Kuinka paljon itseään kannattaa tiedostaa?
Minulla on nyt n. 6kk ajan ollut jokin kolmenkympin kriisi. TIedostin, että olen elämäni mukaillut muiden tahtoa ja ettei omaa tahtoa oikein ollut kehittynytkään. Heräsin tilanteeseen jossa olin ylikoulutettuna hakenut aivan perustason palikkahommaa ja uskoin täysillä, että muuhun ei ole toivoa ja että olen vain se käytännön pinta mikä töissä tarvittiin.
Nyt olen pikkuhiljaa alkanut nähdä itseni totuudellisemmin, ja tätä ovat myös ihmiset ympärilläni vahvistaneet. Alan nähdä todelliset vahvuuteni. Samalla tiedostan jatkuvasti heikkouksiani, miksi EN ole jo saavuttanut elämässäni kykyjäni vastaavaa asemaa. Olen pohtinut ympäri lapsuudenkodin kuviot ja miten niitä viime syksyyn asti toistin elämässäni.
Aina luulen päässeeni jo kuiville, mutta aina ilmaantuu uutta, vielä syvempää tunnekerroksista. Otan aina uuden asian käsittelyyn ja kun se on väännetty kuiviin, tulee seuraava. Olen vain tosi väsynyt tähän.
Kannattaako vain lopettaa ajattelu ja laittaa kuori päälle? Jatkaa elämää sellaisena kuin se on yrittämättä muutosta?
Kommentit (3)
Ota seuraavaksi käsittelyyn av-addiktiosi.
Ap, tuollaista on elämä! Sinä et tule koskaan valmiiksi, vaan aina löytyy uusia tavoitteita. Ja se on juuri sitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Sitten on toki niitä, jotka eivät tätä tosiasiaa ymmärrä tai hyväksy tai siedä, ja jotka jämähtävät paikoilleen uusintamaan sukurasitteena saamiaan piirteitä ja ennakkoluuloja. En usko näiden ihmisten olevan kovin onnellisia, enkä ajattele että he oikeastaan ovat edes elossa.
Voit itse valita kumman tien itsellesi haluat. Tuo, että olet nyt väsähtänyt uusiutumiseen, on ihan normaalia ja voit hyvin hiljentää tahtia oman jaksamisesi mukaisesti. Joku päivä sinussa sitten taas herää halu ponnistella aktiivisemmin.
Onneksi olkoon! Minun mielestäni olet nyt löytänyt niinkin merkittävän asian kuin elämän tarkoituksen! Hyvää jatkoa sinulle. :)
Ei lainkaan.