Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa erota
25.07.2014 |
Pakko avautua jonnekkin, kun tuntuu niin pahalta..
Mies kirjoitti tänään työsopimuksen, ollut pari vuotta työttömänä kotona. Hyvä juttu, mutta ilmoitti, että haluaa erota, ei kuulemma jaksa minua. Meillä on pieni vauva ja taapero. Varmaan ei jaksa, koska joudun joka päivä sille valittamaan, kun ei ole ollenkaan lastensa kanssa. Aina televisiota katsoo, pelaa pelejä, väkertää omia juttujaan, jos on kotona. Ei (tarvitse) tehdä ruokaa, kotitöitä, huolehtia lasten hankinnoista, tarpeista, ruoka-ajoista. Suunnittelee vain itselleen menoa harrastuksia, kavereiden kanssa oloa, mutta ei ikinä mitään lapsen kanssa tai koko perheen kesken. Ei ikinä halua tehdä yhtään mitään, mitä voisi lasten kanssa tehdä ja mikä heidän mielestä olisi mukavaa. Kaikki reissutkin suunnittelee itselle yksin tai kaverin kanssa. Jos ehdotan jotain yhteistä tekemistä niin se on aina p***aa (rannalle, kävelylle, puistoon).. Olen toivonut, että hän kasvaisi isäksi lapsille, muutosta tapahtunut vähän parempaan, kun vauva syntyi, mutta nyt se on vissiin sitten hoksannut, että eipä kiinnostakkaan perhe-elämä, kun yksin voi harrastaa ja tehdä kaiken vapaa-ajan mitä huvittaa. Lisäksi rahoja ei tarvitse käyttää vaippoihin/ruokaan/vaatteisiin, vaan pääse tuhlaileen mihin huvittaa.. Esikoisen hoidin suunnilleen yksin 2v asti, jonka jälkeen vauva syntyi ja hän alkoi olemaan esikoisen kanssa välillä (menee mummolaan hänen kanssa). Muuten ei ole tarvinut kummallekkaan vaippoja vaihtaa, kylvettää, syöttää yms. On hänestä silti apua ollut esim. kauppareissujen kanssa, kun ei tarvi kaukaloa laittaa ostoskärryyn ja esikoista istuimeen, mahtuu ostokset kyytiin. Nyt en tiedä mitä teen, kai lasten kanssa pärjää, mutta oikeasti, yksinhuoltajaksi? Oltiin puhuttu hääpäivästä parin vouden päähän ja kaikkea. Nyt jään yksin, miten tästä selviää? Miten rahat riittää, kun en saa toimeentulotukea pienen perinnön vuoksi, joka on suljettuna pankissa ja töihin en mene ennen kuin vauvakin on pari vuotias (en raaski laittaa päiväkotiin ennen sitä). Ja saan nyt omaa aikaa illalla kun lapset ovat nukkumassa, käytän koiraa tms. Sitäkään ei ole sitten vissiin enään ollenkaan, kun ei ole ketään joka katsoisi lapsia. Tuskin mies halaua heitä edes esim. joka toinen viikonloppu, kun nytkin on niin vaikeaa olla heidän kanssa. En halua tätä! Haluan, että tuo mies on meidän kanssa ja muuttuu hyväksi!!! Minulla ei ole edes omat vanhemmat apuna ja ystäviä minulla ei ole montaa samalla paikkakunnalla. Pelkään, että olen aina vain kolmistaan lasten kanssa aamusta iltaan ilman ketään.. Esim. näillä helteillä vauvaa ei ole voinut nukuttaa vaunuissa, jotta esikoisen voisi viedä puistoon, niinpä olen käynyt hänen kanssaan pihalla, kun olen nukuttanut vauvan sisälle ja mies ollut sen ajan kotona hänen kanssaan. Miehen hyvä puoli on ollut se, että ei käy useasti baareissa vaan harrastaa muuta. (Omien sanojen mukaan ei kiinnosta, kavereille sanoo, että koska minä en päästä/ei saa). Hän itse on halunnut molemmat lapset tehdä, toista kun alettiin yrittään, oli hän sen halukas hankkimaan (taisi sitä ehdottaa, että nyt olisi hyvä aika)ja sovittiin että vauvan ensimmäinen elinvuosi rauhoitetaan (ei ravata baarissa ja riennoissa), ja se sopi kuulemma hyvin, mutta nyt hän vaikuttaa siltä, että sittenkin kiinnostaisi päästä juhlimaan..
Ollaan joskus ennenkin puhuttu erosta, ison riidan tuloksena, esim. hän meni baariin, vaikka piti mennä ystävälle kylään. Ja yleensäkin riidellään paljon, yritän pitää puoleni (oma aika) ja lasten kasvatuksesta (hän huutaa ja on epäreilu esikoiselle)
Auttaakaa, mitä teen, miten selviän?
Miten saan miehen pään kääntymään, ja muistamaan, että hän itse halusi lapsia(, ne kyllä kasvaa jolloin on helpompaa ja enemmän omaa aikaa), ja että hän kyllä rakastaa minua.... Miksi tuo mies käyttäytyy noin? Ja miksi hän haluaa erota?! :( Tiedän, että hän ei pidä siitä, kun joudu valittamaan siitä että ei ole lasten kanssa tai siitä että on ilkeä esikoiselle, mutta luulisi hänen kuitenkin ymmärtävän miksi sen teen..
Pahoittelut vähän epäselvästä tekstistä, kirjoitin mitä mieleen tuli.
Kommentit (28)
Miksi luet tätä viestiä nyt? Eikös ensin pitäisi lukea ketjun avausviesti loppuun ennen kuin aletaan lukea muita viestejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mies lähtee jos on mennäkseen. En vain tajua miksi edes katselet tuollaista ukkoa.
Ja kyllä se nyt vain on niin että jos talouteen ei tule mistään rahaa niin sinun on vain mentävä töihin aikaisemmin.
Kuulostat hätääntyneeltä ja ymmärrän sen. Hluat että mies muuttuu, mutta eipä näytä muuttuvan, valitettavasti.
Haluat että huonokin mies jää kuin jäisit yksin. Yksinjääminen pelottaa sinua, pelkäät ettet selviä.
Mutta kyllä sinä selviät. Nyt varaat ajan sossusta ja selostat tilanteenne tarkalleen. Ehkä rahallista apua tulee sittenkin ja jos ei, ainakin jotain neuvoja saat mitä tehdä. Lapsille hoitopaikkahakemukset vetämään, asuntohakemus, ja hei: SINÄ SELVIÄT! Kiität vielä miestä polvillasi, että lähti! Nimittäin tuollaisella ei tee yhtään mitään.
Anna mennä, mutta sano, että takaisin ei todellakaan ole tulemista. Älä roiku, vaan hoida asiat niin, että asiat sutjaantuvat mahdollisimman helposti. Varmasti on paska olo, mutta yritä ajatella asiaa positiiviselta kantilta. Onpahan sinulla myös yksi "lapsi" vähemmän kun mies lähtee. Ja mies saa etsiä itselleen asunnon, huonekalut sun muut, älä tee niiden eteen mitään. Joudut ehkä joustamaan vauvan päiväkotiinmenosta, mutta älä sitä vielä huoli. Pidä oikeuksistasi kiinni, ota kaikki mustana valkoisella ja älä jousta.
Niin ja sanoi vielä ennen kuin lähti (esikoinen mummolaan ja itse kalastamaan), että olet kyllä kaunis ja ihana, mutta ei vain jaksa minua. Olen päässyt hoikkaan kuntoon raskauden jäljiltä ja seksielämäkin on kunnossa.. En usko, että kaipaa parempaaa naista siinä mielessä. On kerran sanonutkin, että jos erottais niin ei kyllä ottais uuttaa akkaa "koulutettavaksi" :D
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 17:39"]
Kuulostat hätääntyneeltä ja ymmärrän sen. Hluat että mies muuttuu, mutta eipä näytä muuttuvan, valitettavasti.
Haluat että huonokin mies jää kuin jäisit yksin. Yksinjääminen pelottaa sinua, pelkäät ettet selviä.
Mutta kyllä sinä selviät. Nyt varaat ajan sossusta ja selostat tilanteenne tarkalleen. Ehkä rahallista apua tulee sittenkin ja jos ei, ainakin jotain neuvoja saat mitä tehdä. Lapsille hoitopaikkahakemukset vetämään, asuntohakemus, ja hei: SINÄ SELVIÄT! Kiität vielä miestä polvillasi, että lähti! Nimittäin tuollaisella ei tee yhtään mitään.
[/quote]
Näin on. Ehkä sinulta on hämärtynyt kokonaan se tosiasia, että tuollainen elämä on todella kaukana normaalista. Eihän lapsillekaan tuollainen suhde ole normaali kasvuympäristö.
Pärjäät ihan varmasti ilman noin äärettömän surkeaa miestä. Voin kokemuksesta sanoa, että p*skan suhteen loputtua sitä saa henkistä energiaa lisää kun ei tarvitse jatkuvasti olla onneton ja odottaa että toinen muuttuisi, ja lisäksi sulla on mahdollisuus myös jossain vaiheessa tavata mies, joka on sinun arvoisesi.
Et ehkä näe totuutta nyt, mutta tulet olemaan onnellisempi ilman tuota vätystä. Teet jo nyt käytännössä kaiken itse, jatkossa ei vain tarvitse ärsyyntyä sen laiskamadon katselemisesta. Löydät varmasti paremman miehen ajan myötä, se ei paljoa vaadi lukemastani päätellen.
Ehkä mies panostaa isyyteen enemmän sitten, kun näkee lapsia viikonloppuisin? Ei ne lapsetkaan nykyisesta elämästänne nauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos palstalaiset, heti tuli vähän parempi mieli. Minulla todella pelottaa jäädä aivan yksin...
AP
No, sillä aikaa kun se on kalastamassa (eli sen toisen naisen kanssa), niin valmistele eroa ja kaikissa puheissa puhut niin, että lapset on sulla joka toinen viikonloppu ja miehellä muuten. Mies on siis se lähivanhempi. Saa nähdä, muten käy. Sehän ei jaksa sua, pitäköön siis lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää tuollaiset miehet niinkuin myös omani jotka niiiin haluavat lasta ja sitten luulevat että kun perhe-elämä ei olekaan aina mieluista ja hei, se voi olla sitovaakin, että on ihan ok häippästä paikalta ja jättää lapset ja vaimo yksin yhteisen valinnan kanssa. No, mun mies ei ole lähtemässä mutta ei pidä pikkulapsiarjesta ja valittaa jatkuvasti minkälainen vankila se on. Huoh.
Jos mies haluaa lähteä niin heippa vaan. Se on kamalaa ja vaikeaa mutta selviät kyllä kun on pakko. Huomaat itsessäsi sellaista vahvuutta jota et tiennyt siellä olevankaan.
Tsemppiä!
SYY ON MOLEMMISSA! PARISUHDE EI TOIMI! JOS TEIDÄN SUHDE ON PELKKÄÄ LAPSI SITÄ LAPSI TÄTÄ, ELI LAPSILLA RIITELYÄ JA SITÄ KUKA TEKEE MITÄ, ni en ihmettele jos eroatte!
PARISUHDE ON TÄRKEIN AVAIN HYVÄÄN PERHEONNEEN JA PISTE! TE ETTE VAAN OSAA KOMMUNUKOIDA, ETTE USKALLA LAITTAA NIITÄ LAPSIA HOITOON JA SELVITTÄÄ KAKSIN NÄITÄ ASIOITA JA POHTIA RAUHASSA, MILLAISTA SUHTEENNE OLI ENNEN LAPSIA?! LÄHTEÄ NIISTÄ ASIOISTA KORJAAMAAN JA AVAAMAAN ONGELMIA
JOS TOISELLA TAI KUMMALLAKAAN EI OLE TÄHÄN HALUA JA PANOSTUSTA, ON SUHTEENNE TUHOONTUOMITTU.
MYÖSKIN JOS LAPSIA PUKATAAN ALKUHUUMASSA, NIIN NOIN VOI MYÖS KÄYDÄ. LAPSET EI OLE AVAIN ONNEEN VAAN SE, ETTÄ OSAATTE NAUTTIA PARISUHTEESTA, SE ON KAIKKIEN, MYÖS LASTEN ONNI.
TOI ON YLEINEN ONGELMA. NAISESTA TULEE HIRVEE NALKUTTAJA JA SIINÄ ON PARISUHTEEN TUNTU KAUKANA. JA MIKSI MIEHESI LÄHTEE BAARIIN?! KOSKA SE EI OLE ONNELLINEN SUN KANSSA. SE HALUAA NAISEN, JOKA EI MÄKÄTÄ, JOLLE SE HALUAA OLLA HYVÄ. JONKA KANSSA TUNTUU HYVÄLTÄ. JONKA KANSSA HOIDETAAN MYÖS PARISUHDETTA EIKÄ AINOA PUHEENAIHE OLE LAPSET!!!
SEN TAKIA IHMISET EROAAKI KUN OLLAAN VAAN ISIÄ JA ÄITEJÄ JA KILPAILLAAN KOTITÖISTÄ. VOI KUN IHANAA. SELLAISTAKO PITÄIS ELÄÄ VUOSIKYMMENET, JOISSA PARISUHDE ON UNOHDETTU EKAN MUKSUN SYNNYTTYÄ.
ÄLKÄÄ SYYTELKÖ AINA MIEHIÄ. MIEHILLE PAHIN PAINAJAINEN ON ÄIDIKSI TULLUT, PELKISTÄ LAPSISTAAN JAUHAVA, +30 KG LIHONUT, ITSESTÄÄN HUOLEHTIMATON, NALKUTTAVA JA KONTROLLOIVA PIERUVERKKAREISSA KULKEVA ÄITIHAHMO, JOKA OLI ENNEN SE IHANA ITSESTÄÄNHUOLEHTIVA PARISUHDETTA ARVOStAVA IHANA TYTTÖYSTÄVÄ.
Näin se vaan menee. Ja en oo mies. Olen yhden lapsen äiti itse ja onnellinen vaimo :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 17:55"]
No, sillä aikaa kun se on kalastamassa (eli sen toisen naisen kanssa), niin valmistele eroa ja kaikissa puheissa puhut niin, että lapset on sulla joka toinen viikonloppu ja miehellä muuten. Mies on siis se lähivanhempi. Saa nähdä, muten käy. Sehän ei jaksa sua, pitäköön siis lapset.
[/quote]
Muuten hyvä, mutta en voisi olla erossa lapsista koko ajan, tiedän tarvitsevani toisinaan hetken omaa aikaa, mutta miehelle en heitä voisi antaa, voin vain kuvitella kuinka kurjaa heillä olisi asua isänsä kanssa :( Ja en usko hänellä olevan toista naista..
Ja viestin 12 kirjoittajalle, niinpä, miehet voi vain todeta, että eipä tämä arki lasten kanssa ollutkaan minun juttu ja häippästä..
AP
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 17:27"] Olen toivonut, että hän kasvaisi isäksi lapsille[/quote]
Tässähän se monen parisuhteen perusongelma lieneekin. Nainen haluaa väkisin lapsia ja ajattelee että kyllä se mieskin ihastuu/muuttuu kunhan lapsi syntyy. Sitten kun näin ei käykään, nainen on ihan paskana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 13:n viestin viimeinen caps lockeilla kirjoitettu kappale sisälsi syvällisen totuuden.
Aloittajalle sanoisin, että näytä tänne kirjoittamasi viesti miehelle, jos haluat yrittää jatkaa. Tai kirjoita vastaavat asiat muuten miehen nähtäväksi. Sitten hän ainakin tietää tarkkaan, mitä ajattelet, ja sitten katsotte, löytyykö mahdollisuuksia sopia siitä, miten jatkaisitte.
Palstan katkerat ylipainoiset mammat kannattaa unohtaa.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 17:57"]
SYY ON MOLEMMISSA! PARISUHDE EI TOIMI! JOS TEIDÄN SUHDE ON PELKKÄÄ LAPSI SITÄ LAPSI TÄTÄ, ELI LAPSILLA RIITELYÄ JA SITÄ KUKA TEKEE MITÄ, ni en ihmettele jos eroatte!
PARISUHDE ON TÄRKEIN AVAIN HYVÄÄN PERHEONNEEN JA PISTE! TE ETTE VAAN OSAA KOMMUNUKOIDA, ETTE USKALLA LAITTAA NIITÄ LAPSIA HOITOON JA SELVITTÄÄ KAKSIN NÄITÄ ASIOITA JA POHTIA RAUHASSA, MILLAISTA SUHTEENNE OLI ENNEN LAPSIA?! LÄHTEÄ NIISTÄ ASIOISTA KORJAAMAAN JA AVAAMAAN ONGELMIA
JOS TOISELLA TAI KUMMALLAKAAN EI OLE TÄHÄN HALUA JA PANOSTUSTA, ON SUHTEENNE TUHOONTUOMITTU.
MYÖSKIN JOS LAPSIA PUKATAAN ALKUHUUMASSA, NIIN NOIN VOI MYÖS KÄYDÄ. LAPSET EI OLE AVAIN ONNEEN VAAN SE, ETTÄ OSAATTE NAUTTIA PARISUHTEESTA, SE ON KAIKKIEN, MYÖS LASTEN ONNI.
TOI ON YLEINEN ONGELMA. NAISESTA TULEE HIRVEE NALKUTTAJA JA SIINÄ ON PARISUHTEEN TUNTU KAUKANA. JA MIKSI MIEHESI LÄHTEE BAARIIN?! KOSKA SE EI OLE ONNELLINEN SUN KANSSA. SE HALUAA NAISEN, JOKA EI MÄKÄTÄ, JOLLE SE HALUAA OLLA HYVÄ. JONKA KANSSA TUNTUU HYVÄLTÄ. JONKA KANSSA HOIDETAAN MYÖS PARISUHDETTA EIKÄ AINOA PUHEENAIHE OLE LAPSET!!!
SEN TAKIA IHMISET EROAAKI KUN OLLAAN VAAN ISIÄ JA ÄITEJÄ JA KILPAILLAAN KOTITÖISTÄ. VOI KUN IHANAA. SELLAISTAKO PITÄIS ELÄÄ VUOSIKYMMENET, JOISSA PARISUHDE ON UNOHDETTU EKAN MUKSUN SYNNYTTYÄ.
ÄLKÄÄ SYYTELKÖ AINA MIEHIÄ. MIEHILLE PAHIN PAINAJAINEN ON ÄIDIKSI TULLUT, PELKISTÄ LAPSISTAAN JAUHAVA, +30 KG LIHONUT, ITSESTÄÄN HUOLEHTIMATON, NALKUTTAVA JA KONTROLLOIVA PIERUVERKKAREISSA KULKEVA ÄITIHAHMO, JOKA OLI ENNEN SE IHANA ITSESTÄÄNHUOLEHTIVA PARISUHDETTA ARVOStAVA IHANA TYTTÖYSTÄVÄ.
Näin se vaan menee. Ja en oo mies. Olen yhden lapsen äiti itse ja onnellinen vaimo :)
[/quote]
No ei tarvi huutaa. :)
Meillä on vaikea tilanne kun ei ole tukiverkostoa eikä rahaa palkata hoitajia. Varsinkin tämä kesä on ollut erityisen haastava kun ollaan vaan oltu kotona lasten kanssa. Olisi kiva tehdä retkiä ja reissuja mutta lapset eivät siellä kauaa viihdy, olemme huomanneet että nuo retket vaan lisäävät stressiä päivittäiseen elämäämme. Iltaisin olen normiarkena itse niin väsynyt työn ja opiskelun ja lastenhoidon jälkeen että yhteiseen aikaan ei riitä energia.
Mitä sinä suosittelisit? No ehkä olen lihonnut hieman lastensaamisen jälkeen mutta en kulje pieruverkkareissa ja muutenkin treenaan ja yritän pitää itsestäni huolta.
Pointtini on vähän ohis, mutta jotkut elämäntilanteet niinkuin silloin kun on taapero ja vauva niinkuin ap:lla, vaativat panostusta (melkein) vain lapsiin ja sen pitäisi olla ok miehellekin. Ei se anna kenellekään lupaa häippästä paikalta. Se on raskasta aikaa äidillekin.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 17:57"]
SYY ON MOLEMMISSA! PARISUHDE EI TOIMI! JOS TEIDÄN SUHDE ON PELKKÄÄ LAPSI SITÄ LAPSI TÄTÄ, ELI LAPSILLA RIITELYÄ JA SITÄ KUKA TEKEE MITÄ, ni en ihmettele jos eroatte!
PARISUHDE ON TÄRKEIN AVAIN HYVÄÄN PERHEONNEEN JA PISTE! TE ETTE VAAN OSAA KOMMUNUKOIDA, ETTE USKALLA LAITTAA NIITÄ LAPSIA HOITOON JA SELVITTÄÄ KAKSIN NÄITÄ ASIOITA JA POHTIA RAUHASSA, MILLAISTA SUHTEENNE OLI ENNEN LAPSIA?! LÄHTEÄ NIISTÄ ASIOISTA KORJAAMAAN JA AVAAMAAN ONGELMIA
JOS TOISELLA TAI KUMMALLAKAAN EI OLE TÄHÄN HALUA JA PANOSTUSTA, ON SUHTEENNE TUHOONTUOMITTU.
MYÖSKIN JOS LAPSIA PUKATAAN ALKUHUUMASSA, NIIN NOIN VOI MYÖS KÄYDÄ. LAPSET EI OLE AVAIN ONNEEN VAAN SE, ETTÄ OSAATTE NAUTTIA PARISUHTEESTA, SE ON KAIKKIEN, MYÖS LASTEN ONNI.
TOI ON YLEINEN ONGELMA. NAISESTA TULEE HIRVEE NALKUTTAJA JA SIINÄ ON PARISUHTEEN TUNTU KAUKANA. JA MIKSI MIEHESI LÄHTEE BAARIIN?! KOSKA SE EI OLE ONNELLINEN SUN KANSSA. SE HALUAA NAISEN, JOKA EI MÄKÄTÄ, JOLLE SE HALUAA OLLA HYVÄ. JONKA KANSSA TUNTUU HYVÄLTÄ. JONKA KANSSA HOIDETAAN MYÖS PARISUHDETTA EIKÄ AINOA PUHEENAIHE OLE LAPSET!!!
SEN TAKIA IHMISET EROAAKI KUN OLLAAN VAAN ISIÄ JA ÄITEJÄ JA KILPAILLAAN KOTITÖISTÄ. VOI KUN IHANAA. SELLAISTAKO PITÄIS ELÄÄ VUOSIKYMMENET, JOISSA PARISUHDE ON UNOHDETTU EKAN MUKSUN SYNNYTTYÄ.
ÄLKÄÄ SYYTELKÖ AINA MIEHIÄ. MIEHILLE PAHIN PAINAJAINEN ON ÄIDIKSI TULLUT, PELKISTÄ LAPSISTAAN JAUHAVA, +30 KG LIHONUT, ITSESTÄÄN HUOLEHTIMATON, NALKUTTAVA JA KONTROLLOIVA PIERUVERKKAREISSA KULKEVA ÄITIHAHMO, JOKA OLI ENNEN SE IHANA ITSESTÄÄNHUOLEHTIVA PARISUHDETTA ARVOStAVA IHANA TYTTÖYSTÄVÄ.
Näin se vaan menee. Ja en oo mies. Olen yhden lapsen äiti itse ja onnellinen vaimo :)
[/quote]
Olen jokseenkin samaa mieltä kanssasi, mutta kun hän ei suostu parisuhdeterapiaan tai keskustelemaan kanssani meidän suhteesta. Ja ne lapset nyt vain tahtovat olla aika keskeinen osa tätä elämää ja arkea. Toki heidät voisi välillä hoitoon laittaa ja itseasiassa meillä oli se suunnitelmissa parin viikon päästä. Ja minä kyllä laittaudun joka päivä (miestänikin varten), on vähän meikkiä ja kivat vaatteet. Haluaisin olla hänen ihana tyttöystävä, mutta tuntuu, että hän ei edes kaipaa seuraani.. Haluaisin, että hän haluaisi olla minulle hyvä, mutta hän ei ole hyvä minulle tai lapsille.. :( Ja en todellakaan haluaisi olla nalkuttava äiti, mutta en vain voi olla hiljaa ja katsoa vierestä kun hän ärähtelee esikoiselle ja muuten ei anna heille aikaansa.. Ja minä tosissani olen yrittänyt olla hänelle hyvä ja tiedän, että parisuhteen pitäisi toimia, mutta miten??
Ja numero 15, HÄN halusi lapsia, niin esikoisen kun toisenkin, en minä yksinäni!
AP
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 17:52"]
Kiitos palstalaiset, heti tuli vähän parempi mieli. Minulla todella pelottaa jäädä aivan yksin...
AP
[/quote]
Pelottavaa se onkin, tietenkin, ihan uusi ja outo tilanne ja pelko rahahuolista ym. Mutta senkin tiedät, miten hirveän monet nykyään eroaa ja kyllä sitä vaan selvitään jotenkin. Minusta tuo sinun nykytilanteesi ei voisi oikeastaan paljon pahemmaksi enää mennä.
Vai että mies joutuisi kouluttamaan uuden naisen itselleen. Voi hyvää päivää. Nyt alkoi niin suututtaa tuo ukkosi, etten melkein pysty kirjoittamaan.
Jos se mies ei lähde, lähde sinä hyvänen aika, lapsinesi vähän äkkiä elämään ihmisenarvoista elämää mokomankin itsekeskeisen otuksen luota! :O
*murrrr*
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 17:57"]
SYY ON MOLEMMISSA! PARISUHDE EI TOIMI! JOS TEIDÄN SUHDE ON PELKKÄÄ LAPSI SITÄ LAPSI TÄTÄ, ELI LAPSILLA RIITELYÄ JA SITÄ KUKA TEKEE MITÄ, ni en ihmettele jos eroatte!
PARISUHDE ON TÄRKEIN AVAIN HYVÄÄN PERHEONNEEN JA PISTE! TE ETTE VAAN OSAA KOMMUNUKOIDA, ETTE USKALLA LAITTAA NIITÄ LAPSIA HOITOON JA SELVITTÄÄ KAKSIN NÄITÄ ASIOITA JA POHTIA RAUHASSA, MILLAISTA SUHTEENNE OLI ENNEN LAPSIA?! LÄHTEÄ NIISTÄ ASIOISTA KORJAAMAAN JA AVAAMAAN ONGELMIA
JOS TOISELLA TAI KUMMALLAKAAN EI OLE TÄHÄN HALUA JA PANOSTUSTA, ON SUHTEENNE TUHOONTUOMITTU.
MYÖSKIN JOS LAPSIA PUKATAAN ALKUHUUMASSA, NIIN NOIN VOI MYÖS KÄYDÄ. LAPSET EI OLE AVAIN ONNEEN VAAN SE, ETTÄ OSAATTE NAUTTIA PARISUHTEESTA, SE ON KAIKKIEN, MYÖS LASTEN ONNI.
TOI ON YLEINEN ONGELMA. NAISESTA TULEE HIRVEE NALKUTTAJA JA SIINÄ ON PARISUHTEEN TUNTU KAUKANA. JA MIKSI MIEHESI LÄHTEE BAARIIN?! KOSKA SE EI OLE ONNELLINEN SUN KANSSA. SE HALUAA NAISEN, JOKA EI MÄKÄTÄ, JOLLE SE HALUAA OLLA HYVÄ. JONKA KANSSA TUNTUU HYVÄLTÄ. JONKA KANSSA HOIDETAAN MYÖS PARISUHDETTA EIKÄ AINOA PUHEENAIHE OLE LAPSET!!!
SEN TAKIA IHMISET EROAAKI KUN OLLAAN VAAN ISIÄ JA ÄITEJÄ JA KILPAILLAAN KOTITÖISTÄ. VOI KUN IHANAA. SELLAISTAKO PITÄIS ELÄÄ VUOSIKYMMENET, JOISSA PARISUHDE ON UNOHDETTU EKAN MUKSUN SYNNYTTYÄ.
ÄLKÄÄ SYYTELKÖ AINA MIEHIÄ. MIEHILLE PAHIN PAINAJAINEN ON ÄIDIKSI TULLUT, PELKISTÄ LAPSISTAAN JAUHAVA, +30 KG LIHONUT, ITSESTÄÄN HUOLEHTIMATON, NALKUTTAVA JA KONTROLLOIVA PIERUVERKKAREISSA KULKEVA ÄITIHAHMO, JOKA OLI ENNEN SE IHANA ITSESTÄÄNHUOLEHTIVA PARISUHDETTA ARVOStAVA IHANA TYTTÖYSTÄVÄ.
Näin se vaan menee. Ja en oo mies. Olen yhden lapsen äiti itse ja onnellinen vaimo :)
[/quote]
No ei tarvi huutaa. :)
Meillä on vaikea tilanne kun ei ole tukiverkostoa eikä rahaa palkata hoitajia. Varsinkin tämä kesä on ollut erityisen haastava kun ollaan vaan oltu kotona lasten kanssa. Olisi kiva tehdä retkiä ja reissuja mutta lapset eivät siellä kauaa viihdy, olemme huomanneet että nuo retket vaan lisäävät stressiä päivittäiseen elämäämme. Iltaisin olen normiarkena itse niin väsynyt työn ja opiskelun ja lastenhoidon jälkeen että yhteiseen aikaan ei riitä energia.
Mitä sinä suosittelisit? No ehkä olen lihonnut hieman lastensaamisen jälkeen mutta en kulje pieruverkkareissa ja muutenkin treenaan ja yritän pitää itsestäni huolta.
Pointtini on vähän ohis, mutta jotkut elämäntilanteet niinkuin silloin kun on taapero ja vauva niinkuin ap:lla, vaativat panostusta (melkein) vain lapsiin ja sen pitäisi olla ok miehellekin. Ei se anna kenellekään lupaa häippästä paikalta. Se on raskasta aikaa äidillekin.
[/quote]
Onhan sulla monta palaa purtavana samaan aikaan, ymmärrän sen ja ei ollut tarkoitus huutaa :D oon vaan suorasananen ja neuvonut monia ystäväpariskuntia samantyylisissä ongelmissa.
Harvinaisempaa toki on, ettei perheellä ole mitään tukiverkostoa kuten isovanhemmat, ystävät tms.
Nyt en puhu vaan sun miehestä vaan TEISTÄ, koska tää on teidän ongelma, ei vaan sun miehen. Mun on paha antaa neuvoja, kun en tunne teitä ollenkaan, mutta millainen miehesi oli ennen lapsia? Monen vuoden yhdessäolollahan sitä oppii tuntemaan toisen, ainakin paremmin. Itse olen ollu mieheni kanssa 5-vuotta yhdessä ja menemme ensikesänä naimisiin. Meillä on 2-vuotias poika ja vielä nähtäväksi jää, haluammeko lapsia enempää. Näin toimii tää elämä niin hyvin ja matkustelemme paljon pikkuperheemme kanssa.
Vinkkinä, että yhteinen tekeminen ja aktiviteetti oikealla asenteella palkitsee. Toki pohjalla täytyy olla se hyvä suhde. Meillä ei oo koskaan ollu mitää kinaa mistään tai kriisiä. Vaan ollaa samalla ku hyvät ystävät toisille. Ei tarvi miekkoselle valittaa ku hän huomioi meitä kaikkia nii hyvi ja osallistuu kaikkeen. Ehkä se johtuu tästä meidän alun alkaen hyvästä parisuhteesta, kun molemmilla on hyvä olo ja kiinnostus toista kohtaan.
Minä neuvon sua nyt vaan juttelemaan näistä asioista. Miehesi kuitenkin on sanonut haluavansa erota. Ihmetyttää noi "kukkahattu" tätien kommentit heti miestä syyllistävästä asenteesta. Kuule ei tää yhteiskunta niin pyöri et ku lapsia tehdään ni sit voidaa unohtaa parisuhde ja lemmenleiskut ja keskittyy vaan ja ainoastaan lapsiin.
Loppuun vielä toi sun pointti, niin jos on taapero ja vauva niin joo ei se anna lupaa poistua paikalta, mutta kertoo, että suhde on jo siinä määrin huono kun sä keskityt siihen ettei mies poistu paikalta isän roolista ja tehtävistä ja vastuista. VAIKKA ensisijaisesti hänen pitäisi olla vastuullinen mies SULLE ja toki samalla iskä.
SURULLISTA tässä on se, että niin monessa perheessä keskitytään vaan äidin ja isän rooliin ja tekosyinä pienet lapset. Joo se on raskasta, mutta kuinka moni sitten ottaa riskin siinä, että tekee monta pientä lasta samaan aikaan, jos suhde on niin heikko ettei se kestäkkään sitä. Vaikka kuinka ois raskasta, niin parisuhde pitäis pitää melkeimpä päällimmäisenä mielessä.
PARISUHDE JA SEN ONNI on aina LAPSEN ETU! aina. Eron partaalla elävät ja kulissia elävät vanhemmat ei oo koskaan lapsen etu.
Oon vaan ite niin sitä mieltä, että ne jotka lapsia alkaa tekemään liian nopeasti tuntematta kumppania ja sen luonnetta, niin sit ollaa yksin lasten kanssa. Elämässä täytyy tehdä järkeviä valintoja. Toisen kunnolla tuntemalla perheet säilyy ehjempänä luonnollisesti.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 17:57"]
SYY ON MOLEMMISSA! PARISUHDE EI TOIMI! JOS TEIDÄN SUHDE ON PELKKÄÄ LAPSI SITÄ LAPSI TÄTÄ, ELI LAPSILLA RIITELYÄ JA SITÄ KUKA TEKEE MITÄ, ni en ihmettele jos eroatte!
PARISUHDE ON TÄRKEIN AVAIN HYVÄÄN PERHEONNEEN JA PISTE! TE ETTE VAAN OSAA KOMMUNUKOIDA, ETTE USKALLA LAITTAA NIITÄ LAPSIA HOITOON JA SELVITTÄÄ KAKSIN NÄITÄ ASIOITA JA POHTIA RAUHASSA, MILLAISTA SUHTEENNE OLI ENNEN LAPSIA?! LÄHTEÄ NIISTÄ ASIOISTA KORJAAMAAN JA AVAAMAAN ONGELMIA
JOS TOISELLA TAI KUMMALLAKAAN EI OLE TÄHÄN HALUA JA PANOSTUSTA, ON SUHTEENNE TUHOONTUOMITTU.
MYÖSKIN JOS LAPSIA PUKATAAN ALKUHUUMASSA, NIIN NOIN VOI MYÖS KÄYDÄ. LAPSET EI OLE AVAIN ONNEEN VAAN SE, ETTÄ OSAATTE NAUTTIA PARISUHTEESTA, SE ON KAIKKIEN, MYÖS LASTEN ONNI.
TOI ON YLEINEN ONGELMA. NAISESTA TULEE HIRVEE NALKUTTAJA JA SIINÄ ON PARISUHTEEN TUNTU KAUKANA. JA MIKSI MIEHESI LÄHTEE BAARIIN?! KOSKA SE EI OLE ONNELLINEN SUN KANSSA. SE HALUAA NAISEN, JOKA EI MÄKÄTÄ, JOLLE SE HALUAA OLLA HYVÄ. JONKA KANSSA TUNTUU HYVÄLTÄ. JONKA KANSSA HOIDETAAN MYÖS PARISUHDETTA EIKÄ AINOA PUHEENAIHE OLE LAPSET!!!
SEN TAKIA IHMISET EROAAKI KUN OLLAAN VAAN ISIÄ JA ÄITEJÄ JA KILPAILLAAN KOTITÖISTÄ. VOI KUN IHANAA. SELLAISTAKO PITÄIS ELÄÄ VUOSIKYMMENET, JOISSA PARISUHDE ON UNOHDETTU EKAN MUKSUN SYNNYTTYÄ.
ÄLKÄÄ SYYTELKÖ AINA MIEHIÄ. MIEHILLE PAHIN PAINAJAINEN ON ÄIDIKSI TULLUT, PELKISTÄ LAPSISTAAN JAUHAVA, +30 KG LIHONUT, ITSESTÄÄN HUOLEHTIMATON, NALKUTTAVA JA KONTROLLOIVA PIERUVERKKAREISSA KULKEVA ÄITIHAHMO, JOKA OLI ENNEN SE IHANA ITSESTÄÄNHUOLEHTIVA PARISUHDETTA ARVOStAVA IHANA TYTTÖYSTÄVÄ.
Näin se vaan menee. Ja en oo mies. Olen yhden lapsen äiti itse ja onnellinen vaimo :)
[/quote]
Olen jokseenkin samaa mieltä kanssasi, mutta kun hän ei suostu parisuhdeterapiaan tai keskustelemaan kanssani meidän suhteesta. Ja ne lapset nyt vain tahtovat olla aika keskeinen osa tätä elämää ja arkea. Toki heidät voisi välillä hoitoon laittaa ja itseasiassa meillä oli se suunnitelmissa parin viikon päästä. Ja minä kyllä laittaudun joka päivä (miestänikin varten), on vähän meikkiä ja kivat vaatteet. Haluaisin olla hänen ihana tyttöystävä, mutta tuntuu, että hän ei edes kaipaa seuraani.. Haluaisin, että hän haluaisi olla minulle hyvä, mutta hän ei ole hyvä minulle tai lapsille.. :( Ja en todellakaan haluaisi olla nalkuttava äiti, mutta en vain voi olla hiljaa ja katsoa vierestä kun hän ärähtelee esikoiselle ja muuten ei anna heille aikaansa.. Ja minä tosissani olen yrittänyt olla hänelle hyvä ja tiedän, että parisuhteen pitäisi toimia, mutta miten??
Ja numero 15, HÄN halusi lapsia, niin esikoisen kun toisenkin, en minä yksinäni!
AP
[/quote]
On kyllä inhottava sun tilanne. EN voi oikee muuta sanoa, ku erota! EI yhdessä olla väkisin. Onnellisessa parisuhteessa kaikki menee luontevasti eteenpäin ilman noin pahoja kriisejä. Miehen luonteen voi tossa jo päätellä. Ei tule muuttumaan. Miehesi ei ole onnellinen sun ja lastesi kanssa. Valitettavasti. Sen asian kanssa sun on elettävä. Älä yritä enempää. Se mies ei ole sitä ansainnut. Vaikuttaa todella oudolta tarinalta toi. Mies vaan ei yhtäkkiä enää olekkaan onnellinen mistään. Hänellä ei ole varmana kaikki hyvin. Teillä on menny kommunikointi ja kaikki pois. Et saa häneen kontaktia jne. Anna olla. :( inhottavaa kyl.
Ap, kun selviät ensishokista, tajuat pian mikä onnenpotku on, että pääset noin huonosta miehestä eroon uskomattoman helpolla. Tavalliset tollasia on lähes mahdotonta saada lähtemään, jos pysyy lain sallimien keinojen sisällä.