:( raivostuttavaa ettei kukaan ymmärrä, että

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 17:16"]Pyydä lähete osastolla tutkimuksiin, jotta selvitetään onko olemassa jotain muutakin hoidettavissa olevaa syytä kuin muistot.

Onko totta, että paniikkihäiriöön ei ole muuta hoitoa kuin se, että lähellä on joku ihminen (joka ei käsittääkseni paljonkaan asialle voi).

[/quote]lääkkeitä on jonkinverran. Toinen ihminen voi varmistaa etten satuta itseäni/rauhoitella

[/quote]

Joo, mut lopullinen tuomio lienee se, että ikuisesti et voi odottaa kädestäpitelijää, vaan itse sun on kohdattava demonisi. Muiden apuun on itsekästä turvautua ikuisesti, ja odottaa heidän elävän vain sinun paniikkihäiriösi ja pillisi mukaan.

jos et pärjää niin sitten pitää mennä osastolle

Et voi pakottaa muita olemaan sinulle "kainalosauvana" tukemassa elämääsi. Sinun on pakko oppia pärjäämään omillasi...! Et voi velvoittaa muita olemaan aina saatavila, mutta sen voit vaatia että lääkärit ym. antavat sinulle hoitoa jolla pääset ongelmastasi eroon.

Lääkkeet+terapia on hyvä alku, ja terapian pitää olla sellaista että siitä oikeasti on hyötyä. Jos käytät alkoholia, lopeta se välittömästi, alkoholin käyttö pahentaa kohtauksia ja lisää niiden määriä. Ja jo pienetkin määrät vaikuttavat, ei tarvitse olla mikään "juoppo".

Hyvä muistaa se, että vaikka läheisesi haluvat sinua tukea, niin paras tukeminen on sinulle itsellesi se että alat pärjätä omillasi. On todella raskasta jos pitää koko ajan olla huolissaan ja vastuussa toisesta, se syö ennen pitkää teidän suhteennekin pilalle.

Varmaan läheisesi uskovat sinua, mutta eiväthän he voi ruveta hoitamaan sinua 24/7. Heillä on omakin elämä. Kirjoitit, että sinulla ei ole kavereita ja kotiin et voi kotiolojen vuoksi mennä. Kuka sitten on kanssasi, poikaystäväkö koko ajan vai myös jotkut muut? Uuvutat varmaan nuo läheisesi loppuun vaatimalla seuraa koko ajan. Todella kurja tilanne sinulle varmasti, mutta asiaa ei paranna, jos läheisesi alkavat uupuneina vältellä seuraasi.

Paniikkihäiriöön ei kuole. Luulet ettet saa henkee mutta todellisuudessa hengität koko ajan. Olen joskus itsekkin saanut paniikkikohtauksia, joten tiedän miltä se tuntuu. Ei siihen tarvii apua kun se menee itsestään ohi.

Anteeksi, mutta nyt pienen prinsessan pitää herätä todellisuuteen, eli sun pitää pärjätä ihan itse, kyllä. Paniikkihäiriökohtaus ei ole vaarallinen, jos sun lääkkeet ei auta, se menee sillti ohi ajallaan. Älä ruoki sitä.

Ketä olet pyytänyt sua auttamaan, kun poikkis menee inttiin? Kaveria? Hä?

Vai oletteko kenties anoneet vapautusta, jotta et jää yksin?

Lääkäriin ja kerrot todellisuutesi kunnolla.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 16:52"]

Alapeukun syy?

[/quote]

Epäilen että tämä:

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 16:51"]

Mitä odotat ihmisiltä, jos he uskoisivatkin sinua? Että heidän pitää pysyä luonasi eivätkä he saa poistua omaan elämäänsä? Sinun pitää siinä tapauksessa palkata itsellesi hoitaja. 

[/quote]

Kurja tilanne mutta samaa mieltä. Ei kukaan ihminen ihan oikeasti voi olla sinun tarpeitasi varten olemassa ja käytössä 24/7. Suosittelen ja toivon sydämestäni että hakeudut ja pääset kunnolliseen terapiaan, jonka avulla pääset lopulta omille jaloillesi.

Jos et selviä yksin kotona niin psykiatrinen osastohoito voisi olla vaihtoehto. Osastojakson kautta voisi myös järjestyä parempaa avohoitoa tulevaisuudessa. Eihän sinne osastolle niin vaan kävellä, mutta jos et selviä yksin ja ketään ei ole, joka pitäisi sinusta huolta, niin eihän vaihtoehtoja ole. En kehota valehtelemaan mutta itsemurhakorttia vilauttamalla osastolle pääsyn kynnys saattaa madaltua nopeasti.

Kertoisitko vielä, kuka ei siis "usko" paniikkihäiriösi vakavuutta? Paljon voimia joka tapauksessa! Toivottavasti saat apua.

Ymmärrän sinua täysin ja vaikka en itse paniikkihäiriöstä olekaan kärsinyt, niin joskus kuitenkin kokenut samantyyppisiä tunteita. En olisi niissä tilanteissa halunnut olla yksin koska minulla oli fyysisesti huono olla, enkä ollut aivan varma mistä se johtui, vaikka epäilinkin ettei mistään vakavammasta ollut kyse.

Olen huomannut että kaikki ihmiset eivät vaan osaa asettua toisen asemaan ja ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Löytyy kuitenkin niitäkin jotka osaavat, toivottavasti ennen pitkää löydät sellaisia ystäviä. Miten olisi vaikkapa joku vapaa-ajan toiminta jonka parista saattaisi löytyä uusia ystäviä ja missä voisi muutenkin viettää aikaa yksinolon sijasta? Hyvien ystävyyssuhteiden kehittyminen voi joskus viedä aikaa mutta kun niitä pikkuhiljaa löytyy, varmasti olokin tuntuu tavallaan turvatummalta. Lääkärilläkin kannattaa varmasti käydä uudelleen niinkuin täällä ovat monet ehdotelleetkin ja kertoa millainen tilanne oikeasti on. Pyydä sitkeästi myös pääsyä terapiaan jos et sellaisessa jo käy.

Paljon voimia sinulle, kyllä se tilanne vielä helpottaa!

Täällä näköjään suurin osa porukasta ei tiedä ollenkaan mistä puhuu. Paniikkihäiriöön ei paljon puhumiset ja omat asenteet auta. Itse tiedän mistä puhun, sillä olen sairastanut kyseistä, helvetillistä tautia viimeiset kolme vuotta. Paniikkihäiriö JOHTUU puutteellisesta välittäjäaineesta aivoissa. Se aiheuttaa paniikin lisäksi ahdistusta ja masennusta. Ei siinä terapia auta, vaikka kuinka puhuisi ja puhuisi!! Eniten vituttaa just ihmiset, ketkä ei tiedä yhtään mistä puhuu ja tulee pätemään ja käskemään, miten kuuluu tehdä!!! Menkää itteenne. Ap:lle täydet sympatiat. Käy lääkärillä vaihtamassa lääkitystä. Itsekin olen joutunut lääkitystä vaihtamaan kun ensimmäisestä ei ollut minkäänlaista apua. Nyt on pikkuhiljaa alkanut taas elämä voittaa ja pystyn tekemään ns. normaalijuttuja. Se ottaa aikaa, mutta usko pois, kyllä se valo sinunkin elämään vielä palaa!! :)

Tuli todella paha mieli ap:n puolesta ja siitä, että jotkut olettavat paniikkihäiriön olevan jokin teeskentelty muotijuttu. Itsellänikin on paniikkihäiriö ja se rajoittaa elämääni valtavasti. Ketään joka ei ole kokenut paniikkikohtausta ei voi tietää millaista h*lvettiä se on. Et voi olla missään rennosti kun et voi tietää milloin kohtaus iskee. Alat vältellä tiettyjä paikkoja joiden tiedät varmasti aiheuttavan kohtauksen. Elämästä tulee tällöin todella vaikeaa.

Ap?

Up

Teeskennelty luulo- ja elintasosairaus. Pitäskö munkin, jos vaikka sais eläkkeen. Hitto näitä nykynuoria laiskureita. Pois vauvapalstalta. Älä ainaka lapsia hanki.

oikea lääkitys auttaa 100% ja kyllä voit olla yksin. Toisiin ripustautuminen vaan pahentaa paniikkihäiriötä. Altistaminen auttaa. Siihen ei kuole.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 21:03"]Täällä näköjään suurin osa porukasta ei tiedä ollenkaan mistä puhuu. Paniikkihäiriöön ei paljon puhumiset ja omat asenteet auta. Itse tiedän mistä puhun, sillä olen sairastanut kyseistä, helvetillistä tautia viimeiset kolme vuotta. Paniikkihäiriö JOHTUU puutteellisesta välittäjäaineesta aivoissa. Se aiheuttaa paniikin lisäksi ahdistusta ja masennusta. Ei siinä terapia auta, vaikka kuinka puhuisi ja puhuisi!! Eniten vituttaa just ihmiset, ketkä ei tiedä yhtään mistä puhuu ja tulee pätemään ja käskemään, miten kuuluu tehdä!!! Menkää itteenne. Ap:lle täydet sympatiat. Käy lääkärillä vaihtamassa lääkitystä. Itsekin olen joutunut lääkitystä vaihtamaan kun ensimmäisestä ei ollut minkäänlaista apua. Nyt on pikkuhiljaa alkanut taas elämä voittaa ja pystyn tekemään ns. normaalijuttuja. Se ottaa aikaa, mutta usko pois, kyllä se valo sinunkin elämään vielä palaa!! :)

[/quote]

No eikös täällä muut ole jakaneet aivan samanlaisia ohjeita kun sinäkin? Fakta nyt vaan on se ettei kukaan ihminen voi olla 24/7 olemassa toista varten ja Ap:n on opeteltava elämään asiansa kanssa.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 19:23"]

Anteeksi, mutta nyt pienen prinsessan pitää herätä todellisuuteen, eli sun pitää pärjätä ihan itse, kyllä. Paniikkihäiriökohtaus ei ole vaarallinen, jos sun lääkkeet ei auta, se menee sillti ohi ajallaan. Älä ruoki sitä.

Ketä olet pyytänyt sua auttamaan, kun poikkis menee inttiin? Kaveria? Hä?

Vai oletteko kenties anoneet vapautusta, jotta et jää yksin?

Lääkäriin ja kerrot todellisuutesi kunnolla.

[/quote]

en ole ap, mutta kuin tyhmiä ihmisiä voikaan olla olemassa? Prinsessan? Että jos kärsii paniikista on prinsessa? Ei helvetti mitä idiootteja täällä roikkuu päivästä toiseen..

Mulla oli aikanaan niin hirveät paniikit, että olin työ/opiskelukyvytön. Alkoivat parikymppisenä ja taustalla todella surkea lapsuus ja rankkoja kokemuksia alken 3 v-vuotiaasta.

Paniikkiin on aina joku syy taustalla. Välittäjäaineet joo, mutta mikä senkin sitten aiheuttaa. Mulla varmaan oli serotoniinit umpisekaisin lähes 20 v jatkuneen stressin ja ahdistuksen vuoksi. Ajan myötä lääkitys / terapia ja ihanat ystävät auttoivat., mutta kymmenen vuotta siinä meni.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 19:23"]

Anteeksi, mutta nyt pienen prinsessan pitää herätä todellisuuteen, eli sun pitää pärjätä ihan itse, kyllä. Paniikkihäiriökohtaus ei ole vaarallinen, jos sun lääkkeet ei auta, se menee sillti ohi ajallaan. Älä ruoki sitä.

Ketä olet pyytänyt sua auttamaan, kun poikkis menee inttiin? Kaveria? Hä?

Vai oletteko kenties anoneet vapautusta, jotta et jää yksin?

Lääkäriin ja kerrot todellisuutesi kunnolla.

[/quote]

en ole ap, mutta kuin tyhmiä ihmisiä voikaan olla olemassa? Prinsessan? Että jos kärsii paniikista on prinsessa? Ei helvetti mitä idiootteja täällä roikkuu päivästä toiseen..

Mulla oli aikanaan niin hirveät paniikit, että olin työ/opiskelukyvytön. Alkoivat parikymppisenä ja taustalla todella surkea lapsuus ja rankkoja kokemuksia alken 3 v-vuotiaasta.

Paniikkiin on aina joku syy taustalla. Välittäjäaineet joo, mutta mikä senkin sitten aiheuttaa. Mulla varmaan oli serotoniinit umpisekaisin lähes 20 v jatkuneen stressin ja ahdistuksen vuoksi. Ajan myötä lääkitys / terapia ja ihanat ystävät auttoivat., mutta kymmenen vuotta siinä meni.

[/quote]

prinsessa odottaa ja olettaa muiden olevan käytettävissään 24/7.

Minulla oli traumasta johtuva paniikkihäiriö ( kolme läheisen kuolemaa kahden viikon sisässä) 18-vuotiaana. Itse en ensin hakenut mitään apua, mutta pari rajua kohrausta veivät terveyskeskukseen ja lopulta lääkärille, josta traumapsykologille. Vaikka vaiva on myös kemiallinen, puhuminen auttaa aina. Ammattilainen vain osaa jotenkin salakavalasti keskustella. Kävin kerran viikossa juttelemassa ja puolen vuoden päästä tajusin, että "hei, mun ei enää tarvii käydä täällä!" Paniikkikohauksen ongelmanahan on, että kun luulee kuolevansa, lietsoo samalla paniikkia. Ja vaikka kuin tietäisi, että tämähän on vain psykosomaattista, ei minua satu, niin tilanteessa ei välrtämättä auta. Pyydän sinua hakemaan hoitoa ja kokeilemaan kaikkea. Minullakin oli omat ennakkoluuloni psykologeja kohtaan. Tsemppiä!:)

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 09:26"]

Teeskennelty luulo- ja elintasosairaus. Pitäskö munkin, jos vaikka sais eläkkeen. Hitto näitä nykynuoria laiskureita. Pois vauvapalstalta. Älä ainaka lapsia hanki.

[/quote]

Juu, minäkin teeskentelin että pääsin suljetulle osastolle pariksi viikoksi. Olen myös teeskennellyt, jotta joutuisin elämään suht pienillä tuloilla ja vielä siksi, etten voisi kouluttautua unelma-ammattiini. Paniikkihäiriön ja ahdistushäiriön kanssa eläminen kun on oikeasti ihanaa <3

Ap, tiedän tasan tarkkaan mistä puhut. Ensin lääkitys kuntoon ja sitten sinun pitää saada hyvää terapiaa. Itselläni paniikkikohtaukset ei enää olleet kohtauksia vaan paniikki jäi päälle ja osastolla oloja ja päivystykseen menoja tuli paljon. Nyt terapian myötä olo on helpottunut ja osaan jo itse hallita oireitani :)