Voisitteko auttaa? :(

Katkaise välit äitiin? 

Oon yrittänyt.. Jotenkin sen otteessa on silti aina. Nähdään ehkä 4krt vuodessa. Haluaisin silti että lapsillani olisi yhteys mummuun.. Eikä tuo asian levitteleminen sillä loppuisi. Tää on niin turhauttava tilanne...

Koita ajatella niin, että äitisi levittelee kokemaasi väkivaltaa omista syistään. Levittely on  "hänen ja hänen" välinen asia eikä liity sinuun. Hän on hankkinut shokeeravilla tarinoillaan huomiota itselleen ja pitänyt sinua siinä välikappaleena. Jos jotkut, joille hän on kertonut sinun kokemuksistasi, ottavat asian kanssasi puheeksi, sinulla ei ole mitään velvollisuutta avautua heille. Sanot vain, että et halua puhua asiasta. Et ole vastuussa äitisi puheista..

Sinun on käsiteltävä kokemaasi terapiassa erillään äidistäsi. Ja sinun on vain oltava välittämättä siitä, että hän on puhunut asioistasi ihmisille, joiden et halua niistä tietävän. Et vain enää voi sille mitään. Saat terapiassa voimia siihen.

Miksi haluat että lapsesi ovat tekemisissä tuollaisen mummun kanssa? Miksi hän olisi luotettavampi ja rakastavampi mummuna kuin on ollut äitinä? 

Nelonen sanoi hyvin!

Julmaa, ettei äitisi ymmärrä asiaa ja sitä, että sun pitää asian kanssa konkreettisesti elää päivittäin. Siihen ei tarvita kylän akkoja vielä katseineen..

Lisäksi, en päätäisi tuollaista isoäitiä lasteni lähelle. On vaan ajankysymys, kunnes kertoo heillekin tarinoita äidin menneisyydestä. Eikai lasten tarvitse kaikkea tietää? Tai sen pitää olla sun päätökses, jos tarvitsee..

mä siis olisin tyly äidilleni. "turpa kiinni ja nyt sä olet tässä asiassa mun puolella" enkä hyväksyisi mitään sovintoja pahointekijää kohtaan.

Mä olenkin kiukkuinen akka, muttei jengi silmille hypi.

Ehkä susta löytyy enemmän sydäntä olemaan "hyvä ihminen". Voimia ja pelkkää hyvää!

Kiitos 4! Jotenkin koen olevani velvollinen pitämään häneen yhteyttä, ja viemään lapsia käymään hänen luonaan. Äitini ei siis koskaan käy meillä kylässä, vaan meidän pitää käydä siellä. Ja kun hän pyytää käymään viestit ovat aina tyyliltään tälläisiä: ''Oletteko unohtaneet minut, tuokaa lapset käymään.'', ''Mummu täällä odottaa lapsenlapsia käymään'' ymym. Mitä hittoa vastaan tuohon? Hänellä on elämän hallinta ihan sekaisin. Hänen kanssaan asuu vielä muutama alaikäinen sisarukseni, haluaisin säilyttää heihin yhteyden.

Äidin tapaaminen tuntuu ikävältä velvollisuudelta. Tunnen siitä suurta syyllisyyttä, onhan hän silti ÄITINI. Toisaalta tiedän myös sen ettei keneltäkään tarvitsisi sietää tuollaista.

Ap

Kiitos myös sinulle 5! Oon pienestä lapsesta asti ollut tän ihmisen vallan alaisena ja manipuloitavana. Sitä ihmistä kohtaan tuntee varmaan koko loppuelämän pelon sekaista kunnioitusta... Haluaisin niin päästä siitä!

Ja äitini siis mässäilee tällä asialla, tää asiasta puhuminen ei oo sellaista avautumista pahasta olosta.. esim veljelleni oli sanonut : ''Kyllä x tietää miltä tuntuu kun taju lähtee''

Osaisko joku neuvoa miten saada nuo puheet loppumaan? Jos soitan esim poliisille joka käsitteli tätä asiaa, voiko hän tehdä jotain? Soittaa äitilleni ja vaatia häntä olemaan hiljaa? Vai mihin ottaisin yhteyttä? En kestä sitä että tätä asiaa levitellään enää yhtään!!

Ap

Minulla on persoonallisuushäiriöinen äiti jonka mielivallan alla olin n. 25-vuotiaaksi, nykyään 10 vuotta myöhemmin en ole enää sen ihmisen kanssa missään tekemisissä. Tiedän siis erittäin hyvin, millaista tuo vallan alla oleminen on ja kuinka vaikea siitä on päästä eroon. Tiedän myös hyvin tuon syyllisyydentunteen, että kokee velvollisuudekseen pitää yhteyttä vaikka siitä ei tule kuin paha mieli itselle.

Tuollaisista ihmisistä ei niin  vain irrottaudutakaan, etenkin kun nämä ihmiset ovat tuhonneet orastavan itsetuntosi jo heti kättelyssä. Irrottautuminen on vaikeaa, muttei mahdotonta. Minä aloin oman irrottautumisprosessini pienin pienin askelin aloitettuani terapian. Terapeutin tsemppaamana sain pikkuhiljaa otettua etäisyyttä ja tekemään ihan itse elämääni koskevia päätöksiä (äitinihän oli aina päättänyt about kaiken minun elämässäni sitä ennen). Aikaahan tuohon meni joitakin vuosia, mutta itsetunnon kasvettua ja tajuttua sen, että: a) kuinka sairas äitini on, b) kuinka huonosti se on minua kohdellut, c) kaikki ei ole vain omaa syytäni, d) minulla on oikeus päättää omasta elämästäni ja ihmissuhteistani, päädyin siihen tilanteeseen jossa viimeinkin pystyin sanomaan hänelle, että en halua olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä enkä halua hänen ottavan minuun yhteyttä. Tästä ihmisestä eroon päästyäni tuntui siltä kuin valtava taakka olisi tippunut harteiltani ja vuosikausia jatkuneet painajaiset loppuivat kuin seinään. Eli hänellä oli siis todella iso ja negatiivinen vaikutus minuun.

Suosittelen ap sinua hakemaan apua terapiasta jotta saisit itsetuntosi kasattua ja aloitettua rajanvedon äidillesi. Mitä sisaruksiisi tulee, niin terapiassa voisit saada apua myös siihen, että kuinka voit säilyttää suhteesi sisaruksiisi vaikka ottaisit etäisyyttä äitiisi. 

Sitä en osaa valitettavasto sanoa, että mitä sinun kannattaisi tuossa nimenomaisessa tilanteessa tehdä, että saisit äitisi lopettamaan sinun henkkoht kipeistä asioista jauhamisen ulkopuolisille. Äitisi tuskin uskoo vaikka hänelle asiasta sanoisitkin (minun äitini ei koskaan kunnioittanut kieltojani ja pyyntöjäni missään asissa). 

Äitisi ei saa loukata, eikä hän saisi levittää terveystietojasi, mutta et saa häntä helpolla hiljaiseksi totuuden mukaisista asioista.