Tunnustan tekeväni lapsia osittain siitä syystä, ettei

Et kuitenkaan voi eläkeikään asti kotona pysyä lasten varjolla.

Töissä pääsee paljon helpommalla kun kotona lasten kanssa. Olen ollut kotiäiti ja lapset roikkuu koko ajan lahkeessa. Kun menin töihin saatoin piipahtaa kahvilaan aamukahville. Töissä oli ruokatauko ja kahvitauko. Kotona ei hetken rauhaa. Edes pissalle ei pääse kun joku jo takoo ovea. Puhelimessa ei hetken rauhaa. Lehteä ei ehdi lukea. Mä olen kateellinen ihmisille jotka on töissä, syövät valmista ruokaa työpaikan ruokalassa. Mulle työelämä oli luksusta verrattuna kotiäitiyteen. Ja sitten siitä vielä maksetaan!!! silti minulla on monta lasta joita yli kaiken rakastan

Mutta ihan hyvin voisi tunnustaa julkisesti kun kaikki siitä puhuu kuitenkin. Mä olen sitä mieltä että nämä lapsia tekevät äidit jotka sillä välttelevät töihin menoa, näkyy kyllä muutenkin.

Itse ainakin rakastan lapsia niin paljon että haluan heille hyvää enkä ajattele että heidän avullaan pääsisin johonkin. Elikkä musta on kamalaa katsoa kuinka lapsia tehdään ja niistä tykätään mutta niitä ei jakseta hoitaa. Sitten ne on koko kulmakunnan kauhuja kun mitään tapoja ei ole kotona saatu. Enkä nyt väitä että kaikki kotiäidit ja sellaiset joilla monta lasta kuuluis tähän. Se lasten kasvattaminen on kuitenkin kovempaa työtä kuin moni " oikea työ" eli jos se on syy lasten tekoon niin monesti se kasvattaminen on hieman huonossa jamassa.

Meillä 2 lasta ja nuorin vasta 5kk ja nyt jo ikävä töihin. Ollaankin miehen kanssa puhuttu josko minä palaisin parin kk:n päästä takas töihin ja hän jäis kotiin. Mua alkaa kotiseinät ahdistaa vaikka kaikenlaista aktiviteettia yritänkin keksiä lasten kanssa tehtäväks.

seuraavan lapsen tekemistä lykkään juuri tästä syystä

jos olisin hyvin varakas. Enkä missään nimessä harkitsisi sijaislapsen ottamista. Lapsilukumme johtuu isolta osalta siitä, että näin olen välttynyt töihin menemiseltä. Enkä ikina rohkenisi tunnusta atätä yhdellekään ihmiselle.



ap

oikeasti jopa on vähän ahdistanut pitää tätä salaisuutta. Meille pitäisi perustaa oma yhdistys :)

ap

En kyllä ole sellaiseen mielipiteeseen juuri törmännyt. Meilläkin on monta lasta ja hoidan heitä kotona, mutta kyllä yleinen mielipide tuntuu olevan, että töihin pitäisi mennä viimeistään kun nuorin on 2 v. Emme kyllä ole tehneet lapsia samasta syystä kuin ap, vaan ihan sen takia, että halusimme suuren perheen.

Mulla työ, joka olisi vuorotyötä. Miehellä myös vuorotyö, joten ei vähempää voisi kiinnostaa niiden ja lasten hoitoon viemisen yhdistäminen. Kokemusta on tuostakin, esikoinen oli silloin pieni. Jo silloin päätimme, ettei ikinä enää tuota rumbaa!

Jos olisin oikein varakas, olisin kyllä siitä huolimatta kotona, jopa paremmalla omallatunnolla...



t. 3 lasta ja neljäs haaveissa

Pakko kuitenkin olla töissä, kun vauvaa ei tule. Nauttikaa kotona olostanne te äidit, eihän siinä ole mitään väärää! Sitä paitsi Suomi tarvitsee lapsia.

Kotona olossakin on hyvät puolensa. Silti en ala lapsia urakalla tehtailemaan.

Josko vielä 5:nnen tekisi niin ratkeaisi taas seuraavat 3 vuotta lasten hoitorumbaa. Toisaalta järki sanoo ettei nyt vielä ainakaan. Lapset 6v 5v 3v ja 1v. Päällimmäinen ajatus kuitenkin on, että lapsiani en halua laittaa tarhaan.

Miksette tee työksenne jotain sellaista mistä oikeasti tykkäätte niin se ei ole mitään pakkopullaa? Itsellänikin on tällä hetkellä työ mistä en tykkää, ja tiedän mitä ap tarkoittaa kun sunnuntai-iltana alkaa jo ärsyttämään kun taas on yksi viikko edessä. Mutta tiedän, että sellaisiakin töitä on olemassa, missä se töihin meno ei tunnu yhtään pahalta! =)

ei tämä kahden vanhemman vuorotyön yhdistäminen herkkua ole. Itsellä 3-vuoro, miehellä 2-vuorotyö. Ihmettelen kuinka me yleensäkin ollaan saatu vuorot järjestettyä näin että ollaan yleensä eri vuoroissa töissä. Molemmat ei voi olla esim iltavuorossa yhtäaikaa. Mihinkäs ne lapset sitten laitettaisiin kun ei ole tuota tukiverkkoakaan lähellä. Kovasti harkitsen kyllä kans kolmannen lapsen tekemistä että saisi jäädä kotiin...

Ja aion ollakin, vaikka nuorempikin lähtee jo ensi vuonna eskariin. Onneksi taloudellisesti tämä on mahdollista.

enkä koskaan voisi kuvitellakkaan muuta tekeväni. Olen oikealla alalla ja nautin työstäni. Tietysti töissä on huonojakin päiviä. Joskus oikein odotan että pääsen töihin ja näen työkaverit sillä meillä on niin huippu porukka ja se omalla tavalla tekeekin työstäni nautittavan. Täytyy myöntää että joskus kyllä pääsen helpommalla töissä kun kotona. Meillä kun on aika vaativa ja tempperamenttinen lapsi niin kyllä se kummasti syö voimavaroja.

että monet niistä äideistä, jotka kovasti paheksuvat lasten päivähoitoon laittamista, ovat todellisuudessa jostain muista syistä kotona. En paheksu teidän enkä muidenkaan ratkaisuja, kunhan tässä pohdiskelen...



Olen itse kotona lapsen kanssa ja paluu työelämään on edessä. Pidän työstäni, mutta olen kolmivuorotöissä ja mies matkustelee melkoisen paljon. Jo etukäteen hirvittää se edessä oleva rumba. Mietin todellakin, onko se sen arvoista. Voin hyvin ymmärtää, että joku on lapsen hankkinut osittain myös siitä syystä, että töihin ei halua.

Enkä minä nyt sanoisi että se on sen huonompi syy tehdä lapsia kuin mikään muukaan...Itse kuulun juuri tuohon toiseen ryhmään, jos näin voi sanoa, eli kotona olo ahdistaa ja töihin teki molempien lasten jälkeen mieli.. Mutta meitä on moneen junaan ja hyvä niin!

Lapsiperheissä joissa molemmat vanhemmat ovat töissä, vallitsee yleensä sellainen kiire ja hulabaloo, että siitä on usein elämästä nauttiminen kaukana. Kotiäiti voi, jos taloudellisesti mahdollista, tarjota lapsilleen kiireettömän lapsuuden ja samalla koko perheen elämänlaatu kohoaa. Eri asia tietysti, jos äiti ei kotona olosta nauti.



Mutta jos äiti tykkää hoitaa lapset kotona, niin siitä vaan lapsia " tekemään" ja hoitamaan, se on mielestäni erittäin kunnioitettavaa.