Lue keskustelun säännöt.
Hauskat naapurit
26.11.2014 |
Kerätään tänne kokemuksia hauskoista, mukavista, merkillisistä ja miksi ei myös kamalista naapureista! Mitä teidän kohdallenne on sattunut?
Meidän vanhan asuntomme yläpuolelle muutti ikäisemme, eli nuori pariskunta joilla soi kokoajan mitä ihmeellisin poppi. Sama jumputuskappale soi välillä monta tuntia putkeen! Vähän ennen kun muutimme pois he tulivat soittamaan ovikelloa ja ilmoittamaan, että heillä on tuparibileet viikonloppuna. Pahoittelivat aiheutuvasta melusta ja kutsuivat meidät mukaan pirskeisiin :) . Ei menty, mutta juhlailtana lähdimme ulos ja yksi juhlaseurueen jäsen kiipesi alhaalta puuta pitkin kolmanteen kerrokseen naapureillemme bileisiin muitten hurratessa. Kyllä nauratti :D .
Talossa missä nyt asutaan, alakerran mummot haluavat tietää kaiken, siis ihan kaiken. Pyykkituvasta tullessani kyselevät mitä kaikkea pesin, kauppareissun jälkeen haluavat tietää mitä teen illalliseksi ja jos muuten vaan rapussa törmätään niin kyselevät onko mies töissä vai kotosalla :') . Onneksi olen maahanmuuttaja ja he aika vanhoja, joten kysymykset voi kuitata kun totean etten ymmärtänyt, ei ole niin hyvä suomi ;) . Hyvin mukavia ja kohteliaita ovat kyllä, heiltä saa aina apua jos tarvitsee ja joskus auttavat kysymättäkin, heh.
Kommentit (7)
Mun äidillä on hauska naapuri, harmiton aikamiespoika.
Mun äiti asuu yhdessä mun kehitysvammaisen veljeni kanssa, ja äitini aikamiespoikanaapuri aina äitiäni vikittelee rapussa nähdessään, mutta kaveri on harmiton eikä ollenkaan limainen tms. Äiti aina sanoi että jos hän olisi miestä vailla niin naapuri olisi ihan hyvä mies, mutta ei halua kuitenkaan mitään miestä ottaa.
Mun äidillä on kaksi puhelinliittymää omalla nimellään, ja toinen on siis kehitysvammaisen veljeni kännykkä jolla veli aina pelaa. Tää naapurin jantteri erään kerran kysyi äidiltä rappukäytävässä että kuin sä nyt noin etäiseltä vaikutat vaikka tekstareissa aina olet niin vastaanottavainen?
Äiti ihmetteli vähän asiaa ja sanoi että älä höpötä siinä.
Erään kerran veljeni sitten tuli kännykkänsä kanssa äitini luo ja sanoi että : voitko sanoa tuolle Pertille että ei kirjoita enää minulle? Äiti tutki veljeni puhelinta ja siellähän oli monen viikon ajalta tekstiviestien vaihtoa veljen ja Pertin välillä. Tekstarit meni suunnilleen näin:
Pertti: Terve naapuri.Täällä olisi tarjolla herkkua täällä naapurissa. Veli: OK. En pääse tulemaan.
Pertti: Näytit kauniilta tänään rappukäytävässä. Veli: KIITOSS
Pertti: Mitäs tuumaat jos tänään tehtäs jotain kivaa yhessä? Veli: Minulla on tänään terapia en voi
yms. yms. viestit jatkuivat siten että Pertti vokotteli hienovaraisesti ja veli ei ottautunut. Jossain vaiheessa veli sitten oli vissiin ärsyyntynyt ja vienyt kännykän äidille, ja koko homma oli selvinnyt.
Äitiä oli naurattanut kauheasti ja oli sitten kertonut Pertille että lakkaa lämmittelemästä veljeäni. :D Pertti oli Finderista hakenut äitini numeroa ja oli saanut veljeni käytössä olevan numeron, eikä ollut tajunnut että flirttailee tekstareissa veljelleni. Eikä veli tietenkään ajatellut että viesteissä olisi mitään häiritsevää, mutta lopulta oli turhautunut siihen kun Pertti laittoi aina viestiä kesken pelaamisen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 23:01"]
Mun äidillä on hauska naapuri, harmiton aikamiespoika.
Mun äiti asuu yhdessä mun kehitysvammaisen veljeni kanssa, ja äitini aikamiespoikanaapuri aina äitiäni vikittelee rapussa nähdessään, mutta kaveri on harmiton eikä ollenkaan limainen tms. Äiti aina sanoi että jos hän olisi miestä vailla niin naapuri olisi ihan hyvä mies, mutta ei halua kuitenkaan mitään miestä ottaa.
Mun äidillä on kaksi puhelinliittymää omalla nimellään, ja toinen on siis kehitysvammaisen veljeni kännykkä jolla veli aina pelaa. Tää naapurin jantteri erään kerran kysyi äidiltä rappukäytävässä että kuin sä nyt noin etäiseltä vaikutat vaikka tekstareissa aina olet niin vastaanottavainen?
Äiti ihmetteli vähän asiaa ja sanoi että älä höpötä siinä.
Erään kerran veljeni sitten tuli kännykkänsä kanssa äitini luo ja sanoi että : voitko sanoa tuolle Pertille että ei kirjoita enää minulle? Äiti tutki veljeni puhelinta ja siellähän oli monen viikon ajalta tekstiviestien vaihtoa veljen ja Pertin välillä. Tekstarit meni suunnilleen näin:
Pertti: Terve naapuri.Täällä olisi tarjolla herkkua täällä naapurissa. Veli: OK. En pääse tulemaan.
Pertti: Näytit kauniilta tänään rappukäytävässä. Veli: KIITOSS
Pertti: Mitäs tuumaat jos tänään tehtäs jotain kivaa yhessä? Veli: Minulla on tänään terapia en voi
yms. yms. viestit jatkuivat siten että Pertti vokotteli hienovaraisesti ja veli ei ottautunut. Jossain vaiheessa veli sitten oli vissiin ärsyyntynyt ja vienyt kännykän äidille, ja koko homma oli selvinnyt.
Äitiä oli naurattanut kauheasti ja oli sitten kertonut Pertille että lakkaa lämmittelemästä veljeäni. :D Pertti oli Finderista hakenut äitini numeroa ja oli saanut veljeni käytössä olevan numeron, eikä ollut tajunnut että flirttailee tekstareissa veljelleni. Eikä veli tietenkään ajatellut että viesteissä olisi mitään häiritsevää, mutta lopulta oli turhautunut siihen kun Pertti laittoi aina viestiä kesken pelaamisen. :D
[/quote]
Hahhah, voi miten ihana!! :D Kaikkea hyvää sulle, veljelles, äitilles ja tietenkin Pertille!
Eka tarina tässä:
asuin opiskelija-asunnossa, omat lapset olivat alle kouluikäisiä. kerrosta alemmaksi muutti nainen lapsensa kanssa. Ajattelin, että kaksi yh:ta, menin ja tutustuin, kutsuin kylään jne. Tutustuttiin.
Sain naisesta todellisen riesan. Hän osoittautui kaikin puolin kummalliseksi. Hyvin alkanut lasten hoito, että vuorotellen, meni siihen, että hänen lapsensa oli meillä ihan jatkuvasti ja hän kerjäsi kaiken aikaa minua ottamaan sen lapsen. Lopulta kieltäydyin. Minunkin piti tehdä koulutehtäväni, Omissakin lapsissa oli, Hän vetosi että minulla on isompi asunto, mutta unohti, että meitä oli kolme, heitä kaksi. Hän vetosi, että minulle tulee elarit ja lapsilistä kahdesta lapsesta ja hänelle vain yhdestä.... ja miten hän tarvitsee omaa aikaa ja läksyn tekoaikaa... ja kun en sitä lasta ottanut, hän jätti lapsen yksin, istui itse lähikuppilassa oluella, ruokaa se lapsi ei tainnut saada, oli kovin nälkäinen ja joskus lukittu ulos ilman aampalaa kun äidillä oli muuta aamuhommaa pienessä asunnossa..
meidän välit meni siis poikki.
Toinen tarina.
Muutin uuteen vastavalmistuneeseen kerrostaloon ja tutustuin kerrosta alempana asuvaan naiseen. Vietimme hulvattoman hauskaa sinkkuaikaa yhdessä, olimme siis kaksi vapaata naista molemmat. Olemme yhä ystäviä, hän on paras ystäväni ikinä.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 23:14"]
Eka tarina tässä:
asuin opiskelija-asunnossa, omat lapset olivat alle kouluikäisiä. kerrosta alemmaksi muutti nainen lapsensa kanssa. Ajattelin, että kaksi yh:ta, menin ja tutustuin, kutsuin kylään jne. Tutustuttiin.
Sain naisesta todellisen riesan. Hän osoittautui kaikin puolin kummalliseksi. Hyvin alkanut lasten hoito, että vuorotellen, meni siihen, että hänen lapsensa oli meillä ihan jatkuvasti ja hän kerjäsi kaiken aikaa minua ottamaan sen lapsen. Lopulta kieltäydyin. Minunkin piti tehdä koulutehtäväni, Omissakin lapsissa oli, Hän vetosi että minulla on isompi asunto, mutta unohti, että meitä oli kolme, heitä kaksi. Hän vetosi, että minulle tulee elarit ja lapsilistä kahdesta lapsesta ja hänelle vain yhdestä.... ja miten hän tarvitsee omaa aikaa ja läksyn tekoaikaa... ja kun en sitä lasta ottanut, hän jätti lapsen yksin, istui itse lähikuppilassa oluella, ruokaa se lapsi ei tainnut saada, oli kovin nälkäinen ja joskus lukittu ulos ilman aampalaa kun äidillä oli muuta aamuhommaa pienessä asunnossa..
meidän välit meni siis poikki.
Toinen tarina.
Muutin uuteen vastavalmistuneeseen kerrostaloon ja tutustuin kerrosta alempana asuvaan naiseen. Vietimme hulvattoman hauskaa sinkkuaikaa yhdessä, olimme siis kaksi vapaata naista molemmat. Olemme yhä ystäviä, hän on paras ystäväni ikinä.
[/quote]
Harmi tuo ylempi tarina, toivottavasti lapsella kaikki hyvin...
Luhtitalossa yläpuolella asui nuori perhe, kaksi pientä lasta. He heräsivät elämään noin klo 20, jolloin alkoi hirveä jytinä ja meteli ja kirkuminen ja rieuhiminen. Hauskaa oli, juu.
Kerran heillä oli vieraita. Meteli oli aivan mieletön, tuntui että tulevat katon läpi syliin. En kuullut telkkarista ääntä ollenkaan, onneksi oli tekstitys. Klo 02 loppui leffa ja meteli yläkerrasta.
heillä oli ystäviä kylässä, lapsiperhe, eli he olivat kaikki kahdeksan henkeä siinä 70 neliön kolmiossa valvoneet 02:een, vetäneet meteliä ja pussihyppelyä tai mitä lie.. ihan uskomaton möykkä.
Sanoin jotain tälle rouvalle, ja rouva tosiaan kertoi vieraista ja totesi ystävällisesti, että olisit tullut sanomaan. No, myöhemmin sitten kävin sanomassa, että haluan nukkua, voitteko ystävällisesti jo.. koska se meteli alkoi tosiaan klo 20 joka ilta ja kesti jonnekin puolilleöin. Sen jälkeen perheen isä suuttui. Kun olin muutaman kerran siis käynyt sanomassa, luvan kun kerran sain. Kun nuori perhe tuli jalkakäytävällä vastaan, isä otti vihaisen murhaavan ilmeen, etuketon ja puski kohti kaksostenrattailla, tyyliin, että en väistä, ajan päälle jos toi alakerran paska akka ei väistä. Minua huvitt.
samaisessa luhtitalossa asui naapurissa nuori lesbopari, joilla oli koira. Kun tytöt oli pois, koira ulvoi ikäväänsä, läpi yön. Ja niitä ääniä, sitä huutoa, no, heillä oli villi seksielämä. Aina ei tiennyt, missä nukkua yönsö,. Makkarissa ei voinut, kun seinän takana tytöt huusi kiimassaan. Olohuoneessa ei voinut, kun yläkerta veti pussihyppelyä. Ja jos muuten oli hiljaista, koira huusi ja ulvoi ikäväänsä.
Juu, en asunut siinä kauaa.
Isännöitsijälle ei voinut valittaa, koska olisi pitänyt olla vähintään kahden naapurin nimet. No mistä minä laitan nimiä, kun yläkertalaisten alapuolella ei asu muita kuin minä. !?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 23:14"]
Eka tarina tässä:
asuin opiskelija-asunnossa, omat lapset olivat alle kouluikäisiä. kerrosta alemmaksi muutti nainen lapsensa kanssa. Ajattelin, että kaksi yh:ta, menin ja tutustuin, kutsuin kylään jne. Tutustuttiin.
Sain naisesta todellisen riesan. Hän osoittautui kaikin puolin kummalliseksi. Hyvin alkanut lasten hoito, että vuorotellen, meni siihen, että hänen lapsensa oli meillä ihan jatkuvasti ja hän kerjäsi kaiken aikaa minua ottamaan sen lapsen. Lopulta kieltäydyin. Minunkin piti tehdä koulutehtäväni, Omissakin lapsissa oli, Hän vetosi että minulla on isompi asunto, mutta unohti, että meitä oli kolme, heitä kaksi. Hän vetosi, että minulle tulee elarit ja lapsilistä kahdesta lapsesta ja hänelle vain yhdestä.... ja miten hän tarvitsee omaa aikaa ja läksyn tekoaikaa... ja kun en sitä lasta ottanut, hän jätti lapsen yksin, istui itse lähikuppilassa oluella, ruokaa se lapsi ei tainnut saada, oli kovin nälkäinen ja joskus lukittu ulos ilman aampalaa kun äidillä oli muuta aamuhommaa pienessä asunnossa..
meidän välit meni siis poikki.
Toinen tarina.
Muutin uuteen vastavalmistuneeseen kerrostaloon ja tutustuin kerrosta alempana asuvaan naiseen. Vietimme hulvattoman hauskaa sinkkuaikaa yhdessä, olimme siis kaksi vapaata naista molemmat. Olemme yhä ystäviä, hän on paras ystäväni ikinä.
[/quote]
Harmi tuo ylempi tarina, toivottavasti lapsella kaikki hyvin...
[/quote] Se lapsi oli ensimmäinen tämmöinen kohtaamani. Hänellä oli - nälkä. Ruuan nälkä ja aikuisen nälkä. Hän oli kateellinen minun lapsilleni, koska sisarusten suhde oli vahva ja hän jäi ulkopuolelle. ..
Mutta tuo lapsi on nyt vajaa kolmikymppinen aikuinen. Ihan sattumalta he muuten asuivat myöhemmin saman koulupiirin alueella kuin mekin ja lapsi oli samassa koulussa missä toinen lapsistani. Lapset olivat teini-ikäisiä silloin.
En tiedä mitä hänelle kuuluu nyt.
Kertokaas :) !