Väsyttävät omaiset työssä

Ymmärrys loppuu. Vaikka kuinka venyt ja olet ystävällinen ja avoin sekä ammattitaitoinen, mikään ei riitä. Yksikössäni viittä kehitysvammaista asiakasta kohden työskentelee kaksi hoitajaa, siis selvästi parempi tilanne kuin monissa muissa paikoissa. Asiakkaat saavat hyvää hoitoa, palvelu ja asumisen toiminnot aina asiakaslähtöisiä. Pääsee ulos, mennään harrastuksiin, kuskataan labraan ja lääkäriin, käydään retkillä, tehdään hyvää ruokaa jne jne, mutta omaiset tuntuvat vaativan aina vaan enemmän ja enemmän sen mukaan paljonko joustat ja haluat osoittaa asiakaspalveluhenkisyyttä. Asiakkaat ovat ihania ja heidän vuoksi tätä työtä jaksan, mutta omaisten näkemys on joskus ihan käsittämätöntä. Esim. Asiakkaan terveydentila on omaisen mielestä aivan muu kuin meidän, ammattihenkilöiden mielestä. Samoin luulo siitä, että kukaan muu kuin he ei tiedä miten heidän lastaan/sisarustaan tm tulee hoitaa tai avustaa päivittäisissä toimissa. Joskus tuntuu että enemmän pitää hoitaa näitä omaisia kuin asiakkaita.. Ymmärrän, että he tietenkin haluavat omaiselleen vain parasta. Mutta miksi he eivät ymmärrä, että sitä mekin haluamme? Hirveästi menee vaan aikaa hukkaan kaikkeen perustelemiseen ja jankkaamiseen, kun senkin ajan voisi tehdä asukkaiden kanssa jotakin heille mieluista. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Vertaistukea kaivataan, mietityttää onko muuallakin tällaosta vai vaan meillä..