Puolison elatusvelvollisuudesta... onko mielestänne oikein?
Minun tuloni Kelalta (kotihoidontuki+lapsilisä+asumistuki) ovat yhteensä noin 880 euroa + se, mitä mies raaskii antaa omasta pussistaan eli parhaimmillaan 200-350 euroa kuukaudessa riippuen pakollisista laskuista. Lisäksi minulla on vuosien aikana kertyneitä säästöjä noin 8000 euroa. Miehen tulot ovat noin 1200 euroa kuukaudessa.
Minä maksan joka kuukausi 1000 euron vuokran omalta tililtäni + mahdollisesti sähkölaskun + kotivakuutuslaskun + internetin + oman puhelinlaskuni...
Mies osallistuu perheen elatukseen kustantamalla kaikki meidän taloudessamme tarvittavat ruoat, arvo omien sanojensa mukaan noin 450 euroa + se raha, minkä hän antaa minulle (200-350 euroa), jotta saan maksettua vuokran + muut laskut + hieman sekalaista shoppailurahaa loppukuukaudeksi. Kun mieheni antaa minulle piheimmillään rahaa 200 euroa, niin minulle jää shoppailuvaraa alle 100 euroa kuukaudessa, jos yritän olla ottamatta säästöistäni mitään. Siitä minun pitäisi kustantaa kaikki henkilökohtaiset hygieniamenot ja yhteisen lapsemme kulut. Toki minulla on shoppailuvaraa, kun otetaan huomioon minun säästöni. Koen ongelmaksi ja epäkohdaksi sen, että mies käyttää minun säästöjen määrää verukkeena sille, ettei hänen tarvitse antaa minulle enemmän käyttörahaa ja hänen pitää säästää rahaa myös paria omaa lastaan varten toisaalla.
Sen lisäksi, että hän antaa minulle noin naurettavan pienen summan osallistuakseen vuokran ja muiden yhteisten menojen maksuun, hän muistuttaa aina siitä, miten ruoan hankkiminen on se hänen velvollisuutensa, jonka hän hoitaa 100 % samoin kuin minä hoidan vuokran ja muiden laskujen maksun omasta puolestani. Mutta se summa, minkä hän käyttää yhteensä perheen hyväksi (ruoka + minulle annettava "almu") on selvästi alle 880 euroa, jonka minä saan Kelalta omaa tuloa...
Kysymykseni on: kuulostaako reilulta? Usein mies nuukuuksissaan syyllistää minua siitä, että lapsemme vaippoihin menee niin paljon rahaa (yksi paketti maksaa noin 15 euroa). Olen jo nyt miehen narinan takia vähentänyt vaippojen vaihtoa max 3-4 kertaa päivässä. Usein sama vaippa, joka on ollut lapsen päällä iltayhdeksästä lähtien yön yli on päällä vielä klo 14 seuraavana päivänä, koska odottelen, että hän kakkisi ja sillä tavalla säästäisimme edes yhden vaipan, ettei tarvitsisi kuunnella miehen valitusta siitä, että taas meni yksi vaippa hukkaan, jos yksi vaippa on päällä vain tunnin tai pari. Mies uhkasi eilen tai toissapäivänä viimeksi, että hän ei sitten osta ensi kuussa yhtään vaippapakettia (15 euroa), jos hän joutuu antamaan minulle peräti 300 euroa. Maksan aina laskut ajallaan. Pystyn siihen, koska minulla on sitä omaa säästöarsenaalia sen verran. Sitten mietin, että lähettääkö mies minulle viikon tai pari sisällä siitä sen 200 euroa vai olisiko niin antelias, että antaisi 300-350 euroa. Olin monttu auki, kun viimeksi antoi vain 200 euroa, mutta kai minun pitäisi olla ymmärtäväinen vaimo, koska hän on ollut nyt muutaman viikon ajan työttömänä, mutta työt jatkuu pian.
Miehelle on ihan turha puhua tästä asiasta. Hän jankuttaa, että hän "osallistuu vuokran maksuun ostamalla meille ruoat kokonaisuudessaan ihan niinkuin minä osallistun ruoan ostamiseen maksamalla vuokran". Eihän tuossa ole mitään tolkkua. :D Ei tajua sitä, että ei sillä ruoan ostamisella ole mitään tekemistä vuokran maksun kanssa, mutta hänen mielestään se, että hän ostaa ruokaa on yhtä kuin se, että hän maksaa vuokraa. En tiedä, mikä "sossulainen" filosofia ja rahanvääntelyajatuskuvio tuossa on taustalla, että hän kuvittelee saman ruokaan menevän rahan olevan myös rahaa vuokran maksua varten... Se, että hän ostaa meille ruoat ei tuo minun tilille yhtään lisää rahaa vuokran maksuun. Lisäksi vuokra + muut laskut on arvoltaan enemmän kuin se, mitä hän ostaa ruokaa ja antaa minulle "almua".
Ilmeisesti se on vaan niin, että mies odottaa, että hän maksaa minulle sen 880 euron päälle vaan sen 200 euroa, jotta saan maksettua vuokran + ehkä jonkun yksittäisen laskun... Sen jälkeen minun pitäisi elää koko loppukuukausi omista säästöistäni?
Sitten, jos minä shoppailen vaatteita itselleni ja meidän lapselle, niin se on usein tuhlaamista. Mies ei kustanna mitään lapsen vaatteita. Ajattelen mielessäni, että kustannan nuo vaateostokset niillä säästöilläni.
Ehkä tuo 8000 euron säästöarsenaali kuulostaa isolta summalta, mutta äkkiäkös tuonkin saa tuhlattua, jos mies pistää kukkaron nyörit kokonaan kiinni ja jättää minut oman onneni nojaan lähtemällä moneksi kuukaudeksi ulkomaille. Ei olla toimeentulotukiasiakkaita, koska mies on töissä ja minulla on noita säästöjä, joten tullaan omillamme toimeen. Mielestäni mies ei kuitenkaan osallistu näihin yhteisiin kuluihin tarpeeksi vai olenko minä vaan oikeasti niin hirveä ihminen kuin mies antaa ymmärtää, kun syyllistää minua siitä, että vaadin häneltä lisää rahaa, kun hänellä on ne pari muutakin lasta, joiden elättämiseen hänen pitäisi osallistua.
Tekisi mieli valittaa johonkin sossuun tai muulle instassille, että joku ulkopuolinen laskisi, mikä meidän tapauksessa olisi kohtuullinen määrä osallistua toisen elättämiseen puolin ja toisin, kun kuitenkin lain mukaan se olisi pakko. Tympii tämä jatkuva rahan anelu kuukausibudjetin tekoa varten ja se, että mies vetoaa aina minun säästöjen määrään. Tuntuu siltä, että mies ei ota tuota omaa elatusvelvollisuuttaan yhtään vakavasti, koska pärjäisin jonkun aikaa ilman häntäkin... Pitää kai ajatella positiivisesti, että periaatteessa minun ei tarvitse käydä sentään ruokakaupassa. Pitäisikö ajatella niin, että mies maksaa puuttuvan osan "luonnossa" käymässä kaupassa ja kantamalla ruoat kotiin? Pitäisikö minun peräti maksaa miehelle palkkaa siitä vaivasta? :D
Kommentit (55)
Mutta on se mies kuitenkin niin ihana, että sinun kannattaa kustantaa hänenkin asumisensa. Sinähän tulisit paremmin toimeen kahdestaan lapsesi kanssa.
Jos tämä on totta, niin miten on mahdollista että ihminen ajautuu tuollaisen tilanteeseen/perhekuvioon? Tuo kuulostaa täysin järjettömältä, ja mies on joku täydellisen tyhmä taikka mielenterveyshäiriöinen. Ap:lla lisäksi jollakin tavalla hämärtynyt käsitys siitä, mikä on normaalin rajoissa, kun on antanut tilanteen ajautua tuollaiseksi.
Jos tämä on totta, niin miten on mahdollista että ihminen ajautuu tuollaisen tilanteeseen/perhekuvioon? Tuo kuulostaa täysin järjettömältä, ja mies on joku täydellisen tyhmä taikka mielenterveyshäiriöinen. Ap:lla lisäksi jollakin tavalla hämärtynyt käsitys siitä, mikä on normaalin rajoissa, kun on antanut tilanteen ajautua tuollaiseksi.
Ihan oikein menee. Laki ei velvoita siihen, että puolisolle pitää antaa kaikki rahansa.
Teidän riidoissa ei ole kyse rahan jakamisesta, vaan siitä, että sitä ylipäätään on liian vähän. Lopeta siis syyttämästä miestäsi. Ja hän joutaa lopettamaan sinun syyttelysi. Käyttäkää energianne siihen, että mietitte mistä saatte lisää tuloja ja miten voisitte asua halvemmin.
Jos vuokra on tonnin ja AP miehensä kanssa saa siihen asumistukeakin niin eikös tonni jaettuna kahdella ole 500€ per lärvi ja siitä pois molempien asumistukiosuus niin antaahan mies osuuden vuokraan ostamalla sillä samalla summalla ruokaa.
AP taitaa olla näitä joita ottaa päähän edellisen suhteen lapset elareineen.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 21:44"]
Minulla ei ole muuta omaisuutta kuin kodin irtaimisto + se raha, mitä löytyy pankkitileiltä.
[/quote]
eli tuo 8000 euroa.
Jos tosissasi suunnittelet eroa, niin sinun on toimittava viisaasti. Sano miehellesi seuraavan kerran, että olet kyllästynyt köyhäilyyn. sinähän ostat vaatteita ym. tarpeellista niin paljon kuin haluat. Seuraavan puolen vuoden ajan ostat mm. kaikkea tarpeellista lapsellesi, mitä tämä voi tarvita seuraavien parin vuoden aikana. Tähän käytät tuota 8000 tuhatta euroa. Säästä kuitit, näin saat todisteita siitä, mihin rahat ovat menneet. Samoin osta itsellesi tarpeellisia asioita kuten vaatteita (älä unohda urheilurintaliivejä ym.), osta meikit ym hygienia vuoden tarpeiksi. Helpolla saat ainakin 3-4000 euroa kulutetuksi. Tämä ostelu on ihan laillista. Pidä huolta siitä, että et osta mitään kodin tarviketta, kodinkonetta ym, minkä voi laittaa puoliksi. Kun olet kerralla ostanut tarvittavat tavarat kahdeksi vuodeksi, niin sitten sinun ei niitä sitten tarvitse ostaa tuon kahden vuoden aikana.
Voit ostaa myös lahjakortteja tarvitsemiisi palveluihin, jos näissä on vuoden voimassaolo: kampaaja, kaupan lahjakortti, hieroja, kirjakauppa. Osta nämä aina siihen aikoihin, kun tuttavillasi on synttärit ym. juhlat. Säästät toki itsellesi nuo lahjakortit. Näihin lahjakortteihin saat helposti menemään 500 euroa. osahan voi olla ihan s-kaupan lahjakortteja, joilla saat sitten myöhemmin ostettua ruokaa yms. älä unohda ostaa myöskään puolen vuoden lopulla sarjakortteja uimahalliin, eokuvalippuja yms.
Säästä tosiaan kuitit, jotta voit todistaa, että "tarpeelliseen" on mennyt. toki voit ostaa alesta ym, jotta saat rahoillesi vastinetta kunnolla.
Sitten jos haluat hieman huijata käytät seuraavaa metodia: nostat joka kuukausi sieltä säästötililtäsi 200-300 euroa ylimääräistä. Nämä rahat laitat sukanvarteen esim. vanhempiesi luo. Puolen vuoden aikana saat nostetuksi sieltä 1200-1800 euroa.
Näin olet saanut puolen vuoden aikana käytetyksi ainakin 4700-6300 euroa. Hukkaan ei ole mennyt. Tililläsi on tässä vaiheessa 1700- 3300 euroa. Vaikka joutuisitkin laittamaan tuon summan sitten puoliksi, niin kun elät yksiksesi saat tuon summan nopeasti säästetyksi takaisin. Lisäksi saat säästettyä siksi, että seuraavien parin vuoden aikan sinun ei tarvitse ostaa käyttötavaraa itsellesi tai lapsellesi ollenkaan. Ainaostaan ruokaa yms, mutta niihinkin on niitä lahjakortteja...
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 21:55"]
Mutta on se mies kuitenkin niin ihana, että sinun kannattaa kustantaa hänenkin asumisensa. Sinähän tulisit paremmin toimeen kahdestaan lapsesi kanssa.
[/quote]
Miten niin? Mies maksaa ruuasta 450€ ja antaa 300 muihin menoihin? Onko ap niin ihana, että mies ruokkii sitä?
En oikein ymmärrä ap ongelmaasi. Te olette TODELLA pienituloisia ja asutte ylikalliisti. 1000 Euroa/kk vuokraa on tosi paljon teidän tuloista, kun miehellä on vielä se elatusvelvollisuuskin. Minusta ratkaisu on muuttaa halvempaan asuntoon + sinä voisit mainiosti mennä töihin.
Kuten joku tuossa laski, niin teillä kummallakaan ei ole juurikaan tuhlata yhtään ylimääräistä. Ensin luin, että mies on sika, mutta sitten tajusin, että miehen netto on 1200, joten mies ei pysty enempään. Miten muuten miehen palkka on noin pieni?
Ap jättää taas jotain kertomatta; palaset eivät tässä oikein loksahtele kohdilleen.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 19:41"]
Minun tuloni Kelalta (kotihoidontuki+lapsilisä+asumistuki) ovat yhteensä noin 880 euroa + se, mitä mies raaskii antaa omasta pussistaan eli parhaimmillaan 200-350 euroa kuukaudessa riippuen pakollisista laskuista. Lisäksi minulla on vuosien aikana kertyneitä säästöjä noin 8000 euroa. Miehen tulot ovat noin 1200 euroa kuukaudessa.
Minä maksan joka kuukausi 1000 euron vuokran omalta tililtäni + mahdollisesti sähkölaskun + kotivakuutuslaskun + internetin + oman puhelinlaskuni...
Mies osallistuu perheen elatukseen kustantamalla kaikki meidän taloudessamme tarvittavat ruoat, arvo omien sanojensa mukaan noin 450 euroa + se raha, minkä hän antaa minulle (200-350 euroa), jotta saan maksettua vuokran + muut laskut + hieman sekalaista shoppailurahaa loppukuukaudeksi. Kun mieheni antaa minulle piheimmillään rahaa 200 euroa, niin minulle jää shoppailuvaraa alle 100 euroa kuukaudessa, jos yritän olla ottamatta säästöistäni mitään. Siitä minun pitäisi kustantaa kaikki henkilökohtaiset hygieniamenot ja yhteisen lapsemme kulut. Toki minulla on shoppailuvaraa, kun otetaan huomioon minun säästöni. Koen ongelmaksi ja epäkohdaksi sen, että mies käyttää minun säästöjen määrää verukkeena sille, ettei hänen tarvitse antaa minulle enemmän käyttörahaa ja hänen pitää säästää rahaa myös paria omaa lastaan varten toisaalla.
Sen lisäksi, että hän antaa minulle noin naurettavan pienen summan osallistuakseen vuokran ja muiden yhteisten menojen maksuun, hän muistuttaa aina siitä, miten ruoan hankkiminen on se hänen velvollisuutensa, jonka hän hoitaa 100 % samoin kuin minä hoidan vuokran ja muiden laskujen maksun omasta puolestani. Mutta se summa, minkä hän käyttää yhteensä perheen hyväksi (ruoka + minulle annettava "almu") on selvästi alle 880 euroa, jonka minä saan Kelalta omaa tuloa...
Kysymykseni on: kuulostaako reilulta? Usein mies nuukuuksissaan syyllistää minua siitä, että lapsemme vaippoihin menee niin paljon rahaa (yksi paketti maksaa noin 15 euroa). Olen jo nyt miehen narinan takia vähentänyt vaippojen vaihtoa max 3-4 kertaa päivässä. Usein sama vaippa, joka on ollut lapsen päällä iltayhdeksästä lähtien yön yli on päällä vielä klo 14 seuraavana päivänä, koska odottelen, että hän kakkisi ja sillä tavalla säästäisimme edes yhden vaipan, ettei tarvitsisi kuunnella miehen valitusta siitä, että taas meni yksi vaippa hukkaan, jos yksi vaippa on päällä vain tunnin tai pari. Mies uhkasi eilen tai toissapäivänä viimeksi, että hän ei sitten osta ensi kuussa yhtään vaippapakettia (15 euroa), jos hän joutuu antamaan minulle peräti 300 euroa. Maksan aina laskut ajallaan. Pystyn siihen, koska minulla on sitä omaa säästöarsenaalia sen verran. Sitten mietin, että lähettääkö mies minulle viikon tai pari sisällä siitä sen 200 euroa vai olisiko niin antelias, että antaisi 300-350 euroa. Olin monttu auki, kun viimeksi antoi vain 200 euroa, mutta kai minun pitäisi olla ymmärtäväinen vaimo, koska hän on ollut nyt muutaman viikon ajan työttömänä, mutta työt jatkuu pian.
Miehelle on ihan turha puhua tästä asiasta. Hän jankuttaa, että hän "osallistuu vuokran maksuun ostamalla meille ruoat kokonaisuudessaan ihan niinkuin minä osallistun ruoan ostamiseen maksamalla vuokran". Eihän tuossa ole mitään tolkkua. :D Ei tajua sitä, että ei sillä ruoan ostamisella ole mitään tekemistä vuokran maksun kanssa, mutta hänen mielestään se, että hän ostaa ruokaa on yhtä kuin se, että hän maksaa vuokraa. En tiedä, mikä "sossulainen" filosofia ja rahanvääntelyajatuskuvio tuossa on taustalla, että hän kuvittelee saman ruokaan menevän rahan olevan myös rahaa vuokran maksua varten... Se, että hän ostaa meille ruoat ei tuo minun tilille yhtään lisää rahaa vuokran maksuun. Lisäksi vuokra + muut laskut on arvoltaan enemmän kuin se, mitä hän ostaa ruokaa ja antaa minulle "almua".
Ilmeisesti se on vaan niin, että mies odottaa, että hän maksaa minulle sen 880 euron päälle vaan sen 200 euroa, jotta saan maksettua vuokran + ehkä jonkun yksittäisen laskun... Sen jälkeen minun pitäisi elää koko loppukuukausi omista säästöistäni?
Sitten, jos minä shoppailen vaatteita itselleni ja meidän lapselle, niin se on usein tuhlaamista. Mies ei kustanna mitään lapsen vaatteita. Ajattelen mielessäni, että kustannan nuo vaateostokset niillä säästöilläni.
Ehkä tuo 8000 euron säästöarsenaali kuulostaa isolta summalta, mutta äkkiäkös tuonkin saa tuhlattua, jos mies pistää kukkaron nyörit kokonaan kiinni ja jättää minut oman onneni nojaan lähtemällä moneksi kuukaudeksi ulkomaille. Ei olla toimeentulotukiasiakkaita, koska mies on töissä ja minulla on noita säästöjä, joten tullaan omillamme toimeen. Mielestäni mies ei kuitenkaan osallistu näihin yhteisiin kuluihin tarpeeksi vai olenko minä vaan oikeasti niin hirveä ihminen kuin mies antaa ymmärtää, kun syyllistää minua siitä, että vaadin häneltä lisää rahaa, kun hänellä on ne pari muutakin lasta, joiden elättämiseen hänen pitäisi osallistua.
Tekisi mieli valittaa johonkin sossuun tai muulle instassille, että joku ulkopuolinen laskisi, mikä meidän tapauksessa olisi kohtuullinen määrä osallistua toisen elättämiseen puolin ja toisin, kun kuitenkin lain mukaan se olisi pakko. Tympii tämä jatkuva rahan anelu kuukausibudjetin tekoa varten ja se, että mies vetoaa aina minun säästöjen määrään. Tuntuu siltä, että mies ei ota tuota omaa elatusvelvollisuuttaan yhtään vakavasti, koska pärjäisin jonkun aikaa ilman häntäkin... Pitää kai ajatella positiivisesti, että periaatteessa minun ei tarvitse käydä sentään ruokakaupassa. Pitäisikö ajatella niin, että mies maksaa puuttuvan osan "luonnossa" käymässä kaupassa ja kantamalla ruoat kotiin? Pitäisikö minun peräti maksaa miehelle palkkaa siitä vaivasta? :D
[/quote]
Eihän vaippaa pidä vaihtaa jos lapsi ei ole kusenut eikä paskonut. Eihän tuollaisessa vaipan vaihdossa ole mitään järkeä
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 22:14"]
En oikein ymmärrä ap ongelmaasi. Te olette TODELLA pienituloisia ja asutte ylikalliisti. 1000 Euroa/kk vuokraa on tosi paljon teidän tuloista, kun miehellä on vielä se elatusvelvollisuuskin. Minusta ratkaisu on muuttaa halvempaan asuntoon + sinä voisit mainiosti mennä töihin.
Kuten joku tuossa laski, niin teillä kummallakaan ei ole juurikaan tuhlata yhtään ylimääräistä. Ensin luin, että mies on sika, mutta sitten tajusin, että miehen netto on 1200, joten mies ei pysty enempään. Miten muuten miehen palkka on noin pieni?
[/quote]
Monessa työssä palkka on bruttona jotain 1500-1600 euroa kuussa.
Siis jos mies maksaa 1200 euron tuloistaan teidän safkat ja vielä lisäksi parisataa ylimääräistä, niin ei TODELLAKAAN maksa liian vähän. Mikään instanssi ei määräisi häntä maksamaan tuotakaan.
Ja lopeta se lapsen pitäminen likaisissa vaipoissa. Lastensuojeluasia. Ja mikä paketti maksaa 15 euroa?
38 korjaa. Siis luulin, että olette eronneet, mutta asuttekin ilmeisesti yhdessä. Ihan kieroutunut systeemi teillä kaikin puolin. Ei voi muuta sanoa.
Miten niin kieroutunut? Heillä on pienet tulot ja mies osallistuu perheen menoihin ihan siinä kuin rouvakin. Asunto on ihan ylihintainen nyt alkuunsa tuloihin nähden. Lisäksi työkin on keksitty, niin ei tarvi roikkua Kelan tuilla.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 23:12"]
38 korjaa. Siis luulin, että olette eronneet, mutta asuttekin ilmeisesti yhdessä. Ihan kieroutunut systeemi teillä kaikin puolin. Ei voi muuta sanoa.
[/quote]
En kyllä jaksa lukea nyt tällä hetkellä, mutta mitäs jos vain maksaisitte kaikki ruoka- ja asumis yms. kulut tasan puoliksi joka kuukausi? Jos kela katsoo että olette elatusvelvollisia toisistanne, niin silloin olette vaikka Suomen lain mukaan tällaista velvollisuutta ei ole mutta Kelan mukaan on. Kelan tukia saa vaikka on omaisuuttakin, se vaikuttaa vain siihen määrään. Jos esim. miehesi kieltäytyy elättämästä sinua niin en tiedä saatko sossusta rahaa, voit selvittää mikä on se minimisumma mikä pitäisi jäädä elämiseen jolla pärjää, eli tarvitsetko muutakin tukea. Jos ei ala toimimaan niin varmaan kannattaa muuttaa erilleen jos ei yhdessä pysty taloutta hoitamaan;) No ei, olin vähän ilkeä mutta ihmeelliselle kuulostaa jos toisen pitäisi maksaa toiset jutut ja toisen toiset, eikö nuo voisi järkevämmin jakaa ja vaikka vuorokuukausille tms?
Ihan reilulta kuulostaa. Ongelma ei ole kulujen jaossa vaan pienissä tuloissa ja kalliissa asunnossa. Meillä on ihan samanlainen systeemi, eli minä tarjoan perheelle asunnon, mies ruoan, ja miehellä on elätettävä muuallakin. Mies myös antaa minulle ruokarahaa, koska ei aina ehdi itse kauppaan.
Minä kuitenkin osaan laskea ja tiedän, että ihan reilusti se menee. Miehelläni on pienemmät tulot ja enemmän elätettäviä kuin minulla, joten hänellä kuuluu olla pienimpi osuus perheen menoista. Tulomme ovat myös sen verran paremmat, ettei tarvitse joka kympistä keuhkota.
41, kyllä Suomen lain mukaan aviopuolisot ovat velvollisia elättämään toisensa. Vasta avioerossa puolisoiden elatusvelvollisuus lakkaa.
Avioliittolaki:
46 § (16.4.1987/411)
Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
Siis asumistuki ei ole sinun tulosi vaan yhteiskunta auttaa sillä teidän koko perhettä jos kerran samassa taloudessa asutte, vaikka se sun tilille tulisikin. Lapsilisä ei myöskään ole äidin tulo vaikka sun tilille tuleekin sillä se voi yhtä hyvin mennä lapsen isän tilille jos isä asuu samassa taloudessa. Toisin sanoen, sun tulot ovat siis jotakin alle 400 euroa puhtaasti kodinhoitotukea jos sitäkään. Sun mies maksaa paljon enemmän OMISTA rahoistaan kuin sinä omistasi. Et sinä pysty OMISTA rahoistasi maksamaan vuokraa eikä sulla ei ole edes sitä viittäsataa pistää ruokaan. Sun mies on oikeassa ja teillä on liian kallis asunto
Minulla ei ole muuta omaisuutta kuin kodin irtaimisto + se raha, mitä löytyy pankkitileiltä.