:( raivostuttavaa ettei kukaan ymmärrä, että

Apua* anteeksi tämä typo... Puhelin... Ap

Sun pitäisi saada sellaista hoitoa, jonka tarkoituksena olisi oppia selviämään noista paniikkikohtauksista.

Mitä odotat ihmisiltä, jos he uskoisivatkin sinua? Että heidän pitää pysyä luonasi eivätkä he saa poistua omaan elämäänsä? Sinun pitää siinä tapauksessa palkata itsellesi hoitaja. 

Kurja tilanne... Itselläni on myös ollut nuorempana paniikkihäiriö, mutta minut se sai vetäytymään yksinäisyyteen. Häpesin kohtauksiani, enkä halunnut todellakaan kenenkään tietävän häiriöstäni. Niinpä kärsin kotini seinien sisällä kauhuni yksin. 

Mutta etkö voisi hankkia lääkitystä tuohon vaivaan? Se ainakin loiventaa paniikkeja, jos ei täysin poistakaan. 

Miten ne kohtaukset ilmenee? Mitä silloin tapahtuu?

Alapeukun syy?

Uskon, että sairautesi on ihan niin vakava kuin kerrot, ja voin vain yrittää kuvitella, miten raskasta sen kanssa on elää. Sanoisin kuitenkin, ihan hyvää tarkoittaen, että sinun kannattaisi unohtaa sen miettiminen, mitä muut ajattelevat, ja keskittyä enemmän siihen, miten voisit saada apua ja kenties parantua vähitellen. Tällä hetkellä sairautesi haittaa elämääsi todella raskaasti, joten sinun on pakko saada tilanteeseen apua.

Luulen, että tuo ajatus siitä, mitä muut ovat mieltä sairaudestasi, vain pahentaa sitä ja haittaa sinua.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 16:52"]Miten ne kohtaukset ilmenee? Mitä silloin tapahtuu?

[/quote]menen ihan järjettömään paniikkiin enkä saa henkeä kun en pysty hengittämään kunnolla, mikä vain lisää paniikkia. Tätä tapahtuu ihan yhtäkkiä, mikä vain voi laukaista sen. (yleensä muistot)

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 16:51"]Kurja tilanne... Itselläni on myös ollut nuorempana paniikkihäiriö, mutta minut se sai vetäytymään yksinäisyyteen. Häpesin kohtauksiani, enkä halunnut todellakaan kenenkään tietävän häiriöstäni. Niinpä kärsin kotini seinien sisällä kauhuni yksin. 

Mutta etkö voisi hankkia lääkitystä tuohon vaivaan? Se ainakin loiventaa paniikkeja, jos ei täysin poistakaan. 

[/quote]mulla oli lääkitys, muttei se kyllä helpottanut :/ ap

Lääkityksen lisäksi kannattaa kokeilla myös muita keinoja.

paniikkikohtaukseen ei tarvitse mitään apua. Se menee ohi ihan sillä, että odotat. Se on pelottavaa, mutta ei oikeasti vaarallista.

JOS oikeasti tarvitset apua ja varsinkin jos kerran lääkkeet eivät auttaneet, menisin sinuna uudelleen lääkäriin ja varmistaisin, että kyseessä on oikeasti paniikkihäiriö, eikä lääkäri ole tehnyt jotain virhediagnoosia. Jos sulla onkin paniikkihäiriön sijasta esim epilepsia tai sydämen ryhtmihäiriöitä, tilanne voi olla oikeasti vaarallinen ja niihin tarvitsisi löytää oikea lääkitys.

Pitäisikö sun päästä hetkeksi jonnekin osastolle? Voisitko muuttaa takaisin kotiin? Vai johtuuko paniikki kotioloista?

t. Itsekin paniikkihäiriöstä kärsinyt (ei noin pahasta)

Onko kilpirauhanen tarkastettu? Liikatoiminta voi tehdä tuollaista.

Miten olet ajatellut selviytyä poikaystavän armeija-ajasta?

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 17:03"]Pitäisikö sun päästä hetkeksi jonnekin osastolle? Voisitko muuttaa takaisin kotiin? Vai johtuuko paniikki kotioloista?

t. Itsekin paniikkihäiriöstä kärsinyt (ei noin pahasta)

[/quote]kotiin meno ei yksinkertaisesti käy. Kotioloista johtuu. Ap

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 17:05"]Miten olet ajatellut selviytyä poikaystavän armeija-ajasta?

[/quote]sitä me tässä mietitään...

Nyt mars lääkäriin. Lääkitystä ja terapiaa. Kerrot lääkärille todellisen tilanteen että pelkäät ja et voi olla yksin.

Voitko muuttaa takaisin kotiin poikaystävän armeija-ajaksi? Alat harjoittelemaan yksinoloa pienin askelin kerrallaan?

T. Paniikkihäiriöstä kärsivä

Pyydä lähete osastolla tutkimuksiin, jotta selvitetään onko olemassa jotain muutakin hoidettavissa olevaa syytä kuin muistot.

Onko totta, että paniikkihäiriöön ei ole muuta hoitoa kuin se, että lähellä on joku ihminen (joka ei käsittääkseni paljonkaan asialle voi).

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 16:49"]

Itselläni on niin paha paniikkihäiriö (ennenkuin kukaan huutelee provoa/että olisin luulosairas, on diagnoosi siitä paperilla) etten voi olla paljon yksin, kohtaus tulee aina varoittamatta, milloin tahansa. Kohtaukset ovat niin voimakkaita, että en pärjää yksin. Mua aina sanotaan ns. läheisriippuvaiseksi, eikä uskota vaikka työntäisin todisteet naaman eteen. :( Pelottaa, ei ole ystäviä ja poikaystävä menee pian armeijaan... :( Kohtauksen aikana en saa edes soitettua apu, kun paniikki on niin voimakas. Miksei kukaan usko? Vaikka todisteita on :(

[/quote]

Tarvitsisit selkeästi tiiviimpää terapiaa. Sut pitäisi auttaa sun peloista ja muistoista yli, kirjoituksesi perusteella kuulostaa siltä, että olet vasta aika vähän aikaa sitten (?) päässyt pois lapsuudenkodista, ja nyt kaikki siellä tapahtunut hyökyy sulle noina paniikkeina?

Se mikä ajan kanssa auttaa, on kun opit olemaan pelkäämättä kohtauksia. Koska jos on kysymys paniikista ( kannattaa tarkastaa noi muutkin asiat), siihen ei kuole,eikä siitä vahingoitu. Se tuntuu hirveältä, mutta kun sen oppii vaan antamaan tulla, ja hyväksyy sen, se pikkuhiljaa laimenee ja menee pois. Sitä siellä terapiassakin aletaan opettelemaan.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 17:16"]Pyydä lähete osastolla tutkimuksiin, jotta selvitetään onko olemassa jotain muutakin hoidettavissa olevaa syytä kuin muistot.

Onko totta, että paniikkihäiriöön ei ole muuta hoitoa kuin se, että lähellä on joku ihminen (joka ei käsittääkseni paljonkaan asialle voi).

[/quote]lääkkeitä on jonkinverran. Toinen ihminen voi varmistaa etten satuta itseäni/rauhoitella