Uhmis ja vauva. Mita voin tehda uhmiksen rauhoittumiseksi, kun saa kilarit aina vauva itkiessa ja vauva itkee JA PALJON. Uhmis on agressiivinen ja aiti ihan loppu.

Taitaa olla mustasukkainen kun vauva vie äidin huomion kokoajan. Kun vauva alkaa huutaa, älä ryntää sinne heti vaan halaat ensin isompaa ja pyydät odottamaan vähän kun äiti käy katsomassa mikä vauvalla on hätänä. Tai jotain semmosta.

voitko pitää vauvaa kantorepussa tai liinassa ja lukea tai leikkiä esikoisen kanssa? Voisko miehesi tai joku muu pitää iltaisin vauvaa, jotta voit olla uhmiksen kanssa?

Olisko kuitenkin pääosin mustasukkaisuutta? Meillä ainakin minä annoin ensin huomiota isommalle, ja vaikka vauva olikin sylissä huutamassa niin samalla rakensin legoilla taloja ja piirsin esikoisen kanssa...

just toi uhmiksen ensin huomioiminen. Lisäksi yritin aina kun mahdollista lukea lapselle, tehdä palapelejä ym. Lisäksi jätin vauvan iltaisin miehelle viihdytettäväksi ja kävin uhmiksen kanssa vähän ulkona leikkimässä tai kaupassa tai jossain sellaisessa. Alle kuukaudessa raivarit harvenivat pariin kertaan viikossa, ja siitä kuukausi eteenpäin niin ei enää tullut edes niin usein.

KOkemusta löytyy, mutta se helpottaa ajan kanssa kuten kaikki. Kun vauva 1v ja 1,5v niin jo toinen tilanne.

Tässä hetkessä kannattaa yrittää pysyä rauhallisena ja muistaa että kun tekee parhaansa niin se riittää. Elämää se vaan on, mutta yritä ottaa itsellesi tuuletus taukoja ja saada ehkä joku muukin välillä avuksi tai puolestasi lapsia hoitamaan.



Yritä ennakoida tilanteita joissa tiedät uhmiksen alkavan shounsa ja välillä ei auta kun antaa toisen vaan raivota - se helpottaa. Voimia!

Sitten hytkyttelet sitä jalkaa niin että vauvakin hytkyy siinä reiden päällä. Se tepsi meidän kiljukaulaneitiin oivallisesti vauvana, jopa paremmin kuin se rytmikäs kävely...

sitten vauva miehelle, ja itse painut ekaksi ulos sen uhmiksen kanssa ja sitten nukkumaan tai mitä nyt tunnetkin tarvitsevasi... Jos se vauva on kova huutamaan, niin se huutaa joka tapauksessa. Mies voi laittaa korvatulpat, jos huuto alkaa kovasti repiä. Kun uhmista on ensin jonkun aikaa aktiivisesti viihdytetty, niin on helpompi irrottautua omaan rauhaan hetkeksi. Voimia sulle!

T: 12

kohta 2v. Joten hyppään kai samaan veneeseen. Olen kunnianhimoisesti ajatellut, että jaksan rullata puistoon joka aamu, kuten tähänkin saakka ja esikko saa leikkiä siellä kun viihtyy. Kuvittelen käyttäväni pienellä liinaa ja imettääväni ja vaihtavani sen vaipat siellä puistossa. Nytkin venyn puistossa aina tosi pitkään, että 2v on tarpeeksi väsynyt kun tullaan kotiin, ruoka suuhun ja nukahtaa. Tämä on siis vasta kuvittelua ja toiveajattelua, mutta saa nähdä miten arki iskee vatsaan, varsinkin jos vauva on todella itkeväinen yms. VOIMIA!

vai onko siellä joku sisätila

Vierailija:

kohta 2v. Joten hyppään kai samaan veneeseen. Olen kunnianhimoisesti ajatellut, että jaksan rullata puistoon joka aamu, kuten tähänkin saakka ja esikko saa leikkiä siellä kun viihtyy. Kuvittelen käyttäväni pienellä liinaa ja imettääväni ja vaihtavani sen vaipat siellä puistossa. Nytkin venyn puistossa aina tosi pitkään, että 2v on tarpeeksi väsynyt kun tullaan kotiin, ruoka suuhun ja nukahtaa. Tämä on siis vasta kuvittelua ja toiveajattelua, mutta saa nähdä miten arki iskee vatsaan, varsinkin jos vauva on todella itkeväinen yms. VOIMIA!

kyllä mitkään helteet koko talvea jatku. Jotenkin ajattelen vaihdon hoituvan peitteitten suojissa vaunun kopassa :-/ Saa nähdä...

mutta pakko myöntää että helppoa ei ole. jatkuvasti saa jostain tuntea syyllisyyttä ja vaikka pinna onkin tässä pidentynyt niin välillä keittää itsellä aikalailla yli...

Yritä ensinnäkin pitää huoli siitä, että vauva todella tulee niin kylläiseksi syödessään kuin vain voi. Tarjoa lisää maitoa sitkeästi mutta lempeästi aina vielä vähän lisää kun tuntuu että vauva on saanut tarpeekseen. muutamakin tippa voi vaikuttaa suuresti.



Kun vauva herää syötä yhdestä rinnasta (jos imetät) kunnes vauva ei halua enempää, röyhtäytä ja tarjoa samasta rinnasta lisää. Kun yhtääne enempää ei mene alas vaihda vaippa ja tee muut hoitotoimenpiteet, ota vauva mukaan seurustelemaan kanssanne, leikkikää yhdessä ja hassutelkaa vauvan kanssa. Sen jälkeen tarjoat vielä maitoa toisesta rinnasta kahteen kertaan, röyhtäytys välissä. Tämän kaiken jälkeen vauvan pitäisi olla niin kylläinen että jaksaa nukkua vähän pidemmän pätkän. Sinä aikana jää sitten aikaa olla esikoisen kanssa ihan rauhassa. Tämä on toiminut meillä todella hyvin. Luulen, että usein vauvat itkevät koska joutuvat nälän ja väsymyksen kierteeseen. Väsyvät niin etteivät jaksa syödä kunnolla, ja kun eivät syö tarpeeksi eivät koskaan jaksa nukkua tarpeeksi pitkään virkistyäkseen. Tätä en itse tajunnut esikoisen kohdalla, meillä elämä oli ensimmäiset kuukaudet pelkkää huutoa. Vauva söi, nukahti ja minä luulin että se oli syönyt tarpeeksi ja annoin sen nukkua. En tajunnut että se nukahtaessaan ei ollutkaan syönyt tarpeeksi vielä.



Toinen vinkki on että otat esikoisen mahdollisimaan paljon mukaan hoitamaan vauvaa. Ajattele vauvaa ja sen hoitamista teidän yhteisenä projektina. Pyydä esikoista auttamaan kaikessa, kysy häneltä neuvoa esim. kun vauva itkee, miettikää yhdessä mitäköhän vauva haluaa. Kiitä häntä todella paljon avusta! Tee hänestä korvaamaton apu. Tämäkin on auttanut meillä todella paljon. En usko että esikoinen on missään vaiheessa tuntenut itsensä syrjäytetyksi vauvan takia. Meillä on vanhempi lapsi nyt 2 v ja nuorempi 6kk. Tällä tavalla kaikki asiat ehkä kestävät vähän kauemmin, mutta se on sen arvoista.



Toivottavasti saat asiat vähitellen vähän mukavemmiksi ja helpommiksi! Äläkä usko jos joku sanoo että elämä perheessä jossa on useampi lapsi vain on pelkkää huutoa, sillä sitä sen ei tarvitse olla. Pystyt ihan varmasti kääntämään tilaneen paremmaksi!