Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olin ehkä jotain 5-vuotias ja nuhainen...
05.03.2014 |
niiskutin sängyssäni, joka oli vanhempien makuuhuoneessa. Isäni huusi minulle että jos tuo räkiminen ei lopu niin hän tulee ja lyö niimauan että olen hiljaa.
Äitini oli siinä samassa sängyssä isäni kanssa eikä sanonut mitään.
Luulin että kuolen siihen sänkyyn :( mutta kai sitten nukahdin.
En uskaltanut vetää räkää sisäänpäin enkä tietenkään niistääkään (ei ollut paperiakaan).
Kommentit (14)
En tiedä miksi kerroin tämän, mutta toivon ettei kukaan joudu kokemaan samaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sinua =(
On kyllä kamalaa kun joutuu pelkäämään että joku satuttaa...
Itse olin vähän vanhempi, mutta pelkäsin aina jos jäin kahdestaan kotiin veljeni kanssa kun ei ikinä tiennyt millä tuulella hän, varmuuden vuoksi siirsin yleensä sängyn oven eteen heti kun jäätiin kahdestaan. Jos tuli vessahätä piti juosta todella nopeasti vessaan, ja toivoa että ehtii, ja jäädä sinne kunnes toiset tulivat takaisin.
Tai jos olinkin ihan yksin, niin huomaanko ajoissa jos veli tulee, ja ehdinkö juosta vessaan ja saanko oven lukkoon ajoissa tai ehdinkö siitää sänkyäni oven eteen...
Kamalaa on ollut sinullakin 4 :( Olen pahoillani puolestasi.
Olen pian 40 ja vasta viime aikoina muistellut lapsuuttani. Kamalia muistoja, joista olen syyttänyt itseäni ja nyt vasta ymmärtänyt etteivät kokemukseni ole normaaleja.
Voi kun jokainen lapsi saisi turvallisen lapsuuden.
Ap
Mulla oli lapsena kuumetta, mikä sai kädet tuntumaan ihan kuin ilmapalloilta. Nykyään olen sentään mukavasti turta.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 01:42"]
Mulla oli lapsena kuumetta, mikä sai kädet tuntumaan ihan kuin ilmapalloilta. Nykyään olen sentään mukavasti turta.
[/quote]
Ahaha. Olipa fiksu veto laittaa tämä nerokas suomennos tällaisen aloituksen yhteyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 01:42"]
Mulla oli lapsena kuumetta, mikä sai kädet tuntumaan ihan kuin ilmapalloilta. Nykyään olen sentään mukavasti turta.
[/quote]
Wish you weren't here.
Osanottoni. Mullakin vähän kaltaisesi lapsuus. Kärsin aina flunssan päälle kovasta yskästä ja yskin varsinkin yöt. Äiti (yh) kävi iltaisin huutamassa että ole uskimättä että hän saa nukuttua. Menin peiton alle ja yritin "nielaista" yskäni. Pelkäsin äitiäni muutenkin. Hän potki, puri ja repi hiuksista kun suuttui. Olen nyt 40 mutta yhä muistan pelon tunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni. Mullakin vähän kaltaisesi lapsuus. Kärsin aina flunssan päälle kovasta yskästä ja yskin varsinkin yöt. Äiti (yh) kävi iltaisin huutamassa että ole uskimättä että hän saa nukuttua. Menin peiton alle ja yritin "nielaista" yskäni. Pelkäsin äitiäni muutenkin. Hän potki, puri ja repi hiuksista kun suuttui. Olen nyt 40 mutta yhä muistan pelon tunteen.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 01:17"]
Kamalaa on ollut sinullakin 4 :( Olen pahoillani puolestasi.
Olen pian 40 ja vasta viime aikoina muistellut lapsuuttani. Kamalia muistoja, joista olen syyttänyt itseäni ja nyt vasta ymmärtänyt etteivät kokemukseni ole normaaleja.
Voi kun jokainen lapsi saisi turvallisen lapsuuden.
Ap
[/quote] Itse olen vähän päälle 30, ja olen jotenkin yrittänyt olla ajattelematta näitä asioita... Joskus itsekin ihmetellyt vain miksi esimerkiksi suihkussa minulle tulee melkein huono olo siitä että pesen rintojani, jos vähänkin hyväilen niitä samalla.
Raskausaikana sitten lapsuuteni pyrki pinnalle... Nykyään en ole kovin paljon tekmisissä veljeni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isäni raivostui väärästä ilmeestäkin, ei voinut tietää mikä sen raivarin aktivoi. Äitiin hän lähinnä kävi käsiksi, mutta usein myös repi mun hiuksista, jos olin hänen mielestä katsonut ärsyttävästi tai sanonut jotain tyhmää. Tilanteita oli kymmeniä jo ennen kouluikää ja kun vanhenin niin ne paheni.
Kauheinta oli kun äiti kuoli mun ollessa 14 ja jäin isän kanssa kahdestaan, eikä kukaan enää suojellut. Kaikki vaan sääli isää kun hän joutui yksin huolehtimaan musta, mutta kukaan ei tajunnut millainen hirviö isä oli.
Olin suunnilleen saman ikäinen (5) ja yksin pihalla ja lähdin "isompien tyttöjen" kanssa laskemaan mäkeä. Tuli pimeä ja tytöt halusivat kai pelleillä kustannuksellani tai en tiedä. Puhuivat möröstä ja kaikki lähtivät juoksemaan koteihinsa.
Jäin yksin ja olin niin kauhuissani.
Juoksin sydän pampaillen ja jotenkin pääädyin kotipihaan rivitaloalueelle, isäni huusi minua vihaisesti portailta.
Juoksin itkien sinne ja hän huusi ja löi ja löi ja löi ja löi.
Jo sillon tiesin ettei minulle ole turvaa tässä elämässä. Se pelko ja se lyöminen yhdessä oli kamalaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 00:58"]niiskutin sängyssäni, joka oli vanhempien makuuhuoneessa. Isäni huusi minulle että jos tuo räkiminen ei lopu niin hän tulee ja lyö niimauan että olen hiljaa.
Äitini oli siinä samassa sängyssä isäni kanssa eikä sanonut mitään.
Luulin että kuolen siihen sänkyyn :( mutta kai sitten nukahdin.
En uskaltanut vetää räkää sisäänpäin enkä tietenkään niistääkään (ei ollut paperiakaan).
[/quote]
Hyi helvetti, että on sairasta. Eikä siis äitisi sanonut mitään?!
Voimia!!!
On sulla ap kyllä ollut isä tai oikeestaan molemmat vanhemmat kun äitisi salli...
Järkyttävää!!! Ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan sellaisia.
Täällä maailmassa on niin kovin paljon pahaa, että oikeen ahdistaa.
Tulee sellainen voimattomuutta sisältävä ahdistus ettei mun pitäisi lukea tämmöisiä... En yksinkertaisesti voi, katsoa edes uutisia. Olen niin herkkä ja saatan itkeä tunteja jonkun muun kärsimyksiä.
Itsellänikin on ollut vaikea lapsuus ja kova elämä
Alue: Aihe vapaa
^ niin kauan