Oletko aina yksinäinen?

Minäkin olen melkein aina yksin, mutten ole yksinäinen. Minulla ei oikeastaan ole sukulaisia juuri ollenkaan, ja vain yksi hyvä ystävä. Viihdyn todella hyvin ihan yksin kotonani, nautin siitä, kun saan olla rauhassa.

Olen samanlainen, paitsi että nykyään mulla ei ole enää edes niitä huonoja kavereita. He poistuivat elämästäni samalla hetkellä kun lopetin sosiaalisen median käytön.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 19:26"]

Moi. Olen ollut nuoresta asti yksinäinen. Välillä on ollut kaverisuhteita, mutta kaikki tuntuu aina palaavan lopulta samaan; loputtomaan yksinäisyyteen. Nämä juhlat ovat pahimpia. Oli sitten vappu, uusi vuosi tai juhannus niin olen yksin. Vanhemmat sentään on olemassa.

Teini-iän jälkeiset vuodet menivät masennuksessa ja silloin yksinäisyys tuntui erityisen pahalta, aivan riipaiseva ahdistus vain siivitti arkea ja (etenkin) juhlaa.

Onko täällä muita samanlaisia? Olen ikään kuin jonkinlainen väliinputoaja. Pari kaveria on kyllä olemasa, mutta heidän juhlimisensa, hauskanpidot, reissut ja matkat tapahtuvat niiden "parempien" kavereiden sekä seurustelukumppanien kanssa.

[/quote]

Nämä voisivat olla omia sanojani. 

Täällä taas kateellinen paikalla. En ole ikinä yksin, enkä yksinäinen. Olen pitkän uran äitinä tehnyt, lapset vielä kotona, ja odotan yksin oloa ja yksinäisyyttäkin niin, että se on kuin fyysistä kipua. En jaksa tätä sosiaalisuutta, olen luonteeltani kyllä niin erakko, että tuntuu kuin sairastuisin, jos en saa olla yksin. Ja milloin saisin, voi milloin... =(

Jep, olen. Mulla ei ole yhtään ystävää, kaveria tai tuttavaa. Vanhemmat ovat kuolleet, miestä ei ole, sisarusten kanssa en ole tekemisissä, ei työyhteisöä jne.

Kyllä tähän tottuu. Ja onhan mulla av-mammat.

Taitaisin saada miinuspeukkua irl:kin, joten ihan hyvä näin;)

Täällä samanlainen. Koulussa olin jo kiusattu, ei kavereita. Opiskeluaikana olin vain huomiotta jätetty, yksin taas. Kun menin töihin, taas yksin... Minulla ei ole yhtään ystävää tai kaveria, ei miestä, ei lapsia. Kaukana asuvat vanhat vanhemmat ovat ainoa ihmissuhteeni. Ikääkin alkaa olla jo 40 :(

Olen autisti ja viihdyn vallan mainiosti yksin.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 19:34"]

Täällä taas kateellinen paikalla. En ole ikinä yksin, enkä yksinäinen. Olen pitkän uran äitinä tehnyt, lapset vielä kotona, ja odotan yksin oloa ja yksinäisyyttäkin niin, että se on kuin fyysistä kipua. En jaksa tätä sosiaalisuutta, olen luonteeltani kyllä niin erakko, että tuntuu kuin sairastuisin, jos en saa olla yksin. Ja milloin saisin, voi milloin... =(

[/quote]

Näin erilaiset voi elämät olla. :) Olen itsekin ujo ja myös erakko, mutta kuitenkin olen aina kaivannut edes yhtä tai kahta oikein hyvää kaveria, joiden kanssa voisi tehdä ja kokea, esim. matkustella jne. Pahin on tunne, että kukaan ei kaipaa.

Ap

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 19:39"]

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 19:34"]

Täällä taas kateellinen paikalla. En ole ikinä yksin, enkä yksinäinen. Olen pitkän uran äitinä tehnyt, lapset vielä kotona, ja odotan yksin oloa ja yksinäisyyttäkin niin, että se on kuin fyysistä kipua. En jaksa tätä sosiaalisuutta, olen luonteeltani kyllä niin erakko, että tuntuu kuin sairastuisin, jos en saa olla yksin. Ja milloin saisin, voi milloin... =(

[/quote]

Näin erilaiset voi elämät olla. :) Olen itsekin ujo ja myös erakko, mutta kuitenkin olen aina kaivannut edes yhtä tai kahta oikein hyvää kaveria, joiden kanssa voisi tehdä ja kokea, esim. matkustella jne. Pahin on tunne, että kukaan ei kaipaa.

Ap

[/quote]

oletko minkäikäinen? missäpäin suomea asustelet? Täällä kaipaisin myös ystävää :(

pahinta on keksiä hätävalheita tuttujen kysyessä, mitä on tehnyt vappuna ja uutena vuotena... häpeä yksinäisyydestä on itselle se kipein asia ja tosiaan se, ettei kukaan kaipaa.

Täälläkin yksi yksinäinen. Yleensä viihdyn yksin ihan hyvin mutta nämä yleiset juhlapäivät, uudetvuodet, vaput, juhannukset ovat kyllä tosi ikäviä yksin kotona. Vanhempien ja sisarusten kanssa olen kyllä ihan hyvissä väleissä, mutta en ole halunnut heitä vaivata yksinäisyydelläni vaan kerron näkeväni joitain kavereitani, jos juhlasuunnitelmat tulee puheeksi. Olen mielestäni ihan kiva tyyppi ja ehkä kykenisin tutustumaan ihmisiin, mikään epäsosiaalinen tuppisuu en siis ole, mutta pari vuotta olen kärsinyt jonkinasteisesta depressiosta enkä ole halunnutkaan hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin koska en ole kokenut että mulla olisi mitään annettavaa uusille kavereille. Nyt ainoana uudenvuodenlupauksena kuitenkin ajattelin rohjeta ihmisten ilmoille niin että vuoden päästä olisi joku jonka kanssa vuoden vaihdetta viettää. 

Hyvää uutta vuotta kaikille yksinäisille, ette ole ainoina tilanteessanne!

Mäkin haaveilen että tää olis viimeinen uusvuos yksin...

Itsekin olen joskus valehdellut työkavereille että olen ollut jossain kavereiden kanssa, kun ovat kysyneet mitä olen tehnyt vaikka vappuna. Kerran vastasin johonkin kyselyyn ihan suoraan, että "en tehnyt yhtään mitään" ja työkaveri naurahti, että "miten niin, eiks sul oo kavereita?!" No EI OLE. Kyllä sitä häpeää ja etenkin vähän nuorempana vielä enemmän, kun nuorilla yleensä on sosiaalista elämää ja jos ei ole, ajatellaan olevan joku luuseri. Itse olen siis 26v ja Turusta.

Ap

Kyllä

M53

Joo, ja tiedättehän ne vitsailut toisista ihmisistä, että "sillä ei varmaan ole yhtään kavereita, ehehehe". Aivan ratkiriemukas juttu.

Yksin minäkin. Siis tarkoitan, että ilman ystäviä, kavereita, tuttavia. Mies ja lapsia minulla on ja läheiset omat vanhemmat myös. Mutta mitään sellaista perheen/suvun ulkopuolista kaveriverkostoa ei ole. Paria (siis ihan oikeasti kahta!) vanhaa opiskelukaveriani näen silloin tällöin, eli ehkä kerran puolessa vuodessa. En myöskään ole missään vakituisessa työpaikassa, vaan teen keikkatyyppistä työtä missä milloinkin, joten ei ole työkavereitakaan.

Juuri lueskelin facebookia (jossa kaverini jotain vanhoja koulukavereita yms. joita en ikinä tapaa livenä), kuinka kaikki muut ovat menossa uudenvuodenjuhliin kuka missäkin porukassa. Kieltämättä tuli kurja olo.

Parhaat ystäväni ovat äitini ja mieheni. Muita ystäviä en mielestäni tarvitse. Olen vapaaehtoisesti yksinäinen.

Täällä yksi vähän samanlainen. Erakko ja yleensä viihdyn itsekseni, mutta kieltämättä tuntuu vähän karulta istua telkkarin ja tietokoneen ääressä näin juhlapäivänä. 

Mulla ei ole ketään. Lukion jälkeen kaverit lähti opiskelemaan eri puolille Suomea, eikä mulle jäänyt ketään. Olin koulukiusattu ja musta tuntui/tuntuu, että en kestä pitää yhteyttä, jos kaverit olikin mun kanssa vain säälistä. Tästä seurasi parin vuoden masennus jonka takia käyn yhä terapiassa. On mulla harrastus ja tuttuja sen kautta, mutta ne on vaan tuttuja, joita moikataan kun tavataan.

Silloin nuorena olisi varmaan ollut helpompi hankkia ystäviä, nyt se tuntuu tosi vaikealta, varsinkin kun koko ajan ajattelee, ettei kukaan halua mun kaa olla.

Tulipa avautuminen. Mutta eipä sillä kai ole väliä.

Täällä yksi vähän samanlainen. Erakko ja yleensä viihdyn itsekseni, mutta kieltämättä tuntuu vähän karulta istua telkkarin ja tietokoneen ääressä näin juhlapäivänä. 

Mulla ei ole ketään. Lukion jälkeen kaverit lähti opiskelemaan eri puolille Suomea, eikä mulle jäänyt ketään. Olin koulukiusattu ja musta tuntui/tuntuu, että en kestä pitää yhteyttä, jos kaverit olikin mun kanssa vain säälistä. Tästä seurasi parin vuoden masennus jonka takia käyn yhä terapiassa. On mulla harrastus ja tuttuja sen kautta, mutta ne on vaan tuttuja, joita moikataan kun tavataan.

Silloin nuorena olisi varmaan ollut helpompi hankkia ystäviä, nyt se tuntuu tosi vaikealta, varsinkin kun koko ajan ajattelee, ettei kukaan halua mun kaa olla.

Tulipa avautuminen. Mutta eipä sillä kai ole väliä.

Täälä. Kavereilla oli aina ne paremmat kaverit joidenka kanssa menivät kaikkialle. Minä tyydyin osaani ja jäin yksin kotiin. Sama jatkunut aikuisiässäkin. Eli olen ollut miehille aina jalkarätti jonka tunteista ei ole tarvinnut välittää. Liian kilttinä ihmisenä olen jäänyt aina kotiin itkemään kun miesystävät juosseet ympäriinsä. Elämä on pers....stä. Turha kai sanoa et miehet on tehnyt lapsetkin muiden kanssa.