Onko meidän perheemme täydellinen, mielipiteitä?
Miehen mielestä on, minusta ei. Meillä on:
- yhteinen tytär
- 50 % ajasta miehen tytär
- Farmariauto, koira ja omakotitalo
- riidat (aika harvoin) koskee lähinnä miehen lapsen hoitoa, ex vihaa vuoroviikkosysteemiä ja yrittää tehdä elämästämme helvettiä
- Minä kotiäiti, miehen palkka 2500 e/kk
- rakkautta kamalasti, kaikkia perheenjäseniä kohtaan
- Kurinpidollisia erimielisyyksiä, kasvatus siis välillä epäjohdonmukaista
Kommentit (8)
lapsilla on omat (pienet) ongelmansa, ei olla ydinperhe, eikä rikkaita. Täydellisiä ei olla, ihan hyviä ehkä, mutta en kai voi sanoa perhettäni täydelliseksi, kun jossain asioissa on parantamista. Esim just toi johdonmukaisuus. Miehen mielestä täydellisyyteen riittää että kaikilla on hyvä olla. Itse olen erimieltä, entä te?
kun kaikilla perheenjäsenillä on hyvä olla. Eli teidän perhe ei ole täydellinen sun vuoksesi.
Meillä on " vain" 1 lapsi, minä töissä, mies pätkätöissä, velkaa, ei autoa. Mutta me olemme täydellinen perhe, ainakin omasta mielestämme :). Materiaa puuttuu, mutta toimeen tullaan. Kaikilla hyvä olla, mun mielestä on kauniisti sanottu se, että lapsen koti on vanhempien välinen suhde.
Kun/jos mies saa töitä ja pääsemme laittamaan mieleisemme kodin, se on kivaa ja tuo enemmän tilaa, mutta se ei tee meistä täydellisempää perhettä.
Elämä, joka on pelkkää silkkiä vaan, ei ole täydellistä. Se on omituista unta, ei oikeaa Elämää.
En edes tavoittele täydellisyyttä, meille vaan tuli pieni kina kun väitin ettei täydellisiä perheitä ole kuin ehkä prosentti, ja mieheni loukkaantui siitä etten pidä perhettämme täydellisenä. Ihana perhe, joskaan ei ihan täydellinen, on mun mielipide. Mutta tota en ihan niele, etteikö uusioperhekin voisi olla täydellinen. Entä adoptioperhe, eikö sekään voi olla täydellinen????
ap
Ihan tosi, se on sama kuin kysyisi, olenko täydellinen kun a) tienaan hyvin b) pärjään mensan testeissä c) olen valokuvamalli jne...
" Täydellinen perhe" on määrittelemätön käsite, jokaisella ihmisellä voi olla jonkinlainen mielipide " täydellisistä" perheolosuhteista, mutta silloinkin " täydellisiä perheitä" jo käsitteenä olisi vähintään yhtä monta kuin ihmisiä. Käytännössä " täydellisyyttä" ei ole olemassakaan.
Jotkut perheet voivat paremmin kuin toiset, se on totta. Tilastollinen tosiasia on myös, että perheen tulotaso, perhemuoto ym. seikat voivat korreloida siihen, millaiset perheet (=niissä olevat ihmset) voivat henkisesti ja fyysisesti hyvin. Nämä tilastolliset faktat on kuitenkin tulkittava kokonaiskuvassaan (esim. yh ei ole periaatteessa yhtään huonompi kasvattaja lapselle kuin kaksi vanhempaa, mutta yh:illa on useimmin esim. taloudellisia ongelmia ja arjen järjestelyongelmia, kun tosiaan on vain se yksi huoltaja ja tienaaja, mikä taas saattaa korreloida henkiseen hyvinvointiin jne.). Lisäksi nämä korrelaatit ovat vain tilastoja. Monissa tapauksissa köyhän yh:n perhe voi olla se paljon toimivampi ja onnellisempi kasvualusta lapselle kuin rikas ydinperhe. Perheen dynamiikkaan ja arjen onnellisuuteen kun vaikuttaa niin moni asia perheeseen kuuluvien luonteesta, ihmissuhteiden toimivuudesta, asioiden tärkeysjärjestyksistä jne. aina sattumaan ja kohtaloon (syöpä tai onnettomuus voi tuhota minkä tahansa perheen tasapainon hetkessä).
Minun mielestäni meidän perhe on " täydellinen" :
-Äiti opiskelija, täysin persaukinen, opinnot eivät ole edistyneet ihan niin kuin pitäisi
-lapsen biologinen isä kuvioissa satunnaisten tapaamisten puitteissa, ei osallistu taloudellisesti tai henkisesti
-isäpuoli työssä, tienaa ihan kivasti
-asutaan liian pienessä kerrostaloasunnossa
-lapsi ns. vahinkolapsi ja hyvin nuorena saatu
-rakkautta on äärettömästi joka suuntaan
-parisuhde ja seksielämä loistava
-arjessa iloista yhdessäoloa, paljon hellyyttä, romantiikkaa
-tullaan toimeen taloudellisesti kuitenkin, välillä jopa varaa tehdä joku pikku matka jne. ei tarvitse pihistellä, vain budjetoida
-lapsi iloinen, sosiaalinen, älykäs, rakastava, suosittu ym.
-kaikki terveitä henkisesti ja fyysisesti
Eli elämässämme ei ole " paperilla" ihan kaikki ihan niin kuin jokin abstrakti käsitys täydellisestä perhe-elämästä vaatisi, mutta kaikki perheenjäsenet ovat onnellisia ja terveitä, mikään elämän osa-alue ei ole niin hullusti, että se söisi stressin tms. kautta tätä perus- onnellisuutta arjessa. Kaikki rakastavat toisiaan ja tuntevat olonsa hyväksi juuri tässä perheessä. Miksi emme olisi TÄYDELLINEN PERHE!
joku fiksu kirjotti:
" Adoptioperhe voi olla ja usein onkin täydellinen, mutta uusioperhe ei koskaan. Entinen suhde tulee aina olemaan rasitteena suhteessanne, ja siksi perheemme ei koskaan tule olemaan
täydellinen."
meillä uusperhe eikä edellinen suhde kyllä rasita millään tavalla!
Minusta onnellinen perhe. Viis rahasta ja materiasta, kunhan kaikki ovat onnellisia.