Perhetyöntekijän tapaaminen raskausaikana
Neuvolassa pitkin odotusta minulle on puhuttu perhetyöntekijän olemassaolosta ja kuinka häntä voi sitten tavata vauvan syntymän jälkeen. Yllätyinkin, kun ptt soitti minulle ja varasi ajan jo raskauden aikana. Sanoi, että yleinen käytäntö on tavata aina kerran raskauden aikana ja kerran vauvan synnyttyä.
Kuitenkin pari kaveriani on sanonut, ettei heillä ole tavattu perhetyöntekijää kertaakaan, ei neuvolan eikä omasta aloitteesta.
Odotan vauvaa yksin, joten toki on hyvä tietää jo valmiiksi että apua on saatavilla, jos sitä kokee tarvitsevansa. Jotenkin ajattelin juuri siksi, että tapaamme vauvan kanssa ptt:n mikäli koen hänen avulleen tarvetta kunhan vauva on syntynyt.
Uskon, että hyväähän tässä vain tarkoitetaan, mutta silti tulee sellainen olo ettei nyt vielä (26. raskausviikko) tarvitsisi miettiä kovinkaan kummallisesti apujoukkoja ja -muotoja, joita tarvitsen vauvan synnyttyä - minulla on oma, hyvä tukiverkkoni myös omista läheisistäni ja totta kai oletusarvonani on, että oman vauvani pyrin hoitamaan parhaan kykyni ja jaksamiseni mukaan itse - en halua jo ennen syntymää vaikuttaa siltä, että kaikki vaan minun lastani hoitamaan kun en itse jaksa/ei huvita.
Äh, tulipa avautuminen. Ei pitänyt olla niin negatiivissävytteinen, mutta johonkin teki nyt mieli kirjoitella anonyymisti. Kertokaa te muut vaikka omista kokemuksistanne ptt:n tapaamisesta, eritoten raskausaikana :)
Kommentit (26)
Kierrä kaukaa! Ja todellakaan ei tarvitse suostua tapaamaan.
Älä sotke itseesi tuohon kuvioon. Sua nyt kusetetaan ja kunnolla.
Ei ole mitään negatiivista omasta taustasta, en ole sekoillut huumeiden kanssa koskaan ja alkoholia olen käyttänyt hyvin kohtuudella, sitäkään en yhtään tietenkään raskausaikana. Perheeni on myös ollut ehjä ja olen elänyt itse turvallisen ja onnellisen lapsuuden, jonka olen myös neuvolassa kertonut.
Ainoa joka voisi tässä olla tosiaan sellainen "hälyttävä" tekijä on tuleva yksinhuoltajuuteni. Lapsen isän kanssa siis emme seurustele, ei ollut kuitenkaan yhden illan juttukaan ja olen koko ajan ollut 100% varma isästä (toki tästä tehdään vielä virallinen testi, mutten siis ole ollut mitenkään "olisiko nyt tuo, tai saattaa olla tämäkin, tai onhan tässä muutamakin vaihtoehto..."). En pidä itseäni varsinaisesti kovin nuorenakaan ensisynnyttäjäksi (23v), mutta en sitten tiedä onko se jonkun muun mielestä kovin riskialtis ikä...
Ap.
Huonosti tuossa käy. Kohta olet ensikodissa tarkkailussa ja sitten lapsi jo lähteekin.
Oho, enpä tosiaan tiennyt että tähän suhtaudutaan yleisestikin näin negatiivisesti!
Lapsestani en ole luopumassa - tähän ei ole aikomusta eikä minkäänlaista tarvettakaan. Olen itse hänet päättänyt pitää ja päätös on ollut harkittu, ei mikään äkkipikainen "no voisihan sitä kotia leikkiä, olisihan se mukavaa kun on oikea söpö pieni vauva". Jos koen vauva-arjen yksin rankaksi ja haasteelliseksi, on minulla (kuten mainittu) oma tukiverkkoni joka koostuu sekä ystävistä että sukulaisista ja myös muista äideistä ja isistä (koen etuna siinä, että esim. minä voin katsoa toistakin vauvaa kun toiset vanhemmat lepäävät ja tämä toimii myös vastavuoroisesti minulle päin). Myös tukiverkostani olen maininnut neuvolassa ja sitä on pidetty hyvin positiivisena asiana. Olen myös sanonut, että heihin turvaudun mieluiten mikäli koen konkreettista apua tarvitsevani, en sitten tiedä oliko tämä vastaus "väärä", mutta ei ainakaan omiin maallikkokorviini kuulosta kovin vakavalta :D
Ap.
No sinähän et siitä luopumisesta päätä.
Toivottavasti sinäkään et ole vastuussa sellaisista päätöksistä - sen verran kyyniseltä vaikutat ihan parin viestisi perusteella. Sanoessani "lapsestani en ole luopumassa" tarkoitinkin lähinnä sitä, että lapseni olen päättänyt pitää, synnyttää ja kasvattaa ja olen tehnyt sen päätöksen harkiten. Paljon on nähty myös julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa näitä tapauksia, että vauvaa ei olekaan haluttu enää myöhemmin - halusin pointillani painottaa, ettei minun tapauksessani ole eikä tule olemaan kyse sellaisesta. Eli siis en ole antanut missään viitteitä siihen, että kannattaisi jo valmiiksi pitää silmällä tulevaa huostaanottotapausta.
Ap.
No sinähän et sitä päätä. Jos joudut hampaisiin niin joudut. Ja syitä ja vikoja aina löytyy kun halutaan.
Sano neukulle että kiitos huolenpidosta mutta antakaa kokeilla siipiä. Tarvitset kuitenkin itseluottamusta ja varmuutta ja haluat rauhassa tutustua lapseesi ja tiedät kyllä nyt mistä apua löytää :)
Huh otan osaa että kysyit. Aiemminki näitä paskamyrskyjä ollu täällä. Elä hätäile. Voit kohteliaasti kieltäytyä:) tsempit loppuraskauteen ja elämään vauvan kanssa!
Ainakin omassa kotikunnassani perhetyöntekijä tapaa kaikki esikoistaan odottavien vanhemmat, oli niitä sitten yksi tai kaksi. Ja kyse on neuvolan perhetyöstä, ei mistään lastensuojelun asiakkuudesta.
Kannattaa unohtaa pelottelijat täällä, heillä on varmaan itsellään huumetaustaa tai muuten vain syytä pelätä huostaanottoja, joita ei kyllä turhaan tässä maassa tehdä.
Tässä nyt olet vähän puun ja kuoren välissä, neuvolan tädille olisi varmaan pitänyt tehdä heti alkuun selväksi, että et aio tavata perhetyöntekijää. Nyt jos kieltäydyt, sua aletaan kyttäämään, tai jos et kieltäydy, sua kytätään.
Itselleni ei hyötyä, kävi korkokengät kopisten istumassa keittiössä, siinä se "apu". Aviossa olin, kaksi lasta. Synnytyksen jälkeinen masennus.
Onko neuvolalla perhetyöntekijöitä vai onko se lastensuojelun perhetyöntekijä? Outoa. En lähtisi tuolle linjalle lainkaan. Silloin kun lapset olivat vauvoja kävi neuvolan terkkari kerran kotona ja se oli siinä.
Perhetyöntekijöitä olen pitänyt lastensuojelun työntekijöinä ja käyvät silloin jos on jotain ongelmaa vanhemmuudessa tai jaksamisessa. Pysyisin helvetin kaukana.
Jos siis omat tukiverkot ovat kunnossa.
yh-äiti
Kysy miksi tällainen käytäntö. Ovatko he selittäneet mitenkään tätä..
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 00:18"]
Tässä nyt olet vähän puun ja kuoren välissä, neuvolan tädille olisi varmaan pitänyt tehdä heti alkuun selväksi, että et aio tavata perhetyöntekijää. Nyt jos kieltäydyt, sua aletaan kyttäämään, tai jos et kieltäydy, sua kytätään.
[/quote]
En halunnut kieltäytyä suoriltaan (aluksi siis en tiennyt, että tapaaminen suoritetaan jo raskausaikana - oletin, että otan itse yhteyttä jos tarvitsen), sillä haluan pitää ns. ovia avoinna vauva-arkea varten, mikäli sitten oikeasti koen tarvitsevani jonkun ammattihenkilön apua. Kun aikaa soitettiin minulle (ptt soitti), ihmettelin kyllä että oletin tapaamisen olevan vasta vauvan synnyttyä mutta hän niin pontevasti totesi "tämä on yleinen käytäntö, että tavataan ennen 30. raskausviikkoa kerran sekä vauvan synnyttyä", joten otin vastaan ajan. Menen tälle sovitulle ajalle, mutta mikäli koen käynnin painostavaksi tai turhaksi, aion toki ilmoittaa että kiitos avusta, otan yhteyttä mikäli koen avun tarpeelliseksi, mutta nyt se ei siltä tunnu (tietenkään, eihän vauvakaan ole vielä edes syntynyt saati syntymässä ihan heti).
Ja kyse siis neuvolan perhetyöntekijästä, ei lastensuojelun.
Ap.
No huh, mitä vastauksia! Meidän kunnassa kyllä ainakin tarjotaan kaikille ensisynnyttäjille perhetyöntekijän tapaamista jo raskausaikana. Siis kaikille! Ei todellakaan tarvitse olla mitään huumejuttuja taustalla. Me tapasimme perhetyöntekijän, koska ei meillä ollut mitään syytä olla tapaamattakaan häntä. Ja ihan hyvä käynti se oli. Juttelimme kaikenlaisista asioista, miltä on raskausaikana tuntunut ja mitä erilaisia tunteita vauvan syntymän jälkeen voi tulla. Onko tukiverkostoja ym. Meillä ei ainakaan ollut mitään negatiivista sanottavaa ptt:n käynnistä. Se pisti ajattelemaan asioita,joita ei ollu tullu aikaisemmin ajateltua. Ei ne mitään hirviöitä ole eikä se tarkoita, että joutuu johonkin tarkkailuun. Höpö, höpö!
Ei ne mitään kyttää. Tarjosivat vain neuvolasta apua, perusteella tuleva yh ja nuori. Jotkut neuvolat tarjoavat/kertovat palvelusta lähes kaikille asiakkaille ja varsinkin yksinhuoltajille. Palvelun tarpeen kartoittaa perhetyöntekijät ja kaikki halukkaatkaan ei sitä välttämättä saa. Voit tosiaan kieltäytyä avusta ja sanoa, että otat yhteyttä myöhemmin jos koet sitä tarvitsevasi. Ei liity mitenkään lastensuojeluun. Mutta outo terkkari kun asiasta vain jankkaa eikä ota kuuleviin korviin sinun puheitasi.
Tuskin valehtelisivat, että on yleinen käytäntö jos ei ole. Eli tapaa vain huoletta :) Ei sinulla ole mitään salattavaa.
Ei ole ihan normaalia.. Onko sinulla taustaa omasta lapsuudestasi tai nuoruudestasi huumeiden tai huostaanoton tms. kanssa?