Sinä, jolla ei ole ollut läheisyyttä vuosikausiin, kaipaatko sitä?
Itselläni meni monta vuotta ok, en edes ajatellut asiaa..
Nyt lähemmäs kymmenen vuoden jälkeen olen havahtunut että elämä onkin aika rankkaa näin. Toisaalta, en tiedä osaisinko enää ollakaan, jos joku halaisi, silittäisi ja haluaisi olla ihan just mun lähellä.
Kommentit (10)
Kun katsoo av:n läpi ihmiskuntaa, niin koen olleeni erittäin onnekas, etten ole tarvinnut ketään lähelleni. Ihminen on ihmiselle susi. Parempi yksin.
oma avokki on kuin en olisi ikinä paikalla edes paikalla,väistelee ja jos yrittää lähennellä tuuppii vaan pois,jos on ruoka-aika ei edes laita mulle lautasta pöytään,sanoo vaan että keittiössä on ruokaa,kaiken vapaa-ajan tuijotta televisiota,jos kysyy mikä mättää? vastaa ei mikään.
en tiedä mitä tehdä? kohta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vetää turpaan sitä ja kysyä onko nyt hauskaa.
jos sen heittää pihalle vie tietenkin lapset mennessään eikä mulla ole töiden takia mahdollisuutta olla lasten kanssa ja jos lähtee,en ikinä halua olla missään tekemisissä kyseisen henkilön kanssa joten samalla menee tapaamiset ym.
maksan meillä kaikki asumiskulut,lainat,sähkön,veden,kiinteistöverot,vakuutukset,autot,autojen polttoaineet,remontit.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 19:55"]
Kun katsoo av:n läpi ihmiskuntaa, niin koen olleeni erittäin onnekas, etten ole tarvinnut ketään lähelleni. Ihminen on ihmiselle susi. Parempi yksin.
[/quote]
No jos ihminen on noin tyhmä, että muokkaa mielipiteensä ihmisistä yleisesti jonkun nettipalstan perusteella, niin sietääkin jäädä yksin.
Kyllä kaipaan. Tosin samoin kuin ap:lla edellisestä läheisyyskokemuksesta on niin pitkä aika, etten tiedä osaanko enää olla lähellä ketään.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 19:52"]No olen kuulemma niin pelottava ja niin oudon näköinen että en kelpaa edes panoks. Niin yksin elän sitten luultavammin loppuun elämäni. En ole koskaan kunnolla seurustellut kenenkään kanssa. Ei avoliittoa, ei lapsia, ei parisuhdetta ei mitään. Yksin.
Oletko mies vai nainen? Millalailla pelottava? Onhan toi aikaa hirveetä sanoa ihmiselle noin pahasti. Mä en usko, että kenenkään kohtalo on olla yksin,sä et vaan ole löytänyt oikeanlaisia ihmisiä.
Kyllä kaipaan. Niin kumppania kuin ihan ystävääkin. Olen kolmikymppinen, enkä ole koskaan seurustellut. Omat ongelmani ovat saaneet aikaan sen, etten päästä ihmisiä lähelleni.
Ennen ajattelin, etten tarvitse ketään, pärjään yksin. Viime aikoina olen usein miettinyt, haluanko pärjätä yksin, ehkä olisi mukava jakaa loppuelämä toisen kanssa. Näen ympärilläni ikäisiäni naisia ja nuorempiakin kumppaneineen ja selvät suunnitelmat tulevaisuudesta.
Olisi kiva että mullakin olisi joku joka pitäisi kädestä, halaisi, odottaisi mun näkemistä. Olisin jollekin se tärkein. Olisi kiva että olisi edes yksi läheinen ystävä, jonka kanssa voisi viettää aikaa, harrastaa yms.
On mennyt vuosia ja harmittaa ja surettaa todella paljon. Normaalissa elämässä sitä ei huomaa ja olen yleensä iloinen ihminen mutta joskus yön pimeinä tunteina yksinäisyys sitten iskee.
Kyllä kaipaan. Olen aiemmin seurustellut muutamaankin otteeseen, mutta siitä on aikaa. Pari huonoa suhdetta, ja ajattelin, että se on siinä. Ja olinkin aivan tyytyväinen yksin, koska tulen hyvin toimeen itsekseni. Nyt olen kuitenkin tavannut miehen, jonka lähellä on todella ihana olla. Voisin olla siinä koko ajan. Tiedän myös, että osaisin - mutta en tiedä haluaako hän. Joten voihan olla, että jään kuitenkin yksin. Kaipaus sitten jää.
Elämä on.
No olen kuulemma niin pelottava ja niin oudon näköinen että en kelpaa edes panoks. Niin yksin elän sitten luultavammin loppuun elämäni. En ole koskaan kunnolla seurustellut kenenkään kanssa. Ei avoliittoa, ei lapsia, ei parisuhdetta ei mitään. Yksin.