Lasten myötä elämään tulee paljon lisää ongelmia

Taidat olla itse lapseton? ja perustella valintaasi?

Itse en pidä lapsiani ongelmana, eikä ole ongelma viettää aikaa lasten ehdoilla ja ottaa sitten omaakin aikaa.

Ongelmia myös häviää, esim vapaa-ajanvietto-ongelmat. Sekuntiakaan en ole katunut.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 11:38"]

Ongelmia myös häviää, esim vapaa-ajanvietto-ongelmat.

[/quote]

Onko oikeasti olemassa ihmisiä, joilla on vaikea keksiä itselleen mielekästä, omaehtoista tekemistä vapaa-ajalle? En siis tarkoita kotitöitä vaan kaikenlaista mielenkiintoista puuhastelua, harrastamista ja ajanvietettä. -ap

Totta.

Ja silti vanhemmuus lopulta "kannattaa" eli iloa, sisältöä ja onnea tulee aina (jopa silloin kun lapsi on sairas tai ns. ongelmainen) moninkertaisesti enemmän kuin ongelmia.

Tämän kirjoitti suurperheen äiti, jonka yksi lapsista on kuuro ja yksi (tähän mennessä syntyneistä lapsenlapsista) vaikeavammainen. Kaikki, jokaikinen noista on ollut plussaa elämääni, mutta varsinkin viimeksi mainittu on jotain niin ihanaa, etten koskaan edes uskaltanut haaveillakaan moista kokevani.

Käyn kanssaan fysioterapiassa kahdesti viikossa (isänsä ja äitinsä käyvät töidensä ohella kumpikin kerran viikossa ja siitä "viimeisestä kerrasta" tappelevat enot, sedät ja tädit vimmatusti.)  Luulisi melkein että lottovoittoa jaetaan...

Jokainen pikkuprinssin pienikin edistysaskel on suvun kesken melkein shampanjajuhlien arvoinen!

Tämä on totta. Lapsista kokema huoli on myös paljon suurmpi huoli kuin itsestä.

Joutuu myös olemaan lukemattomien ihmisten kanssa tekemisissä joiden kanssa ei haluaisi.

Ei välttämättä ole vaikeuksia keksiä ajanvietettä, kyllä ennen lapsiakin aina tuntui, että vapaa-aikaa on liian vähän ja kaikkea hauskaa ei ehdi tehdä, mutta kun molemmat vanhemmat käy töissä ja on lapsia, niin jotenkin asia siirtyy eri sfääreihin.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 12:38"]

Joutuu myös olemaan lukemattomien ihmisten kanssa tekemisissä joiden kanssa ei haluaisi.

[/quote]

Tämä on hyvä esimerkki ongelmasta, jota lapseton ei välttämättä keksisi ajatella. -ap

Oli elämä millaista tahansa, niin siinä on jokaisella omat ongelmansa ja haasteensa mutta myös ilot ja rakkaus.

Joillekin tulee pääasiassa Ongelmia elämään kun hankkii äijän rinnallensa. Joillekin tulee pääasiassa Ongelmia kun hankkii itselleen ystäviä. Joillekin nyt vain aina tulee pääasiassa Ongelmia ja koko asenne elämään on vain kovin Ongelmalähtöinen. Joillekin kai onnen tuo ongelmattomuus, eikä niinkään rakkaus, yhdessäolo, ilo jne., vaikka välillä olisikin ongelmia tai muutaman vuoden raskaampi kausi elämässä. Joillekin tasapaksu, täysin kontrollissa oleva tasainen yllätyksetön elämä on parasta ja se heille suotakoon.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 18:42"]

Monesti ajattelen, että yhden lapsen kanssa saa lapsettomasta ja lapsiperhe-elämästä parhaat puolet. 

[/quote]

Lapsettoman elämän paras puoli on se, ettei ole lapsia. 

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 00:29"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 18:42"]

Monesti ajattelen, että yhden lapsen kanssa saa lapsettomasta ja lapsiperhe-elämästä parhaat puolet. 

[/quote]

Lapsettoman elämän paras puoli on se, ettei ole lapsia. 

[/quote]

Paitsi jos haluaa lapsia

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 18:42"]

 Monesti ajattelen, että yhden lapsen kanssa saa lapsettomasta ja lapsiperhe-elämästä parhaat puolet. Ongelmansa kummassakin ;)

[/quote]

Niin jos haluaa ja on siihen tyytyväinen. Toiset taas haluavat x määrän lapsia, ja jos eivät saa, voivat kokea, että jotain puuttuu.

Hlö koht koen, että saan elämältä rusinat pullasta olemalla kotirouva. (Eri asia olisi, jos asuisin Suomessa, jossa kotirouvana on erilaista, tai jos kotirouvuus merkitsisi taloudellista puutetta vanhuudessa, tai jos en olisi saanut nähdä ja kokea uraelämää ennen äitiyttä). Monelle tämä olisi kauhistus.

Joku täällä kirjoitellut uusperheen vaimo taas ilmaisi saavansa rusinat pullasta hoitamalla miehensä lapsia ja jäämällä itse lapsettomaksi. Esim. minulle tuo olisi kauhistus ja huonot puolet kummastakin elämästä.

Eli se, mikä on yhden unelma, ei ole kaikkien muidenkin mielestä kadehdittavaa.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 16:21"]

Ongelmien ja kärsimyksen jalostavasta vaikutuksesta olen kyllä eri mieltä. Olen aina ollut onnellisimmillani silloin, kun olen voinut keskittyä nauttimaan elämästä ilman ulkoisia häiriötekijöitä. -ap

[/quote]

Mutta mikä on kullekin ulkoinen häiriötekijä. Sinulle se on lapsiperhe-elämä. Toiselle ulkoinen häiriötekijä voi olla koiran kanssa kisoihin treenaaminen kaikkine epämukavuuksineen ja ongelmineen, toiselle se on keskittymistä mieluiseen puuhasteluun ja nauttimiseen elämästä.

Itse en koe vanhempana oloa kärsimyksenä saati jotenkin jalostumisena (?),

pikemminkin onnekkaana, itsekkäänä ja elämästä nauttimisena.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 18:20"]

]Miten te välttelette naapureita tai työkavereita?

[/quote]

Väärin. Työtä ja jopa alaa voi aina vaihtaa jos työkaverit eivät miellytä, voi muuttaa toiseen asuntoon, mutta lasten myötä tulleista ihmisistä ei pääse eroon ikinä.

Enemmän nämä ongelmat liittyvät nykyaikaan ja ovat vanhempien itsensä aiheuttamia.

Ennen kukaan ei kytännyt jos joku perhe otti alkoa vaikka lapset paikalla, aivan tavallista että tuttavaperheen kanssa otettiin myös alkoholia. jne muu toisten elämän puuttuminen

Ennen lapsilla oli kuri.

Paljon olisin menettänyt ellen saanut lasta. Lapsi tuo myös iloa ja antaa elämän tarkoituksen. Lapsettomat jäävät niin paljosta paitsi. Itse sain vielä aika myöhään joten olin elänyt myös sitä lapsetonta elämää, ei silti sain matkustella paljon ja asuinkin ei euroopassa lähes vuoden. Se aika oli sinänsä ihan jes mutta sitten tuli toinen aika joka on ollut todella antoisaa aikaa. "Projekti" on valmis, nyt voi taas alkaa viettämään itsekästä aikaa. Liian nopeasti meni aika, voi kun sen saisin niin elää uudelleen, vauva-ajat, leikkiajan ja ne kaikki ajat. Miksi kukaan aiemmin kertonut että kuinka antoisaa aikaa on kun on lapsia. Olisi voinut aloittaa hieman aiemmin jotta olisi saanut vielä toisenkin lapsen. Olen kiitollinen ollut yhdestäkin.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 12:38"]

Joutuu myös olemaan lukemattomien ihmisten kanssa tekemisissä joiden kanssa ei haluaisi.

[/quote]

Tämä on hyvä esimerkki ongelmasta, jota lapseton ei välttämättä keksisi ajatella. -ap

[/quote]Miten te välttelette naapureita tai työkavereita? Mitä ihmisiä lapsi tuo sinun elämääsi ja joita joudut näkemään enemmän kuin työkavereita?

[/quote]

Eihän kukaan tainnut mainita että enemmän kuin työkavereita... Lasten kaverien vanhemmat, hoitajat, neuvolat, opettajat jne. Näiden kaikkien kanssa joutuu tekemisiin mutta tosiaan ei kukaan puhunut että niitä näkisi enemmän kuin työkavereita, nämä tulee vielä sen kaiken (työkaverit, naapurit) lisäksi.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 14:38"]

Mielestäni kaikki ihmissuhteet tuovat jollain tapaa mukanaan myös ongelmia, pieniä tai suuria. 

[/quote]

Tuskinpa mikään muu ihmissuhde tuo kuitenkaan niin yleisesti ja laajasti erilaisia ongelmia kuin lapsen hankkiminen. -ap

[/quote] Tää ei nyt pidä ollenkaan paikkaansa. Näkee ettei tiedetä mistä puhutaan.

Kyllä tässä perheessä lapset ovat ihania ja helppoja, isäntä sen sijaan käyttäytyy kuin pahainen teini ja jopa valvottaa yöllä! Onneks sen voi laittaa pihalle - ongelmatkin häviää tuosta noin vain!

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 07:51"]

Kyllä tässä perheessä lapset ovat ihania ja helppoja, isäntä sen sijaan käyttäytyy kuin pahainen teini ja jopa valvottaa yöllä! Onneks sen voi laittaa pihalle - ongelmatkin häviää tuosta noin vain!

[/quote]

Haha, mullakin mies on tuottanut paaljon enemmän ongelmia kuin lapsi ikinä voisi. Onneksi niistä kaksilahkeisista tosiaan pääsee eroon, ja hetkeäkään en ole katunut sitä, että jätin miehen ja nyt elän lapseni kanssa kahdestaan onnellista seesteistä elämää. Lapsi tietysti tapaa isäänsä usein, eli lapsen ja isän suhteeseen se ei ole vaikuttanut. Itse olen miljoona kertaa onnellisempi. Joten ei voi yleistää, minulle lapsi ei ikinä ole aiheuttanut mitään ongelmia, päinvastoin. Paras päätös elämässäni oli hankkia tuo mahtava pieni ihminen.