Käy sääliksi tuttavaperheen tytär...
Tytöllä on ikää jo pian 25 vuotta, mutta ei ole tehnyt päivääkään töitä, ellei äidin tytölle hankkimaa muutaman viikon työharjoittelua lasketa. Äiti on aina hoitanut tytön puolesta aivan kaiken: pakannut ja purkanut koulureput, soittanut jännittävät puhelut, palauttanut vialliset ostokset kauppaan, kirjoittanut tytön ansioluettelon sanasta sanaan, soitellut tytölleen kesä- ja harjoittelupaikkoja, tehnyt jopa tyttärensä koulutehtäviä valmiiksi...Ja tyttärestä on kasvanut juuri sellainen kuin voi olettaa. Mukava, herttainen tyttö eikä missään nimessä tyhmä, mutta täysin aloitekyvytön. Ahdistuu jos asiat ei heti onnistu, luovuttaa pienestäkin vastoinkäymisestä, odottaa että joku muu hoitaa. Pelkää vastuuta ja epäonnistumisia kuin ruttoa. Tyttö aloitti lukion, jätti kesken. Aloitti amiksen, jätti senkin kesken. Ei ole koskaan ollut kesätöissä, ei koskaan tienannut omaa rahaa, vanhemmat maksaa tyttärensä vuokrat, ruoat, vaatteet, harrastukset ja kaikki kulut. On vanhemmistaan myös henkisesti täysin riippuvainen, kysyy aivan kaikesta äidiltään luvan, kuin 15-vuotias.
Se on surullista katsottavaa! Tyttö saisi aivan varmasti töitä vaikka kahvilasta tai päiväkodista jos vain yrittäisi, mutta ei kukaan palkkaa 25-vuotiasta joka ei edes itse osaa soittaa ensimmäistäkään työpuhelua.
Tarinan opetus: Opettakaa lapsenne ottamaan vastuu omasta elämästä, kannustakaa mutta älkää tehkö kaikkea puolesta! Teette lapsellenne karhunpalveluksen jos ette opeta lastanne pärjäämään omillaan :/
Kommentit (17)
Ihan kuin ap olisi kälyni, mutta muuttaisi tarinaa hiukan: kyse oikeasti pojasta ja hieman nuoremmasta. Kovasti mielipiteitä on tullut aina, muttei itsellä asiat ole sen kummemmin.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:20"]
Olen niin ylpeä 16- vuotiaastani, joka on ollut jo kahtena kesänä kesätöissä ja itse hoitanut kaiken.
[/quote]
kannattaa ollakin :)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:23"]
Mun mielestä tuon aloitteellisuuden huomaa jo ihan pikkulapsista. Kasvatuksella tuskin on kovasti merkitystä.
[/quote]
Voi kyllä on! Joillain se tulee luonnostaan, mutta muiden lasten kanssa sitä pitää pienestä pitäen treenata ja harjoitella.
Millä perusteella saisi varmasti töitä kahvilasta tai päiväkodista? Niihinkin työpaikkoihin on näinä aikoina paljon hakijoita ja yleensä niihin vaaditaan alan koulutus.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 21:55"]
Millä perusteella saisi varmasti töitä kahvilasta tai päiväkodista? Niihinkin työpaikkoihin on näinä aikoina paljon hakijoita ja yleensä niihin vaaditaan alan koulutus.
[/quote]
Totta, tällä hetkellä tunku on kyllä valtava :/ Omina kouluaikoina kahvilaan tai avustajaksi pääsi niin helposti verrattuna nykyiseen, siksi nuo esimerkit varmaan tulivat ekana mieleen.
Tarkoitin lähinnä että tyttö pääsisi elämässään pitkälle, jos vain ymmärtäisi itse tehdä sen eteen töitä. Olisi esimerkiksi aivan varmasti päässyt ylioppilaaksi ja jatko-opiskelemaankin, ja uskon että aktiivisella työnhaulla löytäisi todennäköisesti myös töitä.
Olen niin ylpeä 16- vuotiaastani, joka on ollut jo kahtena kesänä kesätöissä ja itse hoitanut kaiken.
Meillä on sama tilanne. Tai ainakin ulkopuolisen silmin. Totuus on kuitenkin se, että parikymppinen tyttäreni kärsii sosiaalisista peloista, paniikkihäiriöstä ja on ajoittain varsin ahdistunut. Hänellä myös add. Jos en olisi potkimassa persuksille ei mitään tapahtuisi ja tyttö syrjäytyisi täysin. Avullani hän on kuitenkin saanut jotain aikaiseksi ja toimintakykyä hiljalleen ylöspäin.
Mun mielestä tuon aloitteellisuuden huomaa jo ihan pikkulapsista. Kasvatuksella tuskin on kovasti merkitystä.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:23"]
Mun mielestä tuon aloitteellisuuden huomaa jo ihan pikkulapsista. Kasvatuksella tuskin on kovasti merkitystä.
[/quote]
Kyllä minusta on. Tuo tyttö oli paras kaverini lapsena(oltiin naapureita) ja ihan tavallinen reipas muksu kuten minäkin. Mutta meidän kasvatettiin aivan eri tavalla. Muistan kerran kun alakoululaisina olimme hihitellen soitelleet lankapuhelimella pilapuheluita naapureille ja jäimme siitä nolosti kiinni. Oma äitini pisti minut pyytämään henkilökohtaisesti itse anteeksi jokaiselta jolle oltiin soitettu. Tuttavaperheen äiti taas kiersi minun jälkeeni saman reitin _yksin_ pahoittelemassa oman tyttärensä osallisuutta.
Arvatkaa oliko 8-vuotiaana kivaa häpeissään kiertää läpi 10 ovea pyytämässä anteeksi pihapuheluita? Ei, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se oli oikein opettavaista.
ap
Ihan miten vaan. En enää jaksa selittää. Olen tehnyt sitä yli omien voimavarojeni.
Ahdistuneen ja masentuneen koulupudokaspojan äiti.
Meillä on naapurissa päinvastainen tapaus eli 25v nainen, joka ei peruskoulun jälkeen jatkanut opintoja vaan meni töihin johonkin kokoonpanotehtäviin. Sain ekan lapsen 16v iässä, sossu tarjosi asunnon (ei tarvinnut edes papereita täytellä, sossu huolehti) ja sen jälkeen on tullut 3 lasta lisää. Nainen on niin oma-aloitteinen, että etsii itse äijät elämäänsä, ei ole paljoa äitiä avuksi tarvinnut. Kahvilasta tuskin saisi töitä, koska vieroksuu kaikkea, vaikka lapset on päiväkodissa-
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:23"]
Mun mielestä tuon aloitteellisuuden huomaa jo ihan pikkulapsista. Kasvatuksella tuskin on kovasti merkitystä.
[/quote] joillain se tulee luonnostaan, mutta osalla se pitää opetella
On sellaisiakin äitejä jotka tekevät kaiken lapsensa puolesta saadakseen tämän uskomaan olevansa huono ja täysin osaamaton. Sitten onkin mukavaa kun iäkkäällä äidillä on tämä surusilmäinen nöyrä 40-50-vuotias naimaton seurustelematon tyttärensä hoivaamassa maailman parasta äitikultaa. Puhun vanhemmasta sisarestani.
Poikamme alkoi puhelinmyyjäksi 15-vuotiaana. Olisi meillä ollut varaa hänelle antaa rahaa menoihinsa, mutta itsepäinen on luonteeltaan. Hyvin tienasi.
Nyt on takana kolme ammattitutkintoa ja hyväpalkkainen työ.
Taitaa tuo puhelinmyyntityö olla yksi todellinen vaihtoehto, jos työtä haluaa tehdä. Vaikkakin kovin aliarvostettu.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:45"]
Ihan miten vaan. En enää jaksa selittää. Olen tehnyt sitä yli omien voimavarojeni.
Ahdistuneen ja masentuneen koulupudokaspojan äiti.
[/quote]
Mielenterveysongelmat ovat oma lukunsa, niihin en osaa ottaa kantaa. Enkä halua antaa asiasta turhan mustavalkoista kuvaa. minusta on vain tärkeää että vanhemmat luottavat lapseensa.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:56"]
On sellaisiakin äitejä jotka tekevät kaiken lapsensa puolesta saadakseen tämän uskomaan olevansa huono ja täysin osaamaton. Sitten onkin mukavaa kun iäkkäällä äidillä on tämä surusilmäinen nöyrä 40-50-vuotias naimaton seurustelematon tyttärensä hoivaamassa maailman parasta äitikultaa. Puhun vanhemmasta sisarestani.
[/quote]
Pitää vielä sanoa että pistin tämän jo lapsena merkille tuon tytön äidin asenteesta. Ei luottanut yhtään siihen että tyttö pärjäisi, vaikutti jopa välillä toivovan ettei tytttö pärjäisi. Ja usein puheissaan "piilolyttäsi" tyttärensä taitoja, tyyliin "Matikka on AINA ollut X:lle niin hirveän vaikeaa, X:lla nyt ei vaan ole matikkapäätä!" vaikka tyttö ei ollut edes yrittänyt. Jos kuulee tuota jatkuvasti niin ei ihme että alkaa ajatella että ei varmaan osaakaan mitään.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:56"]
On sellaisiakin äitejä jotka tekevät kaiken lapsensa puolesta saadakseen tämän uskomaan olevansa huono ja täysin osaamaton. Sitten onkin mukavaa kun iäkkäällä äidillä on tämä surusilmäinen nöyrä 40-50-vuotias naimaton seurustelematon tyttärensä hoivaamassa maailman parasta äitikultaa. Puhun vanhemmasta sisarestani.
[/quote]
uskomattoman itsekästä vanhemmuutta :(