Lue keskustelun säännöt.
Huolissaan tyttären seurustelukumppanista
13.11.2014 |
Tiedän kuulostavani todella NIMBYlta, tai mitä näitä termejä lieneekään, mutta silläkin uhalla...
Tyttäri on 16-vuotta ja lukion ensimmäisellä luokalla. Arvosanat ovat erinomaiset ja muutenkin tulevaisuuden suunnitelmat kohtuullisen selvät; yliopistoon joko kauppatieteitä tai oikeustieteitä lukemaan. Ymmärrettävästi mieli voi vielä muuttua lukion aikana, mutta akateeminen korkeakoulutus kuitenkin on selviö - muuta ei itseasiassa edes rehellisesti mietitä vaihtoehtona. Vapaa-ajallaan tytär harrastaa paljon urheilua ystäviensä kanssa. Mieheni kanssa olemme molemmat hyvin uralähtöisesti suuntautuneita ja akateemisia. Asumme pääkaupunkiseudulla.
Mutta nyt tytär on kesälomasta alkaen tapaillut/seurustellut uuden pojan kanssa. Poika opiskelee ammattikoulussa, mutta sielläkin "vain pakosta". Eli koulunkäynti ei ilmeisesti kiinnosta pätkääkään ja yleinen habitus on kaikinpuolin veltto ja aikaansaamaton. Pojan vanhemmista tiedän, että ovat ns. duunaritaustalla. Vanhemmissa ei ole mielestäni siis mitään ongelmaa, paitsi etteivät ilmeisesti paljon poikansa tulevaisuudesta kiinnostu.
Ongelmaksi koen sen, että viettävät paljon aikaa kaksistaan meillä(kin) ja koska olen realisti, ymmärrän että kyllä siinä seksikin alkaa olla kuvioissa. Jos ei nyt, niin hyvin pian. Pahin pelkoni on, että tämä nahjus ottaa ja pamauttaa tyttären raskaaksi. Tällöin on koko nuori elämä kerralla pilattu, vaikka abortin tekisikin. Lisäksi seurustelun jatkuessa aina on mahdollista, että poika vetää tyttären kanssaan samalle tasolle. Eli heikompiin porukoihin. 16-vuotias on kuitenkin vielä vähän kapinaiässä. Nyt on jo alkanut puhe esimerkiksi urheiluharrastuksen jättämisestä, että jäisi enemmän aikaa vietettäväksi tämän pojan kanssa.
Mitenhän saisin tyttären järkiinsä ja näkemään tilanteen sellaisena kuin se oikeasti on? Eli ettei siitä voi seurata mitään lisäarvoa hänen tulevaisuuteensa. Kyllähän lukiokin on täynnä poikia ja varmasti sieltä löytyisi joku vähän potentiaalisempi teinirakkaus. Ymmärrän teinirakkauksien olevan lähes aina vain vaiheita - ja osittain sen takia en haluaisikaan tehdä asiasta liian suurta numeroa tyttären kanssa - mutta ei tämä mielestäni ole mitenkään hyvä juttu.
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:40"][quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:20"]
En tiedä miksi mun korvaan kalskahti inhottavasti tuo, miten kuvailit, ettei sen pojan "vanhemmat ilmeisesti paljon poikansa tulevaisuudesta kiinnostu". Mitä tarkoitat? Miten luulet että sen vanhemmat voisi vaikuttaa pojan tulevaisuuteen, sen kouluvalintoihin tms. Eihän nyt ketään voi pakottaa mihinkään.
[/quote]
Väärin. Jos lapselle pienestä pitäen iskostetaan, että kouluun panostetaan, lapsi kyllä käy koulua. Jos taas heti ala-asteella jo annetaan olla, kun tulee tyydyttäviä numeroita, lapsi oppii laiskaksi. Lukion loppuun asti vanhemmat pystyvät auttamaan lasta koulunkäynissä, jos jotkut asiat eivät jää muuten päähän. Käytännössä varmasti jokainen "normaali" lapsi pystyy oppimaan peruskoulun oppimäärän vähintään kouluarvosanalla kahdeksan (hyvä), jos siihen panostetaan kotona.
Monessa kodissa vain ei panosteta, eikä vaadita sitä lapseltakaan. Ja sitten taas ihmetellään, kun yhteiskunnassa toisilla on vähän enemmän kuin toisilla. Ja miten se koulutus ja varallisuus periytyy.
[/quote]
Olet ääliö. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa koulu, ei ny ei koskaan. Vanhempani ovat hyvinkin kouluttautuneita ja käskeneet meidän opiskella. Tein lopulta kuten itse halusin, läpäisin lukion lukematta, kävin kurssin ja nyt minulla on hyväpalkkainen ammatti, omakotitalo, lapsi ja mies joka tienaa hyvin ja on fiksu ja pukeutuu hyvin vaikka jätti amiksenkin kesken. Kaikki ei kyttää luokkia, ja häpeäisin silmät päästäni jos olisin sellainen äiti lapselleni kuin sinä ja ap. En IKINÄ arvostelisi ketään koulutuksen perusteella tai mitä hänen vanhempansa tekevät työksensä.
Ennemmin hyväpalkkainen ja onnellinen duunari kuin työtön tohtori joka egoilee vain koulutuksellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 19:14"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:03"]
Itselläni ei ole tytärtä, mutta ymmärrän AP:n huolen.
Akateemisen miehen kanssa ei myöskään tarvitse selittää miehelle, miksi hänen pitää laittaa puku päälle tullessaan mukaani firman avec-tilaisuuteen. Vaikka tietysti hänen mielestään farkut ja huonosti silitetty kauluspaita ovat juhlavat vaatteet. Ja voi luoja niitä keskusteluyrityksiä firman miesten kanssa. Sain parit ihmettelevät katseet. Sanomattakin selvää, ettei se suhde kauan kestänyt :D
[/quote]
Joo, jos olisin tuo kuvailemasi mies niin en minäkään olisi kauhean kauaa jaksanut sinunlaistasi eukkoa katsella.
[/quote]
Joku "revityt farkut ja bensalenkkarit" -mies nyt sitten ilmeisesti veti palkokasvit nenään tuosta? Eli miehenä et jaksa katsella naisia, jotka vaativat jotain tasoa kumppaniltaan. Kuten sen, että osaa pukeutua kuin aikuinen eikä pikkulapsi, tilanteen mukaisesti. Ja että osaa ehkä jopa solmia kravatin ilman, että pitää etsiä ohjetta netistä ja sitten kiukutella ½h peilin edessä sen kanssa.
Todistit aika pitkälti, miksi äideillä on syytä olla huolissaan tyttäriensä kumppanivalinnoista. Tuollainen vävypoika olisi todella kiva olla suvussa... Not.
[/quote]
Heh kiitos vaan, mutta olen ihan nainen. Minä rakastan kumppaniani juuri sellaisena kuin hän, juuri sellaisena kuin hän itse haluaa olla ja juuri sellaisissa vaatteissa kuin hän itse haluaa pukeutua. Minun kumppaninvalintaan ei vaikuta pätkääkään minun työpaikkani tai työtoverini saatika heidän mielipiteensä.
Olen itse korkeasti koulutettu, työskentelen media-alalla suuressa mediatoimistossa. Mieheni ei ole käynyt yhtäkään koulua loppuun ja työskentelee kaupan kassalla. Ja saa minun puolestani pukeutua ihan juuri niinkuin itse haluaa ja parhaaksi kokee.
[/quote]
Miehenä tässä jo arvelin, että täytyyhän joukossa olla sydämeltään sivistyneitä, avarakatseisia, kanssaihmisiä kunnioittavia naisia, niitä tosi fiksuja:) Enkäpähän isosti erehtynyt!
Se pitää pistää poikki heti kättelyssä. Sossupummeihin ja amisporukkaan ei kannata sotkeutua. Kaikki haluaa lapsilleen parhaan ja tiedät itse mitä se tarkoittaa. Poikki vaan.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:40"][quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:20"] En tiedä miksi mun korvaan kalskahti inhottavasti tuo, miten kuvailit, ettei sen pojan "vanhemmat ilmeisesti paljon poikansa tulevaisuudesta kiinnostu". Mitä tarkoitat? Miten luulet että sen vanhemmat voisi vaikuttaa pojan tulevaisuuteen, sen kouluvalintoihin tms. Eihän nyt ketään voi pakottaa mihinkään. [/quote] Väärin. Jos lapselle pienestä pitäen iskostetaan, että kouluun panostetaan, lapsi kyllä käy koulua. Jos taas heti ala-asteella jo annetaan olla, kun tulee tyydyttäviä numeroita, lapsi oppii laiskaksi. Lukion loppuun asti vanhemmat pystyvät auttamaan lasta koulunkäynissä, jos jotkut asiat eivät jää muuten päähän. Käytännössä varmasti jokainen "normaali" lapsi pystyy oppimaan peruskoulun oppimäärän vähintään kouluarvosanalla kahdeksan (hyvä), jos siihen panostetaan kotona. Monessa kodissa vain ei panosteta, eikä vaadita sitä lapseltakaan. Ja sitten taas ihmetellään, kun yhteiskunnassa toisilla on vähän enemmän kuin toisilla. Ja miten se koulutus ja varallisuus periytyy. [/quote] Olet ääliö. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa koulu, ei ny ei koskaan. Vanhempani ovat hyvinkin kouluttautuneita ja käskeneet meidän opiskella. Tein lopulta kuten itse halusin, läpäisin lukion lukematta, kävin kurssin ja nyt minulla on hyväpalkkainen ammatti, omakotitalo, lapsi ja mies joka tienaa hyvin ja on fiksu ja pukeutuu hyvin vaikka jätti amiksenkin kesken. Kaikki ei kyttää luokkia, ja häpeäisin silmät päästäni jos olisin sellainen äiti lapselleni kuin sinä ja ap. En IKINÄ arvostelisi ketään koulutuksen perusteella tai mitä hänen vanhempansa tekevät työksensä. Ennemmin hyväpalkkainen ja onnellinen duunari kuin työtön tohtori joka egoilee vain koulutuksellaan.
[/quote]
Ei kun oikeassa! Maailma tulee muuttumaan rajusti. Sossupummitin joutuu töihin.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 19:41"]
Se pitää pistää poikki heti kättelyssä. Sossupummeihin ja amisporukkaan ei kannata sotkeutua. Kaikki haluaa lapsilleen parhaan ja tiedät itse mitä se tarkoittaa. Poikki vaan.
[/quote]
Ja pimeys laskeutui hänen päälleen;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 19:43"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 19:41"]
Se pitää pistää poikki heti kättelyssä. Sossupummeihin ja amisporukkaan ei kannata sotkeutua. Kaikki haluaa lapsilleen parhaan ja tiedät itse mitä se tarkoittaa. Poikki vaan.
[/quote]
Ja pimeys laskeutui hänen päälleen;)
[/quote]
Miks pitää tuhota kaikki hyvä. Onnistuakseen elämässä pitää olla päämääriä ja pyrkiä pitämään niitä.
Ei myöskään pidä alkaa käyttämään alkoholia eikä huumausaineita.
Huoh. Minä olen reilu kolmekymppinen, akateeminen nainen. Mieheni on duunaritaustainen yrittäjä. Olemme olleet teineistäadti yhdessä, ja onnellisia edelleen. Mieheni on fiksu ja älykäs kaikin puolin, eikä minun ole koskaan tarvinnut häntä eriksern laittamaan pukua päälle! Jos koulu ei kiinnosta tyttäresi poikaa, hän voi hyvinkin työistää itsensä tulevaisuudessa jossain käytännön työssä. Ikäkin saattaa tuoda halua sivistää itseään.
Harmittaa tuollaiset ennakkoluulot, ap. Ei se akateemisuus tarkoita, että olisimme kenenkään yläpuolella. Kuten sinustakin näkee, sydämen sivistysyä ei koulussa opita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aloin teininä seurustella amispojan kanssa. Yhdessä ollaan edelleen. Minä maisteri, mies amiksen käynyt. Ikinä en parasta ystävääni, lempeintä, ja viisainta tuntemaani ihmistä karkuun rinnaltani aio päästää! :D
Kiva että jotkut on onnistuneet, näin se ei aina kuitenkaan mene. Tulevaisuuden maailma on haastava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no, itselläni oli lukiossa poikaystävä rinnakkaisluokalta, ja lukion jälkeen ollut mm. Huumekoukussa ja psykiatrisessa hoidossa. Stalkkasi minua vuosia vaikka ero tuli heti kirjoitusten jälkeen kesällä. Jäi ilman koulupaikkaa lukion jälkeen, masentui ja vaikeudet alkoivat. Olen nyt 27-vuotias.
Eli ei se lukio takaa yhtään mitään!!
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 20:02"]
Huoh. Minä olen reilu kolmekymppinen, akateeminen nainen. Mieheni on duunaritaustainen yrittäjä. Olemme olleet teineistäadti yhdessä, ja onnellisia edelleen. Mieheni on fiksu ja älykäs kaikin puolin, eikä minun ole koskaan tarvinnut häntä eriksern laittamaan pukua päälle! Jos koulu ei kiinnosta tyttäresi poikaa, hän voi hyvinkin työistää itsensä tulevaisuudessa jossain käytännön työssä. Ikäkin saattaa tuoda halua sivistää itseään. Harmittaa tuollaiset ennakkoluulot, ap. Ei se akateemisuus tarkoita, että olisimme kenenkään yläpuolella. Kuten sinustakin näkee, sydämen sivistysyä ei koulussa opita.
[/quote]
Tämä poika ei kyllä tule yrittäjänä itseään työllistämään. Kyllä 16-vuotiaasta voi jo luonteen perusteella jotain päätellä. Ei riitä pitkäjänteisyys ja kunnianhimo. Tarkoitus ei ollut siis loukata kaikkia "duunareita" tasapuolisesti, mutta tämän tapauksen kohdalla kyllä pystyy aikalailla arvaamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaa: pätkätöitä joltain matalapalkka-alalta. Tahdon kyllä tyttärelleni parempaa tulevaisuutta kuin elättää tällaista tapausta ja siinä sivussa uhrata omat mahdollisuutensa.
Mutta kuten sanottua, kyse on kuitenkin vain teini-ihastuksessa tässä vaiheessa. Ensi kesäksi voi olla jo mukavampi poika. Ja ainahan sitä voi passittaa vaikka vuodeksi vaihtoon ulkomaille, jos homma ei muuten meinaa katketa! No vitsi... tosin tyttö haluaisi kyllä vaihtoon. ;)
-AP
PS: En ole tuossa välissä kommentoinut, vaikka joku ohjasikin vastakommenttinsa minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 20:02"]
Huoh. Minä olen reilu kolmekymppinen, akateeminen nainen. Mieheni on duunaritaustainen yrittäjä. Olemme olleet teineistäadti yhdessä, ja onnellisia edelleen. Mieheni on fiksu ja älykäs kaikin puolin, eikä minun ole koskaan tarvinnut häntä eriksern laittamaan pukua päälle! Jos koulu ei kiinnosta tyttäresi poikaa, hän voi hyvinkin työistää itsensä tulevaisuudessa jossain käytännön työssä. Ikäkin saattaa tuoda halua sivistää itseään. Harmittaa tuollaiset ennakkoluulot, ap. Ei se akateemisuus tarkoita, että olisimme kenenkään yläpuolella. Kuten sinustakin näkee, sydämen sivistysyä ei koulussa opita.
[/quote]
Tämä poika ei kyllä tule yrittäjänä itseään työllistämään. Kyllä 16-vuotiaasta voi jo luonteen perusteella jotain päätellä. Ei riitä pitkäjänteisyys ja kunnianhimo. Tarkoitus ei ollut siis loukata kaikkia "duunareita" tasapuolisesti, mutta tämän tapauksen kohdalla kyllä pystyy aikalailla arvaamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaa: pätkätöitä joltain matalapalkka-alalta. Tahdon kyllä tyttärelleni parempaa tulevaisuutta kuin elättää tällaista tapausta ja siinä sivussa uhrata omat mahdollisuutensa.
Mutta kuten sanottua, kyse on kuitenkin vain teini-ihastuksessa tässä vaiheessa. Ensi kesäksi voi olla jo mukavampi poika. Ja ainahan sitä voi passittaa vaikka vuodeksi vaihtoon ulkomaille, jos homma ei muuten meinaa katketa! No vitsi... tosin tyttö haluaisi kyllä vaihtoon. ;)
-AP
PS: En ole tuossa välissä kommentoinut, vaikka joku ohjasikin vastakommenttinsa minulle.
[/quote]
Oikeassa olet ja olet oikeesti vanhempi joka välittää lapsestaan
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 20:02"]
Huoh. Minä olen reilu kolmekymppinen, akateeminen nainen. Mieheni on duunaritaustainen yrittäjä. Olemme olleet teineistäadti yhdessä, ja onnellisia edelleen. Mieheni on fiksu ja älykäs kaikin puolin, eikä minun ole koskaan tarvinnut häntä eriksern laittamaan pukua päälle! Jos koulu ei kiinnosta tyttäresi poikaa, hän voi hyvinkin työistää itsensä tulevaisuudessa jossain käytännön työssä. Ikäkin saattaa tuoda halua sivistää itseään. Harmittaa tuollaiset ennakkoluulot, ap. Ei se akateemisuus tarkoita, että olisimme kenenkään yläpuolella. Kuten sinustakin näkee, sydämen sivistysyä ei koulussa opita.
[/quote]
Tämä poika ei kyllä tule yrittäjänä itseään työllistämään. Kyllä 16-vuotiaasta voi jo luonteen perusteella jotain päätellä. Ei riitä pitkäjänteisyys ja kunnianhimo. Tarkoitus ei ollut siis loukata kaikkia "duunareita" tasapuolisesti, mutta tämän tapauksen kohdalla kyllä pystyy aikalailla arvaamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaa: pätkätöitä joltain matalapalkka-alalta. Tahdon kyllä tyttärelleni parempaa tulevaisuutta kuin elättää tällaista tapausta ja siinä sivussa uhrata omat mahdollisuutensa.
Mutta kuten sanottua, kyse on kuitenkin vain teini-ihastuksessa tässä vaiheessa. Ensi kesäksi voi olla jo mukavampi poika. Ja ainahan sitä voi passittaa vaikka vuodeksi vaihtoon ulkomaille, jos homma ei muuten meinaa katketa! No vitsi... tosin tyttö haluaisi kyllä vaihtoon. ;)
-AP
PS: En ole tuossa välissä kommentoinut, vaikka joku ohjasikin vastakommenttinsa minulle.
[/quote]
Ok. Ymmärrän siinä tapauksessa. Vierastan vaan niin paljon tuota duunareiden halveksuntaa, kun itse tiedän että he voivat olla ihan samalla viivalla korkeammin koulutettujen kanssa. Äly saattaa riittää vaikka kuinka pitkälle, haluavat vaan hankkia elantonsa käytännön työllä, eikä siinä ole mitään väärää. Jospa se poikkis siitä vielä aikuistuu, ja kjn ehkäisykin on kunnossa, niin jospa kaikki sujuisi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 20:02"] Huoh. Minä olen reilu kolmekymppinen, akateeminen nainen. Mieheni on duunaritaustainen yrittäjä. Olemme olleet teineistäadti yhdessä, ja onnellisia edelleen. Mieheni on fiksu ja älykäs kaikin puolin, eikä minun ole koskaan tarvinnut häntä eriksern laittamaan pukua päälle! Jos koulu ei kiinnosta tyttäresi poikaa, hän voi hyvinkin työistää itsensä tulevaisuudessa jossain käytännön työssä. Ikäkin saattaa tuoda halua sivistää itseään. Harmittaa tuollaiset ennakkoluulot, ap. Ei se akateemisuus tarkoita, että olisimme kenenkään yläpuolella. Kuten sinustakin näkee, sydämen sivistysyä ei koulussa opita. [/quote] Tämä poika ei kyllä tule yrittäjänä itseään työllistämään. Kyllä 16-vuotiaasta voi jo luonteen perusteella jotain päätellä. Ei riitä pitkäjänteisyys ja kunnianhimo. Tarkoitus ei ollut siis loukata kaikkia "duunareita" tasapuolisesti, mutta tämän tapauksen kohdalla kyllä pystyy aikalailla arvaamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaa: pätkätöitä joltain matalapalkka-alalta. Tahdon kyllä tyttärelleni parempaa tulevaisuutta kuin elättää tällaista tapausta ja siinä sivussa uhrata omat mahdollisuutensa. Mutta kuten sanottua, kyse on kuitenkin vain teini-ihastuksessa tässä vaiheessa. Ensi kesäksi voi olla jo mukavampi poika. Ja ainahan sitä voi passittaa vaikka vuodeksi vaihtoon ulkomaille, jos homma ei muuten meinaa katketa! No vitsi... tosin tyttö haluaisi kyllä vaihtoon. ;) -AP PS: En ole tuossa välissä kommentoinut, vaikka joku ohjasikin vastakommenttinsa minulle. [/quote] Ok. Ymmärrän siinä tapauksessa. Vierastan vaan niin paljon tuota duunareiden halveksuntaa, kun itse tiedän että he voivat olla ihan samalla viivalla korkeammin koulutettujen kanssa. Äly saattaa riittää vaikka kuinka pitkälle, haluavat vaan hankkia elantonsa käytännön työllä, eikä siinä ole mitään väärää. Jospa se poikkis siitä vielä aikuistuu, ja kjn ehkäisykin on kunnossa, niin jospa kaikki sujuisi hyvin.
[/quote]
Älystä tuskin oli kyse vaan kunnianhimosta. Jos ei tähtää korkealle jää jalkoihin ja elämästä voi tulla aika ankeeta. Aikaisemmin tehdasduunarikin osti omakotitalon ja eli mukavasti. Enääse ei sitä tee kun palkat on jo niin alhaalla ettei sossuasiakkaat halua niitä töitä tehdä (koska se ei kuulemma kannata).
"...läpäisin lukion lukematta, kävin kurssin ja nyt minulla on hyväpalkkainen ammatti, omakotitalo, lapsi ja mies joka tienaa hyvin ja on fiksu ja pukeutuu hyvin vaikka jätti amiksenkin kesken."
Tässä ketjussa on yllättävän monta tällaista varsin epätodennäköistä, mutta ei tietenkään mahdotonta, tarinaa. Kaikki tosin jättävät kertomatta nykyiset ammatit ja tehtävät, mikä heikentää tarinoiden uskottavuutta aika lailla.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:03"]
Itselläni ei ole tytärtä, mutta ymmärrän AP:n huolen.
Akateemisen miehen kanssa ei myöskään tarvitse selittää miehelle, miksi hänen pitää laittaa puku päälle tullessaan mukaani firman avec-tilaisuuteen. Vaikka tietysti hänen mielestään farkut ja huonosti silitetty kauluspaita ovat juhlavat vaatteet. Ja voi luoja niitä keskusteluyrityksiä firman miesten kanssa. Sain parit ihmettelevät katseet. Sanomattakin selvää, ettei se suhde kauan kestänyt :D
[/quote]
Joo, jos olisin tuo kuvailemasi mies niin en minäkään olisi kauhean kauaa jaksanut sinunlaistasi eukkoa katsella.
[/quote]
Joku "revityt farkut ja bensalenkkarit" -mies nyt sitten ilmeisesti veti palkokasvit nenään tuosta? Eli miehenä et jaksa katsella naisia, jotka vaativat jotain tasoa kumppaniltaan. Kuten sen, että osaa pukeutua kuin aikuinen eikä pikkulapsi, tilanteen mukaisesti. Ja että osaa ehkä jopa solmia kravatin ilman, että pitää etsiä ohjetta netistä ja sitten kiukutella ½h peilin edessä sen kanssa.
Todistit aika pitkälti, miksi äideillä on syytä olla huolissaan tyttäriensä kumppanivalinnoista. Tuollainen vävypoika olisi todella kiva olla suvussa... Not.
[/quote]
Heh kiitos vaan, mutta olen ihan nainen. Minä rakastan kumppaniani juuri sellaisena kuin hän, juuri sellaisena kuin hän itse haluaa olla ja juuri sellaisissa vaatteissa kuin hän itse haluaa pukeutua. Minun kumppaninvalintaan ei vaikuta pätkääkään minun työpaikkani tai työtoverini saatika heidän mielipiteensä.
Olen itse korkeasti koulutettu, työskentelen media-alalla suuressa mediatoimistossa. Mieheni ei ole käynyt yhtäkään koulua loppuun ja työskentelee kaupan kassalla. Ja saa minun puolestani pukeutua ihan juuri niinkuin itse haluaa ja parhaaksi kokee.