Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liikutun nykyisin lähes kaikesta, ärsyttävää!
10.07.2014 |
Olen 27v nainen. Aloin muutama vuosi sitten liikuttumaan oikeastaan ihan kaikesta mahdollisesta. Itken lähes kaikissa elokuvissa, tv-sarjoissa, jopa "surullisissa" mainoksissa. Välillä vollotan ihan kunnolla, mutta useimmiten puren huulta ja pyyhin silmäkulmaa, ettei mies huomaisi. Tätä liikuttumista tapahtuu arkielämässäkin aivan jatkuvasti ja tuntuu, että silmät kostuu joka päivä jostain. Yksinäisen näköisestä vanhuksesta, kodittomasta, iloisesta lapsesta tms. Kaikille vähäkään "liikuttaville" uutisille tirautan varmasti ja ihan typerätkin ohjelmat (mm. pomo piilossa) saa minut itkemään. En ole muuten herkkä, enkä ala esim riitatilanteissa itkemään oikeastaan koskaan.
Tämä on alkanut jo todella häiritsemään, ja hävettää kun muut huomaa sen. En halua katsoa enää mitään surullisia elokuvia seurassa, koska kyynelehdin niissä aivan takuuvarmasti. Voiko tällaiselle edes tehdä mitään? Alkoi tosiaan vasta muutama vuosi sitten, lähes tyhjästä.
Kommentit (13)
Luin joskus, että tuo voisi olla oire piilevästä masennuksesta. Onko sulla ollut muita masennukseen viittaavia oireita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuli sellainen esikoisen syntymän jälkeen ja jos ajattelen lasten kasvua tai surullisia uutisia tms niin johan vollotan
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 02:00"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 01:55"]Hei, älä ärsyynny herkkyydestä. Se on nykyisin katoava luonnonvara.
[/quote]
Siis kun tämä ei mielestäni ole herkkyyttä. En ole perinteisen herkkä luonne, vaan aika "sisukas ja rohkea". En kestä sääliä, olkapäälle taputtelua vaan kaipaan suoria sanoja ja "tought lovea". En itke riitatilanteissa tai loukkaannu helposti, vaan varmaan jopa ihmeellisen vähän.
Mutta liikutun helposti ihan ventovieraidenkin suruista ja maailman menosta. Faktasta ja fiktiosta. Pahin on varmaan yksinäisyys, sillä yksinäiset ihmiset saavat takuuvarman palan kurkkuun joka kerta.
[/quote]
Herkkä ja arka eivät ole synonyymi. Sinä olet ensimmäistä. Usein herkkä on enemmän tai vähemmän kovis kaiken päälle.
Jospa sinusta on tullut aikuinen. Huomaat, että maailmassa on paljon liikuttavaa. En itsekään itkenyt lapsena enkä juuri nuorenakaan. Se oli minusta vain jotenkin niin turhaa. Ilkuin muita, kun he nyyhkivät. Sitten jossain sinun iässäsi tajusin yhtäkkiä niin paljon asioita, joihin liittyi tunteita...Lapset oppivat tietämään, että äiti itki kaikki Bambit ja Leijonakuninkaat. Ja mies osaa ottaa kädestä kiinni, kun tulee liikuttava kohta leffassa. Ja sanoo, että se on yksi parhaita puoliani, herkkyys...
Hormonit tulee ekana mieleen. Oletko alkanut käyttää jotain hormonaalista ehkäisyä / vaihtanut merkkiä niihin aikoihin, kun oireet alkoivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käytä hormonaalista ehkäisyä, enkä ole käyttänyt.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko huomannut, onko liikuttuminen voimakkaimmillaan ennen kuukautisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori, numero 6. Ei just olla ämmiä...Siirry seuraavaan keskusteluun. t.nro 2
Hei, älä ärsyynny herkkyydestä. Se on nykyisin katoava luonnonvara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 01:55"]Hei, älä ärsyynny herkkyydestä. Se on nykyisin katoava luonnonvara.
[/quote]
Siis kun tämä ei mielestäni ole herkkyyttä. En ole perinteisen herkkä luonne, vaan aika "sisukas ja rohkea". En kestä sääliä, olkapäälle taputtelua vaan kaipaan suoria sanoja ja "tought lovea". En itke riitatilanteissa tai loukkaannu helposti, vaan varmaan jopa ihmeellisen vähän.
Mutta liikutun helposti ihan ventovieraidenkin suruista ja maailman menosta. Faktasta ja fiktiosta. Pahin on varmaan yksinäisyys, sillä yksinäiset ihmiset saavat takuuvarman palan kurkkuun joka kerta.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 02:00"][quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 01:55"]Hei, älä ärsyynny herkkyydestä. Se on nykyisin katoava luonnonvara.
[/quote]
Siis kun tämä ei mielestäni ole herkkyyttä. En ole perinteisen herkkä luonne, vaan aika "sisukas ja rohkea". En kestä sääliä, olkapäälle taputtelua vaan kaipaan suoria sanoja ja "tought lovea". En itke riitatilanteissa tai loukkaannu helposti, vaan varmaan jopa ihmeellisen vähän.
Mutta liikutun helposti ihan ventovieraidenkin suruista ja maailman menosta. Faktasta ja fiktiosta. Pahin on varmaan yksinäisyys, sillä yksinäiset ihmiset saavat takuuvarman palan kurkkuun joka kerta.
[/quote]
Tunnen olevani tismalleen samanlainen!