Lue keskustelun säännöt.
Plussa ja paniikki. Kiltit, auttakaa!
30.12.2013 |
Tein tänään positiivisen raskaustestin. Luulin aina että sinä päivänä olisin onneni kukkuloilla, mutta nyt 4 päivää (aavisteltuani olevani raskaana) olen vain panikoinut ja itkenyt. Mitä voisin tehdä, jotta loppuisi tämä olotila ja voisin muuttaa uutisen iloiseksi?
Taustaa: Olen 27v, naimisissa 3v, yhdessä 8v. Molemmat olemme toivoneet lasta jo pitkään. Siirsimme haavetta opiskelujeni vuoksi ja myöhemmin siksi että saisin työkokemusta. Koko tämän ajan kärsin kamalasti vauvakuumeesta. Nyt olemme elämäntilanteessa, jossa vauva saisi tulla ja ehkäisyn kanssa oltiin (tahallisesti) hyvin huolimattomia. Plussana säästöt, työkokemus, vakaa elämäntilanne, vauvakuumeileva mies jolla vakituinen keskituloinen työ. Miinuksena asumme vuokralla ja olen määräaikaisessa työssä jossa stressi on kova ja raskaus hankalaa yhdistää työhön tai varsinkaan uraan.
Olisimme aloittaneet vauvantekopuuhat tosissamme sitten, kun meillä olisi ollut omistusasunnosta varma ote ja minullakin toivottavasti vakityö. Tähän olisi mennyt 0,5-5v. Kaksi viikkoa sitten vauvakuumehuuruissamme kuitenkin päätettiin että vauva saa tulla jos tästä kertalaakista on tullakseen ja kuinkas kävikään!
Auttakaa, kiltit, en jaksaisi enää tätä paniikkikohtausta. Valvon yöt ja mietin kaikki hereilläoloaikani, että olemmeko me muka jo valmiita vanhemmiksi ja miten nyt käy omakotitalon ja omien töideni ja voinko olla hyvä äiti kun olen näin vastuuntunnoton :"(
Kommentit (23)
Et todellakaan ole vastuuntunnoton. Ei elämä lopu vauvan syntymään. Voit tehdä vielä uraa myöhemmin, ja talonkin voitte hankkia. Vauvan kannalta on aivan samantekevää, asutteko vuokralla vai omistusasunnossa. Onnea! Ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette halunneet lapselle mahdollisuuden ja nyt hän on tulossa. Asiat rauhoittuvat ajan mittaan, kun et kuivttele, että elämästä voi tehdä täydellistä. Älä silittele nuttujen naruja ja huuda lapselle, jolta tippuu leivänmuruja, kyllä se siitä.
Ihminen sopeutuu kuule mitä erilaisimpiin tilanteisiin. Koita innostua raskaudesta ja lakkaa murehtimasta. Ei teillä mitään hätää ole, todellakaan. :) Anna nyt itsellesi lupa nauttia ja katsele vaikka vähän vauvanvaatteita.
Elämäntilanteeseenne nähden olette ihan varmasti valmiita vanhemmiksi. Lämpimät onnentoivotukset <3 !
Niin ei se yksi vauva nyt kaikkea muuta koska elämä jatkuu yhä sen lapsenkin kanssa.
Yhä voitte ostaa sen omakotitalon ja voit tehdä vaikka minkälaisen uran jos haluat.
Elämä ei ole ohi kun saa lapsen vaan siitä se todellakin alkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi on normaaleja, hyvän vanhemman tunnusmerkkejä. Asia helpottuu kun vaikka puhut asiasta etkä mieti sitä yksinään mutta tuo on tuttua minulle jokaisesta lapsesta olen samoja asioita miettinyt. Esikoisesta muistan kävelleeni sateessa itkemässä että olikohan se sittenkään oikea ratkaisu vaikka tärpin saaminen kesti niin että olimme jo soittamassa lääkäriaikaa. :)
Kyllä se siitä, tuo on tervettä hormoonisekoilua ja menee ohi mutta aina voi vaikka isukin kanssa miettiä miten rahatilanne ja miten ammattitaitosi käy yms. Puhukaa vaikka siitä kauanko olet kotona, onko mies valmis jäämään välillä kotiin yms.
Ei elämää voi suunnitella täydellisesti. Se voi olla synnytyspäivä kun mies saa potkut. Voi olla että sä saat vakityön helposti,voi olla että sun alalle käy kehnosti ja työtä ei Suomesta enää saa. Jos täydellisen oikeaa hetkeä lasten hankinnalle odottaa,ei se aika tule koskaan tai silloin on jo myöhäistä. Jos lapsia haluaa,täytyy jossain vaiheessa vain antaa mennä vaan. Teillä on hyvä tilanne nyt kun molemmilla on ammatti ja työkokemusta ja mies töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin paniikissa kun raskaustesti näytti positiivista vaikka vauva oli toivottu! Tuli olo että en ole sittenkään valmis äidiksi vielä.. Kerroin asiasta ystävälleni joka lohdutti:
että raskaus on prosessi johon kuuluu kaikenlaiset tunteet. Esim. on siis ihan normaalia joskus jopa tuntea surua siitä ettei voi enää mennä vapaasti (odotan esikoista) kun vauva tulee. Mieli käy kaikenlaisia asioita raskauden aikana läpi ja lopulta kun olet viimeisilläsi niin huomaat odottavan jo malttamattomana että saisitpa nähdä vauvasi pian ja iloitset hänestä.. :)
Omallakohdalla asia on kyllä pitänyt paikkansa täysin!! :) vaavin laskettu aika on helmikuun pulessa välissä. Ja nyt olen todella iloinen raskaudestani! Oikeastaan nyt olen valmis vastaanottaamaan äitiyden mikä tulee vaavin synnyttyä! :) onneksi raskaus kestää 9kk!!
Paljon huonommissakin asetelmissa on lapsia tehty. Ja vuokralla asuminenhan on vaan hyvä juttu, ainahan täällä neuvotaan vaan muuttamaan pienempään asuntoon jos rahasta tiukkaa ja siksi muka pakko mennä töihin vauvan ollessa pieni - vuokra-asuntoa on paljon helpompi vaihtaa kuin ostettua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille ihanat vastauksista! Auttoi kummasti jo nuo sanat, kun en voi varhaisista päivistä johtuen vielä muille puhua kuin miehelleni. Jospa tämä olisi vain normaalia ja ennenkaikkea toivottavasti menisi ohi!
T: Lievästi järkyttynyt ap, joka odottaa jo kovasti sitä että pääsisi myös fiilistelemään vaaleanpunaiset lasit päässä ainakin välillä :)
Ihan normaali reaktio tuo taitaa olla! Ainakin minulla oli ekan raskauden kanssa aluksi myös tuollaiset fiilikset, ja ne tosiaan menivät ohi. Voimia ja tsemppiä, ihan varmasti pääset vielä olemaan onnellinen raskaudesta. Minusta sitäpaitsi kuulostaa, että saatte elämän järjestymään hyvin, ei siihen omakotitaloja tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaali reaktio tuo taitaa olla! Ainakin minulla oli ekan raskauden kanssa aluksi myös tuollaiset fiilikset, ja ne tosiaan menivät ohi. Voimia ja tsemppiä, ihan varmasti pääset vielä olemaan onnellinen raskaudesta. Minusta sitäpaitsi kuulostaa, että saatte elämän järjestymään hyvin, ei siihen omakotitaloja tarvita.
Onnea, ap! Raskaaksi tuleminen ei ole itsestäänselvyys, olet onnekas. Tunnen monia pariskuntia, jotka joutuvat yrittämään raskautta vuosia, käymään jopa lapsettomuushoidoissa ym.
Panikointi on varmasti normaalia ja menee ohi. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea!
Mulla nyt 7,5kk ikäinen vauva, jota odotettiin kovasti. 3 vuoden yrityksen jälken onnistuimme. Vauva menee kertakaikkiaan kaiken edelle. Olen miettinyt, että asuisin mieheni ja vauvan kanssa mieluummin vaikka yksiössä vuokralla kuin, että mulla olisi upea miljoonakoti ilman vauvaa. Ei sitä rakkauden määrää voi edes aavistaa <3
Olisit nyt vain tyytyväinen. Ihan oikeasti. Ilman kaikenlaista selittelyä ja poukkoilua. Ihan vaan tyytyväinen.
Onnea tuhannesti, olet saattanut täällä lukea kuinka toisia naisia ei noin pian onni kohtaa.. Tartu nyt tilaisuuteen. Kuukauden päästä jo hihität ilosta ja muista käydä hypistelemässä vauvanvaatteita niin saat vieläkin enemmän onnen tunteita. Nyt sinusta tulee äiti <3
Minulla oli tasan samat tuntemukset. Tunsin itseni riittämättömäksi jo heti alkuraskauden aikana. Minulla oli opiskelut kesken ja työpaikasta ei tietoakaan. Elämä on heitellyt sen jälkeen monin tavoin, mutta yhdestä olen varma. Rakastan lastani yli kaiken ja koko elämäni tärkein asia on olla äiti.
Valmistuin aikanaan ja luin vielä tohtoriksi, nyt on oktalo ja yritys, mutta se että minulla on lapsi on tärkeintä!
Yritä nauttia odotuksestasi ja ajattele että asiat kyllä hoituu.
Onnea sinulle ja miehellesi.
Aivan samalta tuntui minustakin, kun testi näytti plussaa ja vielä jonkin aikaa sen jälkeen. Mietin onko aika oikea, olenko valmis jne... Luulen, että oikeaa hetkeä saisi jäädä ikuisesti odottamaan.
Tänään, en voisi olla onnellisempi, tuossa vieressäni tuhisee maailman suloisin lapseni. En vaihtaisi tätä mihinkään, nyt tiedän mitä Rakkaus on. Onnea Ap, kaikki järjestyy kyllä! <3
Ihan hyvä tilanne teillä on. Ehditte saada oman talon myöhemminkin. Lapsi ei ole este lainan saannille siinä vaiheessa kun säkin olet taas työssä, vaan pikemminkin osoitus siitä että teidän suhde ja sitä myötä hakemanne lainan takaisinmaksu on varmalla pohjalla. Ja sä saat ne äitiyspäivärahat sen mukaan, mikä on äitiyslomaa edeltävän 6 kuukauden palkka.
Ainoa hankaluus voi olla juuri se työn löytyminen sitten vapaalta palatessa, mutta hei, ei se ole mitenkään sanottua että löydät sellaisen työn nyt heti tähän tilanteeseen. Eikä oikein mikään työ ole varmaksi pysyvää. Pahimmassa tapauksessa siirrät vaan vuosi vuodelta lapsentekoa aina jonkun ura-asian takia, ja se ei todellakaan ole sen arvoista.
Ole nyt vaan onnellinen, eiköhän kaikki mene ihan hyvin!
Tsemppiä, hyvin se menee! Onnea!