Pyritkö lukemaan kirjat alkuperäiskielellä?

Englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi olen kirjoja Suomen lisäksi lukenut, mutta parhaimmillaan hyvä kirja on hyvin käännettynä, silloin kaikista vivahteista saa eniten irti. Vaikka olen englannissa asunutkin, ja kielitaitoni on hyvä, olisi hölmöä luulla ymmärtävänsä kirjan yhtä hyvin kuin alkuperäiskielellä. Hömppää ja viihdettä toki voi lukea heikommallakin kielitaidolla.

Muutamalla kielellä pystyn.

Luen kaiken töissä englanniksi ja pidän palaverit myös joten luen kirjani suomeksi.

Pyrin lukemaan alkuperäiskielellä, koska muuten käännän kirjaa päässäni koko ajan ja pohdin, miten teksti on alun perin mennyt. Kirjastosta saa sitä paitsi paljon paremmin vieraskielisiä kirjoja lainaan, suomenkieliset ovat aina lainassa. 

Kaikkien kirjojen alkuperäiskieli on englanti

Ei ole mutta 8 tuntia ilmaisua vieraalla kielellä saa minut pitämään suomen kielestä. Tosin luen jonkun verran kyllä ruotsiksi mutta en laske sitä vieraaksi kieleksi.

Luen oikeastaan vain alkukielillä. Olen niin paljon lukenut mm englanniksi ja saksaksi (kymmeniä vuosia), että väitän kyllä ymmärtäväni vivahteetkin. Jos luen käännöstä, huomaan kääntäväni sitä koko ajan takaisin alkukielelle.

Alkuperäisellä kielellä luen. Joko englanniksi tai suomeksi, muut kielet ei suju niin hyvin että ymmärtäisin lukemaani.:D

Suomeksi käännettyjä englannin kielisiä en tykkää lukea sen takia, että hahmojen nimet ei mun mielessä sovi tekstiin. Poikkeuksena oli Harry Potterit, ne luin suomeksi (kaverilta lainasin), niissähän nimetkin on suomennettu. Tosin haluan lukea ne englanniksikin vielä.

En. Arvostan hyvää suomennosta ja haluan osoittaa arvostustani suomentajien ammattikunnalle. Tärkeää ja aliarvostettua työtä.

Joitain kirjoja luen, joitain en. Äidinkielion kumminkin äidinkieli, ja vaikka englanninkielentaitoni on likipitäen natIivitasoa, en silti ajattele ja hae mielleyhtymiä englanninkielisen tekstin pohjalta yhtä paljon. Toisin sanoen, ymmärrän ja omaksun ongelmitta englantilaista (ja ruotsalaista) tekstiä, mutta se ei herätä yhtä runsaasti jatkoajatuksia, tunteita ja vaikkapa kontakteja muuhun kirjallisuuteen, kuin äidinkielellä kirjoitettu teksti.

Tässä törmään taas siihen, miten hitaasti ja nautiskellen luen kaunokirjallisuutta. Moni lukee nopeammin ja pyrkii ikäänkuin suorittamaan kirjan, saamaan juonen selviöle, ja that's it. Minä luen hyviä ja rakkaita kirjoja monta kertaa, parhaita jopa kymmeniä - ja saan niistä uusia ajatuksia ja toisaalta tuttuja ja mieluisia tunnelmia.

En lue alkuperäiskielellä. En osaa mitään kieltä niin hyvin. Koska luin C-englannin ja muut ovat unohtuneet sen verran.

Luen englanniksi, koska mielestäni suomennukset eivät aina tee oikeutta alkuperäiselle tekstille.

Suomeksi tykkään lukea suurimmaksi osaksi, joskus huvin vuoksi englanniksi. Mua jopa vähän ärsyttää kaveripiirin pari suurta fantasiakirjallisuuden ystävää, jotka suorastaan painostavat mua lukemaan kirjat englanniksi. Miksi ihmeessä? Äidinkieleni on suomi, ja erityisesti juuri noissa fantasiakirjoissa (Taru Sormusten Herrasta jne.) saattaa olla sellaista erikoisempaa vanhanaikaiseen sotavarustukseen tms liittyvää sanastoa, jota en hallitse englanniksi. Haluan kirjaa lukiessani nauttia tarinasta ja ymmärtää jokaisen pienenkin yksityiskohdan, joten en ymmärrä miksi mun väkisin pitäisi lukea englanniksi.

En lue alkuperäiskielellä vaan suomennoksina yleensä, vaikka olen kirjoittanut neljästä kielestä laudaturin ja opiskellut englantia yliopistossakin ennen kuin päädyin omalle alalleni. Olen jopa asunut vuoden englanninkilisessä maassa, mutta slti luen suomekis myös alkujaan englanninkieliset teokset. Osaan englantia ja suomea riittävän hyvin ymmärtääkseni, etten osaa englantia läheskään yhtä hyvin kuin äidinkieltäni suomea. Kevyehköjä kirjoja voin paremman puutteessa lukea vieraillakin kielillä.

Englanniksi ja saksaksi luen alkuperäiskielellä, saan niistä enemmän alkuperäiskielellä irti, mitä tulee tunnelmaan ja vivahteisiin.

Muiden kielten osalta olen käännösten varassa. Suomessa on tosin paljon aivan loistavia kaunokirjallisuuden kääntäjiä, eli ei ole valittamista käännöskirjallisuudessakaan.