Anoppi tuli eilen yllätysvierailulle ja nyt oon jo ihan loppu
Viipyy sunnuntaihin saakka kun oli saanut kuulemma halvalla liput yhteen paikalliseen tapahtumaan. Oltiin eilen mun serkulla kylässä ja yhtäkkiä anoppi soittaa että hän on meidän pihassa ja pitäisi päästä pesemään hiukset ennen kuin lähtee ystävänsä kanssa jonnekin. Sitten suuttui kun ei heti lähdetty päästämään häntä sisään. Illalla kiukutteli kun emme voineet vähän nähdä vaivaa ja aamulla löytyi vikaa joka asiasta, sängystä, tyynystä, aamupalasta ja kaikesta. Kahvi ei ollut valmista kun hän nousi ylös ym. Ja teini-ikäinen oli kattonut liian myöhään telkkaria.
Kommentit (12)
Osanottoni. Onneksi minun anoppi asuu 500km:n päässä joten ei tule ilmoittamatta.
2, kiitti
3, mun anoppi asuu 250 km päässä ja silti tuli ilmoittamatta. Mut kiva että ton pituinen matka estää yllätysvierailut. Ap
Paras anoppi on kuollut anoppi, jota ei ole ikinä tavannutkaan.
Miksei anoppi mennyt edulliseen hotelliin?
Jos ei halua hotelliin, ja on "pakko" antaa yöpyä teillä, niin tehkää selväksi, että "talo elää tavallaan, vieras käypi ajallaan". Teini saa valvoa ihan niin kuin normaalistikin, onhan loma. Kahvit keitetään kun keitetään, jne.
Eli nyt ette pompi yhtään sen anopin mukaan!
Onpa sinulla kiva anopintekele :D komppaan kutosta.
Kommentoiko mies äitinsä käytökseen mitään vai odottiko vaan, että sinä sanot asioista. Pistä mies nyt ainakin sanomaan, että teillä eletään teidän mukaan ja jos äitiänsä ei huvita, voi aina mennä hotelliin.
6 komppi.
Ja ap:lle tsemppiä. Jaksat sen voimin, et pian Se anoppi lähtee, ja kotonaolo on extranautinnollista :)
Tiedän, että ne, joilla on "talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan" anopit ja apet, eivät ymmärrä, että on olemassa hankalia ja itsepäisiä anoppeja. Ystävällinen sanominen heille ei kelpaa. Sitten menee jo riitelyksi, jopa välit poikki. Nämä "talo ei elä tavallaan vaan anopin oikkujen mukaan"- anoppeja ON. He katsovat jotenkin oikeutetuksi olla piittaamatta lapsensa perheen tavoista. Onhan Se hänen poikansa ( tai tyttärensä) ! Appivanhemmilla on jokin luulo, että vaikka oma lapsi on syntymäkodista muuttanut 19 vuotiaana, häntä saa ohjeistaa vielä nelikymppisenäkin. Ilmeisesti napanuora ei toisilla katkea koskaan ?
Ikävämpi juttu, jos puoliso on äidin puolella, silloin hänkään ei ole päässyt irti.
Sun miehesi on avainasemassa, ap, sen pitää olla jämäkkä.
Mulla 13 v kokemus. Mies oli jämpti, muttei anoppi ottanut kuuleviin korviin häntäkään. Harrasti alusta saakka näitä saatanallisia yllätysyövisiittejä. Ja kyllä, tuli lähes 600 km päästä.
Me oltiin käärmeissämme, anoppi sitten loukkaantui ja sai ( toivomansa) riidan aikaiseksi poikansa kanssa, kun emme tietenkään anopin tulon takia peruneet menojamme, Ym.
Mä jaksoin olla ärsyttävän kärsivällinen 12 vuotta. Anoppia ärsytti suunnattomasti mun lehmän hermot. Kunnes 3 v sitten sanoin anopille, että nyt riittää hänen mellastuksensa. Jos hän ei vuosien sanomisten jälkeen kunnioita meitä, loppuu meidänkin kunnioitus.
Anoppi piti 2 v mykkäkoulua. Nyt on viimeisen vuoden taas ollut korrektisti yhteydessä.
Ei tule enää meille, menee hotelliin.
Sanomattakin selvää, että mä oon ollut syyllinen alusta saakka, kaikki nämä 14 v. Hankala miniä, vei hänen poikana.
Ihanaa elämää ollut viimeiset vuodet, helppo hengittää...positiivista energiaa riittää kun ei anoppi ime kaikkia mehuja oikutteluillaan enää.
Vanhoja ihmisiä pitää kunnioittaa, mutta rajansa kaikella. Käytöstapoja, toisten kunnioitusta, joustavuutta kyllä vaaditaan niiltä sukulaisiltakin!!!!
Sympatiani sinulle. Mullakin on kamala anoppi ja appi. Pärähtävät pihaan millon sattuu ja aina sellainen olo, että pitää olla täysissä pukeissa kun ei tiedä koska ovat ovella. Mies jo kertaalleen on asiasta sanonut heille, meille ei voi vain tulla silloin kun huvittaa. meillä saattaa olla muuta enoa suunniteltuna tai haluamme joskus viettää aikaa ihan perheemme kesken, vaikka kotona olisimmekin. Paras oli kun tulivat onnittelemaan meitä ensimmäisenä hääpäivänä. Änkivät sisään ja viipyivätkin sitten koko illan. Olin aivan raivona, mutta en kehdannut heitä häätääkään. Mitään muuta meillä ei tietty olis ollut suunnitteilla ensimmäisenä hääpäivänä... toki mieluten sen vietän anopin ja appiukon kanssa.
Nyt olen kyllästynyt käyttäytymään kun eivät hekään käyttäydy. Heillä tuntuu olevan tilannetaju nolla, joten olen itsekseni todennut, että aivan sama. En enää avaa ovea jos koputtelevat siellä. Joskus jos meillä on siistiä ja mieskin on kotona, saatetaan avata ja pyytää sisälle. Jos olen yksin kotona lasten kanssa, saavat koputella kaikessa rauhassa.
Mitä jos te olisitte olleet jossain reissussa, kun anoppi soitti? Mitä olis tehnyt?
Oikeesti tuntuu, että voiko tollasia ihmisiä ollakaan. Ja että mulla on mahtava anoppi, tullaan hyvin juttuun ja asuu alle kilometrin päässä, mutta ei tuu koskaan yllättäen.
Kympille:
Miten sä selität lapsille, että mummu ja vaari siellä koputtelee, ei avata ja ollaan ihan hiljaa...?
Näissä tapauksissa miehellä pitäisi olla munaa laittaa vahempansa ruotuun ja sanoa asiasta ihan suoraan.
Thih...tuli tuosta mieleeni mieheni sanat vierasvuoteesta. Hän ihan tosissaan ehdotti, että hankitaan niin huono patja, että siinä ei halua nukkua montaa yötä. Jotain tällaista voisit seuraavaksi kokeilla. Anopille niin huono sänky nukkua, että muistaa pitkään, eikä välttämättä enää halua viipyä liian monta päivää.
* Silittää päästä, antaa jaxuhalin ja kaksi riviä suklaata *