Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei mene kouluun. Mitä tehdä?
11.11.2014 |
Ei vaan halua mennä. Joka aamu valittaa milloin mitäkin oireita; oksettaa, maha kipeä, pää kipeä. Ei oksenna, ei ripuloi. Ummetusta on.
On keskusteltu open ja psykologin kanssa. Lapsi pelkäsi että vastaa väärin tunnilla joten ei viittaa. Ope kyselee yleensä näiltä "poissaolevilta" kun ei viittaa. Ope lupasi ettei tee meidän pojalle tämän ja poika lupasi viitata useammin. Pari päivää meni ok.
Nyt taas valittaa oloaan.
Jos pakotan kouluun, huutaa ja räyhää sekä itkee. Soittaa neljä kertaa 15min matkalta ettei voi mennä kun oksettaa ja maha kipeä. Lapsi aivan paniikissa.
Jos saa jäädä kotiin niin olo menee ohi aamupäivän aikana.
Ei auta keskustelu saati suuttuminen. Mikään ei auta.
Mä en kestä enää tätä. Kohta mun pitää taas mennä töihin eikä ole aikaa vääntää tätä joka aamu, saati käydä näitä rauhoituskeskusteluja työmatkalla bussissa ja työpaikalla.
Hermo kireällä itsellä joka aamu. Tekis mieli jättää se kakara noteeraamatta asmuisin. Tehkööt mitä lystää.
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 08:35"]
Miksei erityiskoulussa saa edetä normaalin hopsin mukaan, jos ongelmat ovat henkisiä ja sosiaalisia? Hirveän vaikea ymmärtää.
[/quote]
no muodollisesti saakin, mutta käytännössä siellä ei kukaan kerkiä sitä opettamaan, eikä esim yläkoulun puolella enää ole päteviä aineenopettajiakaan. Eli pitää olla TODELLA POIKKEUKSELLISEN fiksu lapsi, että ilman opetusta etenee normaaliopetussuunnitelmassa - vaikka muita vaikeuksia ja voimiakuluttavia tekijöitä on paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä sanoa, mutta onneksi on muillakin ongelmia. Sitä helposti luulee, että vain omassa elmässä. Meillä on tyttö ollut pitkään järjettömän väsynyt. Hänelle saatiin 2 kk välein kaikki labrat, kun olin niitä 5 kk vaatinut. Lopulta kävi ilmi, että väsymyksen takana on kilpirauhasen ongelmia. Tämä koko tilanne ajoi siihen, että tyttö nukkui noin 20 tuntia vuorokaudessa eikä käynyt koulua. Lopulta sai keväällä psykiatriselta puolelta puhtaat paperit ja sairaslomaa sekä lääkityksen kilpirauhaseen.
Kuitenkin tämä tilanne oli aiheuttanut sen, että vuorokausirytmi meni aivan sekaisin. Sitä ei nyt tahdota saada kuntoon vaikka kuinka yritetään. Koko syksynä käynyt vain joitan päiviä koulua.
Nyt ytiettään rakentaa tukijäjestelmää ja olen itse ehdottanut kotikoulua siksi aikaa, että saa muut kiinni opninoissa ja kaikki kokeet suoritettua. Se saattaisi laittaa pakolla myös rytmin muuttumaan. Olen myös ehdottanut useita eri vaihtoehtoja, jotta rytmitys saataisiin järkeväksi ja normaaliksi. Tuntuu vaan, että rahaa ei haluta käyttää. Toisaalta, kun tytöllä ei ole muita ongelmia, pidetään tätä, miten sanoisi, vakavahkona, mutta ei suurena ongelmana. Itse olen sitä mieltä, että lääkärin olisi pitänyt antaa rytmitykseen pakottavia apukeinoja jo heti elokuussa, kun nähtiin, ettei tilanne ole hänellä edelleen hallinnassa.
Kaikki nämä systeemit ovat aika masentavia, vähätteleviä ja kukaan ei halua tehdä mitään sellaista, mikä auttaisi. Nuoren elämä tässä on nyt, ja tulevaisuus kyseessä. Voimatton ja väsynyt olo itsellä.
Olen ollut yhteydesä myös koulukotiin ihan vaan kysyäkseni, miten he näkevät tässä olevan ratkaisun paikan. Sieltä psykologi sanoi heti, että rytmi kuntoon ja koti on nuorelle oikea paikka, kun ei kerran muita ongelmia ole. Nyt sitten odottelen, että joku tekisi päätöksen johonkin suuntaan. Itse en minkään koulukodin linjalla ole, mutta jos tytön tulevaisuus on siitä kiinni, on siihen kai lähdettävä.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 07:49"]Voisin myös soittaa neurologiselle jossa on asiakkaana (hahmotushäiriö jne) jos heillä olisi jotain ideaa tähän tai pääsisi sitä kautta psykologille.
Ap
[/quote]
Soita ihmeessä, tuollaiset hahmotushäiriöt ongelmina usein eskaloituu. Fiksu lapsi huomaa olevansa jollain lailla erilainen ja se hävettää.
Mikä lapsen koulukieli on, puhuuko vapaa-ajalla tätä samaa kieltä?
Koulussa on kavereita ja harrastuskin löytyy. Sinne menee mukaa yleensä mummo kun poika kokee ettei pärjää kaapin kanssa (kaappi aulassa). Jompikumpi vanhemmista tulee sinne suoraan töistä seuraamaan tai vaan hakemaan kotiin. Riippuu työvuoroista.
Itsetunnon takia kävi perheneuvolassa, mutta se ei oikein natsannut. Me vanhemmat käymme ns perhekoulua jossa saadaan tukea ja vinkkejä. Mikään ei vasn tunnut auttavan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 08:33"]sit kun lastensuojelu puuttuu asiaan. niin yhtä helvettiä ollut elämä meillä..kytätään kokoaja/jatkuvia tapaamisia eri tahojen kanssa joka viikko..elämä pyörii lapsen koulun käynnin ympärillä..ja tapaamisten,sossut uhkailee huostaanotolla..mut tsemppiä teille sinne..
[/quote]
Koulun käymättömyys ei ole syy huostaanotolle. Se on ollut ennen, mutta ei ole enää.
Meillä oli sama juttu. Tiesin, että lapsen käytös koulua kohtaan oli aivan erilaista kuin muita asioita. Koulu oli todella hidas reagoimaan koska lapsi oli hiljaa ja pärjäsi ok. Vei lapseni yksityiselle joka aloitti prosessin. Hän huomasi tietynlaisen oppimiseen vaikuttavan ominaisuuden lapsessa. Prosessi kesti vuoden. Löytyi kapea-alainen erittäin vaikea oppimiseen vaikuttava asia. Nyt lapsi saa tarvitsemansa tue koululta ja menee mielellään kouluun. Samat oppilaat, samat opettajat mutta koulunkäynti on nyt kivaa. Helpotti koko perhettä ja ihana nähdä lapsi iloisena.
Joku syy siihen on. Ja asiat voivat muuttua parempaan. Muistan sen epätoivoisen ajan hyvin, mutta se voi muuttua parempaan. En tiedä mistä teillä löytyisi se syy tai kuka auttaisi. Taidat olla kuitenkin itse ratkaisevassa asemassa. Itse olin huomannut jonkun omituisuuden lapsen ajattelussa, mutta en osannut sitä yhtään hahmottamaan mikä se voisi olla. Tietotaitoni eikä edes koulun erityisopettajan eikä psykologin tietotaitokaan ei riittänyt. Lapsi pärjäsi muiden vahvuuksiensa tähden ok. ja siksi asia oli vaikea huomata. Lapsi ei välttämättä itse tiedä mikä hänellä on ongelmana eli hän ei pysty sitä kertomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 08:54"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 08:33"]sit kun lastensuojelu puuttuu asiaan. niin yhtä helvettiä ollut elämä meillä..kytätään kokoaja/jatkuvia tapaamisia eri tahojen kanssa joka viikko..elämä pyörii lapsen koulun käynnin ympärillä..ja tapaamisten,sossut uhkailee huostaanotolla..mut tsemppiä teille sinne.. [/quote] Koulun käymättömyys ei ole syy huostaanotolle. Se on ollut ennen, mutta ei ole enää.
[/quote]
Niinkö? No, viime talvena vielä ainakin oli syy...
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 08:54"]Mikä lapsen koulukieli on, puhuuko vapaa-ajalla tätä samaa kieltä?
[/quote]
Voinette arvata milä kieli kyseessä. En haluaisi paljastaa liikaa ettei tunnisteta. Ei hueveesti olla tätä huudeltu ympäriinsä. Tämä kieliasia vaikuttaa myös palveluiden saantiin sekä sujuvuuteen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika pelkää ja suorastaan kammoaa koulua. Mitä pelkää? No sitä , että epäonnistuu, ole yhtä hyvä kuin muut, muut pilkkaavat tai nauravat, jopa opettaja äänestä kuulee jotain... Ihan normaaleja pelkoja meille kaikille ja varsinkin nuorille.
Teidän poika on jo niin kierteessä, että tarvitsee todella irtioton. Itsetunnon ja vahvuuden kehitystä. Jotain mistä olla ylpeä! Koululla on nyt liian iso rooli pojalle. Ehdotan jotain coolia harrastusta, varusteet viimeisen päälle ja vanhemmat mukaan. Laskettelu, maastopyöräily, kiipeily, koiran hankinta.
Valitettavasti psykologit ja keskustelut saattavat vain vahvistaa tunnetta: Minussa on jotain vikaa, olen hullu, hävettää.... Vakavat häiriöt sitten on tietysti erikseen.
Vahvista pojalle tunnetta, koko maailma on avoinna, kunhan sen uskaltaa kokea ja hän on hyvä! Rangaistukset ja karanteenit ei pelkoon auta.
Mietin vaan sellaista, että kun sinä äitinä kirjoitat sujuvaa suomea, niin olisiko lapsi vahvemmilla suomenkielisessä ympäristössä, tunnekieli suomi ? vai tämä koulukieli? . Onko tämä kieliasia tullut esille lapsen kouluvaikeuksista puhuttaessa. Puhutteko kotona tätä koulukieltä, vai joutuuko kielenkin suhteen tsemppaamaan koulussa. Sitten en ihmettele tuota tunneilla vaikenemista yhtään. Olkaa itsellenne rehellisä nyt tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän pojalla oli myös erittäin voimakas kouluhaluttomuus. Joka aamu itkua ja vänkäämistä. Koulun terveydenhoitaja otti onneksi tilanteen vakavasti, ja lähetti pojan testeihin. Löytyi juuri keskivaikeaa hahmotushäiriö. Sen johdosta monet oppitunnit, kuten kuvaamataito, käsityöt jne olivat silkkaa kärsimystä lapselle. Hänelle tehtiin yksilöllinen oppimissuunnitelma, ja hän sai pari tuntia viikossa erityisopetusta. Siihen loppui kouluhaluttomuus, ja tämä vuonna hän sai sitten päähänsä valkoisen lakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsella oli myös koulupelko. Kokemus on ettei tavallisilla luokanopettajilla oo mitään käsitystä tuosta asiasta ja tietämättömyys voi jopa pahentaa kierrettä. Me saatiin monen vuoden jälkeen paikka erityisluokastA ja mielialääkitys ja psykologikäynnit. Nyt kaikki ok.
Mun äidinkieli (ei suomi) on sama kuin pojan koulukieli ja puhun pojalle tätä kotona. Mies suomenkielinen.
Poika on omasta mielestään tyhmä ja idiootti. Itsetunto olematon vaikka kuinka yritetty kehua, kannustaa ja vaikka mitä. Aina kun kehuu, sanoo poika ettei ole hyvä ja lyttää itse itseään.
Ap
Siis jos hänellä on hahmotushäiriö, puhuisin koulun kanssa pienryhmästä ainakin lapselle vaikeimmissa aineissa? Meidän lähipiirissä moni on ainakin joillain tunneilla pienryhmässä, jotkut jopa erityisluokalla, vaikkei ole sen kummempaa kuin keskittymishäiriötä tai lukihäiriötä ja osalla ei mitään diagnoosia. Siellä vaan opettajalla on enemmän aikaa keskittyä oppilaisiin.
Voi olla että kun ei pysy ihan mukana hahmotushäiriön vuoksi, pelkää tavallaan että muut pilkkaa tai muuta vastaavaa, sosiaalisten tilanteiden pelossa on ainakin noita oireita.
On parissa aineessa pienryhmässä ja osa tunneista heillä myös jaettu kahteen ryhmään. Ap
Onko tässä siis ongelmana se että lapsi jos vaihtaa johonkin kouluun jossa saa tukea, hänet leimataan?
Kenelle se on sitten ongelma? Sinulle vai lapselle? Entä jos lapsi saataisiin vaikka käymään siellä niin näkisi ettei se ole mikään pöpilä. Kai tässä nyt suuremmassa osassa on se että lapsi menisi kouluun!
Minusta kuulostat kumman salamyhkäiseltä ja lapsi saattaa hyppyyttääkin teitä: mummu menee harkkoihin koska siellä on joku vaikea kaappi. Tekosyy tuo on. Miten paljon te menette noihin mukaan?
Jos annat rangaistuksen: ei kännykkää niin miten se vaikuttaa? Rangaistuksina on turha langettaa sellaista joka ei lasta heilauta. Jos kiellät tietokoneen niin meneekö sitten "kaverille leikkimään"? Käytännössä lapsi sitten menee pelaamaan. Oletko seurannut tätä?
Tai jos laitat arestin lapselle, niin löydätkö perheesi kylpylästä sen aikana?
Me ketjussa ei tiedetä miten sinä voit tai mikä on perheen tilanne kuten joku väitti. Heti sanotaan että joo, lapsella joku henkinen juttu. Se voi olla, mutta kyllä siellä taustalla voi olla vanhempien ero/alkoholismia/pelkotiloja ties mistä.
Lapsi saa ihan kummallista huomiota. Minä soittaisin lapselle lääkäriajan ja istuttaisin jonkun vanhan patun eteen selittämään kun oksettaa/huimaa/kuumeinen olo/varpaassa paise.. Kamalasti tuollainen haittaa elämää -eikun sehän vaikuttaa vaan siihen että lapsi ei mene kouluun, illalla se menee harkkoihin, shoppaileen, rafloihin, puistoihin.. ? Mummo vie treeneihin koska lapsi ei saa pukukoppia auki? Avaako mummo sen?
Minusta te vaan ylläpidätte lapsen oireilua. En sano että huono juttu kun mummo vie treeneihin. Mutta kyllä toi vaikuttaa kummalliselta toiminnalta, eikä ongelma ratkea sillä että mummo vie treeneihin.
Minuakin kiinnostaa tietää että onko lapsi tietoinen siitä että lastensuojelua alkaa kiinnostamaan lapsen pinnaus. Jossain on koulunkin raja. Lapsesi pelkää ettei osaa mutta kun välttelee kouluunmenoa niin ei osaa senkäänvertaa! Kaivaa itselleen vaan hautaa tuossa. Jos siellä joku reagoi siihen ettei lapsi osaa vastata oikein, se on kiusaamista ja siihen puututaan sen mukaan. Mutta jos lapsi syyttää muita noin, minusta se on myös hyvin väärin ja hän syyttää muita turhasta, minusta se tekee sinun lapsesta kiusaajan.
On melko persoonallista että lapsesi käy jossain terapiassa hahmotusongelmien takia, muttei tälläinen pikkuseikka ole sitten siellä noussut esiin!? Sinäkö sitä leimaantumista pelkäät? Onko tämä siis sinun ongelmasi? Ja syytät lastasi että hänellä on ongelma. Mitä ongelmia sinulla on?
Toi menee vain vaikeammaksi, jos et toimi. Minusta lapsi pitää saada psykiatrisen avun piiriin ja ongelma pitää ottaa tosissaan. 11v ei yleensä vielä lintsaa, mutta koulupelko saa yläkouluikåisen jäämään pois ilman lupaakin.
Usein näillä koulupelkoisilla on keskenään saman tyyppisiä ongelmia ja syitä kouluun menemättömyydelle, eli tavallaan apua pitäisi voida pystyä tarjoamaan. Joillakin lapsilla kyseessä on eroahdistus vanhemmasta, toiset pelkäävät koulun sosiaalista kisailua, kolmansilla koulu tuntuu liian vaikealta.