Miten unohtaisin hänet?

Hän on mies ja mä nainen. Miten voi unohtaa ihmisen? Vai vainoaako tämä tunne loppuikäni mua?

Eikö kukaan osais neuvoa? Pitäisikö nyt sitten vaan odottaa lisää? Kun puolitoista vuotta on kulunut ja vieläkin hän on ajatuksissani koko ajan. Apuja?

Itselläni kävi niin, että 2 vuoden jälkeen tuntui oikealta päästää irti. Avasin sitten sydämeni uudelle. 

Paras neuvo on ihastua tai ainakin huumaantua uudesta. Hormonit hoitaa loput. Nyt vaan joku komea mies kehiin. Ota vaik joku nuori ja viree.

Toi kuulostaa jo pakkomielteeltä. Mies-parka. Ehkä sua auttais nyt terapia. Itsellä auttaa myös oikeesti se, että vaik viikonlopun vedät ihan järkkyjä kännejä, sekoilet miesten kanssa, kaatuilet baarissa, oksennat taksissa ym eli hankit itsellesi järkyt morkkikset, joista selviämiseen menee aikaa eikä morkkisten aikana todellakaan pysty ajatella ketään miestä. Jos sit vaik vielä ihastut johonkin sekoilumieheesi ja alat tapailla sitä, niin unohdus on varmaa.

Kiitos kommenteista! Mut miksi mies parka? En ole häirinnyt häntä mitenkään. Ystävä aikana hän yleensä oli se joka soitti tai tekstas. En ole mikään ahdistelija. Haluaisin vaan lopettaa tämän jatkuvan ajattelemisen. Huoh..kai sitten olen tulossa hulluksi.

Mulla nää menee helpoiten ohi niin, että tutustun henkilöön kunnolla. Minä kun huomaan ihmisestä ne huonotkin puolet varsin helposti, vaikka olisin kuinka ihastunut. Kun todellisuus astuu kuvaan, ihastus haihtuu hetkessä. Jos olen parisuhteessa, se kyllä kehittyy ajan myötä rakkaudeksi, mutta ystävyyssuhteessa ihan vain siksi ystävyydeksi sitten.

En kyllä tiedä toimiiko kaikilla - onhan niitä sellaisiakin tapauksia, jotka voivat jatkaa pakkomielteistä ihastuneisuuttaan johonkuhun, vaikka tämä vetäisi säännöllisesti ihastunutta osapuolta pataan tmv. kamalaa.

Tiedän kyllä huonojakin puolia, olimme ystävät muutaman vuoden. Sekään ei ole ajatuksia muuttanut. Pitäisikö aloittaa yhteyden pito uudestaan? Kun eihän tässä näinkään ole mitään järkeä!