Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa erota
25.07.2014 |
Pakko avautua jonnekkin, kun tuntuu niin pahalta..
Mies kirjoitti tänään työsopimuksen, ollut pari vuotta työttömänä kotona. Hyvä juttu, mutta ilmoitti, että haluaa erota, ei kuulemma jaksa minua. Meillä on pieni vauva ja taapero. Varmaan ei jaksa, koska joudun joka päivä sille valittamaan, kun ei ole ollenkaan lastensa kanssa. Aina televisiota katsoo, pelaa pelejä, väkertää omia juttujaan, jos on kotona. Ei (tarvitse) tehdä ruokaa, kotitöitä, huolehtia lasten hankinnoista, tarpeista, ruoka-ajoista. Suunnittelee vain itselleen menoa harrastuksia, kavereiden kanssa oloa, mutta ei ikinä mitään lapsen kanssa tai koko perheen kesken. Ei ikinä halua tehdä yhtään mitään, mitä voisi lasten kanssa tehdä ja mikä heidän mielestä olisi mukavaa. Kaikki reissutkin suunnittelee itselle yksin tai kaverin kanssa. Jos ehdotan jotain yhteistä tekemistä niin se on aina p***aa (rannalle, kävelylle, puistoon).. Olen toivonut, että hän kasvaisi isäksi lapsille, muutosta tapahtunut vähän parempaan, kun vauva syntyi, mutta nyt se on vissiin sitten hoksannut, että eipä kiinnostakkaan perhe-elämä, kun yksin voi harrastaa ja tehdä kaiken vapaa-ajan mitä huvittaa. Lisäksi rahoja ei tarvitse käyttää vaippoihin/ruokaan/vaatteisiin, vaan pääse tuhlaileen mihin huvittaa.. Esikoisen hoidin suunnilleen yksin 2v asti, jonka jälkeen vauva syntyi ja hän alkoi olemaan esikoisen kanssa välillä (menee mummolaan hänen kanssa). Muuten ei ole tarvinut kummallekkaan vaippoja vaihtaa, kylvettää, syöttää yms. On hänestä silti apua ollut esim. kauppareissujen kanssa, kun ei tarvi kaukaloa laittaa ostoskärryyn ja esikoista istuimeen, mahtuu ostokset kyytiin. Nyt en tiedä mitä teen, kai lasten kanssa pärjää, mutta oikeasti, yksinhuoltajaksi? Oltiin puhuttu hääpäivästä parin vouden päähän ja kaikkea. Nyt jään yksin, miten tästä selviää? Miten rahat riittää, kun en saa toimeentulotukea pienen perinnön vuoksi, joka on suljettuna pankissa ja töihin en mene ennen kuin vauvakin on pari vuotias (en raaski laittaa päiväkotiin ennen sitä). Ja saan nyt omaa aikaa illalla kun lapset ovat nukkumassa, käytän koiraa tms. Sitäkään ei ole sitten vissiin enään ollenkaan, kun ei ole ketään joka katsoisi lapsia. Tuskin mies halaua heitä edes esim. joka toinen viikonloppu, kun nytkin on niin vaikeaa olla heidän kanssa. En halua tätä! Haluan, että tuo mies on meidän kanssa ja muuttuu hyväksi!!! Minulla ei ole edes omat vanhemmat apuna ja ystäviä minulla ei ole montaa samalla paikkakunnalla. Pelkään, että olen aina vain kolmistaan lasten kanssa aamusta iltaan ilman ketään.. Esim. näillä helteillä vauvaa ei ole voinut nukuttaa vaunuissa, jotta esikoisen voisi viedä puistoon, niinpä olen käynyt hänen kanssaan pihalla, kun olen nukuttanut vauvan sisälle ja mies ollut sen ajan kotona hänen kanssaan. Miehen hyvä puoli on ollut se, että ei käy useasti baareissa vaan harrastaa muuta. (Omien sanojen mukaan ei kiinnosta, kavereille sanoo, että koska minä en päästä/ei saa). Hän itse on halunnut molemmat lapset tehdä, toista kun alettiin yrittään, oli hän sen halukas hankkimaan (taisi sitä ehdottaa, että nyt olisi hyvä aika)ja sovittiin että vauvan ensimmäinen elinvuosi rauhoitetaan (ei ravata baarissa ja riennoissa), ja se sopi kuulemma hyvin, mutta nyt hän vaikuttaa siltä, että sittenkin kiinnostaisi päästä juhlimaan..
Ollaan joskus ennenkin puhuttu erosta, ison riidan tuloksena, esim. hän meni baariin, vaikka piti mennä ystävälle kylään. Ja yleensäkin riidellään paljon, yritän pitää puoleni (oma aika) ja lasten kasvatuksesta (hän huutaa ja on epäreilu esikoiselle)
Auttaakaa, mitä teen, miten selviän?
Miten saan miehen pään kääntymään, ja muistamaan, että hän itse halusi lapsia(, ne kyllä kasvaa jolloin on helpompaa ja enemmän omaa aikaa), ja että hän kyllä rakastaa minua.... Miksi tuo mies käyttäytyy noin? Ja miksi hän haluaa erota?! :( Tiedän, että hän ei pidä siitä, kun joudu valittamaan siitä että ei ole lasten kanssa tai siitä että on ilkeä esikoiselle, mutta luulisi hänen kuitenkin ymmärtävän miksi sen teen..
Pahoittelut vähän epäselvästä tekstistä, kirjoitin mitä mieleen tuli.
Kommentit (28)
Itseasiassa, kun toista suunniteltiin, sanoin hänelle, että en halua näitä lapsia yksin vaan hänen kanssaan, ja hän sanoi olevansa meidän kanssa. Sen jälkeen meinattiin erota, kun olin viimeisilläni raskaana, mutta päätettiin jatkaa (juurikin se iso riita kun hän "karkasi" baariin).. Vietettiin myös kahden keskeistä aikaa kylpylässä viikonloppu, kun olin vielä raskaana, mutta ei siitä kauheasti ollut apua parisuhteen kannalta, vaikka mukavaa olikin...
Varmaan se on sitten paras ratkaisu päästää hänet menemään.. Pelottaa vain miten selviän kaikesta yksin lasten kanssa.. Olen aina toivonut, että kaikki alkaisi sujua hyvin, ja siksi tuntuu todella pahalta, että meillä ei olekkaan onnellista tulevaisuutta perheenä :'(
Juurikin se, että hän on ollut töissä (alkoi työharjoitteluna), piti olla yksi pelastava tekijä. Minun ei ole tarvinut olla vihainen hänelle siitä, että hän ei tee kotitöitä (yksi ärsytyksen / nalkutuksen aihe ennen työharjoittelua) ja raha-asiat olisivat kunnossa. Tuntuu, että hän huumaantui kun laski paljon hänelle tulee rahaa kuukaudessa, ja se innostaa häntä eroamaan myös..
Ja vielä capslook kirjoittajalle, kuulostat fiksulta, ja tiedän noita asioita, mutta kun mies ei nauti yhteisistä tekemisistä, hänellä on aina negatiivininen asenne kaikkeen sellaiseen. Haluaisin myös olla hänen paras ystävänsa ja hän onkin minulle kuin hyvä ystävä, mutta minä en ole hänelle. Hän käyttäytyy minua kohtaan negatiivisesti ja kavereilleen on aivan eri ihminen. Tuntuu, että hän näkee minut vain nalkuttavana äitinä, ja se todella tuntuu minusta pahalta, en haluaisi olla sellainen hänelle. Mutta en vain voi katsoa hiljaa vierestä ainakaan sitä, miten hän käyttäytyy esikoista kohtaan.. :(
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan oltu yhdessä kans reilu 5 vuotta, saman verran kuin te capslock.. Ja minulla on positiivinen asenne yhdessä tekemiseen, nautin siitä, mutta mies ei, enkä oikein voi sille mitään..
AP
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 18:53"]
Itseasiassa, kun toista suunniteltiin, sanoin hänelle, että en halua näitä lapsia yksin vaan hänen kanssaan, ja hän sanoi olevansa meidän kanssa. Sen jälkeen meinattiin erota, kun olin viimeisilläni raskaana, mutta päätettiin jatkaa (juurikin se iso riita kun hän "karkasi" baariin).. Vietettiin myös kahden keskeistä aikaa kylpylässä viikonloppu, kun olin vielä raskaana, mutta ei siitä kauheasti ollut apua parisuhteen kannalta, vaikka mukavaa olikin...
CAPS huutaja täältä vielä koittaa lohduttaa, että kyllä varmaan esikoinenkin oireilee miehellesi/isällensä käytöksellään koska varmana aistii, että iskän pinnaa nyt kiristää joku asia. Toi baariin karkaaminen on selvä merkki. Siis tottakai ihmiset saa baarissa käydä mut jos sinne pitää karata ni se on huono juttu. Vaikuttaa aika narsistiselta tyypiltä. Ensin ollaa nii paitaa ja peppua ja sit ku lapset syntyy ni lähetää lätkii. Jotkut miehet on vaa tollasia. Ne haluaa kaiken, mut sit ne ei haluakkaan enää yhtää mitää. Todella vastuutonta. Samantyylisiä ovat pettäjät. Jonkuaikaa ollaan yhden kanssa, kun arki koittaa ni toinen jalka on jo toisessa osotteessa. Tollaset miehet on kamalia ja ne kannattaa kiertää kaukaa. Itse koin pari suhdetta ennen nykyistä rakkauttani ja voin sanoa, että ihmistyyppinä ja suhde aivan ensiluokkaa verrattuna aijempiin. Toiki, et loppuraskautena tulee jotai ongelmia ni ei noin vaan normaalissa terveessä suhteessa tapahdu. Toisen kunnioittaminen ja arvostaminen ja huomioiminen jokapäiväisessä elämässä on hyvän parisuhteen edellytys vaikka olisikin lapsia siinä vierellä. Ne hetket vaan pitää ottaa. NE hetket vaan tulee ittestään, kun molemmat rakastaa toisia niin paljon. Sä kun löydät vielä sen oikean, niin sä huomaat sen kyllä. Kannattaa keskittyy seuraavaksi hyvän parisuhteen luomiseen, sillä sekin on uusioperheen ainoa syy miksi ollaan yhdessä. Sen kun pitää mielessä ni osaa vähä hakee kumppanissa niitä asioita ja etenkin hoksaa et molemmat on yhtä mieltä asioista :) sit homma kulkee :) voimia ap sulle hirveenä <3
Täällä yksi mies joka vasta suunnittelee lähtöä. Pelkkää vittuilua ja nalkutusta koko parisuhde. Rahat kyllä kelpaa, mutta sitäkin pitäis kuulemma tulla enemmin. Myöskään töissä ei saisi olla niin pitkiä päiviä, koska lasten hoito (sohvalla löhöäminen) on niiiiin raskasta.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 19:02"][quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 18:53"]
Itseasiassa, kun toista suunniteltiin, sanoin hänelle, että en halua näitä lapsia yksin vaan hänen kanssaan, ja hän sanoi olevansa meidän kanssa. Sen jälkeen meinattiin erota, kun olin viimeisilläni raskaana, mutta päätettiin jatkaa (juurikin se iso riita kun hän "karkasi" baariin).. Vietettiin myös kahden keskeistä aikaa kylpylässä viikonloppu, kun olin vielä raskaana, mutta ei siitä kauheasti ollut apua parisuhteen kannalta, vaikka mukavaa olikin...
CAPS huutaja täältä vielä koittaa lohduttaa, että kyllä varmaan esikoinenkin oireilee miehellesi/isällensä käytöksellään koska varmana aistii, että iskän pinnaa nyt kiristää joku asia. Toi baariin karkaaminen on selvä merkki. Siis tottakai ihmiset saa baarissa käydä mut jos sinne pitää karata ni se on huono juttu. Vaikuttaa aika narsistiselta tyypiltä. Ensin ollaa nii paitaa ja peppua ja sit ku lapset syntyy ni lähetää lätkii. Jotkut miehet on vaa tollasia. Ne haluaa kaiken, mut sit ne ei haluakkaan enää yhtää mitää. Todella vastuutonta. Samantyylisiä ovat pettäjät. Jonkuaikaa ollaan yhden kanssa, kun arki koittaa ni toinen jalka on jo toisessa osotteessa. Tollaset miehet on kamalia ja ne kannattaa kiertää kaukaa. Itse koin pari suhdetta ennen nykyistä rakkauttani ja voin sanoa, että ihmistyyppinä ja suhde aivan ensiluokkaa verrattuna aijempiin. Toiki, et loppuraskautena tulee jotai ongelmia ni ei noin vaan normaalissa terveessä suhteessa tapahdu. Toisen kunnioittaminen ja arvostaminen ja huomioiminen jokapäiväisessä elämässä on hyvän parisuhteen edellytys vaikka olisikin lapsia siinä vierellä. Ne hetket vaan pitää ottaa. NE hetket vaan tulee ittestään, kun molemmat rakastaa toisia niin paljon. Sä kun löydät vielä sen oikean, niin sä huomaat sen kyllä. Kannattaa keskittyy seuraavaksi hyvän parisuhteen luomiseen, sillä sekin on uusioperheen ainoa syy miksi ollaan yhdessä. Sen kun pitää mielessä ni osaa vähä hakee kumppanissa niitä asioita ja etenkin hoksaa et molemmat on yhtä mieltä asioista :) sit homma kulkee :) voimia ap sulle hirveenä <3
[/quote]
piti yläpeukuttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hei, miehesi sopii tähän passiivisaggressiiviseen kuvaukseen, itselläni kokemusta samanlaisesta http://www.angriesout.com/couples8.htm
Tee miehelle selväksi, että haluat yhteishuoltajuuden viikka-viikko -systeemillä, jolloin mies hoitaa lapset vuoroviikot. Tee näin, vaikka et oikeasti sitä haluaisikaan. Miehesi silmät saattaisivat aueta, kun hän miettii, miten lastenhoito ja erityisesti vauvanhoito järjestyvät hänen viikoillaan. Lapset ovat myös miehen, joten hänen olisi nyt aika ottaa vastuuta elämästään ja lastensa elämästä.
Pääasia on nyt se että mies menee töihin. Elämä muuttuu paljon. Jos olisin ap, en puhuisi miehelle mitää ylimääräistä, suhtautuisin kun naapuriin, jolle sanotaan vain päivää. Olisin niin välinpitämätön kuin mahdollista. En provosoitus mistään, ja seksiäkään en harrastas, koska ei huvita. Kyllä se mies siitä alkaa kommunikoimaan kun on ollu muutaman päivän töissä. Sinä et ole tehnyt mitään väärää, ap, anna miehen ny itte hösätä mitä hösää, ei se kauan viitsi.