Olen 30 v ja pelkään ukkosta kuollakseni.. Mitä mieltä?
Vihaan kesää ukkosten takia. Ikää tosiaan on 30 vuotta ja ukkonen on pahin pelkoni. Ukkostaessa ahdistun täysin, saatan ruveta itkemään ja paniikki iskee. Tämä hävettää minua suunnattomasti, mutta en voi sille mitään. Se pelko vaan iskee.
Lasten ollessa läsnä, pyrin olemaan vahva, mutta aina en pysty siihen. Tästä johtuen saatan poistua huoneesta ja lapset ihmettelevät. En halua, että he alkavat myöskin pelkäämään ukkosta. En vain tiedä, miten pitäisin itseni kasassa. Miehen mielestä lietson pelkoa lapsiin ja tiedän sen, tästä syystä yleensä poistun paikalta esim. makkariin, sanon lapsille, että äitiä väsyttää ja menen hetkeksi lepäämään. Lapset kuitenkin ihmettelevät.
Onko kellään näin pahana ukkosen pelko? Onko siihen auttanut mikään? Tämä asia ahdistaa mua todella paljon ja varsinkin kesän tullessa ahdistun enemmän asiasta.
Kommentit (30)
Ystäväni pelkää ukkosta tosi paljon! Ukkosen pelkoon lääkäri kirjoitti Diapam rec. Diapamin turvin pysyy ukkosen ajan "järjissään".
Mull on jääny lapsena traumat, kun olen jäänyt kotiin, vanhemmat lähtivät asioille ja kova ukkosmyräkkä iski päällemme. Jostain syystä se ei mennyt moneen tuntiin ohi ja se jyrinä ja salamointi kesti parisenkin tuntia (en enää muista kunnolla). Kuitenkin en saanut yhteyttä vanhempiini ja koko sen myrskyn ajan olin yksin kotona. Muistan vain, kun itkin ja olin shokissa, kun vanhemmat palasivat.
Tiedän, että se on järjetön, mutta jo se pelkkä kostea ilma saa minut ahdistumaan, reagoin ennen aikaisesti siihen, että kohta voi alkaa ukkostamaan. Luulisi, että aikuisiällä olisin oppinut sen kestämään ja vaikka kuinka yrittäisin ryhdistäytä rintaani alkaa pistämään ja ahdistamaan, jalat tuntuvat siltä, että lähtevät kohta alta ja itku vain tulee. Suurimmaksi osaksi saan itkun pidettyä kurissa, mutta silti kädet tärisevät ja pelko on suunnaton. Ennen lapsia menin aina autoon istumaan ukkosen ajaksi. Mies jäi sisälle odottelemaan, mut vaan piti päästä autoon, kun tunsin oloni siellä turvallisemmaksi ja pystyin rauhoittumaan edes vähäsen.
Sitä mieltä että noloa on, ei heru sympatiaa täältä. Itseppä kysyit, ihan rehellinen mielipiteeni.
Äskösen viestin kirjoitti siis ap..
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 14:04"]
Sitä mieltä että noloa on, ei heru sympatiaa täältä. Itseppä kysyit, ihan rehellinen mielipiteeni.
[/quote]
En mä mitään sympatiaa ole oikeastaan pyytämässäkään, vaan apua, ideoita, jotta pääsisin eroon tästä. Kokemuksia. Tiedän, että se on noloa.
Ap
Ahdistusta lievittävistä lääkkeistä vois olla apua. Jos on todella elämää häiritsevä asia, hypnoterapia vois kans auttaa. Mulla auttoi fobioiden käsittelyssä, nyt pysyy tilanteet hallussa. (Ota selvää ennen kuin tuomitset, ei oo kyse mistään "Mitä tuli tehtyä?"-ohjelman tyyppisestä hypnoosista.)
Minäkin pelkään ukkosta. Äitini kertoi että mummolassa oli tullut pallosalama pistorasiasta ja pompannut pääni yli. (olin ihan vauva silloin ja makasin viltin päällä.) Moni muukin muistaa tuon tilanteen aika elävästi vielä 25 vuoden jälkeen ja aiheuttanut pelkotiloja.
Hae apua jostain muualta kuin täältä palstalta.
Itse rakastan myrskyjä,ja nautin kun saan katsella salomoiden valoshowta. Ota ap järki käteesi, olet aikuinen et pelokas lapsi.Luonto näyttää voimansa,ihanaa. Meitäkin löytyy.
Olen 29v ja pelkään hämähäkkejä kuollakseni. Irrationaalisempi minun pelkoni on.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 14:17"]
Olen 29v ja pelkään hämähäkkejä kuollakseni. Irrationaalisempi minun pelkoni on.
[/quote]
Pelkäät pieniä hämähäkkejä? Ymmärrän isojen myrkyllisten hämähäkkien pelon, mutta tollasten pienien (mitä siis suomessa on) on niin se on jo aika naurettavaa. Yhtä naurettavaa kuin ap:n pelko ukkosta kohtaan.
Tuota noin. Fobiat ovat todellinen asia ja niitä löytyy monia sorttia. Tuommonen vähättely se vasta lapsellista onkin. Ihminen joka ei pelkää ukkosta ei boi tietää miltä se tuntuu. Hommaa edes hieman empatia ja sympatia kykyä
minäkin säikyn ukkosta mutta en ole noin nynny kuin ap.
Trolli siis halusi nostaa viisi vuotta vanhan aiheen esiin... No, jatketaan positiivisemmin: tällaisiin asioihin auttaa varsin hyvin nimenomaan tiedon ja siedätyksen yhdistelmä, oikein toteutettuina. Moni psykologi / terapeutti pystyy auttamaan tilanteessa. Ongelmat ovat aitoja, koska muutenhan... noh, ongelmaa ei olisi.
Ei siinä ole mitään hävettävää että ukkosta tai hämähäkkejä pelkää vaikka olisikin aikuinen. Kaikki pelkää jotain eikä sille mitään voi. Ei ole väärin että pelkää
Minäkin pelkään ja paljon. Hysteerinen itku ja tärinä ovat tuttuja, jos ukkonen on lähestymässä. Yleensä pakenen autoon ja ajan jonnekkin esim. kauppaan missä on muita ihmisiä.
Se kova ääni ja arvaamattomuus ahdistaa ukkosessa, epätietoisuus ja pelko.
Pelkoani olen yrittänyt hoitaa hankkimalla paljon tietoa ukkosesta, se on vähän auttanut. Lääkkeitä en ole kokeillut.
Jokainen pelkää jotain, sulla se on ukkonen. Enpä siis oikeen mitään mieltä.
Eikö kotona ole silloin turvallisinta, paikassa johon puu ei kaadu tai ikkuna hajoa. Lattialla pehmustetusti kirjaa lukien, taskulamppu varalla. Tai muu sisätila. :) Bussia odottaessa salamointi on haastavaa, viimeksi kirjaston ulkoseinustalla yritti hakea suojaa.
Ex-anoppi pelkäsi korkeita paikkoja niin paljon, ettei uskaltanut edes joen ylittävällä sillalla kävellä.
Fobiat eivät ole järkiperäisiä. Ne, joilla ei ole mitään fobiaa, eivät voi sen aiheuttamaa pelkoa ja ahdistusta ymmärtää.
En minäkään anopin pelkoa ymmärtänyt, mitä nyt sillalla voi sattua, ei se romahda!
MIkä sua siinä pelottaa? Ehkä sua auttaisi, kun hankkisit todellista tietoa siitä, mitä ukkonen on, mikä sen aiheuttaa ja mitä se aiheuttaa, sekä mitä voi ja käytännössä EI VOI sattua ja milla todennäköisyydellä. Pelkosi on nimittäin järjetön ja todennäköisesti pelkäätkin oikeasti jotain ihan muuta kuin ukkosta. Jos tajuaisit, ettei ukkonen ole se oikea vaara, voisit myös tajuta, mitä sitten noin kauheasti pelkäät. Onko sua säikytelty lapsena, vai mitä.