Lue keskustelun säännöt.
Järkiavioliitto - wtf?
01.11.2014 |
Mieheni mielestä olemme järkiavioliitossa ja niinhän se oikeastaan onkin. Asumme yhdessä, meillä on pieniä lapsia perheessä, kaikki menee ulkoisten puitteiden osalta ok, mutta rakkaus, läheisyys ja seksi loistavat poissaolollaan. Olen vähän päälle kolmekymppinen ja odotin melkein kolmekymppiseksi "sitä oikeaa", mutta näin kävi. :( Mieheni on tyytyväinen: hän satsaa työhön ja rahan hankkimiseen ja hänelle riittää se, että hänellä on "ihan kiva" vaimo ja kaksi ihanaa lasta. Ne on hänen niin kiva mainita työkavereille ja pistää mukaan uutta työtä hakiessaan CV:hen.
Tajuan vasta jälkikäteen, että mun ois pitänyt nuorena seurustella silläkin uhalla, että olisi tullut ero. Nyt yritin ottaa varman päälle, mutta sain kuivan avioliiton ilman intohimoa ja rakkautta. Kaipaan aivan valtavasti exääni, jonka kanssa tuli ero tietyistä käytännön syistä. Olen kiitollinen lapsistani, mutta muuten tämä on onneton liitto. :( Tässä jo mietin, että toivottavasti on se joku "toinen elämä" tämän elämän jälkeen, nimittäin tässä nykyisessä elämässä tämä liitto on niin kamalaa kärvistelyä.
Kommentit (16)
Olet varmaan puhunut miehellesi rakkauden ym. puutteesta? Miten reagoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä ne intohimoonkin perustuvat liitot tuppaavat lässähtämään tylsiksi "järkiavioliitoiksi". Siksi suosittelisin - jos mies kuitenkin hyvä isä ja aviomies - jatkaan kärvistelyä.
Mun intohimoliitto lässähti lasten tulon myötä, mies löysi toisen ja nyt kärvistellään yksin kolmen lapsen kanssa. Ei ole herkkua aina sekään. :/
(Ja tietyille AV-mammoille tiedoksi en ole rupsahtanut vaan samoissa mitoissa kuin ennen raskauksiakin ja pidän itsestäni huolta). :)
Meilläkin järki avolitto minun puoleltani, mies sanoo olevansa rakastunut. Mä en tosin tunne sitä rakkautta ja se on alkanut viime aikoina surettaa minua. Aiemmin en siitä rakkaudenpuutteesta välittänyt, koska koin, että en osaa edes rakastaa. Sitten rakastuin suhteen ulkopuoliseen mieheen, mutta en saanut suhdetta hänen kanssaan ja nyt haluan sitä rakkautta mieheltäni, koska olen tajunnut, että sitä on olemassa.
Mutta ihan helppoa se ei ole, varsinkaan seksissä. Mua auttaa kyllä se, että mies on kovin huomaavainen ja kiltti joten häntä voisi aivan hyvin rakastaa -ellei se jokin ihme kipinä puuttuisi. Se toinen mies johon rakastuin ei taas olisi ikinä voinut tukea minua ongelmissani kuten mieheni (mulla on henkisiä ongelmia lapsuudestani johtuen) eikä antaa sellaista arkea perhe-elämineen kuin mun mies. Joten suo siellä vetelä täällä.
Mua harmittaa toi seksipuoli tosiaan eniten. Miehestäni on tosi vaikeaa kaivaa esiin sellaista rajumpaa otetaa mihinkään, hänelle seksi on jotenkin niin lällyä, että mulla menee hermo. Itse en osaa seksiä myöskään, vaan kaipaisin ihan suoraan sanottuna opastajaa, miestä joka tietää, mitä tekee ja haluaa huomioida naisensa. En ole saanut koskaan orgasmia miehen kanssa ja itseksenikin sellaisen aika laimean, josta ei tiedä varmasti, oliko se vai ei. Mutta en halua vaihtaakaan miestä, vaan haluan päästä perille, millainen seksi saisi miehen syttymään rajumpiin otteisiin. Välillä tuntuu, että saankin ohjattua häntä sitä kohti. Miehen ongelma on se, että olin aikaisemmin hyvin estoinen ja arka seksissä ja olen torjunut häntä niin paljon, ettei hän osaa nähdä minua haluavana osapuolena :(
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:51"]
No kyllä ne intohimoonkin perustuvat liitot tuppaavat lässähtämään tylsiksi "järkiavioliitoiksi". Siksi suosittelisin - jos mies kuitenkin hyvä isä ja aviomies - jatkaan kärvistelyä.
[/quote]
Tää on useimmissa tapauksissa niin totta. Tärkeää on myös, että arki sujuu. En vaihtaisi pelkkään intohimomieheen, ellei olisi aivan pakko.
5
Kaikki liitot arkipäivästyvät jossain vaiheessa oli ne sitten rakkaus tai järkiliittoja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksinon korvien välissä, pitää,vaan.psyykata itsensä oikeaan tilaan, niin kyllä se laimeankin kanssa onnistuu. Ja pitää opetella itsetyydytys, tottakai. Pelkän seksittömyyden takia en heivaisi hyvää perheenisää. Seksi on yliarvostettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:51"]
No kyllä ne intohimoonkin perustuvat liitot tuppaavat lässähtämään tylsiksi "järkiavioliitoiksi". Siksi suosittelisin - jos mies kuitenkin hyvä isä ja aviomies - jatkaan kärvistelyä.
Mun intohimoliitto lässähti lasten tulon myötä, mies löysi toisen ja nyt kärvistellään yksin kolmen lapsen kanssa. Ei ole herkkua aina sekään. :/
(Ja tietyille AV-mammoille tiedoksi en ole rupsahtanut vaan samoissa mitoissa kuin ennen raskauksiakin ja pidän itsestäni huolta). :)
[/quote]Hyi, ihan kamalaa ihmiselämän tuhlausta kärvistellä rakkaudettomassa liitossa! Miksi ihmeessä? Miksi ap ei ansaitsisi rakkautta? Onko rakkaus liikaa pyydetty vai pitääkö tyytyä aina siihen mitä rääppeitä saa? Miksi ei voi elää samantien täysipainoista ja mukavaa elämää kun elää, miksi pitäisi olla tyytyväinen huonoon tai keskinkertaiseen? En ymmärrä tätä ajattelutapaa ollenkaan.
Olen ajatellut asiaa paljon parin vuoden aikana kun pitkää liittoani olen miettinyt. Onko tämä nyt sitä mitä haluan? Ei ole. Haluanko olla suhteessa vielä viiden vuoden päästä? En halua. Haluanko, että minua rakastetaan ja arvostetaan? Kyllä. Haluanko tuntea eläväni? Kyllä. Haluanko tästä eteenpäinkin tulla kotiin, missä mies ei vaivaudu edes vilkaisemaan minua? En halua. Haluanko muutosta? Kyllä. Haluan nauraa, hymyillä, kertoa ajatuksiani, kuunnella ja kysellä, haluanko halauksia, suudelmia, lämpöä, välittämistä, hyväksyvää katsetta? Kyllä. En saa sitä nyt mieheltäni, enkä saa sitä varmasti enää koskaan mieheltäni vaikka mitä tekisimme. Mutta voisin saada näitä asioita, eivät ne ole liikaa pyydettyjä ja mahdottomia. Mietipä siis ap mitä oikeasti haluat ja tyydytkö nyt tähän mitä saat. Vertaile. Liitto on yhtälailla vaihdettavissa kuin muukin tavara ja tuote. Kaikkeen ei tarvitse sitoutua loppuiäksi.
Kuule, jos olet oikeasti onneton ei avioliitossasi ole mitään järkeä. Jos luulet että lapsille se olisi hyvä että isä ja äiti asuu saman katon alla, ei se ole. Sinä kuihdut ja katkeroidut pikkuhiljaa, tai sitten turrut tilanteeseen ja unohdat itsesi. Samalla antaen esimerkin lapsille; ei tarvitse rakastaa, riittää että on.
Miestäsi tuskin tuollaisessa tilanteessa ero haittaa, ainoastaan tulee miinusta siitä ettei voi käyttää ydinperhettä enää työelämässä, mutta mitä siitä. Se on aivan perse syy olla naimisissa ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:09"]
Olen vähän päälle kolmekymppinen ja odotin melkein kolmekymppiseksi "sitä oikeaa",
mun ois pitänyt nuorena seurustella silläkin uhalla, että olisi tullut ero.
Kaipaan aivan valtavasti exääni, jonka kanssa tuli ero tietyistä käytännön syistä.
[/quote]
Hieman sekavaa. Alusta sai vaikutelman, ettet seurustellut nuorempana. Sitten sanot, että olisi pitänytseurustella, vaikka olisi tullut ero. Lopulta myönnät, että seurustelitkin ja ero tuli.
Ei kai Suomessa perhettä laiteta CV:hen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 22:49"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:09"]
Olen vähän päälle kolmekymppinen ja odotin melkein kolmekymppiseksi "sitä oikeaa",
mun ois pitänyt nuorena seurustella silläkin uhalla, että olisi tullut ero.
Kaipaan aivan valtavasti exääni, jonka kanssa tuli ero tietyistä käytännön syistä.
[/quote]
Hieman sekavaa. Alusta sai vaikutelman, ettet seurustellut nuorempana. Sitten sanot, että olisi pitänytseurustella, vaikka olisi tullut ero. Lopulta myönnät, että seurustelitkin ja ero tuli.
[/quote]
En seurustellut kuin vasta lähempänä kolmeakymppiä ja ensimmäisen seurustelukumppanini kanssa siis tuli ero noin vuoden jälkeen. Toisen seurustelukumppanin kanssa menin naimisiin. Nuorempana olin tosiaan aika estoinen, joten en päätynyt seurustelusuhteisiin enkä edes yhden illan suhteisiin yhtä pitkää, monivuotista, tuhoon tuomittua "säätöä" lukuunottamatta.
Mutta yksi aiemmista kommenteista sai minut tajuamaan sen, että tosiaan mun pitää listata ihan oikeasti ne plussat ja miinukset ja toimia asian hyväksi. Alustavasti alan hieman pakkailla tavaroitani ja valmistella (vien kaiken "turhan" eli valmiiksi pakattavan kellariin talteen muuton varalta, mutta pidän toki käyttötavarat kotosalla) sekä alan katsella ympärilleni uusin silmin ihmissuhdemielessä. Hassua, mutta miehenikin ilahtuisi siitä, jos "karsisin" hieman tavaroitani. Nytpä sitten teen niin.
T. Ap
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:51"]
No kyllä ne intohimoonkin perustuvat liitot tuppaavat lässähtämään tylsiksi "järkiavioliitoiksi". Siksi suosittelisin - jos mies kuitenkin hyvä isä ja aviomies - jatkaan kärvistelyä.
Mun intohimoliitto lässähti lasten tulon myötä, mies löysi toisen ja nyt kärvistellään yksin kolmen lapsen kanssa. Ei ole herkkua aina sekään. :/
(Ja tietyille AV-mammoille tiedoksi en ole rupsahtanut vaan samoissa mitoissa kuin ennen raskauksiakin ja pidän itsestäni huolta). :)
[/quote]Hyi, ihan kamalaa ihmiselämän tuhlausta kärvistellä rakkaudettomassa liitossa! Miksi ihmeessä? Miksi ap ei ansaitsisi rakkautta? Onko rakkaus liikaa pyydetty vai pitääkö tyytyä aina siihen mitä rääppeitä saa? Miksi ei voi elää samantien täysipainoista ja mukavaa elämää kun elää, miksi pitäisi olla tyytyväinen huonoon tai keskinkertaiseen? En ymmärrä tätä ajattelutapaa ollenkaan.
Olen ajatellut asiaa paljon parin vuoden aikana kun pitkää liittoani olen miettinyt. Onko tämä nyt sitä mitä haluan? Ei ole. Haluanko olla suhteessa vielä viiden vuoden päästä? En halua. Haluanko, että minua rakastetaan ja arvostetaan? Kyllä. Haluanko tuntea eläväni? Kyllä. Haluanko tästä eteenpäinkin tulla kotiin, missä mies ei vaivaudu edes vilkaisemaan minua? En halua. Haluanko muutosta? Kyllä. Haluan nauraa, hymyillä, kertoa ajatuksiani, kuunnella ja kysellä, haluanko halauksia, suudelmia, lämpöä, välittämistä, hyväksyvää katsetta? Kyllä. En saa sitä nyt mieheltäni, enkä saa sitä varmasti enää koskaan mieheltäni vaikka mitä tekisimme. Mutta voisin saada näitä asioita, eivät ne ole liikaa pyydettyjä ja mahdottomia. Mietipä siis ap mitä oikeasti haluat ja tyydytkö nyt tähän mitä saat. Vertaile. Liitto on yhtälailla vaihdettavissa kuin muukin tavara ja tuote. Kaikkeen ei tarvitse sitoutua loppuiäksi.
[/quote]
Mitään takuita siitä, että pääset sen toisen kanssa yhtään pidemmälle ei ole olemassakaan. Aina jämähdetään siihen samaan kohtaan, kumppani vain vaihtuu. Pitää myös antaa rakkautta, ei vain pyytää/toivoa itselle. Miksei miehesi anna sinulle rakkautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin järki avolitto minun puoleltani, mies sanoo olevansa rakastunut. Mä en tosin tunne sitä rakkautta ja se on alkanut viime aikoina surettaa minua. Aiemmin en siitä rakkaudenpuutteesta välittänyt, koska koin, että en osaa edes rakastaa. Sitten rakastuin suhteen ulkopuoliseen mieheen, mutta en saanut suhdetta hänen kanssaan ja nyt haluan sitä rakkautta mieheltäni, koska olen tajunnut, että sitä on olemassa.
Mutta ihan helppoa se ei ole, varsinkaan seksissä. Mua auttaa kyllä se, että mies on kovin huomaavainen ja kiltti joten häntä voisi aivan hyvin rakastaa -ellei se jokin ihme kipinä puuttuisi. Se toinen mies johon rakastuin ei taas olisi ikinä voinut tukea minua ongelmissani kuten mieheni (mulla on henkisiä ongelmia lapsuudestani johtuen) eikä antaa sellaista arkea perhe-elämineen kuin mun mies. Joten suo siellä vetelä täällä.
Mua harmittaa toi seksipuoli tosiaan eniten. Miehestäni on tosi vaikeaa kaivaa esiin sellaista rajumpaa
Oletko kokeillut itsetyydytystä? ? Mistä tykkäät siinä? Rohkaisen etsimään ja löytämään?
voit myös puhua miehellesi, kuiskuttele vaikka seksijuttuja hänelle, ja katso tehoaako jos pyydät.
tai voit lähetellä seksiviestejä?
Teidän on mahdollista löytää intohimo elämäänne.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 21:51"]
No kyllä ne intohimoonkin perustuvat liitot tuppaavat lässähtämään tylsiksi "järkiavioliitoiksi". Siksi suosittelisin - jos mies kuitenkin hyvä isä ja aviomies - jatkaan kärvistelyä.
Mun intohimoliitto lässähti lasten tulon myötä, mies löysi toisen ja nyt kärvistellään yksin kolmen lapsen kanssa. Ei ole herkkua aina sekään. :/
(Ja tietyille AV-mammoille tiedoksi en ole rupsahtanut vaan samoissa mitoissa kuin ennen raskauksiakin ja pidän itsestäni huolta). :)[/quote]Hyi, ihan kamalaa ihmiselämän tuhlausta kärvistellä rakkaudettomassa liitossa! Miksi ihmeessä? Miksi ap ei ansaitsisi rakkautta? Onko rakkaus liikaa pyydetty vai pitääkö tyytyä aina siihen mitä rääppeitä saa? Miksi ei voi elää samantien täysipainoista ja mukavaa elämää kun elää, miksi pitäisi olla tyytyväinen huonoo
Mies on äärimmäisen pihi ja typerä materialisti. Hänen käytös viittaa sellaiseen. Kun ap eroat pidä huoli, ettet allekirjoita ositusta ennenkuin sun lakimies on tarkistanut sen.
tollaisilla miehillä on yleensä ketunhäntä kainalossa, pettää sinua tai tekee muuta vilunkia, esim. On piilottanut osan omaisuudestaan.
Järkiavioliitot ovat tylsiä ja yleensä vain toisen osapuolen mielestä se on ok ja normaali juttu. Mutta jos sinun miehesi mielestä avioliittonne on hyvä, niin sitten hän myös antanee sinulle täyden hyväksynnän lähteä vieraisiin, kunhan teet sen salassa. Miehesi voi olla mukana ajatuksessa ja koska hän ei halua järkiliittonsa rikkoutuvan, hän myös tekee kaikkensa asian peittääkseen. Voit siis pistää kovan kovaa vastaan ja vaatia vaikka mitä, muutenhan idylli sortuu ja se ei ole hyvä miehellesi. Paska tsägä, mutta mies aloitti, sinä jatkat miehen aloittamalla tiellä vain.