2.-ja 3.luokkailaiset yksin kotona arkki-aamuisin?
Joutuuko teidän pienemmät koululaiset joskus olla yksin kotona arkki-aamuisin? Pelottaako heitä tai teitä?
Meillä joudutaan ensi viikosta tottua sellaisiin arkki-aamuun, että 2.ja 3.luokkalaiset joutuvat pärjätä yksinään kotona. Voileivän/näkkileivän osaavat kyllä itse tehdä ja maitoakin muistavat kyllä juoda. Kännykkään voidaan asettaa herätysajat ja olohuoneessa iso digitaalinen kellotaulu.
Kommentit (9)
Meidän 3.-luokkalainen tykkää olla yksin aamulla kotona. Herää tosin aina jo klo 6 (oli arki tai pyhä), joten ei tarvitse herätä yksin.
Osaa ottaa valmiin leivän? Oikeesti?
Miksi lapset ei voisi jo pienenä tehdä kotona asioita äidin ja isän kanssa niin ei olisi ihan käsi? Kotona voisi opetella olemaan yksin vähitellen jo ennen eskari-ikää hetkittäin yms.
Oma lapsi kolmannella mutta kyllä tuo voisi vaikka leipoa leivän yksinään.
Okei... Meillä ovat ekalta asti olleet yksin aamut ja iltapäivät. Muutaman viikon oli kumpikin ip- kerhossa. Ei ongelmia, vaikka työpaikkani on 80 km kotoa. Tosin vanhempani asuvat lähellä, isä vuorotyössä, joten on usein kotona jos sattuisi joku paniikki.
ehkä olis ap.n syytä opettaa vähän itsenäisyyttä lapsilleen :)
Älä kysy täällä näitä, mut haukuttiin pystyyn, kun kerroin etten halua lähteä aamuvuoroon 5.30 ja jättää 2-3-luokkalaisia yksin, vaan vien ne aamuvuoropäivinä isovanhemmilleen yöksi, jotka asuvat koulun vieressä. Olen ylisuojeleva ja kelvoton äiti, kuulemma.
mä olen itse ollut aikoinaan 90-luvulla ihan ekasta luokasta alkaen yksin. äiti laittoi vaatteet valmiiksi tuolille ja herätti ennenkuin lähti ennen seitsemää ja soitti vielä 8 aikaa että ootteko lähteny jo kouluun.
mä en niin avuton ollut ettenkö olis itse aamupalaani tehnyt ;-) hyvin sujui siis ja hyvin siinä oppi itsenäiseksi. ja ihan kiva oli olla rauhassa ja katsoa lastenohjelmia.
Mun 17 v ei osaa ottaa leipää ja laittaa särvintä siihen vaan odottaa että mutsi tulee ja mutsihan tulee ja tekee safkan.
Kai sitä nyt kouluikäinen osaa aamiaista syödä, jos kotoa tarvikkeet löytyvät. :O Mulla totaali-yh-äiti lähti kuudeksi aamuvuoroon jo silloin 1990-luvun alussa, kun olin ensimmäisellä luokalla. Kello oli hälyttämässä, reppu ja liikuntavarusteet pakattiin edellisenä iltana ja vaatteet äiti laittoi valmiiksi. Itse katsoin ikkunasta sitten, laitanko kumisaappaat vai lenkkarit jne. Jos oli vaikea tilanne (esim. otanko luistimet vai sisäliikuntavaatteet), soitin yleensä koulukaverin kotiin ja kysyin hänen äidiltään. :D Harjasin hiukseni itse, polkkamalli oli helppo. Aamupalaksi tein leipää tai söin jogurttia, muroja tms., joskus muistan äidin tehneen leipiä jääkaappiin valmiiksikin, mutta erikoistapauksia ne olivat. Juomaksi maitoa, vettä tai tuoremehua. Kouluunlähtöajan osasin katsoa kellosta, yleensä kävelin silloin tuon aiemmin mainitsemani kaverin kodin kautta.
Tuolloin ei ollut edes kännyköitä tms. jotta äiti olisi päässyt kesken töiden soittelemaan, että olenko herännyt jne. :D Kertaakaan en myöhästynyt tai muuta, mutta kaipa se lapsestakin vähän on kiinni... Jos sairastuin yön aikana (ei kyllä tapahtunut kovinkaan usein tai yllättäen), soitin äidin työpaikalle ("Hei, tässä on Maija Meikäläinen. Äitini Mirja Meikäläinen on teillä töissä, voisinko saada hänet puhelimeen?") ja homma oli sillä selvä. Tällöin äiti lähti heti kotiin ja lähdimme lääkärille hakemaan sairaslomalappua työnantajalle: tiesin siis, että lintsaaminen ei onnistuisi tai kannattaisi... ;)
Minä olin yksin jo ekaluokalla. Tosin olen aina ollut luonteeltani itsenäinen. Pikkuveljeni puolestaan oli aamu- ja iltapäiväkerhoissa, ei viihtynyt yhtään yksin.