Lapsi ei mene kouluun. Mitä tehdä?

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 09:50"]

Onko tässä siis ongelmana se että lapsi jos vaihtaa johonkin kouluun jossa saa tukea, hänet leimataan?

Kenelle se on sitten ongelma? Sinulle vai lapselle? Entä jos lapsi saataisiin vaikka käymään siellä niin näkisi ettei se ole mikään pöpilä. Kai tässä nyt suuremmassa osassa on se että lapsi menisi kouluun!

Minusta kuulostat kumman salamyhkäiseltä ja lapsi saattaa hyppyyttääkin teitä: mummu menee harkkoihin koska siellä on joku vaikea kaappi. Tekosyy tuo on. Miten paljon te menette noihin mukaan?

Jos annat rangaistuksen: ei kännykkää niin miten se vaikuttaa? Rangaistuksina on turha langettaa sellaista joka ei lasta heilauta. Jos kiellät tietokoneen niin meneekö sitten "kaverille leikkimään"? Käytännössä lapsi sitten menee pelaamaan. Oletko seurannut tätä?

Tai jos laitat arestin lapselle, niin löydätkö perheesi kylpylästä sen aikana?

Me ketjussa ei tiedetä miten sinä voit tai mikä on perheen tilanne kuten joku väitti. Heti sanotaan että joo, lapsella joku henkinen juttu. Se voi olla, mutta kyllä siellä taustalla voi olla vanhempien ero/alkoholismia/pelkotiloja ties mistä.

Lapsi saa ihan kummallista huomiota. Minä soittaisin lapselle lääkäriajan ja istuttaisin jonkun vanhan patun eteen selittämään kun oksettaa/huimaa/kuumeinen olo/varpaassa paise.. Kamalasti tuollainen haittaa elämää -eikun sehän vaikuttaa vaan siihen että lapsi ei mene kouluun, illalla se menee harkkoihin, shoppaileen, rafloihin, puistoihin.. ? Mummo vie treeneihin koska lapsi ei saa pukukoppia auki? Avaako mummo sen?

Minusta te vaan ylläpidätte lapsen oireilua. En sano että huono juttu kun mummo vie treeneihin. Mutta kyllä toi vaikuttaa kummalliselta toiminnalta, eikä ongelma ratkea sillä että mummo vie treeneihin.

Minuakin kiinnostaa tietää että onko lapsi tietoinen siitä että lastensuojelua alkaa kiinnostamaan lapsen pinnaus. Jossain on koulunkin raja. Lapsesi pelkää ettei osaa mutta kun välttelee kouluunmenoa niin ei osaa senkäänvertaa! Kaivaa itselleen vaan hautaa tuossa. Jos siellä joku reagoi siihen ettei lapsi osaa vastata oikein, se on kiusaamista ja siihen puututaan sen mukaan. Mutta jos lapsi syyttää muita noin, minusta se on myös hyvin väärin ja hän syyttää muita turhasta, minusta se tekee sinun lapsesta kiusaajan.

On melko persoonallista että lapsesi käy jossain terapiassa hahmotusongelmien takia, muttei tälläinen pikkuseikka ole sitten siellä noussut esiin!? Sinäkö sitä leimaantumista pelkäät? Onko tämä siis sinun ongelmasi? Ja syytät lastasi että hänellä on ongelma. Mitä ongelmia sinulla on?

[/quote]

Ongelma ei ole settä minä, isä tai lapsi pelkää leimautuvan. Kaiken ne avunrippeet mitä meille on tarjottu, olemme ottaneet vastaan ilomielin. Ite otin yhteyttä tähän erityiskouluun ja keskustelin heidän kanssaan asiasta ja heiltä sain tuon kommentin sovelletusta opintosuunnitelma-asiasta ja keskusteltuani heidän kanssaan he olivat sitä mieltä, että heidän pienluokka jossa lapsia jolla paljon suurempia vaikeuksia, vie pojaltamme kaiken ajan.

Oletko sitä meiltä, että jos lapsi pelkää ettei saa kaappia lukkoon/auki, niin hänet pitää vaan lähettää sinne pelkäämään ja suoriutumaan itse vaikka se pelottaa? Nimenomaan hahmotushäiriö aiheuttaa tämänkaltaisia ongelmia. Meillä se hyvä puoli että mummo voi olla avuksi ja tukena jos lapsi tarvitsee. Me tai mummo ei tee kaiken "vaikean" lapsen puolesta vaan lapsi yrittää ensin itse ja yrittää selviytyä, me/mummo toimii ns taustatukena tarvittaessa.

Missä sanoin, että lapsi käy terapiassa? Luitko viestini nro 43 "Itsetunnon takia kävi perheneuvolassa, mutta se ei oikein natsannut. Me vanhemmat käymme ns perhekoulua jossa saadaan tukea ja vinkkejä." Me vanhemmat haemme apua itsellemme ja uusia ratkaisukeinoja lapsen auttamiseksi kotona. Valitettavasti en ehkä ole niin hyvä äiti kuin sinä. Siitä pointsit sulle.

Joslapsi on ollut kotiarestissa niin hän todellakin pysyy kotona. Ei mennä kauppaan, uimaan , shoppailemaan, ei edes harrastukseen. Kotona ei myöskään käytä konetta, pleikkaa, tablettia.

Olet myös siis sitä mieltä, että lapsen pitää sietää sitä että hänelle nauretaan kun vastaa väärin koska kotona ja opelle ei siitä saa kertoa koska se tekee hänestä kiusaajan. Näin asia nyt vaan, että ope ei ole puuttunut tähän asiaan tunnilla eikä mitä ilmeisimmin se jälkeenkään. Lapseniko on nyt kiusaaja kun me puutumme tähän käytökseen.

Lapselle on kyllä puhtuu lastensuojeluasioita ja huostaanotosta, että sellaista voi tapahtua kun ei käy koulua.

Omasta mielestäni mulla/meillä ei ole ongelmaa, olen vain kaikin keinoin, jopa oman terveyteni uhalla yrittänyt auttaa lastamme. Monia asioita olemme varmaan tehneet väärin mutta ainakin yritämme kaikkemme toimiaksemme oikein. Tämän takia olemme hakeneet itsellemme apua. Se on kyllä hyvä, että olet parempi kuin minä.

Niin, ja emme ole eronneet. Olemme tavallinen perhe jossa molemmat vanhemmat työssäkäyviä.

Ap

Toinen vanhempi jää töistä pois tai siirtyy osa-aikatöihin ja alkaa kotiopettaa lasta. Jos tällaiseen järjestelyyn ei ole varaa, ei lasta olisi pitänyt alunperin hankkiakaan.

Meillä on hyvin samankaltainen tilanne. Lapsella lievä lukihäiriö, jonka vuoksi opiskelu vaikeaa. Ala-asteella toiset nauroi, kun ei osannut vastata oikein ja opettaja valitti, että puhuu liian hiljaa. Lopulta lakkasi puhumasta kokonaan koulussa. Keskusteltiin oppilashuoltoryhmässä ja jutteli koulupsykologin/kuraattorin kanssa, jotenkuten sai ala-asteen käytyä. Nyt yläasteella kieltäytyy kouluunmenosta, oksettaa, pyörryttää , päätä särkee. Kaikenlaista apua yritetty saada ja neuropsykiatriset tutkimukset tulossa. Tyttöä vaikea rangaista kouluun menemättömyydestä, kun lähinnä vain itkee. Koulu tullut kyllä hyvin vastaan, mutta rankalta tämä tuntuu. Kiusaamista ei pitäisi olla ja kavereita on, harrastuksissa käy. Kertoo. ettei ymmärrä mitään eikä muista mitään ja kaikki pitää tyhmänä.
Itse haluaisin tytön pienryhmään, erityisluokalle, sairaalakouluun, mutta ongelmien pitäisi olla isompia. Tsemmpiä aloittajalle, olisikin kiva kuulla, miten jaksatte.

Vanha juttu, mutta ihmetyttää tuo, että miksi erityisluokka vaikeuttaa jatkoa? Oma lapseni on käynyt ala-asteen erityisluokassa, mutta suorittanut silti normi oppimäärän. Yläasteella normiluokassa, niin että käytännön aineita integroitiin. Normaalin ammattikoulun ilman tukitoimia ja nyt opiskelee amk:ssa ihan siinä missä muutkin ilman suurempia vaikeuksia. Jotain pientä on, mutta niitä on normikoulutkin käyneillä. 

Alku tekstiä lukiessa vaikutit ihan fiksulta, mutta tuo viimeinen kommentti "tekisi mieli jättää se kakara noteeraamatta aamuisin. Tehkööt mitä lystää"
sai ihokarvani pystyyn.

Lapsellasi on ongelmia ja sinä ajattelet noin?!

Kun tätä on kestänyt neljä vuotta, niin alkaa keinot olla vähissä.
Huomautko että kirjoitin "tekisi mieli...", en kuitenkaan niin tee.
Löytyä on varmasti kiva löydä lisää?!
Ap

Ongelma=lapsi ei halua mennä kouluun

Syy= ?

Kiusataanko häntä koulussa?

Lapsi tarvitsee nyt todella paljon tukea sinulta. Se on varmasti raskasta ja saa tuntua rasittavalta. Edelleen tarvitaan selkeästi keskusteluja sekä opettajan että psykologin kanssa. Tuon pelon pohjille asti täytyy jotenkin vain päästä, jotta asian saa ratkaistua. Jos koulussa käyminen ei mitenkään onnistu, niin toinen vaihtoehto on sitten kotikoulun järjestäminen (mikäli lapsi siis vielä oppivelvollinen eikä kouluun meno mitenkään onnistu). Siitä on vanhemmille sitten aika paljon vielä enemmän vaivaa ja järjestämistä.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 07:23"]

Alku tekstiä lukiessa vaikutit ihan fiksulta, mutta tuo viimeinen kommentti "tekisi mieli jättää se kakara noteeraamatta aamuisin. Tehkööt mitä lystää" sai ihokarvani pystyyn. Lapsellasi on ongelmia ja sinä ajattelet noin?!

[/quote]

Aivan normaalia ajatella noin, jokainen jaksaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Ja kuten varmaan huomasit ap, kirjoitti, että tekisi mieli. Ei siis, että aikoo tehdä niin.

Eiköhän jokaisella vanhemmalla ole tullut jossakin vaiheessa mieleen jotakin "ikävää" kun on väsynyt, ja jokin ikävä tilanne on esim valvottanut pitkään jne.

Esimerkiksi kun valvot seitsemättä yötä putkeen koliikkivauvan kanssa, niin helposti siinä väsyneenä tule mieleen vaikka mitä ikävää, mutta ei sitä silti "kukaan" toteuta.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 07:27"]Kun tätä on kestänyt neljä vuotta, niin alkaa keinot olla vähissä.
Huomautko että kirjoitin "tekisi mieli...", en kuitenkaan niin tee.
Löytyä on varmasti kiva löydä lisää?!
Ap
[/quote]

Neljä vuotta? Minkä ikäinen lapsesi oikein on?

Vaihakaa koulua. Sairaalakoulu voisi olla erinomainen vaihtoeto, jos tuo on jatkunut jo 4 vuotta, sillä silloin alkuperäsen ongelmalisäki on tullut muita jumeja ja pakkomielteitä. Kysy siltä psykologlta ja koululääkäriltä apua.

Lastasi kiusataan koulussa.

Juu. Psyykkisen avun piiriin, sairaalakouluun tai kuntouttavaan luokkaan. Eikö näitä muita vaihtoehtoja ole tullut koulun puolelta tai psykologilta?

Lapsi 11v. Kiusaamista ei ole. Kyselty opelta, lapselta, käyty 'vakoilemassa' koulun ympäristössä. Perheneuvolasra ei apua kun se nainen kenen luona lapsi kävi oli outo, ei osannut ottaa lasta oikealla tavalla.
Koulun kanssa käyty keskustelua koko ajan. Mikään ei auta.
Ap

Kuulostaa tosi rankalta tilanteelta teille molemmille. Onko open ja psykologin kanssa juttelu johtanut mihinkään? Onko lapsella muihin tilanteisiin liittyviä samanlaisia tuntemuksia? Itse yrittäisi saada terkkarin ja koululääkärin kautta lähetettä lastenpsykiatriselle  polille (vai jo nuoriso?), jotta pelon taakse päästäisiin oikeasti käsiksi ja lapsi saisi keinoja käsitellä tunteitaan kouluun liittyen. Ja komppaan edellisiä, onko jokin muu syy, kiusataanko tms?

Kotiopetus on yksi vaihtoehto, mutta pidän itse sitä huonona tällaisessa tilanteessa. Kynnys mennä ihmisten ilmoille kasvaa ja ikätoverien seuraa täytyy hakea muualta, jottei täysin tipahda peräkammariin. Tilanne kotona voi myös kärjistyä. Sairasloma tekee saman, ellei sitä käytetä oikeasti toipumiseen ja asian työstämiseen (terapia tms).

Tsemppiä! Hae apua tilanteeseen. Lapsikin aistii kyllä sinun pelkosi ja ahdistuksesi ja kierre syvenee.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 07:33"]Juu. Psyykkisen avun piiriin, sairaalakouluun tai kuntouttavaan luokkaan. Eikö näitä muita vaihtoehtoja ole tullut koulun puolelta tai psykologilta?
[/quote]
Ei ole kukaan ehdottanut mitään muita ratkaisukeinoja kuin keskustelu.
Soitan tänään perheneuvolaan uudestaan aikaa.
Yritetty lahjoja, uhkailla, kiristää, ei auta. Takavarikoitu pleikkarit, tabletit, puhelin vaidettu 15 vuotta vanhaan jolla pystyy soittamaan. Kotiarestiä, viikkorahat otettu pois. Mikään ei hetkauta tätä lasta.
Ap

Voisin myös soittaa neurologiselle jossa on asiakkaana (hahmotushäiriö jne) jos heillä olisi jotain ideaa tähän tai pääsisi sitä kautta psykologille.
Ap

Luokan vaihto tai jos mahdollista niin peräti koulun vaihto.
Jos vaikka pienluokassa ois helpompi viitata ja vastata.
Joku palkinto ku on tietty määrä koulupäiviä menny hyvin.

Kyseessä on koulupelko. Ihmettelen jos neljä vuotta koululla vaan pyöritelty peukaloita asian suhteen. 13 antoi hyviä neuvoja. Vaatii ehdottomasti jo erikoissairaanhoidon selvittelyitä.

Tuo hahmotushäiriö voi olla osasyy. Onko koulussa koko ajan osaamisensa äärirajoilla? Ja opettaja ei osaa huomioida rajoitteita? Jos on lastenneurologiall asiakkaan, voit hyvin  ottaa ensin sinne yhteyttä.