäköisyys tälläiseen matchiin on kyllä huomattavasti pienempi. Pääosaa heistä ei paljon tunnu korkeakulttuuri, hyvä ruoka jne. kiinnostavan. On enemmänkin paljon taivaanrannanmaalailua ja kyräilyä toisten hienommista autoista (Kokemusta on tuttavapiiristä... :)
PS: Rasismi ei viittaa sosioekonomiseen luokkaan, vaan etnisen taustan perusteella eriarvoistamiseen. Itselleni on ihan se ja sama, mikä seurustelukumppanin etninen tausta on, kunhan elämänarvot ja tavoitteet ovat muuten kohdallaan.
Itselläni ei ole tytärtä, mutta ymmärrän AP:n huolen.
Akateemisen miehen kanssa ei myöskään tarvitse selittää miehelle, miksi hänen pitää laittaa puku päälle tullessaan mukaani firman avec-tilaisuuteen. Vaikka tietysti hänen mielestään farkut ja huonosti silitetty kauluspaita ovat juhlavat vaatteet. Ja voi luoja niitä keskusteluyrityksiä firman miesten kanssa. Sain parit ihmettelevät katseet. Sanomattakin selvää, ettei se suhde kauan kestänyt :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän huolesi. Nuorten pitää kuitenkin etsiä polkuaan ja kokeilla. Aika epätodennäköistä, että tyttäresi haluaisi huonomman elintason ja tulevaisuuden mihin hän on tottunut.
Meillä on samanlainen akateeminen perhetausta. Esikoistytär seurusteli amiksen kanssa juurikin 16-vuotiaana, mutta aika nopsaan se jäi. Nyt on kohta valmis maisteri itse, ja poikakaveri vuotta vanhempi yrittäjä.
Minulle tuli lähinnä mieleen, että haluaako tytär sinne korkeakouluun vai haluaako äiti tyttärensä sinne? Anna lapsen tehdä itse omat valintansa, kyse on hänen elämästään, ei sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:03"]
Itselläni ei ole tytärtä, mutta ymmärrän AP:n huolen.
Akateemisen miehen kanssa ei myöskään tarvitse selittää miehelle, miksi hänen pitää laittaa puku päälle tullessaan mukaani firman avec-tilaisuuteen. Vaikka tietysti hänen mielestään farkut ja huonosti silitetty kauluspaita ovat juhlavat vaatteet. Ja voi luoja niitä keskusteluyrityksiä firman miesten kanssa. Sain parit ihmettelevät katseet. Sanomattakin selvää, ettei se suhde kauan kestänyt :D
[/quote]
Joo, jos olisin tuo kuvailemasi mies niin en minäkään olisi kauhean kauaa jaksanut sinunlaistasi eukkoa katsella.
En tiedä miksi mun korvaan kalskahti inhottavasti tuo, miten kuvailit, ettei sen pojan "vanhemmat ilmeisesti paljon poikansa tulevaisuudesta kiinnostu". Mitä tarkoitat? Miten luulet että sen vanhemmat voisi vaikuttaa pojan tulevaisuuteen, sen kouluvalintoihin tms. Eihän nyt ketään voi pakottaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niillä ole paljoa yhteostä sitten, kun tyttäresi on maisteri ja miehensä automekaanikko.
Kaverini alkoi kauppakorkea-aikoinaan seurustella hitsarin kanssa. Sitten pani ehdoksi, että insinööriksi on vähintään luettava. Poika kävi ensin teknikoksi ja sitten inssiksi. Lukiota ei käynyt. Menivät naimisiin. 2 lasta. Miehestä tuli yrittäjänä superrikas, mutta perussivistystä selvästi puuttuu. Toinen lapsista tuli äitiinsä: 6 laudaturia. Toinen lapsista tuli isäänsä: nippa nappa ylioppilaaksi, mikä harmitti sukua kovasti.
Mutta molemmat lapset pääsevät isänsa menestyvään firmaan kykyjään vastaavaan työhön, kun jatko-opinnot on suoritettu. Huonompi ylioppilas sopii mainiosti myyntitykiksi ja parempi talousosaston johtoon.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:03"]
Itselläni ei ole tytärtä, mutta ymmärrän AP:n huolen.
Akateemisen miehen kanssa ei myöskään tarvitse selittää miehelle, miksi hänen pitää laittaa puku päälle tullessaan mukaani firman avec-tilaisuuteen. Vaikka tietysti hänen mielestään farkut ja huonosti silitetty kauluspaita ovat juhlavat vaatteet. Ja voi luoja niitä keskusteluyrityksiä firman miesten kanssa. Sain parit ihmettelevät katseet. Sanomattakin selvää, ettei se suhde kauan kestänyt :D
[/quote]
Joo, jos olisin tuo kuvailemasi mies niin en minäkään olisi kauhean kauaa jaksanut sinunlaistasi eukkoa katsella.
[/quote]
Joku "revityt farkut ja bensalenkkarit" -mies nyt sitten ilmeisesti veti palkokasvit nenään tuosta? Eli miehenä et jaksa katsella naisia, jotka vaativat jotain tasoa kumppaniltaan. Kuten sen, että osaa pukeutua kuin aikuinen eikä pikkulapsi, tilanteen mukaisesti. Ja että osaa ehkä jopa solmia kravatin ilman, että pitää etsiä ohjetta netistä ja sitten kiukutella ½h peilin edessä sen kanssa.
Todistit aika pitkälti, miksi äideillä on syytä olla huolissaan tyttäriensä kumppanivalinnoista. Tuollainen vävypoika olisi todella kiva olla suvussa... Not.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:20"]
En tiedä miksi mun korvaan kalskahti inhottavasti tuo, miten kuvailit, ettei sen pojan "vanhemmat ilmeisesti paljon poikansa tulevaisuudesta kiinnostu". Mitä tarkoitat? Miten luulet että sen vanhemmat voisi vaikuttaa pojan tulevaisuuteen, sen kouluvalintoihin tms. Eihän nyt ketään voi pakottaa mihinkään.
[/quote]
Väärin. Jos lapselle pienestä pitäen iskostetaan, että kouluun panostetaan, lapsi kyllä käy koulua. Jos taas heti ala-asteella jo annetaan olla, kun tulee tyydyttäviä numeroita, lapsi oppii laiskaksi. Lukion loppuun asti vanhemmat pystyvät auttamaan lasta koulunkäynissä, jos jotkut asiat eivät jää muuten päähän. Käytännössä varmasti jokainen "normaali" lapsi pystyy oppimaan peruskoulun oppimäärän vähintään kouluarvosanalla kahdeksan (hyvä), jos siihen panostetaan kotona.
Monessa kodissa vain ei panosteta, eikä vaadita sitä lapseltakaan. Ja sitten taas ihmetellään, kun yhteiskunnassa toisilla on vähän enemmän kuin toisilla. Ja miten se koulutus ja varallisuus periytyy.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:03"]
Itselläni ei ole tytärtä, mutta ymmärrän AP:n huolen.
Akateemisen miehen kanssa ei myöskään tarvitse selittää miehelle, miksi hänen pitää laittaa puku päälle tullessaan mukaani firman avec-tilaisuuteen. Vaikka tietysti hänen mielestään farkut ja huonosti silitetty kauluspaita ovat juhlavat vaatteet. Ja voi luoja niitä keskusteluyrityksiä firman miesten kanssa. Sain parit ihmettelevät katseet. Sanomattakin selvää, ettei se suhde kauan kestänyt :D
[/quote]
Joo, jos olisin tuo kuvailemasi mies niin en minäkään olisi kauhean kauaa jaksanut sinunlaistasi eukkoa katsella.
[/quote]
Tuohon ei ole kahta sanomista, en minäkään, jos olisin mies!
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 17:57"]
#5
Ehkäisystä on puhuttu ja tosiaan sanottu, että voidaan mennä yhdessä lääkärillekin. Ja että se tosiaan maksetaan. Tietysti myös puhutta siitä, että asian kanssa voi, ja olisi hyväkin, odottaa vielä vähän aikaa. Teini tietenkin vähän häpeilee keskustelua, mutta pari kertaa kun asiasta on puhuttu on homma jo muuttunut luontevammaksi.
#6
Olet itse vieläkin hyvin nuori, vaikket ihan teini enää. Siinä vaiheessa, kun olet jo työelämässä ja pitää miettiä asioita, kuten perheen talous ja tulevaisuus, ei homma ole enää ihan niin yhdentekevää. Sosioekonominen luokka ikävä kyllä todella usein määrittelee yhteiset kiinnostuksen aiheet ja elämänarvot. Pitkässä suhteessa nämä ovat ne tärkeimmät kantavat seikat, jotka lujittavat rakkautta. Jos olet seurustellut saman kumppanin kanssa nyt 16-vuotiaasta lähtien, oma veikkaukseni on, että tulet vielä miettimään asiaa uudelleen työllistyessäsi oman alasi töihin. Tietysti duunarimiehissäkin on samoja arvoja omaavia ja loistavia tyyppejä, mutta todennäköisyys tälläiseen matchiin on kyllä huomattavasti pienempi. Pääosaa heistä ei paljon tunnu korkeakulttuuri, hyvä ruoka jne. kiinnostavan. On enemmänkin paljon taivaanrannanmaalailua ja kyräilyä toisten hienommista autoista (Kokemusta on tuttavapiiristä... :)
PS: Rasismi ei viittaa sosioekonomiseen luokkaan, vaan etnisen taustan perusteella eriarvoistamiseen. Itselleni on ihan se ja sama, mikä seurustelukumppanin etninen tausta on, kunhan elämänarvot ja tavoitteet ovat muuten kohdallaan.
[/quote]
Mutta kiinnostaako tytärtäsi ylipäätään hienot illalliset ja muu sellainen? Eivät ne minua ole koskaan kiinnostaneet, vaikka minusta korkeakoulutettu onkin tulossa. Ja mitenkäs vanhempani sitten, äitini tienaa tuplasti isääni enemmän, mutta ovat edelleen yhdessä ja onnellisia? Raha on tärkeä asia, mutta ei se mielestäni tällaisessa asiassa ratkaise. Ja miten ihmisen ammatti vaikuttaa perheen onnellisuuteen? Mielestäni lähinnä siten, että kun kumpikin tekee mistä tykkää, niin homma sujuu. Mieluummin mies huonolla palkalla kuin yritysfirman johtaja, jolla ei ole koskaan aikaa perheelleen vaikka liksa on kymmenkertainen. Ja vaikka mieheni on duunari, on hänellä silti ne normaalit käytöstavat ja ymmärrys siitä, miten "hienoissa" tilanteissa käyttäydytään.
Ja joo, ei meillä näin niinkuin koulupohjalta mitän yhteistä miehen kanssa olekaan, miksi pitäisi? On meillä muutakin kiinnostuksenkohteita kuin työ ja opiskelu.
- Se 21 vee yliopistotytsy joka sattui rakastumaan duunariin
Ja huomiona vielä, että sisareni on lääkäri. Ei eipä ole kauheasti iskän työskentely kirvesmiehenä meidän opiskelumotivaatioihin vaikuttanut.
- Se 21 vee yliopistotytsy joka sattui rakastumaan duunariin
Copy pastasit sit tän? Ei oo pitkä, ku oli täsmälleen sama alotus.